Tartuin vuosien aikomisen jälkeen Aldous Huxleyn dystooppiseen klassikkokirjaan ”Uljas uusi maailma”, jonka dystopiaa on pidetty paremmin aikaa kestäneenä kuin George Orwellin kirjassa Vuonna 1984 kuvattuna. Huxley kuvaa maailmaa ironisena lähtökohtanaan William Shakespearen lauseet teoksesta Myrsky: ”Ihme, kumma! Kuink’ ihania olennoita täällä nyt näenkään! Kuink’ ihminen on kaunis! Ah, uljas uusi maailma, joss’ ompi tuollaista kansaa!”
Huxleyn kuvauksen tapahtumapaikkana on Lontoo ja ennen muuta sen ”hautomis- ja olouttamiskeskus”, jossa muokataan ”uusia ihmisiä” mottona ”Yhteisyys, samuus, lujuus”. Vuonna 1932 ilmestyneen teoksen taustalla oli ajan totalitaristinen ilmapiiri, jossa sosialistinen Neuvostovaltio oli jo syntynyt tovi sitten ja Saksassa natsit astumassa valtaan. Tekniikan riemuvoittoja juhlittiin ja mekaaninen liukuhihnateollisuus ja kaiken rationalisointi kellokoneiston tapaan toimivaksi koneistoksi esitettiin ihanteena.
Jumalan ja Kristuksen paikan olikin ottanut ”Ford”, mikä viittaa varsin selvästi, mutta ironisesti amerikkalaiseen miljonääriin ja teollisuusmagnaattiin H. Fordiin (1863-1947), joka ensimmäisenä otti käyttöön teollisuudessa liukuhihnatyön rationaalisine ohjauksineen valmistettaessa legendaarisia T-Fordeja. Tähän liittyvää yleisempää rationalisoivaa ajattelutapaa on organisaatiokulttuurin tutkimuksessa kutsuttu ”fordismiksi”, jota myös esimerkiksi Charles Chaplin kuvasi satiirissaan Nykyaika (1936). Kyse oli mullistavasta ja samalla ajan henkeä heijastavasta käänteestä, ja niinpä Huxleyn romaanissakin eletään vuotta a.F. 632 eli vuotta 632 ”jälkeen Fordin”. Risti on korvattu T-korulla (viittaus T-Fordiin). Merkkihenkilöitä kutsutaan nimellä ”hänen fordiutensa” ja pyhä kirja on ”Elämäni ja työni, kirjoittanut Herramme Ford”. Vuotuinen suurin juhla on ”Fordin päivä” ja sen hartaudellista pääjuhlaa johtaa ”Canterburyn arkkiyhteislaulaja”.
Tieteellinen rationaalisuus yhdistyivät dystopian ajattelussa nautintohakuisuuteen ja tällaisen elämäntyylin ruokkimiseen eli uuteen versioon roomalaisesta ”leivästä ja sirkushuveista” kansan pitämiseksi tyytyväisenä ja järjestelmän uskollisena palvelijana. Lainaus itse tekstistä, jossa joissakin poikkeusyksilöissä epäilys esitettyä totuutta kohtaan jo itää: ”On omituista lukea, mitä Herramme Fordin aikana oli tapana kirjoittaa tieteellisestä kehityksestä. Tunnuttiin kuvitellun, että sen voitaisiin sallia jatkuvan rajattomasti, ottamatta huomioon mitään muuta. Tieto oli korkein hyvä, totuus ylin arvo. Kaikki muu oli toisasteista ja alistettua. Totta kyllä, aatteet alkoivat muuttua jo silloin. Itse Herramme Ford vaikutti osaltaan suuresti painopisteen siirtämiseen totuudesta ja kauneudesta mukavuuteen ja onneen. Joukkotuotanto vaati muutosta. Yleismaailmallinen onni pitää pyörät tasaisesti pyörimässä, totuus ja kauneus eivät siihen pysty.” Valvonnan ja kontrollin avulla kuviteltiin onni säilytettävän etenkin kun kansa pysyy tyytyväisenä nauttimalla säännöllisesti huumaavaa ”lumoa”, kemiallista autuuttajaa ilman krapulaa mutta terveyttä samalla nakertaen, vaikka myös terveydenhuoltoa hoidettiin muuten rationaalisesti viimeisintä tekniikkaa hyödyntäen.
Uusien ihmisten luominen on Huxleyn kuvauksessa rationalisoitu tuotantolaitokseen ja teknisesti toteutettavaksi, niin että samasta munasolusta saatetaan monistaa kymmeniä jollei satoja ihmisiä, jotka toteuttaisivat yhtenäisyyden ihannetta parhaalla tavalla. Luonnollisia synnytyksiä ei enää ole kuin ”villien” parissa. Näin seksuaalisuuskin on muutettu ainoastaan nautintoa ja sokeaa tyytyväisyyttä palvelemaan. Ihmisille syötetään propagandistisia iskulauseita eli ”oloutetaan” rooliinsa ja kastiinsa yhteiskunnassa omiensa parissa jo ennen syntymää. Täyteen tasa-arvoon ei siis kaavaillakaan päästävän muuten kuin luokkakohtaisen tasalaatuisuuden perusteella.
Syvälliset kirjat kuten Shakespearen tekstit on dystopiassa suljettu varastoon vain valvojan luettavaksi ja journalismi on korvattu tyhjien propagandalauseiden sorvaamisella järjestelmää palvelemaan. Tuttua myös diktatuurien reaalitodellisuudesta, missä vain ideologisesti puhdas hengentuote saa siunauksen ja muu mahdollisesti poltetaan.
Vielä on ”uljaassa uudessa maailmassa” silti joitakin toisinajattelijoita, mutta heidät, ”viimeiset kylähullut”, hoidetaan pois tai lähetetään Islantiin, missä he eivät voi levitellä ajatuksiaan suurelle joukolle.
Kaiken kaikkiaan Huxleyn kuvaus kuvaa hyvin niin yhteiskunnan viihtellistymistä kuin taipumusta sallia vain ”oikeat totuudet” ilman oikeaa totuuden etsimistä. Viihteellistymisen jälkeen tai rinnalle tuli lyhytjännitteinen digitalisaatio ja virtuaalitodellisuuden lumo omassa kuplassa, jossa voi sulkeutua muilta kuin samanmielisiltä. Myös teknologiausko ja teknokraattisen hallinnan hellitty harha ovat ajankohtaisia teemoja, vaikka renkinä uudet innovaatiot voivat rikastaa elämää. Ongelma on se, että ne ovat ottaneet Herran paikan ”fordismin” tarjoaman symboliajattelun mukaisesti. Meidän aikanamme teknologiajätit ovat verkon ja digin aikakauden rahasampoja omistajilleen.
Viime aikoina on keskusteltu transhumanistisesta ideologiasta, jossa ajatellaan ihmisen kehittyvän teknologian siivin kohti ikuisuusolentoa. Kuten ”Uljas uusi maailma” utopiana, josta on tullut dystopia, myös tämä haave palautuu maallistuneeseen ja ideologiseen tulkintaan uudestisyntymisestä tai jumalallistumisesta, nietzscheläiseen ”uuden ihmisen” ajatukseen, jossa ihminen tekee itsestään oman jumalansa. Ideologiat ovat muuttuneet, mutta perusasetelma ei, halu olla jumalan kaltainen kuten syntiinlankeemuksessa. Tarvitaan siis tervettä nöyryyttä ja ihmisen mutta myös koneen ja ideologioiden mahdollisuuksien rajojen näkemistä ja elämää suojelevista rajoista kiinni pitämistä.
Vieläkin suurinta on rakkaus, joka rakentaa eikä alistu tuhokoneiston osaksi. Rakkaus vapauttaa käyttämään lahjojaan yhteiseksi parhaaksi siten, että yksilöllisyys ja muiden huomaaminen yhdistyvät. Siitä on kyse siinä Jumalan kuvan kaltaisuudessa, jota Kristus mallinsi ja josta hän tarjoaa seurassaan osallisuuden, vaikka vielä täydelliseen on matkaa. ”Uljas uusi maailma” ei voi perustua maalliseen edistysuskoon vaan uskon silmin siihen, että Jumalan valtakunta on kerran kaikki kaikessa; paha on pois, mutta elämän elämisen arvoiseksi tekevä todellisuus on täydellistä. Kaikki on luotu uudeksi.
