Vaalikausi 2011-2015 on käytännössä ohi. Mitä tapahtui lainsäädännön tasolla:
Mielestäni tärkeimpänä uskontokasvatus poistui päiväkotien tavoitteista. Enää ei voida vedota lakisääteiseen tehtävään, kun viedään piltit pappia kuulemaan. Osittain muutos toki vain heijastaa jo muuttunutta käytäntöä, mutta toisaalta se väistämättä myös nopeuttaa tätä kehitystä.
Todistajan vala poistui tuomioistuimista, samoin kalastuksenvalvojan vala. Vaikka tämä ei yksittäisenä asiana tunnu isolta, sekin kuvaa kehityksen suuntaa. Lainsäädäntö maallistuu. Todistajan valan osalta muutoksen perustelut olivat sellaisia, jotka soveltuvat suoraan myös vielä jäljellä oleviin valoihin.
Rippisalaisuus laajeni pienuskontoihin. Valtionkirkoilla ei siis enää ole tässä erityisasemaa. Omasta mielestäni tosin ainakin vakavimmissa rikoksissa rippisalaisuuden tulisi väistyä samoin kuin esimerkiksi lääkärin vaitiolovelvollisuuden.
Valtionkirkkojen yhteisövero-osuus muuttui suoraksi valtionrahoitukseksi. Ellei muuta, niin kerrankin vapaa-ajattelijat ja kirkko ovat samaa mieltä. Muutos on minusta selkeästi parempaan suuntaan.
Monta muutakin asiaa toki tapahtui: asetusten tasolla katsomusaineiden opetus väheni viikkovuositunnilla sekä peruskoulussa että lukiossa, laillisuusvalvojat täsmensivät oikeuden olla osallistumatta jumalanpalveluksiin kuuluvan myös ao. uskontokunnan jäsenille, intin ohjeita lähdettiin uusimaan, vankilapappien palkkauksen siirtämistä valtiolta kirkolle väläyteltiin. Jumalanpilkkalaki nousi keskusteluun. Ja tietysti neljässä vuodessa uskontokuntiin kuulumattomien osuus kasvoi noin neljä prosenttiyksikköä.
Merkittävä epämuutos oli katsomusopetuksen minimiraja. Hallitus esitti sitä nostettavaksi epäsymmetrisesti niin, että valtionkirkkojen uskonnon ja ET:n opetusta olisi järjestetty helpommin kuin pienuskontoja. Perustuslakivaliokunta torjui tämän muutoksen. Tiivistäen siis valtionkirkkojen olemassaoleva erityisasema ei ole perustelu erityisasemalle muissa asioissa.
Muutokset eivät pysähdy tähän. Matka kohti valtion selvää eroa kirkosta ja uskonnosta jatkuu.
”Muutokset eivät pysähdy tähän. Matka kohti valtion selvää eroa kirkosta ja uskonnosta jatkuu.”
Onneksi/toivottavasti.