Kiinteän omaisuuden myynnistä joutuu maksamaan 4% varainsiirtoveroa. Tähän on poikkeus:
Veroa ei ole suoritettava, jos luovutuksensaajana on Ahvenanmaan maakunta, kunta, kuntayhtymä, seurakunta tai rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta.
Yleisradioveroa puolestaan maksavat periaatteessa myös yhteisöt, mutta tässäkin on poikkeus:
Valtion ja sen laitosten, kunnan, kuntayhtymän, seurakunnan, uskonnollisen yhdyskunnan – – ei ole suoritettava yleisradioveroa.
Logiikka molemmissa on sama. Ensin ajatellaan, että evlut ja ort seurakunnat rinnastuvat kuntiin, joten ne vapautetaan verosta. Sitten päätellään, että tämähän on väärin, ja vapautetaan myös rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat.
Näkisin mielelläni tällaisissa yhteyksissä lainsäädännön olevan tasa-arvoista toiseen suuntaan. Rinnastetaan valtionkirkot yhdistyksiin, se on todellista tasapuolisuutta.
– Miksi ihmisiä pitää kiusata esittämällä hengellisiä vaatimuksia ja uskonnollista kuria, kysyy Helsingin Diakonissalaitoksen ohjelmajohtaja Antti Elenius Kotimaan haastattelussa.
Vastaan, että johtunee Jeesuksesta. Jeesushan esitti seuraajilleen monenlaista vaatimusta ja edellytti kuria ja edellytti ilmeisesti vieläpä, että ulospäinkin pitäisi tai olisi ainakin toivottavaa uskovasta näkyä jotain muutakin kuin pelkkää passiivisuutta ja mykkyyttä. Suun tunnustuksella ja menkää ja tehkää ja sitä rataa…
Ei epäilystäkään, etteikö Jeesusta nykyisessä Suomessa tuomittaisi vihapuheesta ja syrjinnästä.
Kyllähän se ihmistä harmittaa, kun ei saa elää niin kuin sika pellossa.
Vaara: ”Kyllähän se ihmistä harmittaa, kun ei saa elää niin kuin sika pellossa.”
Kukas sen kieltää??? Ja miksi joku haluaisi elää kuin sika pellossa???
Jos joku katsoo oikeudekseen esittää toiselle ihmiselle hengellisiä vaatimuksia tai vaatimaan uskonnollista kuria, niin eihän mikään velvoita Suomen kansalaista lotkauttamaan korvaansakaan moisille vaatimuksille. Ainakin Suomessa jokainen kansalainen on vapaa uskomaan tai olemaan uskomatta ja muodostamaan itse oman vakaumuksensa ja maailmankatsomuksensa. Sehän on ihan jokaisen oma ja yksityinen asia.
Juuri näin.
En minäkään ymmärrä miksi Antti Elenius asiasta vaikeroi; mitä väliä, sillä eihän siitä kenenkään Suomen kansalaisen tarvitse vähääkään välittää jos heitä lähestytään ”oikeauskoisilla askeleilla ja pietistisin äänenpainoin”.
Taas turha uutinen.
Pitäisi ehkä Vaaralle vastata, että miksi kukaan puolestaan ottaisi vakavasti lainkaan sellaista Jeesuksen seuraajaa, joka ei ole jättänyt perhettään ja omaisuuttaan vakaumuksensa toteuttamisen vuoksi.
Miksi ihmisiä yleensäkään kiusataan; se ei ole kristillistä.
Tarja Koivumäki kirjoittaa:
Pitäisi ehkä Vaaralle vastata, että miksi kukaan puolestaan ottaisi vakavasti lainkaan sellaista Jeesuksen seuraajaa, joka ei ole jättänyt perhettään ja omaisuuttaan vakaumuksensa toteuttamisen vuoksi. (Tarja Koivumäki)
Missä Jeesus asetti seuraamisensa yleisiksi ehdoiksi kaikesta omaisuudesta luopumisen ja perheensä hylkäämisen?
Olisiko mielestäsi kristillistä, jos perheen isä/äiti hylkäisi perheensä ja jättäisi lapsensa puille paljaille ilman ruokaa, kotia ja koulutusta?
Laita ihmeessä Raamatun kohdat, joissa nämä vaatimukset esitetään. Kerro myös miten erikoinen Raamatun tulkintasi liittyy tässä ketjussa käsiteltävään aiheeseen.
Tapani Vaara:
Missä Jeesus asetti seuraamisensa yleisiksi ehdoiksi kaikesta omaisuudesta luopumisen…
Luuk.18:18-23
…ja perheensä hylkäämisen?
Luuk.14:26
Ja yleisesti: Luuk.14:33. No joo, tiedän kyllä, että kun vaikkapa muu Luukkaan evankeliumin teksti otetaan asiayhteydeksi, niin ei varmaankaan tarvitse ymmärtää Jeesuksen tarkoittavan ihan sitä, mitä niissä kirjaimellisesti lukee.
Mutta jos Jeesus puhuisi kadulla tunnistamattomana, niin oletko varma, että Hänen puheensa miellyttäisivät nimenomaan sinua, etkä kokisi niitä lainkaan ”vihapuheena ja syrjintänä”?
Tympeä puheenvuoro Eleniukselta heille, jotka nostavat esiin kirkkomme epäkohtia.
Julistuksen tulisi olla samoissa askelissa tunnustuksen kanssa. Jos sitten tunnustus näyttäisi tarvitsevan tarkistamista, miten helposti siihen voitaisiin mennä, kun tunnustusta kirkossamme arvioidaan Raamatusta käsin. Sitten voidaan kysyä, mikä on dokmatiikan merkitys. Onko sen tehtävä olla kirjaimellinen tunnustuksen toistaja ja kertaaja vaiko ajassa vilpittömästi toimiva työkalu etsimiseen ja uuden huomaamiseen. No, ei ainakaan helposti, koska Jumala ja Jumaluuteen liittyvä on papille absoluuttista. Kukaan ei voi kuitenkaan kieltää dokmatiikan käyttämistä Kristillisen Uskon ymmärtämisen syventämiseen vaikka kirkkomme opiksi ymmärrettäisiin Usko. Sitten on se asia, että lakia on paha jättää sananarmonevankeliumista kokonaan pois, koska menettelyllä ei ole Uuden Testamentin vahvistusta. Kirkkomme pappien vierailut Katolisessa ehtoollispöydässä ovat eksperimentaalista hengellisyyden etsintää. Taudinmääritykseksi esittäisin hurmoshenkistä eksperimenttaalisuutta. Jos asiasta ymmärtämätön maallikko Katoliseen pöytään menne, se ei ole .tuomittavaa. Uuden Testamentin todistus Ihmisen pelastavasta vaelluksesta Jeesuksen mukaan on karutonta luettavaa, eikä vaellus onnistu todistuksen mukaan ilman omaa tahtoa, yritystä ja pyrkimystä. Onneksi huippuunsa viritetty teologia antaa Meille jonkinlaisen pelimahdollisuuden, jos vain osaamme uskoa oikein.
Ensiksi kiusaaminen ei johdu Jeesuksesta, joka vahvisti Jumalan tahdon lähimmäisen rakkauden noudattamisen merkityksen ihmisten elämässä. Sama lähimmäisen rakkaus on merkittävä koko luomakunnan jatkuvuudessa..
Kiusaamisen perusteet löytyvät kirkon opin rakentajista. He ottivat perisynti käsitteen uskon perustaksi vaikka mm. kirkon useasti lainaama Origenes piti sitä Jumalan rakkauden vastaisena. Edelleen valittiin kirkolliskokouksissa kaksi Jumalaa Jeesuksen vahvistaman Jumalan lisäksi. Sitten jos ei usko näihin meidän ihmisten valitsemiin Jumaliin niin joutuu hel—tiin. Siinä kiusaamisen peruslähtökohdat.
Hyvää jatkoa Antti Eleniukselle, jonka haastattelun luin Kotimaa-lehdestä. Parhautta jutussa oli mielestäni lause ”Armoa ei voi paeta”.
Antti on kulkenut oman elämänsä kivistäkin polkua täällä ”maan korvessa, jossa kulkevi ihmisen tie”. Nyt hänellä on ”hyvä vaimo” ja toivon hänelle ja hänen perheelleen armeliasta tulevaisuutta sen musiikin myötä, jonka Norjan vastarintaliikkeessä toiminut Reidar joskus omisti äidilleni:
https://www.youtube.com/watch?v=TXEenVHbvDI
Tarkennukseksi edelliseen kommenttiini, että viittaan Roomalla kirkkomme johdon harjoittamaan konfessionaalisen tunnustuksemme ohi menevään toimintaan ja samoin Piispa Askolan lausumaan siitä, että tunneviestin ymmärtäminen oikeassa paikassa on tärkeämpää kuin kirkkojuridiikka. Mistä vietävästä tässä tietää, milloin hengellisesti seurakuntalaisen olisi toivottavaa päästä eteenpäin tunteella ja milloin jollain muulla tavalla uskomalla.
Pekka Väisänen :”Mistä vietävästä tässä tietää, milloin hengellisesti seurakuntalaisen olisi toivottavaa päästä eteenpäin tunteella ja milloin jollain muulla tavalla uskomalla.”
Mielestäni oikeudenmukaisuuden taju ja vastuuntunto ovat avainasemassa. Ihmisille on annettu järki ja omatunto ja nämä ovat ne ”työkalut”, joilla heidän on tässä elämässä tiensä löydettävä ja päämärä on, että he hedonistisista tavoitteistaan luopuen myös vastuunsa kantavat, eivätkä sälytä sitä muiden kannettavaksi.
Tuula Hölttä: ”Mielestäni oikeudenmukaisuuden taju ja vastuuntunto ovat avainasemassa. Ihmisille on annettu järki ja omatunto ja nämä ovat ne “työkalut”, joilla heidän on tässä elämässä tiensä löydettävä”
Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Näin se juuri on.
”Miksi ihmisiä kiusataan hengellisillä vaatimuksilla?”
En ymmärrä tällaista puhetta. Minusta tässä ainakin osin kiusataan niitä, joille on suotu hätä ja huoli tästä kansasta ja sen hengellisestä tilasta. Se on kaiken kaikkiaan autuasta hätää ja huolta!
Kyllä jokaisen on kannettava itse omat hätänsä ja huolensa. Vanhempien tietysti myös lastensa, niin kauan kunnes he vastaavat itse itsestään. Ei siinä mitään ulkopuolisia hengellisten vaatimusten esittäjiä tai ”uskonnollisesti kurittomien” kadotuksella uhkailijoita tarvita.
Helinä Taipale :”Minusta tässä ainakin osin kiusataan niitä, joille on suotu hätä ja huoli tästä kansasta ja sen hengellisestä tilasta. Se on kaiken kaikkiaan autuasta hätää ja huolta!”
Olen liian monta kertaa joutunut käytännössä näkemään sen, että monille näistä, joille on ”suotu hätä ja huoli kansasta ja sen hengellisestä tilasta”, ei ole ”suotu hätää ja huolta” siitä, millä taloudellisilla resursseilla kaikki ”hätä ja huoli kansasta ja sen hengellisestä tilasta” kustannetaan. Olkoon kuinka ”autuasta” hätää ja huolta tahansa, taloudelliset realiteetit määrittävät ne rajat, joiden sisällä toimiminen on mahdollista.
Minä kysyn ihan samaa.