Election2020 tai twitterissä #Election2020 tarkoittaa luonnollisesti tulevia Yhdysvaltojen (jatkossa USA tässä kirjoituksessa) presidentinvaaleja, jotka ovat marraskuussa. Niissä ehdolla ovat pääehdokkaina istuva presidentti, republikaanien Donald Trump ja demokraattien ehdokas, senaattori Joe Biden.
Neljä vuotta sitten moni meistä koki jotakin, mitä emme uskoneet voivan tapahtua. Nyt olemme jo tottuneet siihen, että Donald Trumpista tuli maailman mahtavimman valtion päämies. Ainakin itselleni se oli asia, jonka en voinut uskoa toteutuvan. Toinen vastaava oli Brexitin toteutuminen. Ne antoivat opetuksen ja herätyksen: Tällaisetkin asiat maailmassa voivat tapahtua!
Nyt tulevien vaalien alla haastaja, Joe Biden, johtaa mielipidetiedusteluissa noin 6-7%:n erolla Trumpiin. Keskeistä kuitenkin on, että myös vaalien koittaessa reilun 40 päivän päästä pitää myös pärjätä. Pitää voittaa oikeissa osavaltioissa, jotta saa valitsijamiesten enemmistön taakseen. Tilannetta toisaalta auttaa ja toisaalta sotkee postiäänestys, jossa on eri osavaltioissa omat käytäntönsä. Vaikka moni toivoo Bidenin voittoa ja vaikka hänellä on mielipidetiedusteluissa nyt vaalien alla etumatkaa, ei hänen valinta USA:n seuraavaksi presidentiksi ole vielä mitenkään varmaa. Trump voi – mielestäni valitettavasti – yllättää kuten hän yllätti neljä vuotta sitten!
Liitän tässä kirjoituksessa – varmaan hieman yksioikoisesti – viimeisten noin reilun kymmenen vuoden aikana nousseen populistisen ja oikeistolaisen tai joidenkin mielestä äärioikeistolaisen ja konservatiivisen politiikan ja Trumpin valinnan toisiinsa. Ja kyllä niillä yhteys varmasti onkin. Populistinen poliittinen liikehdintä on selvästi näkynyt myös Euroopassa, EU:n piirissä ja myös meillä Suomessa. Meillä puolueista sitä edustavat selvimmin perussuomalaiset ja jossakin määrin Kristillisdemokraatit (KD-puolue).
Populistista tai siihen rinnastuvaa oikeistolaista ja konservatiivista politiikkaa on esiintynyt mm. Itävallassa, Italiassa, Puolassa ja Unkarissa. Sitä on esiintynyt melkein kaikissa maissa, myös niissä, joissa sellaisen esiintyminen olisi joitakin aikoja sitten tuntunut mahdottomalta. Näin on vaikkapa Ruotsissa.
Mikäli Trump voittaa tulevat vaalit, merkitsee se mielestäni jonkinlaista voittoa edellä lyhyesti kuvatulle populistiselle poliittiselle liikehdinnälle. Jos taas käy toisin, voi se vaikuttaa toiseen suuntaan. On tietysti surullista seurata, miten USA:ssa maa on jakautunut kahtia ja yhteiskunnallinen tilanne on polarisoitunut.
USA:n presidentinvaalin tuloksella meille Suomeen lienee ehkä jonkinlainen henkinen vaikutus. Perussuomalaisten kannatus säilynee melko korkealla niin kauan kunnes tulee mahdollinen hallitusvastuu tai puoluetta koskettava isompi mainekriisi. Puolueen kannattajia tulee ajatella yhteiskuntamme arvostettavina kansalaisina, vaikka puolueen edustamia asioita ei kannattaisikaan. Kriittisesti voi todeta, että kannatusta saa ehkä helpommin esittämällä vahvoja ja yksipuolisia ratkaisuja monimutkaisiin kysymyksiin kuin perinteisellä politiikalla.
Mitä tämä kaikki merkitsee kirkon kannalta – tätä pohdin kirkkososiologina. Populistinen ja oikeistolaiskonservatiivinen poliittinen liikehdintä liittyy tietynlaiseen kristillisyyden muotoon ja on toisaalta kirkon kannalta ongelmallinen. Vaikkapa torjuva asenne muukalaisia ja maahanmuuttajia kohtaan ei oikein istu kirkkomme arvoihin ja tavoitteisiin. Joka tapauksessa nykytilanteessa on lähdettävä siitä, että äänestävistä ihmisistä noin 15-20% kannattaa tällaista puoluetta ja politiikkaa.
Populistisen ja oikeistolaisen poliittisen liikehdinnän painotukset ja toisaalta konservatiivisen kristillisyyden painotukset tulevat lähelle toisiaan ja ovat joissakin kohdin jopa yhteneväiset. Toisaalta kirkossa on vierasta vastakkainasettelu ja voimakas rajanveto toisin ajatteleviin tai toisenlaisesta kulttuurista tuleviin.
Kirkon tulee olla avoin kaikista taustoista tuleville ihmisille. Kirkon piirissä tulee edistää eri taustoista tulevien keskinäistä dialogia. Joskus vain taustat voivat olla niin erilaiset, että jo keskusteluun tai dialogiin pääseminen voi olla vaikeaa.
Kirkkoon tai ehtoolliselle tulijalta ei kysytä puoluetaustaa saati puoluekirjaa. Kirkossa pitää olla mahdollisuus keskustella ja ilmaista oma näkemyksensä. Sen tulee kuitenkin toteutua kunnioituksen ja kristillisen rakkauden hengessä, turvallisen tilan periaatteiden mukaisesti.
Toivo Loikkanen
Sivistys on paljon enemmän kuin ”kirosanat”. Sielunviholliselle on aina etsitty sopivia nimiä. Mitä pahempi, sen parempi.
Sivistys lisää myös tahtoa päästä ulos ahdistavasta uskonnollisuudesta.
Kaikkia ihmisiä pitää kunnioittaa kirkossa ja muutenkin. Asiassa tulee kuitenkin rajat siinä, mitä ihminen sanoo ja tekee. Jos joku tietoisesti esittää räikeitä ja toisia ihmisiä halventavia näkemyksiä, ei se ansaitse kunnioitusta vaan torjunnan ja kritiikin. Joskus keinona voi olla, ettei välitä. Mutta useimmiten pitää puuttua, kun tulee esille elämälle haitallista ainesta ja näkemystä. Toivon, ettei omassa kirkossamme populistis-oikeistolais-konservatiivinen suuntaus saisi lisää tilaa. Tarvitsemme avaran ja visionäärisen yhteisen vision.
”Jos joku tietoisesti esittää räikeitä ja toisia ihmisiä halventavia näkemyksiä, ei se ansaitse kunnioitusta.”
Totta ja eikös sekin ole megalomanisen halventavaa, että nimitetään kaikkia maailman ihmisöä jo synnynnäisesti niin pahoiksi että joutvat kaikki lähtökohtaisesti ikuisesti kidutettaviksi helvetin tuleen…?