Election2020 tai twitterissä #Election2020 tarkoittaa luonnollisesti tulevia Yhdysvaltojen (jatkossa USA tässä kirjoituksessa) presidentinvaaleja, jotka ovat marraskuussa. Niissä ehdolla ovat pääehdokkaina istuva presidentti, republikaanien Donald Trump ja demokraattien ehdokas, senaattori Joe Biden.
Neljä vuotta sitten moni meistä koki jotakin, mitä emme uskoneet voivan tapahtua. Nyt olemme jo tottuneet siihen, että Donald Trumpista tuli maailman mahtavimman valtion päämies. Ainakin itselleni se oli asia, jonka en voinut uskoa toteutuvan. Toinen vastaava oli Brexitin toteutuminen. Ne antoivat opetuksen ja herätyksen: Tällaisetkin asiat maailmassa voivat tapahtua!
Nyt tulevien vaalien alla haastaja, Joe Biden, johtaa mielipidetiedusteluissa noin 6-7%:n erolla Trumpiin. Keskeistä kuitenkin on, että myös vaalien koittaessa reilun 40 päivän päästä pitää myös pärjätä. Pitää voittaa oikeissa osavaltioissa, jotta saa valitsijamiesten enemmistön taakseen. Tilannetta toisaalta auttaa ja toisaalta sotkee postiäänestys, jossa on eri osavaltioissa omat käytäntönsä. Vaikka moni toivoo Bidenin voittoa ja vaikka hänellä on mielipidetiedusteluissa nyt vaalien alla etumatkaa, ei hänen valinta USA:n seuraavaksi presidentiksi ole vielä mitenkään varmaa. Trump voi – mielestäni valitettavasti – yllättää kuten hän yllätti neljä vuotta sitten!
Liitän tässä kirjoituksessa – varmaan hieman yksioikoisesti – viimeisten noin reilun kymmenen vuoden aikana nousseen populistisen ja oikeistolaisen tai joidenkin mielestä äärioikeistolaisen ja konservatiivisen politiikan ja Trumpin valinnan toisiinsa. Ja kyllä niillä yhteys varmasti onkin. Populistinen poliittinen liikehdintä on selvästi näkynyt myös Euroopassa, EU:n piirissä ja myös meillä Suomessa. Meillä puolueista sitä edustavat selvimmin perussuomalaiset ja jossakin määrin Kristillisdemokraatit (KD-puolue).
Populistista tai siihen rinnastuvaa oikeistolaista ja konservatiivista politiikkaa on esiintynyt mm. Itävallassa, Italiassa, Puolassa ja Unkarissa. Sitä on esiintynyt melkein kaikissa maissa, myös niissä, joissa sellaisen esiintyminen olisi joitakin aikoja sitten tuntunut mahdottomalta. Näin on vaikkapa Ruotsissa.
Mikäli Trump voittaa tulevat vaalit, merkitsee se mielestäni jonkinlaista voittoa edellä lyhyesti kuvatulle populistiselle poliittiselle liikehdinnälle. Jos taas käy toisin, voi se vaikuttaa toiseen suuntaan. On tietysti surullista seurata, miten USA:ssa maa on jakautunut kahtia ja yhteiskunnallinen tilanne on polarisoitunut.
USA:n presidentinvaalin tuloksella meille Suomeen lienee ehkä jonkinlainen henkinen vaikutus. Perussuomalaisten kannatus säilynee melko korkealla niin kauan kunnes tulee mahdollinen hallitusvastuu tai puoluetta koskettava isompi mainekriisi. Puolueen kannattajia tulee ajatella yhteiskuntamme arvostettavina kansalaisina, vaikka puolueen edustamia asioita ei kannattaisikaan. Kriittisesti voi todeta, että kannatusta saa ehkä helpommin esittämällä vahvoja ja yksipuolisia ratkaisuja monimutkaisiin kysymyksiin kuin perinteisellä politiikalla.
Mitä tämä kaikki merkitsee kirkon kannalta – tätä pohdin kirkkososiologina. Populistinen ja oikeistolaiskonservatiivinen poliittinen liikehdintä liittyy tietynlaiseen kristillisyyden muotoon ja on toisaalta kirkon kannalta ongelmallinen. Vaikkapa torjuva asenne muukalaisia ja maahanmuuttajia kohtaan ei oikein istu kirkkomme arvoihin ja tavoitteisiin. Joka tapauksessa nykytilanteessa on lähdettävä siitä, että äänestävistä ihmisistä noin 15-20% kannattaa tällaista puoluetta ja politiikkaa.
Populistisen ja oikeistolaisen poliittisen liikehdinnän painotukset ja toisaalta konservatiivisen kristillisyyden painotukset tulevat lähelle toisiaan ja ovat joissakin kohdin jopa yhteneväiset. Toisaalta kirkossa on vierasta vastakkainasettelu ja voimakas rajanveto toisin ajatteleviin tai toisenlaisesta kulttuurista tuleviin.
Kirkon tulee olla avoin kaikista taustoista tuleville ihmisille. Kirkon piirissä tulee edistää eri taustoista tulevien keskinäistä dialogia. Joskus vain taustat voivat olla niin erilaiset, että jo keskusteluun tai dialogiin pääseminen voi olla vaikeaa.
Kirkkoon tai ehtoolliselle tulijalta ei kysytä puoluetaustaa saati puoluekirjaa. Kirkossa pitää olla mahdollisuus keskustella ja ilmaista oma näkemyksensä. Sen tulee kuitenkin toteutua kunnioituksen ja kristillisen rakkauden hengessä, turvallisen tilan periaatteiden mukaisesti.
Toivo Loikkanen
Olitte valinneet hyvin mahdottomat asiat rinnastuksiinne.
Yhdysvaltalaisessa mahdollinen esiintyvä populistinen kulttuuri äänestämisessä ei ole rinnastettavissa yksi yhteen Eurooppalaisessa katsomisessa.
Heillä maanhanmuutto ja siirtolaisuus on totta jo 1890.tä lähtien noustakseen eteenpäin Euroopasta aina 1930.tä luvulle asti.
Näin ei konservatiivisyys katsomisessa voi olla asia kummenpana kuin siihen katsoisi mukaan kristillisyyttä.
Kyse on tulevaisuutta katsoen tulevasta siirtolaisuudesta minkä käsittämiseen saati käsittelemiseen ei tällä hetkellä ole instrumentteja halutessamme pitää kiinni nykyisestä elintasosta.
Aikaa myöten asia konkretisoituu mutta siihen ei haluta valmistautua.
Kun nyt, huomaamanne populistit, tuovat esiin haasteita, ja jo nyt esillä olevista asioista, oletteko mieltä ettei niistä saisi puhua.
Kuten olette huomannut ei tässä kirkolla ole juuri sijaa sanalle olla mitään mieltä.
Amerikassa tulee mielenkiintoiset vaalikeskustelut. Toinen ehdokas puhuu omiansa, eikä välitä neuvonantajien tai muiden neuvoista. Vanhempi poliitikko yrittää puhua ainoastaan sitä mitä on neuvottu sanomaan, tosin jota ei paperilta nopeasti löydy muuttuu ties miksi. Faktantarkistajilla on toivoton tehtävä edessä. Vaalissa enemmistö äänestäjistä valitsee tutun ja turvallisen, kuten muissakin vaaleissa ympäri maailman.
Juha, arviosi Bidenista ei minusta mene aivan kohdilleen. Hän on sentään sekä elämässä että politiikassa kokenut ja älykäs poliitikko ja kristitty.
Toivo, näin on, mutta parasta ennen päivä on mennyt ohi jo vuosia sitten. Hän osaa hyvin puhua valmiiksi kirjoitetut asiat. Muisti tekee tepposet helposti ja yksinkertaisetkin yksityiskohdat pitää tarkistaa tai tulee puuta heinää. Trump taas puhuu puuta heinää, vaikka tietäisi miten asia on.
Juha, liiamn vanhoja ja ”seniilejä” molemmat. Trump pahemmalla tavalla.
Toivo Loikkanen
”Liian vanhoja, ” seniilejä” molemmat.”
Onko kirkolla tapana pitää kaikkia iäkkäitä höperöinä? Eikö asiakaskunta koostu kuitenkin iäkkäistä.
Mitä jos ne tietäisivät, että ovat liian vanhoja ja seniilejä muualle kuin kirkonpenkkiin?
Tarja, kiinnität oikeaan asiaan huomiota. Oma ilmaisuni ”liian vanhoja ja seniilejä” on ainakin tuon seniili-sanan osalta huono. Kumpikin ovat ikäänsä nähden vielä henkisesti vireitä ja hyvässä kunnossa. Pahoittelen hölmöä ja yksioikoista, hieman huumorin varjolla tekemääni kommenttia.
Demokraateille oli hirveä pettymys korkeimman oikeuden puheenjohtajan kuolema, mikä saattaa muuttaa vaalitulosta puoleen tai toiseen. Riippuu siitä, ehtiikö Trump nimittää oman suosikkinsa – konservatiivin. Täältä katsoen asioilla ei olisi mitään tekemistä keskenään, mutta Amerikan oikeuslaitos on banaanivaltion tasoa. Se saattaa päättää seuraavan presidentin, jos vaalituloksesta riidellään, niin kuin tapa on.
Charlotta, tämä on yksi uhkakuva vaaleihin liittyen.
Kuolema oli varmaan surun aihe. Mutta kun työntekijä lähestyy yhdeksääkymmentä. On oletettavaa, että seuraajaakin jo odotetaan.
Kukaan ei ole humannut, että Trump sentään asetti Jerusalemin oikealle paikkalleen.
Kuka muu muka olisi uskaltanut?
Eikö hänessä ole Messiasta enemmän kuin Jeesuksessa, joka vain uhkasi hävittää koko huoneen niin, ettei jää kieveä kiven päälle.
Miten tahansa vaaleissa käyneekään, minä sanon aina Trumpista, että hän oli mies, joka ei pelännyt Islamin mahtia.
Eipä todellakaan pelännyt, vaan käyttää sukulaisineen ”Islamin mahtia” sumeilematta hyväkseen. Eikä hän edes tee sitä ensisijaisesti johtamansa kansan hyväksi, vaan omien etujensa ajamiseksi. Onpahan kummallinen ihailun kohde suomalaiselle kristitylle;)
Jos Amerikka äänestää niinkuin mekin täällä, eikö meidän tulisi kunnioittaa vaalin tulosta ja jättää asia sikseen.
Lauri, Epäkohdista ja ihmisten toiminnasta voi aina esittää kriittisiä huomioita ja näkemyksiä. Tähän ei tee poikkeusta USA:n presidentti. Päinvastoin: Hänen asemassaan olevaa voi ja tulee arvioida erityisen kriittisesti, koska hänellä on niin paljon valtaa ja koska hän on itse hakeutunut tuohon julkiseen virkaan.
Neuvostoliitossakin oli luvallista arvostella ja vastustaa Yhdysvaltain presidenttiä
Eikö esivalta ole Jumalalta ja toiseksi Amerikka on eri maa.
Risto Korhonen
”Onpahan kummallinen ihailun kohde suomalaiselle kristitylle;) ”
Trump on kristitty, minä en.
Pyydän anteeksi! Sekoitin sinut mielessäni johonkin toiseen kommentoijaan.
On ihan mahdollista, että Trump tulee uudelleen valituksi. Mutta tuleeko hän valituksi sen vuoksi, mitä hän on — vai sen vuoksi, mitä hän ei ole? Vaikuttaisi siltä, että moni sellainen, joka vielä alkuvuodesta ei aikonut äänestää Trumpia, on nyt kuitenkin kallistumassa hänen kannalleen. Ei siksi, että he erityisesti pitäisivät Trumpista, mutta koska he kokevat demokraattien radikalisoituneen ja lietsovan identiteettipolitiikalla vastakkainasetteluja.
Minulla ei ole kompetenssia arvioida heidän väitteidensä paikkaansapitävyyttä, mutta esimerkiksi seuraamalla Tim Poolin Youtube-videoita saa näkökulman siihen, miten itsensä moderaatiksi (ei-uskonnollinen, pro-choice, väkivaltaa vastustava) mieltävät yhdysvaltalaiset saattavat nykyhetkeä tarkastella ja miksi he ovat päätyneet tämän vuoden aikana äänestämään Trumpia: https://www.youtube.com/c/TimcastNews/videos
Videoiden otsikot tuolla kanavalla ovat melkoista ”click bait” -materiaalia, mutta videot itsessään ovat melko asiallista analyysiä.
Toivolta hyvä blogi. Joissakin kohdin olen eri mieltä. Jos ajatellaan Suomea, on aika hankala nimetä joku yksittäinen puolue populistiseksi. Enemmän ehkä niin, että koko poliittinen kenttä – laidasta laitaan – on muuttunut ”populistisemmaksi.”
PS:n kannattajat puolueuskollisimpia. Kannattajien tulotaso melko korkea. Ammattitaitoista työväestöä ja pienyrittäjiä, joiden arvomaailma konservatiivinen ja joita sannamarinit ja lianderssonit eivät puhuttele. PS nousun suurimmaksi puolueeksi ratkaisee, miten paljon se saa naisia taakseen ja toisaalta, miten paljon liberaalin Saarikon johtama Kepu menettää uskonnollis- konservatiivisia äänestäjiään perussuomalaisille. Kunnallisvaaleissa ehdokkaiden määrä ratkaisee.
En sitä toivo, mutta Trump voi jälleen yllättää.
Kari, Kiitos asiantuntevasta kommentistasi. Keskustan osalta Saarikko voi tuoda liberaalimmin ajattelevia kannattajia puolueeseen tai ainakin sen äänestäjiksi. PS:n kohdalta on ongelmallista, että siinä on niin ”sekalaista seurakuntaa”. On aivan asiapoliitikkoja, mutta on myös ainakin kannattajissa ihmisiä, jotka kytkeytyvät ääriajatteluun. Vaikea ajatella, että sdp, vihreät ja kokoomus menisivät samaan hallitukseen. Saarikko taisi ykkösaamussa yllättäen mainita, että keskusta voisi mennä PS:n kanssa samaan hallitukseen. Asiaa ei verrata edelliseen hallitukseen, jolloin PS oli suurimman osan aikaa Soinin puolue.
Sellainen reunahuomio kirkon kohdalta vielä, että PS:n kannatus usein hyvin vahva siellä, missä kirkkoonkuulumis% erityisen korkea. Selittävä tekijä ehkä yleinen konservatiivisuus.
En pitäisi mahdottomana, että Kepu, Kokoomus ja PS jälleen löytävät toisensa 2023. Kokoomuksella ja PS:llä ei isoja eroja talouspolitiikassa, ja Kepun melkein pakko mennä mukaan muutoin se identifioidaan lopullisesti vihervasemmiston apupuolueeksi.
Vaikka se ei kirkon piirissä aina siltä näytä niin konservatiivisen kristillisyyden poliittinen merkitys Suomessa taitaa lopulta olla aika pieni, KD:n kokoinen. Ei verrattavissa Yhdysvaltoihin, jossa se jälleen ratkaisevassa asemassa. PS puolueohjelmansa ensimmäisen lauseen mukaisesti kristillis-sosiaalinen puolue, muttei mitenkään leimallisesti vastusta esim homoliittoja. Kysymys ei tärkeä. Ja ”kristillis-sosiaalisuus” ehkä enemmän kristillisiä luterilaisia traditioita kunnioittavaa kuin varsinaista uskovaisuutta, like KD.
Suomessa ainakin ne kansanedustajat jotka ovat Kirkon jäseniä ovat kristityitä. Kristillisyys jakautuu eri puolueisiin. Ja ĶD ei ole valtapuolue, kuten esim. Saksassa.
Herätysliikkeisiin kuuluvia ”Konservatiivisia” kristityitäkin eduskunnassa on kymmenkunta sirpaloituneina Keskustaan, PS ja Kokoomus. Siis KD:n lisäksi