Media-aikakautemme saa aina kohuja aikaiseksi meidän median käyttäjien kustannuksella. Viime päivien kohu on ollut ns. hevosenlihakohu. Joistakin tuotteista on löytynyt jäämiä (vai jämiä) hevosenlihasta tai sitten hieman enemmänkin tuota lihaa vaikka tuoteselosteessa on mainittu jotakin muuta. Asiaa on selvitelty meilläkin muiden muassa YLEn asiaohjelmissa moneen otteeseen.
Hevosenlihakohussa on mukana aivan asiaa. Taustalla lienee kova bisnes, jossa tuotot halutaan maksimoida. Se voi tapahtua vaikkapa saamalla edullisemmin jostakin hevosen lihaa kuin naudan lihaa. Näin ei päädytä laittamaan joukkoon ”puolet petäjäistä” vaan ”himpun hevoista”. Massatuotannossa tällä saattaa olla bisneksen kannalta merkitystä.
Nyt esillä ollut kohu panee kysymään suuremman kysymyksen: Mitä ruokateollisuus käyttää kaikkiaan erilaisten valmisruokien valmistuksessa? Mitä eläinten osia käytetään ja miten asiasta ilmoitetaan tuoteselosteissa? Tässä törmätään toisaalta erilaisiin ruokakulttuureihin. Mikä yhdessä maassa on yökötys, on toisessa maassa herkkuja. Jossakin syödään koiria ja käärmeitä ja toisaalla niitä ei suurin surminkaan syötäisi. Meillä Euroopassakin on käytetty ruokaan pötsejä ja sian suolia ja tehty niistä herkkuja. Tosin sian suolet on puhdistettu ennen kuin niistä on tehty joulumakkaraa uusia täytteitä lisäämällä.
Toinen suurempi kysymys esille tulleen ”kohun” kohdalla on se, että monilla maailman ihmisillä ei ole juuri mitään syötävää. Monen ei tarvitse nyrpistellä nokkaansa sen takia, että ostettu ruoka sisältääkin hieman hevosta eikä vain ehtaa nautaa.
Nyt suomalainen einesfirma on päättänyt, että tietty ruokaerä voidaan antaa hyväntekeväisyyteen. Jossakin taidettiin uutisoida, että tällainen ruoka voidaan antaa ”köyhille”. Ajatus on kaunis ja hyvä, mutta sen taustalta voi lukea myös hurjan asenteellisuuden: Annetaan köyhille, kun ei kelpaa rikkaammille!
Itse tunnen joka kerta syyllisyyttä, kun joku pieni ruokaerä menee vanhaksi ja joudun laittamaan sen bioastiaan. Yritän olla kiitollinen ruuasta ja toivon, että nyt noussut kohu nostaisi suuremman kohun. Toivon, että se nostaisi kohun siitä, että kaikilla ei ole ruokaa! Onneksi Kirkon ulkomaanavun toiminta on nostanut viime vuosina maailman köyhimpien ruokaturvan yhdeksi keskeiseksi teemaksi.
Toivo Loikkanen
Niin Suomessahan ruokaa on paitsi riittävästi, se on myös turvallista. Jos havaitaan ongelmia, saadaan selville maatila josta huono liha on tullut. Paitsi että systeemi on pahasti rikki, jos liha ei ole edes samaa lajia kuin paketin päällä lukee.
Jori: Meillä on ruokaa tarpeeksi. Siksi meidän pitää toimia niin, että myös muilla ihmisillä on riittävästi ruokaa. Se ei tapahdu vain viemällä ruokaa tai apua köyhimmille vaan auttamalla heitä auttamaan itseään.
Olisikohan syytä ottaa pikkasen pakkia nuissa merkinnöissä. Pakkauksessa voisi lukea: Ravinnoksi sopivaa lihaa. Allergiaaikana voisi olla nämä allergiaoireita aiheuttavat aineet merkittynä.
Kun Kiina on monessa edelläkävijä, niin sieltä voitaisi tilata valtion direktiivi ihmisravinnoksi soveltuvista eläimista siis lihaa tuottavista.
Toivo, olet toki oikeassa. En kritisoinut sinua, vaan sellaista ajattelua yleensä, että on ihan sama kunhan paketissa on jotain lihaa.
Lauri: Allergisen lapsen isänä huomautan, että allergiaa aiheuttavat ruuat on sama asia kuin kaikki ruuat. Kukkakaalista tiedetään aiheutuneen anafylaksia. Tosin nämä vaarallisimmat, vakavat IgE-välitteiset, allergiat ovat harvinaisia, mutta silti.
Jori!
Ei kai voida ajatella niin, että marketin oveen laitettaisi lappu: Allergiset älkää vaivautuko, teille ei ole mitään…
Jos on allerginen kukkakaalille, niin sen voi todentaa silmällä ja jättää sinne jne, mutta on aineita,joita ei näe, niin niistä on syytä ilmoittaa.
Lauri lahtinen:
Minä pidän kiinalaisesta ruuasta. Sekä Suomessa että matkoilla.
Hyvä ohje on että älä kysy mistä se on tehty. Maistuu silloin paremmalle.
Vanhan kiinalaisen direktiivin mukaan
syötävää on kaikki mikä kulkee selkäpuoli ylöspäin.
Äkkiseltään ajatellen kieltolistalle jäävät kampela, madot, ihmiset ja pingviinit.
Lahtinen, noinhan se on. Osa tätä on sellainen laki, että perustuotteisiin ei saa lisätä juurikaan mitään. Ei saa myydä nimellä ”kukkakaalia” jos joukossa on muutakin. Poikkeuksista tulee mieleen lähinnä maito, johon on lisätty D-vitamiinia.
Ja kyllähän laki vaatii rehellisyyteen joka tapauksessa. Esimerkiksi luomutuotteista ei tietääkseni ole mitään todennettavaa hyötyä normiruokaan verrattuna, mutta on se silti väärin mainostaa ruokaa luomuksi jos se ei sellaista ole.
Ja skandaali vain paisuu: OK:n sinisessä on havaittu jäänteitä lihasta!
Toivo, kävin vastaamassa edellisessäsi. Yksi toinenkin änkyrä vieraili siellä, H. Sawela.
Niin, moni kuolee nälkään. Mutta kukapa haluaa kuolla pollesta saatuun lääkejäämään? Tai saada lapselle kehityshäiriöitä? Nälkä lähtee syömällä, mutta lääkejäämät ei lähde kehosta pois. Hevonen on hyötyeläin pääasiallisesti. Kuinka moni kasvattaa sen lihateollisuutta varten? Ja kuinka moni hevoslihateurastamoa on valvottu siltä varalta? Ja valvotaanko samanlailla kuin muissa teuraseläimissä? Kun olen aikoinaan seuraanut näitä karjaeläimistä olevia dokumentteja, on sen jälkeen ollut helppo paastota punaisesta lihasta.
Laadukkaampi eläinhän hevonen on kuin nauta (minun mielestäni).