Eräs mies oli kastettu kuusi kertaa. Hänet oli ilmeisesti kastettu aina uudestaan, kun hän oli vaihtanut seurakuntaa. Hän ei siis ollut vain uudestisyntynyt, vaan myös kuudestisyntynyt. Pientä huulenheittoa vakavalla asialla. Mitä te bloggaajat ja kommentoijat ajattelette tällaisesta määrästä kasteita? Minusta tämä on pyhän kasteen halveksimista ja jalkoihin tallaamista.
Luin esim. muistaakseni Billy Grahamin elämänkerrasta, että hänet on kastettu kolme kertaa. Amerikassa tällainen taitaa olla yleisempää kuin Suomessa.
Raamattu kuitenkin sanoo: ”Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.” (Ef. 4:5)
Näin kirjoitti eräs kaverini Facebookissa: Olen kyllä kuullut että useamman kerran käydään kasteella, vaikka ei vaihdettaisi seurakuntaa, mutta on esim. langettu syntiin – joissain seurakunnissa kun valitettavasti myös opetetaan, että uskova ei tee syntiä…. Eräs tuntemani helluntailainen alkoholisti oli käynyt kasteella aina ”palatessaan”.
Tarkemmin ottaen en tiedä, missä kaikissa eri yhteyksissä tämä mies oli käynyt kuusi kertaa kasteella.
Luterilainen kirkko hyväksyy muutkin kasteet eikä kastetta uusita, jos onkastettu vettä käyttäen. Onko sitten ns vapaissa suunnissa ahtaampi käsitys. Mieleeni tulee Karkun raamattukurssilta joku luento, pitäjää en enää muista, mutta asia oli seuraava: Eräs henkilö ei ollut löytänyt rauhaa ja liittyi johonkin seurakuntaan ja aina kastettiin uudelleen ehkä pari kolme kertaa. Luennoisija sanoi; Ei hän olisi tarvinnut lisää kasteita vaan sielunhoitoa. Minusta se oli kohdallaan. En kuitenkaan usko, että kasteeseen liittyvä Jumalan työ muuttuisi paholaisen työksi, jos joku on halunnut saada upotuskasteen. Varsinkin criminal-taustaiset haluavat joskus tehdä pesäeroa entiseen elämään tällä toimituksella.
12 Apostolin opetus eli Didakhe kertoo alkuseurakunnan kastekäytännöstä, että se tehtiin vettä käden reunasta kolmesti valamalla samalla kun sanottiin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Didakhesta on eri ajoituksia noin vuosien 50 – 150 välillä. Itse katson sen nykyisen muodon syntyneen noin vuonna 90 jKr. Koska pyhien toimitusten tapakulttuuri pysyy hyvin vakiona, niin tuo käytäntö kuvaa hyvin kastetapaa Jeesuksen julkisen toiminnan ajalta aina kirjan viimeistelyyn asti.
Katolinen kirkko otti sitten myöhemmin tavaksi kastaa vauvat upottamalla ne kokonaan kastealtaaseen. Näin kirkkojen kastemaljat olivat juuri vauvan upotukseen sopivan kokoisia.
Ensimmäinen uudelleen kaste sillä perusteella, ettei lapsen kaste muka olisi pätevä, tehtiin vasta vuonna 1525, ja sen teoriakin keksittiin vasta tämän jälkeen vuosina 1525 – 1527.
Me kaikki ihmiset synnymme tänne ihmisarvoltaan tasa-arvoisina lähimmäisen rakkaus mentaliteetti, henki, olemuksessamme, jossa hengessä on Korkein, Jumala, läsnä. Me myös lähdemme täältä ihmisarvoltaan tasa-arvoisina. Me ihmiset emme päätä toistemme pelastuksesta tai kadotuksesta. Sen päättää Korkein, Jumala, poislähtömme jälkeen.
Tässä eräs realistinen ajattelu Korkeimman olemassaolosta.
Aito lähimmäisen rakastaminen on tärkeää, mutta tärkeintä on armo ja evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta. Vain häneen uskomalla pelastumme. Jumalan edessä kyllä olemme kaikki samanarvoisia, koska Hän on luonut ja lunastanut meidät kaikki. Jumala tahtoo pelastaa kaikki ja pelastaakin ne, joille hänen Poikansa Jeesus kelpaa.
Hyvä pointti nostaa esille, koska sitä ”kuuliaisuuden tekokastetta” pidetään kuitenkin tärkeässä arvossa monien suuntien keskellä. Luterikunnan kaste on toista maata, siinä ihmisen tekoa ei ole lainkaan, vaan yksin Jumalan sana vedessä ja Hengessä. Tämän uusiminen ei ole Raamatun mukainen teko, sillä ”yksi kaste, yksi Herra…” ja uusiminen on ihmisen tekoa, ei Jumalan. Usein on huomattu, ettei siitä siunauksen voimia ihmiseen tule, vaan jatkuva epävarmuus armosta.
Samuel Kettunen toteat:”” Luterikunnan kaste on toista maata, siinä ihmisen tekoa ei ole lainkaan, vaan yksin Jumalan sana vedessä ja Hengessä””
Eikö luterilaisessa kasteessa ole ihmisen tekoa, siis mietippä nyt kuka päättää kastetaanko vauva vai ei, eikö juuri ihminen, tässä ihminen yrittää ”pelastaa” toisen ihmisen, voiko kukaan pelastaa toista?
Halusin puhua kasteesta puhumalla monista kasteista. Tietyllä tavalla väittely kasteesta on loputonta. Täällähän on nytkin käynnissä valtava jankuttaminen tästä aiheesta kahdessa eniten luetussa ja eniten kommentoidussa blogissa. Minä en oikein jaksa sitä nyt täällä käydä. Esim. SLEY on vuosien varrella julkaisut monia hyviä kastekirjoja. Esim. Luther-divarista niitä saa halvalla. Tutkikaa niitä niin asiat selviävät.
Suomalainen teologi Antti J. Pietilä (+1932) salli uudestikastamisen sielunhoidollisena myönnytyksenä esim. kuolinvuoteella. Kaste oli hänen mukaansa silloin ”vain evankeliumin sanaa”. Tällaisia käsityksiä esiintyi 1900-luvun alun Saksassa sellaisissa piireissä, jotka kritisoivat sekä luterilaista puhdasoppisuutta että baptismia kasteen väärästä korostamisesta.
Näilläkin palstoilla kirjoitellut Risto Kauppinen pitää uskovien aikuisten kastetta ainoana oikeana. Hänen – 1500 -luvun kastajaliikkeisiin palautuvan – näkemyksensä mukaan ns. raamatullisessa kasteessa on oikeastaan kaksi toimijaa: Jumala ja uskonsa tunnustava ihminen.
Meidän lutherilaisten olisi hyvä havahtua puhumaan kasteessa elämisestä eli synnille kuolemisesta ja Kristukselle elämisestä. Eihän kastetta oppi-isämme mukaan ole annettu pelkäksi merkiksi vaan myös vaikuttamaan jotakin.
Marko Sjöblo miksi, jos vauvakaste vaikuttaisi jotain, niin on kehitetty perisyntioppi joka kumoaa ihmisen mahdollisuuden elää Jumalan tahdossa?
Kasteesta on ollut (ja on) Suomen kirkossa kovin erilaisia käsityksiä. Kyllähän Pietilän lisäksi myös A. F. Granfelt, Aleksi Lehtonen, Uuras Saarnivaarasta ja Urho Muromasta puhumattakaan kielsivät erilaisin vivahtein ja painotuksin lapsen uskon ja todellisen uudestisyntymän mahdollisuuden kasteessa.
Mika, onkohan huulenheittona kertomasi tarina tottakaan vai ainoastaan urbaania legendaa? Olen siihen törmännyt aiemminkin, mutta henkilöä ja seurakuntia ei ole mainittu. Ja jos siinä on totuuden perää, niin onko mies esimerkiksi kertonut kussakin seurakunnassa aiemmasta tai aiemmista kasteistaan.
No, sinäkin varmaan tiedät, että esimerkiksi helluntaiseurakunnissa ei kasteta uudestaan sellaista, joka on uskovana kastettu. Luterilais-helluntailaisen neuvottelukunnan kastedialogissa todettiin yhteisesti: ”Kristillinen kaste on yksi kerran elämässä suoritettava toimitus eikä oikein toimitettua kastetta ole syytä toistaa”.
Toisaalta helluntailaiset eivät pidä vauvalle suoritettua kastetta oikein toimitettuna ja täysimittaisena kristillisenä kasteena. Helluntailaiset neuvottelijat totesivat: ”Helluntailaiset eivät tunnusta kastetta, jota ei ole edeltänyt tiedostettu usko”.
Lainaamasi Raamatun tekstin suhteen helluntaiteologit ovat todenneet, että Paavalin tarkoitus tekstiyhteydessä oli kehottaa uskovia yhteyteen ja rauhaan ja hän siinä mielessä luetteli muun muassa, että on vain yksi Herra, usko ja kaste. Hän ei ottanut kantaa siihen, onko imeväisten kastaminen oikein ja jotenkin vaikuttavaa. Sellaiseen kysymykseen ei tekstistä pidä hakea vastausta.
Voisi kyllä kiinnittää huomiota siihen, että Paavali mainitsee uskon ennen kastetta.
Samuelille voisin todeta, että en ole havainnut niillä helluntailaisilla, keiden kanssa olen ollut tekemisissä, ”jatkuvaa epävarmuutta armosta”.
Ja Markolle toteaisin, että varmaan ymmärrät itsekin, että katson katsenäkemykseni palautuvan ennen kaikkea apostoliseen aikaan. Tosin olen kastajaliikkeeseenkin perehtynyt ja otan sieltä vaikutteita. Tapa, että imeväiskasteella ”kastettu” kastetaan, tulee tietysti sieltä. Muuten totesit oikein, että raamatullisen kasteen toimijoita ovat näkemykseni mukaan Jumala ja tunnustava ihminen. Toki kasteen suorittajakin on toimija. Mutta alkuperäisessä apostolisessa kasteessa ihminen tunnusti julkisesti kasteen ottamalla uskonsa Jeesukseen ja Jeesus vastavuoroisesti tunnusti tämän ihmisen Isänsä edessä niin kuin hän on luvannut. Vaikuttavuus tuli siitä. Tiivistetysti ilmaisten.
Totean tämän yleisesti tunnetun totuuden. Kirkkoisä Origenes (182-254): ”Kirkko on saanut apostoleilta tavan kastaa pikku lapsetkin.” Raamatussa mainitaan useita perhekuntien kastamisia, joissa on ollut varmasti myös pieniä lapsia, koska perheet olivat siihen aikaan usein runsaslapsisia. Mutta tiedän helluntailaisten oppinsa mukaisesti kieltävän tämän, ettei niin ole helluntailaisten mukaan voinut olla. Jeesuksen lähetyskäskyssä oleva ilmaus ”kaikki kansat” voidaan alkukielen mukaisesti kääntää myös ”kokonaiset kansat” eli myös pienet lapset, koska he ovat osa kansasta.
Muuten tarkoittaahan ”yksi kaste” ihan ymmärrettävällä suomen kielellä, että ei useita tai monia kasteita.
Tulkoon tämäkin vielä selväksi väärinkäsitysten välttämiseksi. Uskon kyllä helluntaiseurakunnassakin olevan uskovaisia, vaikka meillä on erilainen kasteoppi.
Risto Kauppinen: ”Helluntailaiset eivät tunnusta kastetta, jota ei ole edeltänyt tiedostettu usko”.
Vaimoni serkku, edesmennyt Baptisti pastori Jouko Neulanen kertoi minulle, että hän on kastanut ihmisiä, jotka ovat kertoneet tulleensa uskoon, mutta myöhemmin kertoneet, että eivät olleetkaan uskossa ennen kastetta.
Voimme vain arvata, mitä on ”tiedostettu usko” kenen tahansa kuvaamana? Seassa on sekä oikeaa että ei?
Kari, eikö luterilaisessa kirkossa ole pääsääntö, että kastetaan ennen uskoontuloa?
Olen itsekin tavannut ainakin yhden henkilön, joka otti kasteen vain, koska tiesi, että sen jälkeen häntä siinä seurakunnassa autettaisiin saamaan katto pään päälle ja muutenkin. Hän tuli sittemmin elävään uskoon.
Ei tällaisilla yksittäisillä tapauksilla ole kuitenkaan mitään tekemistä esimerkiksi sellaisten kysymysten kanssa kuin, että pitääkö vauva kastaa, että hän saisi anteeksi perisynnin syyllisyyden ja vapautuisi synnin, perkeleen ja kuoleman vallasta. Tai, että onko raamatullinen malli kastaa koko kansa vauvoina kirkon jäseniksi vai edustaako se vanhan liiton kaltaista seurakuntaa ja uuden liiton malli olisi sittenkin se, että evankeliumin uskoneet kastetaan ja he muodostavat seurakunnan. Nämä ovat ihan omia kysymyksiään.
Yksi kaste kolmiyhteisen Jumalan nimeen riittää!
Riittää mihin? Pelastukseen? Perisynnin anteeksi saamiseen? Vai mihin tarkkaan ottaen?
Risto
Raamattu sanoo, että kaste pelastaa.
1. Piet. 3:21
Tuon esikuvan mukaisesti teidät PELASTAA nyt KASTE, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus,
Kaste kuuluu lapsillekin
” — kaste —- lapsillenne —-” Ap.t. 2:38-39
Joten on aivan turha puolustella tuota 1525 ensi kerran toimitettua ja 1525 -2 7 kehitettyä kasteoppia.
Matias, en ole väittänytkään, etteikö kaste olisi pelastanut sellaisessa käytössä kuin, mitä se oli UT:ssa. Se oli Jeesuksesta kuulleen ja uskon saaneen vastaus hänen kutsuunsa. Ja se oli tunnustautuminen Jeesukseen. Siitä tuli pelastusvaikutus.
Edelleen pätee, että joka kuulee evankeliumin, uskoo sen ja ottaa kasteen, se pelastuu.
Mutta Paavali lupaa myös, että sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Ja pitää muistaa, että Jumala on suvereeni: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”. Room. 9:15.
Vauva ei kuitenkaan ole armon tarpeessa. Monta sukupolvea apostolisen ajan jälkeen ilmaantunut vauvakaste ei pelasta vauvaa niin, että kastamattomana kuollut joutuisi väitetyn perisynnin syyllisyyden takia kadotukseen, mutta kastettu vauva pelastuisi.
Tuollainen ajattelu on augustinolaista harharetkeä, jota Lutherkin pitkälti seurasi. Ensin ilmaantui vauvakaste luultavasti maagisen kansanuskon hivuttautuessa kristinuskoon ja sitten siitä tuli kirkon tapa. Kun oli ensin se tapa, jota pidettiin alkuperäisenä ja kun kaste on syntien anteeksi saamiseksi, niin silloin piti olettaa vauvoillakin olevan syntiä. Ainut vaihtoehto oli peritty synti ja syyllisyys, koska tekosyntejä ei ollut. Ja myöhemmin ruvettiin vaatimaan kaikkien vauvojen kastamista heissä olevan kadottavan perisynnin syyllisyyden takia. Eli oli tehty kehäpäätelmä.
En todellakaan oleta, että tätä myönnät – olet osoittanut olevasi täysi sakramentalisti – mutta näin se meni.
Pietarin juutalaisille kuulijoilleen lausuma lupaus oli seuraava: kun teidän lapsenne tekevät parannuksen eli metanoian eli kääntyvät Jumalan tykö – miten vain halutaan sanoa – ja ottavat kasteen syntiensä anteeksisaamiseksi, he saavat Pyhän Hengen lahjan.
Kyseessä oli siis kutsu, johon tuli vastata kääntymällä ja ottamalla kaste. Sanat ”kaikille, ketkä Jumala kutsuu” ilmaisevat, että lupauksen toteutuminen selvästi seuraa kutsuun vastaamista.
Pietarin sanoista ei voi tehdä johtopäätöstä, että Pyhä Henki ja anteeksiantamus tulisivat jälkipolvillemme pelkän heille vauvoina suoritetun vesikasteen kautta. Uudet sukupolvet eivät siis ole sen kautta automaattisesti kristittyjä. Heille tulee kertoa evankeliumia Jeesuksesta ja siten johdattaa Jeesuksen oppilaiksi eli opetuslapsiksi. He ovat lähetyskenttä.
Risto
Kovasti on ajattelutapasi ihmisen ratkaisun keskeinen ja individualistisesti painottunut.
Ihmisen ratkaisun keskeinen teologia syntyi nimenomaan reformoidun uskonnollisuuden keskuudessa noin vuoden 1840 tienoilla amerikkalaisessa herätyskristillisyydessä, kun eräät piirit hylkäsivät aikaisemman kaksinkertaisen predestinaation.
Luterilaisille tällainen ei ollut tarpeen, kun opetettiin selkeästi, että Pyhä Henki antaa uskon sanan ja sakramenttien kautta.
Individualismi eli yksilökeskeinen ajattelutapa alkoi kotomaassamme vasta 1880 tienoilla, ensiksi suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa ja vasta sen jälkeen suomenkielisten puolella.
Raamattu on nimenomaan yhteisöllinen kirja. Se puhuu MEIDÄN uskostamme. Se ei puhu HENKILÖKOHTAISESTA eikä PERSOONALLISESTA uskosta.
Uskontunnustuksessammekin puhumme pyhästä YHTEISESTÄ kirkosta ja pyhien YHTEYDESTÄ.
Matias, Uudessa testamentissa kastettiin yksilöitä eikä kansakuntia. Kastettiin niitä, jotka uskoivat.
Jeesus itse sanoi, että hän tuli tuomaan eripuraa, isä nousee poikaa vastaan ja päinvastoin ja niin edelleen. Se on henkilökohtainen usko ja henkilökohtainen tunnustus, joka pelastaa. Ja se usko tulee kuulemisesta.
Kun kirjeissä puhutaan MEIDÄN uskostamme, niin tarkoitetaan seurakuntaa, niitä, jotka ovat uskoneet ja lähteneet seuraamaan Jeesusta. Ei tarkoiteta kansakuntaa.
Sinun seurakuntakäsityksesi on vanhatestamentillinen, lakihenkinen – siinä mielessä kuin Paavali tarkoitti lakia esim. Galatalaiskirjeessä. Vanha liitto perustui fyysiseen syntyperään: poikavauvat ympärileikattiin juutalaisiksi ja tyttövauvojen puolesta uhrattiin uhri. Vanhan liiton rajat olivat etniset. Tooran laissa määrätyt. Ympärileikkaamattomat piti poistaa kansasta.
Uusi liitto perustuu uskoon, joka tulee evankeliumin kuulemisesta ja uskomisesta. Se on henkilökohtainena asia. Ne, jotka ovat ottaneet Jeesuksen Herrakseen, muodostavat uuden liiton Jumalan kansan. Uuden liiton seurakunta ei voi muodostua koko kansasta, joka on lakisäteisesti kastettu vauvoina.
Kun kaste laajennettiin vauvoihin, niin se oli osoitus eräänlaisesta uuslakihenkisyydestä. Henki oli sama kuin niillä juutalaiskristityillä, jotka tulivat Galataan ja vaativat, että kristityt pitää ympärileikata. ja että muuta tooraa pitää noudattaa. Se olisi merkinnyt sitä, että poikavauvatkin olisi pitänyt ympärileikata. Ja niin kristillisyydestä olisi tullut etnisyyteen ja fyysiseen syntyperään perustuva uskonto. Ei uskoon.
Paavali torppasi sen, mutta valitettavasti tuo lakihenkinen uhkakuva toteutui kuitenkin, kun imeväiskaste otettiin käyttöön ja siitä tuli normi. Uskoon alun perin perustuneesta kristillisyydesta tuli lakiuskonto. Tuli pakkokasteita, pakkorippejä, kerettiläisten polttamista, ylispapin sijaan tulin paavi ja niin edelleen.
Vapaa kristillisyys oli paluuta alkuperäiseen uskoon perustuvaan kristillisyyteen. Ja kiitos Herran siitä!
”Se on henkilökohtainen usko ja henkilökohtainen tunnustus, joka pelastaa.” Olisiko noin? Pietari opettaa: ”Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo (Ap. t. 15:11).”
Risto
Luet Raamattuun 1800 –luvulla kehitetyn individualistesin maailmankuvan ja sovellat sitä Raamatun teksteihin tiedostamatta historian jatkumoa.
Esimerkiksi Jeesuksen opetukseen vaikuttanut Hillel, jonka pojan Simonin poika Gamaliel oli Paavalin opettaja. Hillel viittasi Punaisen meren ihmeeseen puolustaessaan koko kansan kastetta. Tämän jo Hillelin mainitseman opetuksen Gamaliel oli opettanut Paavalille, joka kertoo 1. Korinttolaiskirjeessä, että
K A I K K I
saivat kasteen Pynaisessa meressä.
1. Kor 10: 1 –
Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus.
Ja huomaapa tämä KAIKKI SAIVAT KASTEEN ja sen ajatuksen loppuyhteenveto, että koko tapaus kertoo KRISTUKSESTA.
Voitko sinä tosissasi väittää ettei Helsingin väkiluvun joukossa ollut ainoatakaan lasta.
Noin 600 000 ihmistä, kuten Raamattumme Deuterokanisessa Sirakin kirjassa sanotaan:
Sir. 16:10
Sen kokivat ne kuusisataatuhatta miestä …
Ota huomioon, että juutalaisten TaNaKissa eli heidän Raamatussaan esiintyy
heprean sana ” ben ”, בֵּן , ”lapsi”, ”poika”
peräti 4 932 kertaa. Joten kaikenlaiset kuvitelmat nykyaikaisesta yksineläjien Hesan kulttuurista muka tuon Punaisen meren selityksenä jäävät kyllä täysin mielikuvituksellisiksi. Niin äärimmäisen kaukana ne ovat Raamatun ajan maailmasta.
Kuvauksella Hillelistä yritän myös valottaa sinulle tekeväsi täysin mielettömän väärän vastakkainasettelun Uuden ja Vanhan testamentin välille.
Meidän Vanha testamenttimme oli Jeesuksen ja apostolien ajan ainoa Raamattu. Saatanan kiusatessa Jeesus vetosi aikansa Raamattuun. Kun Pietarin kirje puhuu kirjoituksista Pyhän Hengen innoittamina, niin hän käyttää sanaa kirjoitukset.
Tanakin kolme osaa olivat
Laki = Toora
Profeetat = Nivi’im
Kirjoitukset = Ketuvim
Juutalaiset määrittelivät Ketuvimin kokoelman vasta noin vuosina 100 – 130 jKr. Jamniassa jossa temppelin hävityksen jälkeen kokoontuivat johtavat juutalaiset. Ensimmäinen heidän johtajansa oli paavi Hillel I, sen jälkeen kun ylipappi ei enää voinut toimia juutalaisuuden kokoavana virkana.
Kun siis Pietarin kirje sanoo, että myös Ketuvim kirjat ovat Pyhän Hengen innoittamia, niin silloin lähtöoletus on että myös aiemmin yleisesti pyhän kirjaan kuuluviksi katsotut Toora ja Neviïm ovat sellaisia.
Joten, Risto, toisin kuin sanoissasi annat ymmärtää, niin Vanha testamentti on Pyhän Hengen innoittamaa. Siis Totuuden Hengen.
Pyhä Henki EI puhu omaa sanaansa vastaan.
Matias, en todellakaan tahdo ymmärtää, että vanha liitto oli esikuvallinen. Juutalainen kansa oli esikuva Jeesukseen uskovista.
Vanhan liiton Jumalan kansaan todella liityttiin vauvana ympärileikkauksen merkin kautta. Juutalainen kansa todella sai kasteen pilvessä ja meressä ja siinä joukossa oli vauvoja.
Kuitenkin se kaikki on esikuvaa, eikä malli. Esikuvia pitää osata lukea ja ymmärtää. Tämä on se vanha juttu, että jotkut korostavat liittojen jatkuvuutta liikaa. Toiset huomaavat niillä olevat erot. Uusi liitto on parempi liitto. Se ei perustu lakiin vaan evankeliumin kuulemista seuraavaan uskoon. Uuden liiton Jumalan kansa koostuu uskovista.
En todellakaan väittänyt missään, että Vanha testamentti ei olisi Pyhän Hengen innoittama. Panit taas minun suuhuni sanoja. Enhän ollut sanonut sitäkään, ettei kaste pelastaisi, mutta kirjoitit kuin olisin niin sanonut. Jos toimit tuolla tavalla, niin tämä keskustelu ei kannata.
Uuden liiton raamatullinen seurakunta ei muodostu syntyperän mukaan saadun merkin tai riitin vaikutuksesta – ei ympärileikkauksen eikä lapsikasteen. UT:n selvä malli on, että ne ketkä ottivat Sanan uskossa vastaan, ne kastettiin ja he muodostivat seurakunnan.
Koko kansan lakisääteinen kastattaminen on todella vanhan liiton henkistä. Se on lakia, eikä uskoon perustuvaa.
Olisi mukava, jos joku vastaisi kysymykseeni siitä, että mihin katsotte vauvan saaman kasteen riittävän? Kristityksi tulemiseen? Eivätkö baptistien ja hellareitten lapset ole kristittyjä? Vai pelastumiseen kadotustuomion alaisuudesta vai mihin?
Toivo Loikkanen ei ole vastannut. Ehkä sinä, Matias, vastaat? Voimme jättää sivuun tuon teeman liittojen välisistä eroista.
Korjaus edelliseen: ensimmäisen sanan piti ”Et”
Eli tarkoitin: ”Et todellakaan tahdo ymmärtää, että vanha liitto oli esikuvallinen.” Sekoitat selvästi esikuvallisuuden ja suoran mallin. Asia varmasti vaatisi sinulta rauhallista miettimistä, niin ymmärtäisit, mitä olen yrittänyt sanoa. Jos siis haluat ymmärtää.
Valtaosa suomalaisista kastetuista tarvitsee uudestaan uskomista, ei uudestaan kastamista.
”Uudestaan” uskomista? Mitä tarkoitat sanalla ”uudestaan” tässä yhteydessä?
Tarkoitan tuhlaajalapsia, jotka ovat menettäneet lapsenuskonsa, että he palaisivat kotiin Isän Jumalan luokse. (Ks. Luuk. 15:11-32)
Uskot siis valtaosalla suomalaisista olleen lapsenuskon.
Jos Pyhä Henki ei saa lapsena kastettua hoitaa Kristuksen yhteydessä, maailman henki valtaa ihmisen sydämen. Vain hämärästi hän ikävöi Jumalaa ja iäisyyttä . Hän tuntee tosin elämänsä tyhjyyden, ja ajoittain synti vaivaa häntä; mutta hän ei tajua, että hänen tärkein asiansa olisi sielun pelastus. Tällaista tilaa sanotaan suruttomuudeksi. Kristinoppi 1948 66
Mistä voit tietää, että valtaosa Suomen lapsena kastetuista ei ole Pyhän Henges hoidossa ja Kristuksen yhteydessä vaan elää pelastuksen ulkopuolella suruttomina ja tarvitsee uudestaan uskomista? Mikä se osoittaa?
Tämä kristinopin kohta vastasi jo tähän kysymykseesi.
En kyllä nyt ymmärrä, että mikä siinä vastaa minun kysymykseen? Kysyin, että mistä sinä tiedät nuo mainitut asiat heistä.
Vai tarkoitatko, että näet ihmisissä syntiä ja se kertoo heidän olevan poissa Kristuksen yhteydestä? Vai mitä? Heidän sydämeensähän sinä et näe.
Toteat suomalaisten lapsena kastettujen tarvitsevan uudestaan uskomista, mutta kenenkään sydämeenhän ei voi katsoa eikä tarkastella, onko siellä uskoa.
Mitä raamatullista merkitystä ajattelet uskon rinnalla olevan sillä, tunnustaako Jeesuksen?
– – jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa (Matt. 10:32).
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan (Room. 10: 9–10).
Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä. (1. Joh. 2:23.)
Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa (1. Joh. 4:15).
Monen ihmisen elämäntapa, puheet ym. kertovat karua kieltään. Ei ole myöskään elävää seurakuntyhteyttä, ei rukousta ja esim. Raamattua ei lueta, vaan pidetään satukirjana. Rahan saaminen ja kaikenlaiset huvitukset ovat tärkeintä elämässä. Eiköhän nämä kaikki todista riittävästi hengellisestä kuolemasta. Hedelmästään puu tunnetaan, sanoo Jeesus.
Jos he pitävät Raamattua satukirjana, niin auttaako siihen mielestäsi se, että heille vakuutetaan luterilaisen opin mukaisesti, että kun heidät on vauvoina kastettu, niin siinä kasteessa heidät on annettu Jumalan huomaan ja otettu Jumalan armoon? Luuletko, että tällainen opetus vaikuttaa, että he palaavat Jumalan luo tuhlaajapoikina ja -tyttärinä?
Ja onko se totta vai satua, että kastetut vauvat Jumalan armossa sisällä ja kastamattomat sen ulkopuolella? Onko se totta?
Jumalan Sanan mukainen julistus vaikuttaa aina ainakin joissakin kääntymistä ja kotiin palaamista. ”Niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” (Jes. 55:11)
Risto
Olet varmaan tietoinen, että maailmanhistorian ensimmäinen anabaptistinen kastetoimitus, kun kolme miestä kastoivat toisensa tammikuussa 1525, tehtiin poliittisena protestina Zürichin yhtä säädöstä vastaan.
Olet varmaan tietoinen myös siitä, että maailmanhistorian ensimmäisen anabaptistisen teologian kirjoittaja Hubmeier toimitti joukkokasteena 300 ihmisen uudelleen kastamisen pääsiäisenä 1525 käyttäen maitokannua kastemaljanaan.
Vasta tämän jälkeen hän kirjoitti anabaptistisen opin teoreettiset perusteensa, maailmanhistorian ensimmäisenä anabaptistisena opinkuvauksena vuosina 1525 – 27.
Matias, luulen, että olen noista paljon paremmin tietoinen kuin sinä.
Ensinnäkin oli korkea aika, että toimittiin niin kuin Zürichissä silloin toimittiin.
Kuten kirjoitit, se oli todella protesti Zwinglin junailemaan säädöstä kohtaan, jossa vaadittiin kaikkia kastattamaan lapsensa kahdeksan päivän sisään. Muutama toispaikkakuntalainen karkotettiin saman tien. Lapsikasteen kieltäjien kokoontumiset ja keskusteleminenkin kasteesta kiellettiin.
Mainitsemassasi kastetilaisuudessa ei kastettu kolmea miestä kuten kirjoitit vaan vajaa kaksi kymmentä. Heistä suurin osa surmattiin pedobaptistien toimesta myöhemmin. Valtion ja kirkon liitto koki heidät uhaksi asemalleen.
Tunnen Hubmaierin, koska olen mm. tehnyt hänen oivallisesta teologiastaan gradun.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/168232
Suosittelen myös kirjaani Kasteen tie. Jos uskallat lukea.
https://aikashop.fi/product/1211/kasteen-tie
Anabaptisteista on kirjoitettu parjaten ja liiotellen joitakin ylilyöntejä. Viime vuosikymmeninä on tapahtunut heidän maineensa palauttamista. On todettu sekin, että jo monet heidän aikalaisensa kuvasivat heitä hyvin myönteisesti. Lapsikasteen raamatullisuuden itsekin kyseenalaistanut Erasmus Rotterdamilainen kirjoitti vuonna 1529 Toulousen arkkipiispalle: ”Anabaptisteja voi kunnioittaa kaikkia muita enemmän heidän viattoman elämänsä takia.” Hessenin maakreivi Filip kirjoitti sisarelleen: ”Löydän enemmän hyvyyttä näistä niin sanotuista hurmahengistä kuin niistä, jotka ovat luterilaisia.”
Risto
Olen tietoinen noista teoksistasi.
Tuo lukumäärä oli minulla väärinkäsitys. Olin jostain lukenut tuon kolme luvun ja siksi se oli mielessäni.
Kuten tiedät niin Saksassa riehunut talonpoikaiskapina aiheutti noin
100 000 – 200 000 ihmisen kuoleman. Olen tavannut erilaisia lukuja eri teoksissa. Riippunee, mitkä kahinat lasketaan mukaan ja mitä ei lasketa.
Tämä selittää myös ajan kovain tuoimioiden jakamisen.
Voitko kertoa, miksi keisari etsintäkuulutti Hubmeierin ja mistä hänet tuomittiin? Olen lukenut, että hän oli pyrkinyt kapinan johtoon jossakin vaiheessa, mutta epäonnistunut siinä. Muistatko hänen kytköksensä Augsburgin valtiopäivien 1518 langettamaan varoitukseen juutalaisvainoon yllyttämisestä. Mikä oli hänen ja Eckin juutalaisvastaisuuksien vaikutussuhde? Kumpi oli vaikuttaja ja kumpi vastaanottaja?
Matias,
Hubmaierilla oli juutalaisvastaisuutta ja yllyttämistä ennen uskoontuloaan. Uudistuessaan hän teki pesäeroa moneen asiaan entisessä elämässään. Olen muutamaan kertaan lukenut hänen kirjoituksensa, jotka kaikki ovat syntyneet hänen uudistumisensä jälkeen. Niissä ei ole ollut mitään juutalaisvastaisuutta.
En ole itse lukenut, että hän olisi ollut pyrkinyt kapinan johtoon. Hänen kynänjälkeään kyllä oli eräässä manifestissa. Suhteesta Johannes Eckiin en osaa sanoa.
Hänen kuolemantuomionsa suhteen jotkut ovat todenneet, että häntä ei poltettu kerettilaisenä vaan kapinallisena. Kuitenkin tuomiolauselmassa mainitaan oppikysymykset, joten asia on mielestäni kahtalainen.
Toisaalta tarttumisesi Hubmaerin persoonaan ja tekemisiin tuntuu siltä, että haluat vain johdattaa keskustelua harhateille pois varsinaisesta asiasta. Hubmaierin tai kuolemantuomiota anabaptisteille kertaalleen vaatineen Lutherinkaan tekemiset, oikeat tai väärät, eivät auta ratkaisemaan sellaisia kuin esimerkiksi, että mihin lapsikasteen katsotaan riittävän? Sivuutit sen kysymykseni ja aloitit kaivelemaan yhden marttyyrin elämää.
Taidat ymmärtää, että imeväiskaste ei pelastuksen suhteen riitä mihinkään.