Monet ajattelevat, että kaikkien, jotka ovat joskus sairastaneet skitsofreniaa, kuuluukin pysyä eläkkeellä ja naimattomana koko ikänsä. Mitä te bloggaajat, kommentoijat ym. ajattelette tästä? Varsinkin ns. vanhan kansan uskovaiset tuntuvat olevan sitä mieltä!
Tutkimusten mukaan vain 10% niistä, jotka ovat sairastaneet skitsofrenian on mukana työelämässä. Ja tämäkin luku on ollut seurantatutkimusten mukaan viime aikoina pienenemään päin. Näin on todennut Tampereen yliopiston osa-aikainen psykiatrian professori ja Kelan asiantuntijalääkäri Jukka Hintikka. Esim. yhdelle ystävälleni tarjottiin eläkepapereita, mutta hän kieltäytyi siitä ja on edelleen mukana työelämässä. Psykiatrit siis usein nykyään ajavat heidät eläkkeelle.
Yleinen käsitys on myös se, ettei skitsofreenikko pysty vaativaan työhön. Edellä mainitsemani ystävä on hyvä esimerkki siitä, että kyllä pystyy.
Toisaalta psykiatri Erkki Ritola on joskus todennut: Jos on vaikeaa päästä sairaseläkkeelle, niin vielä vaikeampaa on päästä sieltä takaisin työelämään.
Erityisen ongelman muodostavatkin arvioimisperusteet. Hengellisiä ilmiöitä voidaan lähestyä myös nykyaikaisten käyttäytymistieteiden avulla, kuten uskontopsykologiassa ja uskontososiologiassa tehdään. Psykologia on kuitenkin kaikkien käyttäytymistieteiden tavoin siinä määrin pirstoutunut ja sen perusteiden tutkimus kesken, ettei sen pohjalla päästä mihinkään ehdottomiin vastauksiin. Psykologia erittelee ja tulkitsee ilmiöitä, esittää hypoteeseja ja teorioita, mutta ei julista totuuksia. Sen valossa voidaan ymmärtää, mitä mahdollisesti tapahtuu, mutta se ylittää tieteelliset rajansa, jos se väittää tietävänsä, mitä jokin on. Tämä koskee sekä inhimillistä ja muuta luotua todellisuutta, luotua tuonpuoleista todellisuutta ja luomatonta jumalallista todellisuutta. Siksi uskontopsykologiset selitykset vaihtelevat suuresti. Juhlajumalanpalvelus, evankeliumijuhla tai parantamiskokous voidaan tulkinnasta ja tulkitsijasta riippuen nähdä joukkosuggestiona. “Jumala ompi linnamme”, Kurvisen laulut, körttivirsi tai uusi hengellinen “musa” voidaan selittää eränormaaliksi ja “sairaaksi”, jos tiedettä halutaan soveltaa tähän tapaan. Psykologinen polemiikki seurakunnassa osoittautuu helposti bumerangiksi. Tietenkään ei ole torjuttava käyttäytymistieteiden apua kristillisen seurakunnan sisällä esiintyvien ilmiöiden selvittämisessä. Niillä on oma näkökulmansa, joka monessa tapauksessa auttaa julistus- ja sielunhoitotyötä tekevää. Psykologian tarkastelu saattaa joskus antaa ratkaisevankin sysäyksen ilmiön hengelliseen tutkimiseen. Mutta varsinaisia arvioimisperusteita mainitut tieteet eivät anna. Kristillisen seurakunnan tulee suunnistaa erilaisten hengellisten virtausten keskellä omalta pohjaltaan ja omalla vastuullaan. Jumalan sanan varassa se joutuu ratkaisemaan, mikä on apostolisen opetuksen mukaista. Samalla linjalla se soveltaa myös käytännöllistä arvioimisperustetta kysymällä, mikä on seurakunnalle rakennukseksi. Menneiden vuosisatojen kokemukset viittaavat siihen suuntaan, ettei aikakaudesta ja ympäristöstä ole kirkolle opastajaksi.
Kotimatkalla 1979, Simo Kiviranta (1936-2004), s. 32, kirjoituksesta “Pyhä Henki, kirkko ja karismaattiset ilmiöt”.
Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani. Joh. 7:17
Ei paljolla ajattelemisella, vaan ainoastaan astumalla sille tielle, (Jer. 6:16) joka johtaa valon asunnolle, voi tulla vakuuttuneeksi Jumalan sanan totuudesta. Totuus on luottamuksella omaksuttava, ja silloin se epäilemättä itse paljastaa syvän järjenmukaisuutensa. Yhtä oikein kuin kauniisti eräs suurmies sanoo: ”Maalliset asiat täytyy tuntea, ennen kuin niitä voi rakastaa, mutta taivaallisia asioita täytyy rakastaa, ennen kuin ne voi tuntea.”
FRIEDRICH WILHELM KRUMMACHER, Armoa armosta, s. 223, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Kristuksen valtakunnassa on sekä sellaisia, jotka pystyvät kantamaan muita, että sellaisia, jotka tarvitsevat kantamista.
Martti Luther, Hengellinen aarreaitta, s. 220, Aurinko Kustannus, 2016.
Avioliitossa skitsofreniaa sairastavan kanssa tuo haasteita terveelle ihmiselle, koska he olettavat asioita vastapuolesta joissa ei ole mitään perää. Mustasukkaisuus on aika yleistä, joka tuhoaa avioliiton.
Tietysti sairaudessa on eri asteita, jota ei huomaa tavallisessa kanssakäymisessä, mutta kriisitilanteessa se paljastuu.
Olisi tietysti hyvä jokaisen tietää etukäteen jo seurusteluaikana, vastapuolen sairauksista, mutta yleensä sairaat osaavat peittää ominaisuutensa. Tavallinen arki tuo sitten ikävän yllätyksen.
Kaikki skitsofrenia ei ole paranoidista, toki usein on.
Kalevi Kauppinen, sinullakin on selvästi vahvoja ennakkoluuloja skitsofreniaan liittyen. Mihin nämä leimaavat ja tuomitsevat käsityksesi oikein perustuvat? Tunnetko edes ketään skitsofreenikkoa?
Mika Rantanen. Minulla on lähipiiristä kokemuksia siitä, kuinka jakomielitauti tuo vaikeuksia jokapäiväiseen elämään. Ne eivät ole ennakkoluuloja, vaan todellista elämää.
Skitsofrenia-termin etymologia on kreikan kielessä: skhizein, σχίζειν ’jakaa’ + phrēn, phren- φρήν, φρεν- ’mieli’. Termi suomennettiin jakomielitaudiksi, mutta suomenkielisestä nimestä luovuttiin sen harhaanjohtavuuden vuoksi. Nimen tarkoitus oli kertoa, kuinka mieli oli jakaantunut todellisuuden ja mielikuvitusmaailman välille, mutta ihmiset käsittivät virheellisesti sillä tarkoitettavan persoonan jakaantumista. Persoonan tai sen osien eriytyminen toisistaan kuuluu dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön eikä skitsofreniaan. Wikipedia
Tämä sairaus itsessään ei ole syntiä. Vai onko joistakin teistä? Se on kuitenkin eräänlainen hermosto- ja aivosairaus.
Ei tietenkään enkä usko minkään sairauden olevan seurausta ns. perisynnistäkään, kuten monet funkut uskovat että kaikki maailmassa oleva normipoikkeama johtuisi Eevan omenasta.
Seppo, ei sinusta, mutta joistakin muista voi olla.
Niin, on niin paljon lusikalla ruokittuja joilta ei voi kauhalla ammentaa.
Ei sairaudet ole syntiä, vaan ne ihmisen perimään tulleita muutoksia, jotka aiheuttavat sairauksia.
Kalevi, hyvä kuulla, että sinäkin ajattelet näin.
Psykoosissa oleva saattaa joidenkin mielestä olla pahojen henkien ja riivaajien vallassa, koska ei välttämättä hallitse itseään. Mutta samankaltainen tila voi aiheutua myös myrkytyksestä, huumeiden käytöstä tai aivovaurioista, eikä silloinkaan puhuta henkivalloista.
Markku Ojanen, Sielunhoito ja terapia, s. 134-135, Uusi Tie, 1998.
Hiljattain eräs vanha mummeli totesi useamman kerran eräälle tästä sairaudesta kärsineelle: ”Ota itseäsi niskasta kiinni!” Tämäkö neuvo aina parantaisi kaikki sairaudet ja ihmissuhteet?
Paroni von Munchhausen joutui muistaakseni uppoavaan suohon, mutta otti itseään tukasta kiinni ja nosti itsensä kuiville. Kuka muistaa?
Sillä suurestakaan joukosta maallisia ystäviä ei ole hyötyä eikä voimakkaista auttajista apua eivätkä viisaat neuvonantajat anna hyviä neuvoja tai taitavat lääkärit lohtua eivätkä rikkaudet saavu tarpeen vaatiessa eikä salaista turvapaikkaa löydy, ellet sinä, Herra, tue, auta, lohduta, neuvo, rohkaise ja puolusta.
Tuomas Kempiläinen (1380-1471)
Yhdysvaltalainen matemaatikko ja taloustieteen Nobel-palkintovoittaja John Forbes Nash (1928-2015) sairasti skitsofreniaa.
Myös monet shakkinerot ovat sairastaneet.
Tämän maailmanviisauden omistamiseen riittää tosin järjen valo, inhimillinen terävä-älyisyys ja harjaantuneisuus ajatteluun, mutta se ei riitä tuonpuoleisen maailman viisauden omaksumiseen. Se ei ole mitään inhimillistä kuvittelua. Jumalallinen totuus autuudeksi ei ole ainoastaan ihmisten ja enkelien älyn yläpuolella, vaan myös vastoin luonnollisen ihmisen ajatusta. Mitä enemmän ihminen on omaksunut tämän maailman viisautta, mitä oppineempi hän on, mitä pidemmälle hän on edistynyt tiedossa ja tieteessä, sitä vaikeampi hänen on nähdä ja tunnistaa jumalallinen viisaus evankeliumin ”hullussa” saarnassa.
C. F. W. Walther, Todistaja N:o 5, s. 7, Toukokuu 2022.