Sain sähköpostiini pääsiäistervehdyksen Narvasta ystävyysseurakuntamme kirkkoherralta. Vastasin siihen kohteliaasti ja samalla keskustelimme hetken nykyisestä tilanteesta. Lähetimme terveisiä toistemme seurakuntiin ja lupasimme rukoilla toistemme puolesta. Samalla kehuimme lahden eri rannoilla olevien seurakuntiemme verkossa olevia jumalanpalveluksia. Ymmärrämme molemmat, että tänä vuonna ei välttämättä tavata seurakuntaretken merkeissä. Erityisesti minua lämmitti Narvan Marian seurakunnan kirkkoherra Urmasin lopputoivotus: Tapaamisiin rukouksissa.
Toinen mielessäni oleva kysymys liittyy ehtoollisen viettoon. En nyt ala kertaamaan käytyä keskustelua, jota käytiin eritoten pääsiäisen aikoihin. Totean vain sen, että ehtoollisenviettokin on tauolla ja seurakunnissa vietetään pyhäpäivisin sanajumalanpalveluksia. Siinäkin tilanteessa korostuu rukous ja odotus sekä samalla tyytyminen siihen, mitä tarjolla on. Tämä tuli mieleeni, kun kävin valmistelemaan ensi sunnuntain saarnaa, jossa evankeliumin mukaan ylösnoussut Jeesus on aterialla opetuslastensa kanssa. Miten helppo olisikaan puhua siinä yhteydessä ehtoollisenvietosta. Ehkä keksin jotain, mutta nyt ei voi mennä helpoimman kautta. Luotan, että yhteisen ehtoollisen aika on myöhemmin.
Entäs sitten kolehti. Nythän ei voida kerätä kolehtia, koska sille on tietyt ja tarkat ohjeet. Etäkolehti ei ole mahdollinen, mutta tietyin ehdoin jumalanpalveluksissa voi vähän mainostaa rahankeräystä ja sitä kohdetta, jolle kolehti olisi kerätty. Tämä sillä ehdolla, että on olemassa oikeanlaiset rahankeräysluvat. Kiirastorstaina oman seurakuntamme palveluksessa pappimme sanoitti tämän viisaasti ja pyysi rukoilemaan Narvan seurakunnan puolesta ja totesi, että keräämme kolehdin Marian seurakunnalle sitten, kun se on mahdollista. Niin taas rukous korostui.
Poikkeusolot ovat lisänneet luovuutta ja notkeutta, mutta ydin on silti olemassa. Kun ei voida toimia totutuin tavoin, pitää soveltaa. Siinä on toiminut ainakin tähän saakka yksinkertaistaminen. Seurakunnan elämä jatkuu, pääsiäistä vietetään, mutta palataan aina ytimeen ja ponnistetaan siitä jälleen eteenpäin. Tämä antaa uskoakseni myös Jumalalle enemmän tilaa, kun emme täytä kaikkea omalla puuhastelulla. Tässä toteutuu vanha slogan, että vähemmän on enemmän.
Nyt vaan odotetaan, mutta samalla eletään. Toimintaohjeena kollegan toivotus naapurimaasta: Tapaamisiin rukouksissa.
