Tulevaisuudessa papit Suomessa saavat muistutuksen siitä, että pappeus ei ole ammatti.
Kirkon veronmaksajien määrä on laskenut mutta pappien määrä on kasvanut tasaisesti 30 vuotta. Pappeja ei ole enemmän tarpeen vuoksi, vaan siksi, että kirkko on kasvattanut henkilöstöään osana Suomen julkisen sektorin paisumista.
Kirkko elää muun julkisen sektorin tavoin yksityisellä rahoituksella. Kirkollis- ja yhteisöverojen vähenemistä kiihdyttää kirkosta eroamisen lisäksi muiden kristillisten ja ei-kristillisten uskontokuntien kasvu. Ne hiivuttavat Suomesta väistämättä virkapappien määrää.
Pian joudumme myöntämään, että pappeus ei ole ammatti, jonne kuljetaan koulutuksen, tutkinnon ja työsopimuksen kautta. Pysyviä toimia tai mukavia virkoja papeille on tulevaisuudessa yhä vähemmän.
Pappeja tarvitaan tulevaisuudessakin, mutta heiltä edellytetään paljon toisenlaisia asioita kuin nyt. Hallinto- ja yhteiskuntasuhteiden osaajia ei tarvita. Epämukaviin työaikoihin ja viileisiin kirkkoihin tottuneille töitä riittää. Pappien on myös hyvä tottua liturgisen vastuun kantamiseen: ”yksin molin, yksin veisaan, yksin itselleni kadilan heivaan” (Сам служу, сам пою, сам себе кадило подаю!).
Tulevaisuudessa papeiksi haluavia on yhä vaikeampi löytää. Tässäkin suhteessa Suomi eurooppalaistuu. Yhä harvempi haluaa lähteä huonosti palkattuun työhön epäsuositun kirkon palvelukseen.
Mitalin toinen puoli on kirkas. Ne harvat, jotka tulevaisuudessa uskaltavat vastata pappeuden kutsuun, ovat varmasti hyviä. Kirkkoihin, joissa saarnataan aatteen palosta eikä kellastuneista papereista etsiydytään varmasti!
Uskoisin, että tämä evlut kirkon organisoima keräys on kuluiltaan pieni.
Keräyksen ja kerääjien kulut ovat olleet pienimmillään 5% ja suurimmillaan 95%.
Puhutko ortodoksisesta, luterilaisesta vai molemmista kirkoista?
Olen täältä sivusta ylpeä Espoon kristillisen koulun oppilaista!
Det samma här!
Luin ja oli kiinnostava, erityisesti se osio, jossa kerrottiin yhteisöstä ja perheestä ennen kirjoittajan irtautumista koko tsydeemistä.
Jäin pohtimaan myös sitä, että jos ei tätä kirjoittajan homoutta olisi ollut, niin kuvauksen mukaan taitaisi olla edelleenkin mukana jengissä, oli hän niin sydämen pohjasta kiinni siinä. Vain tuo omien piuhojen erilaisuus sai aikaan sen kriisin, että irtautuminen oli lopun perin ikään kuin väistämätöntä. Mutta muutoin ei. Vaikka mistä sitä tietysti enää tietää.
Niin, vaikeahan se on tietää, mutta hyvin todennäköistä se ainakin olisi, että henkilö olisi jatkanut todistajissa ilman homoseksuaalisuuttaan. Lähtemiseen tarvitaan aina jonkinlainen sysäys ja merkittävä motiivi, kun lähtemisen hintalappu tosiaan on mitä on.
Mukavaa, että luit kirjan. 🙂
Jehovan todistajien jyrkkä suhtautuminen homoihin tulee esiin Helsinki Eteläisen Jehovan todistajien seurakunnan kokouksessa pidetyssä esitelmässä huhtikuussa 2021. Tässä on ote puheesta tekstinä:
”Tässä tilanteessa sellaiset ihmiset, jotka päättävät toimia niin, että he kuuluvat vääriin uskontoihin, jotka on luvattu tuhota, poliittisiin järjestelmiin, päättää olla haureuden harjoittajia, avionrikkojia, homoseksualisteja, heidät tullaan tuhoamaan. Tässä korostuu sanat ”ne, jotka päättävät toimia”. Tämä ei ole taipumusasia eikä tämmönen lipsumisasia vaan se perustuu päätökseen.
Meillä kaikilla on taipumus toimia väärin. Emme voi sille mitään. Mutta me voimme päättää toimia oikein. Myös väärintekijät toimivat päätöksensä mukaan. Paavali kirjoitti Korinttilaisille 6. luvussa siitä, missä hän luetteli tällaisia väärintekijöitä. Hän sanoi, että heidät oli pesty puhtaiksi. He eivät enää toimineet näin. He olivat päättäneet lopettaa väärinteot ja alkaneet toimia oikein. Se vaikuttaa siihen, millaisen todistajanlausunnon he antavat.
Sitten, kun kaikki ihmiset, jotka päättää kannattaa Jumalan valtakuntaa, siirtyy sen puolelle, toimii näin, niin he voivat nauttia siitä, kun Maasta tehdään paratiisi, ihmiset parannetaan, kuolleet herätetään, ja kaikki ihmiset opetetaan elämään rauhassa keskenään. Rauhassa eläminenkin vaatii opettamista. Sekin perustuu päätökseen.”
Äänitteen voi kuunnella täältä:
https://johanneksenpoika.fi/uutiset_b2/esitelma_helsinki_etelainen_24042021/ote_esitelmasta_24042021.mp3
Tuokin lainaus kertoo karua kieltä todistajien harhaisista käsityksistä homoseksuaalisuuteen liittyen. Pitämällä homoseksuaalisuutta valintana he varmistavat monet epäinhimilliset ja epäreilut ihmiskohtalot.
Uusi paratiisinäkemys jatkaa samalla linjalla. Sen näkemys on, että Jehova ei paranna homoseksuaalisuutta vaan homoseksuaalien tulee itse valita jättää ”elämäntapansa” taakseen. Tähän annetaan paratiisin tuhatvuotiskaudella sata vuotta aikaa. Jos siinä ajassa ei ole ymmärtänyt eheytyä, henkilö tuhotaan.
Siinä sitä on rakkaudellisuutta taas koko rahan edestä.