Turha työ ei kiinnosta ketään. Jos näkee jonkin asian eteen paljon vaivaa ja käyttää siihen rutkasti aikaa, sitä toivoisi oikeasti saavuttavansa työllään jotain. Minusta esimerkiksi haravointi on turhaa työtä silloin, kun osa lehdistä on vielä puussa. Lehtien siirtelyssä paikasta toiseen ei ole mitään järkeä, jos samaa on vielä tiedossa myöhemmin syksyllä. Ei saa kuin pahan mielen ja rakot käteen.
Rakot käsissä ja kevyt kututus eivät ole mitään siihen verrattuna, mitä Jeesus koki. Hän syntyi ihmiseksi ja eli ihmisten joukossa yhtenä meistä. Hänet tuomittiin syyttömänä, häntä ruoskittiin, pilkattiin, syljettiin ja kidutettiin. Viimein hänet naulattiin ristiin ja hän kuoli häpeäpaalussa. On helppo nähdä, miksi Augustinus haluaa pitää huolen, ettei kukaan katso Jeesuksen tehneen turhaa työtä.
Augustinus opettaa, että Jeesus tuli parantamaan sairaita, eli pelastamaan syntisiä. Eivät terveet tarvitse lääkäriä, vaan sairaat, hän muistuttaa. Jos ihmiskunta ei ole synnistä sairas, ”silloin Kristus on kuollut turhaan” (Gal. 2:21).
Augustinuksen mielessä perisynnin todellisuus takaa sen, ettei Jumalan Pojan kuolema ollut turha ja tarpeeton. Ihmiskunta on perisynnin tähden tietämätön pelastuksen kannalta tärkeistä asioista ja kykenemätön pelastamaan itseään. Ihminen lankesi vapaan tahdon kautta, minkä seurauksena tahto ei enää riitä parantamaan samaisen lankeemuksen seurauksia. Ihmisen synnynnäinen epäjärjestys ja etäisyys Jumalasta estävät häntä toteuttamasta Jumalan tahtoa. Mitä näennäisesti hyvää hän kykenee itse saamaan aikaan, sen voi kaiken ”heittää roskana pois” (Fil. 3:8) Jumalan edessä.
Pelagiolaisuus meni Augustinuksella niin vahvasti tunteisiin, koska pelagiolaisten mukaan ihmisen luontaiset kyvyt riittävät pelastukseen ja hyvään elämään. Augustinuksen silmissä tällainen väite teki Jeesuksen pelastustyön turhaksi. Jos ihminen kerran kykenee elämään oikein, mihin tarvitaan armoa? Jos Jumala on hyvä ja ihminen on hyvä, miksi maailmassa on niin paljon pahaa? Jos ihmisluonnon voimat ovat niin vahvat, miksi huonoista tavoista ja riippuvuuksista on hankala päästä eroon?
Augustinuksen mukaan kenelle tahansa ihmisiä ja maailmaa tarkkailevalle on ilmiselvää, ettei ihminen ole luonnostaan hyvä, vaan syntinen: itsekäs, ylpeä, epäuskoinen, tietämätön, laiska, vääriä asioita tavoitteleva. Tällainen olio ei tarvitse pelagiolaisten ylisanoja, vaan Jumalan armoa.
(Tämä ei ole mielipidekirjoitus. Teen väitöskirjaa Augustinuksesta ja tarkoitukseni on näiden blogitekstien avulla avata hänen ajatteluaan nykyihmiselle ymmärrettävällä tavalla.)
ismo malinen
Aikoinaan on käyty orjakauppaa, eli ihmisä on myyty ja ostettu, senhän me tiedämme. Orja tarkoittaa siis työn orjaa, eli orjatyötä.
Puheistaan päätelle Paavali kyllä hyväksyy orjuuden koska sanoo: ” Pysyköön kukin sillä paikalla mihin on syntynyt, oli sitten orja tai vapaa. ”
Jos Paavali ei halunnut noudattaa juutalaisten lakia, vaikka sanoo olevansa juutalainen, vaan tekee siitä orjuuden, ja näin opettaa, niin Jeesuksen puheiden perusteella hänet julistetaan vähäisimmäksi Jumalan valtakunnassa.
Jeesus
»Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. 18 Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. 19
Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. ”
Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”
Tässä on ongelma ja riita asia, Paavalin ja Jeesuksen välillä.
Filemonin kirjeessä saamme kyllä sen kuvan, ettei Paavali hyväksynyt orjuutta.
Hän kehotti Filemonin isäntää kohtelemaan tätä veljenä. Miten se olisi mahdollista muuten?
Olet oikeassa, laki on loppuun asti ja se on ehdoton. Joka sen täyttää on siitä elävä.
Myös Armon Evankeliumi on loppuun asti, siihen ei mahdu mitään ihmisen operointia, joka sen uskoo, on siitä elävä.
Lakia ja Evankeliumia ei saa sekoittaa, mutta niitä ei voi myöskään erottaa toisistaan, ne kulkevat yhdessä, mutta sekoittamatta. Joka ymmärtää mitä tuo tarkoittaa, on ymmärtänyt Armon ja Totuuden.
Lainasit Raamatusta hienon kohdan: ”Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” (1992 käännös)
”Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.” (1938 käännös)
”Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa enempi kuin kirjanoppineiden ja Pharisealaisten, niin ette tule taivaan valtakuntaan.” (1776 käännös)
Tuossa on oikeastaan käsite, (suurempi kuin) jota on vaikea kääntää, mutta tuossa Jeesus asettaa opetuslapsille eteen kokonaan toisenlaisen Vanhurskauden ja tuon voisikin kääntää ymmärrettävämmin: ”Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole muuta kuin kirjanoppineiden ja Pharisealaisten vanhurskaus, niin ette pääse taivasten valtakuntaan.” Noin käännettynä asia muuttuu, eikä kyse ole siis enemmästä tai suuremmasta, vaan erilaisuudesta, kuten oikein onkin.
Tällä Jeesus tahtoo sanoa, juuri sen mistä on kysymys, on hyvä jos lakia noudatetaaan ja sitä pitääkin noudattaa, mutta sen kautta ei ole pääsyä taivasten valtakuntaan, vaan siihen tarvitaan jotain muuta. Ihmisen hurskaus on kuin likainen vaate Jumalan edessä.
Farisealaiset pitivät tarkasti kiinni kaikesta lain noudattamisesta, mutta saattoivat kivittää tyttärensä suuren neuvoston käskystä, koska laki niin vaatii. Tämä ei ole Jumalan mielenmukaista vanhurskautta, vaan sen irvikuva.
”Jos joku tavataan makaamasta naisen kanssa, joka on toisen miehen aviovaimo, niin kuolkoot molemmat, sekä mies, joka makasi vaimon kanssa, että vaimo. Poista paha Israelista. Jos joku neitsyt on kihloissa miehen kanssa ja toinen tapaa hänet kaupungissa ja makaa hänen kanssaan, niin viekää molemmat sen kaupungin portille ja kivittäkää heidät kuoliaaksi, tyttö siksi, että hän ei huutanut apua kaupungissa, ja mies siksi, että hän teki väkivaltaa lähimmäisensä morsiamelle. Poista paha keskuudestasi.
Mutta jos mies tapaa kihlatun tytön kedolla, käy häneen käsiksi ja makaa hänen kanssaan, niin mies, joka makasi hänen kanssaan, kuolkoon yksin.
Mutta tytölle älä tee mitään, sillä tyttö ei ole tehnyt kuoleman rikosta; tässä on samanlainen tapaus, kuin jos mies karkaa toisen kimppuun ja tappaa hänet. 5.Moos.22:22-26
Siis laki on… Jos tyttö ei ole huutanut apua, niin kivittäkää… Tämä on se mistä Jeesus antoi esimerkin kun kirjoitti maahan tuomion kuuluisassa porton kivitys tapahtumassa.
”Varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
ja sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?” Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”. Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.
Joh.8: 1.9
Mitään ongelmaa ei ole Jeesuksen ja Paavalin välillä, kun ymmärtää mistä synnissä ja vanhurskaudessa on kysymys. Evankeliumeissa on avain Jumalan tahdon ja käskyn noudattamiseen, sillä Johannes sanoo:
”Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut. Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut. 1.Joh.3:23-24