Vahva lukusuositus: Reijo Työrinojan enkelioppikäännös

Tuomas Akvinolainen, Enkelit ja filosofia (Gaudeamus 2021) on emeritusprofessori Reijo Työrinojan monivuotisen urakan tulos. Työrinoja on suomentanut kolmisensataa sivua Akvinolaisen enkeleitä koskevan teorian keskeisimpiä kirjoituksia, laatinut teokseen laajan johdannon sekä seikkaperäiset selitykset.

Tuomaan latina on ensisilmäykseltä helppoa. Se suhtautuu kuin nykyinen euroenglanti muinaisenglantiin. Tuomaan selkeä ja läpikuultava lause on luettavaa eikä sisällä samanlaisia karikoita kuin vaikkapa Augustinuksen cicerolainen retoriikka, jossa subjektin jälkeistä predikaattia saa etsiä monenmoisten retoristen koukeroiden puutarhasta.

Mutta toisaalta haasteeksi muodostuu erittäin tarkka käsitteiden käyttö, jonka suomentaminen edellyttää niin Aristoteleen käsitteiden käytön kuin aiemman kristillisen filosofian ja keskiajan ajatteluun vaikuttaneen arabifilosofiankin hallintaa.

Tästä syystä jo suomentaminenkin on erityistä oppineisuutta edellyttävä työ. Kun tähän liittyy vielä aikakauden keskeisen viitekehyksen esittely ja sen selittäminen, kyseessä on merkittävä tieteellinen työ.

Keskiaikaisessa keskustelussa enkeleiden aiempi käsittely, joka tarkasteli heidän hengellistä merkitystään, muuntui filosofiseksi käsiteanalyysiksi. Juuri sellaisena enkelioppi on erityisen kiinnostava ja hedelmällinen alue. Ei ole niinkään kiinnostavaa, pitävätkö Tuomas Akvinolaisen ajatukset paikkansa kuin se, millaisia käsitteellisiä keksintöjä niihin sisältyy.

Enkelioppi oli keskiajalla eräänlainen teologian nörttialue. Sen piirissä saatettiin analysoida ajattelun käsitteellisiä ehtoja. Tuomaalle enkelit olivatkin eräänlaisia ladattuja tiedostoja, joiden ajattelutoiminnot  perustuivat johtopäätösten suoraan tavoittamiseen alkuehdoista ilman loogisen päättelyn tarvetta.  Tuomas kutsui tällaista kykyä nimellä computatio. Vastaavasti hän nimitti enkeleiden viestintäjärjestelmää nimellä radio. Samanaikaisesti alkoi myös mekaanisten laskureiden rakentaminen.

Sekä ajattelun teorian täsmentäminen että laskureiden rakentaminen ovat edellytyksiä niin sanotuille tietokoneille eli datalaskureille, joiden rakentaminen ei olisi ollut mahdollista ilman niitä ajattelun käsitteeseen liittyviä keksintöjä, joihin keskiajalla yllettiin.

Esimerkki on tärkeä siksi, että se herättää kysymyksiä tieteellisen keksimisen luonteesta. Soveltavien keksintöjen taustalla näyttää olevan usein puhtaasta älyllisestä kiinnostuksesta syntyneitä teorioita, jotka on laadittu ensisilmäykseltä aivan eri alueella ja eri tarkoituksiin kuin niiden sovellukset.

Onko niin, että pikemminkin vapaat ja pyyteettömät älyllisestä kiinnostuksesta koituvat ”harhapolut” tuottaisivat aitoa innovaatioita paremmin kuin suoraan sovelluksiin tähtäävät tavoitteet?

Tuomas Akvinolaisen mukaan enkelit ovat ruumiittomia ja paikattomia ymmärtäviä hengellisiä luotuja, joilla on kyky rakastaa ja puhua, joskaan he eivät tarvitse ääneen lausuttuja puhemuotoja vaan kykenevät siirtämään ajatuksensa suoraan toisen mielensisällöiksi.

Jokainen enkeli on oma lajinsa. Kun jokainen ihminen kuuluu ihmislajiin, tämä ei päde enkeleihin. Tämä on kiinnostavaa, sillä toisaalta perinteinen enkelihierarkkia jakaa enkelit eräänlaisiin lajeihin kuten kerubeihin, serafeihin, arkkienkeleihin jne.

Ehkä ajatusta jokaisesta enkelistä omana lajinaan tarvitaan siihen, että enkeleiden rooli keskiaikaisessa ajattelussa on edustaa olevaisen korkeampien asteiden muotoja. Jumala on yksi ja ”olevaisen suuressa ketjussa” Jumalaa lähempänä olevat kuvastavat enemmän Hänen olemistaan kuin alempana olevat.

Idea on hauska myös siksi, että ihmisten yksilöllisyys on varsin suhteellista verrattuna enkeleiden yksilöllisyyteen.

Enkelit eroavat kiinnostavasti ihmisistä, joilla on ruumis ja jotka ovat jossakin paikassa ja jotka enkelien ymmärtämisen sijasta ovat sidottuja aistiensa kohteisiin sekä rationaalisen päättelyn mekanismeihin.

Joskus on huomautettu, että tämä keskiajan idea oli terapeuttinen. Ihmisten lakattua uskomasta enkeleihin, he ovat koettaneet olla sellaisia itse. Tämä on aiheuttanut ongelmia niiden inhimillisten sidonnaisuuksin osalta, jotka syntyvät ajassa, paikassa ja rationaalisessa ajattelussa.

Rakkauslaulujen pyyntö olla enkeli on tästä näkökulmasta kovin julma ja epäinhimillinen.

Enkelioppiin liittyy myös monia fysiikan käsitysten kannalta kiinnostavia teemoja. Enkeli ei sijoitu liikkuessaan paikasta A paikkaan B mihinkään tällä välin sijaitsevaan paikkaan vaan siirtyy suoraan edellisestä jälkimmäiseen. Tuomaan enkeleiden paikattomuuden ideaan kohdistui jo keskiajalla arvostelua, mutta idea on tärkeä.

On ehkä syytä varoa tekemästä liian nopeita samaistuksia. ”Liike” ja ”paikka” ovat käsitteitä, joiden merkitys ja viittauskohde vaihtelee eri aikoina, mutta Tuomaan tekstiä lukiessaan ei voi välttää mielleyhtymää modernin kvanttifysiikan teoriaan siitä, ettei hiukkasen paikkaa ja liikettä voi mitata samanaikaisesti.

Myös monet muut hänen enkeleihin liittyvät uskomuksensa näyttivät johtavan häntä lähelle determinististä ajattelua, jota jo tuolloin arvosteltiin. Mitä oli Jumalan vapaus, jos Hänen oli ikään kuin pakko luoda paras mahdollinen maailma?

Kirjassaan Sammuuko suuri suku? eläinekologian professori Olli Järvinen totesi, että Tuomas Akvinolaisen enkelioppi sisältää ensimmäisen biodiversiteetin puolustuksen. Kysyttyään ”miksi on hiiriä, kun olisi enkeleitäkin”, Tuomas vastaa, että enempi on parempi kuin vähempi.

Edellisen tyyppiset huomautukset ovat esimerkkejä enkeliopin älyllisestä kiehtovuudesta ja vitsikkyydestä, joka aika ajoin esille pulpahtavan enkelibuumin keskellä tuottaa jatkuvaa iloa sille, joka näkee hieman vaivaa tutustuessaan aihepiirin käsitteelliseen ja teoreettiseen historiaan.

Ja pelkästään niin sanotun kvestiomenetelmän tulosten lukeminen suomenkielellä on antoisaa. Kvestiot eli kysymykset olivat tieteellisiä artikkeleita. Aluksi esitettiin arvostettuja väitteitä aiheesta. Tämän jälkeen käsiteltiin vastaväitteitä (sed contra) ja lopuksi esitettiin oma ratkaisu (respondeo). Kvestio oli merkittävä keskiaikainen keksintö, joka on jäänyt tiedolliseen kulttuuriin muun muassa kysymysten ja vastausten pelin muodossa.

Kiitos kirjasta!