Länsimaissa monet Islamin asiantuntijat ovat hiljaa niistä haasteista, jotka liittyvät muslimien integraatioon. Monet korostavat mieluummin Islamin positiivisia puolia. He kokevat tehtäväkseen yhteyden luomisen. Näen tämän samanlaisena ilmiönä kuin tutkijoiden suomettumisen Neuvostoliiton aikana. Jos silloin halusit olla vakavasti todesta otettava kommunismin asiantuntija, sinun piti olla hyvissä suhteissa neuvostoliittolaisiin asiantuntijoihin. Tämän takia ns. kommunismin asiantuntijat eivät puhuneet mitään kielteistä kommunismista.
Tämän takia myös moni Islamin asiantuntijoista Suomessa on valinnut Islamin ongelmien ohittamisen. Silloin lähestymme Islamia kuin muitakin uskontoja, ja ohitamme sen Islamin erityispiirteen, että Islam ei erota uskontoa ja valtiota toisistaan. Uskonto ei voi olla yksityisasia. Siksi Islamin kohdalla olisi äärettömän tärkeä alkaa keskustella siitä, mitä merkitsee, että Islam on myös totalitaarinen uskonto.
Kun yksittäinen muslimi tulee Suomeen, kyse on uskonnosta. Hän parhaimmassa tapauksessa elää ja sopeutuu hyvin. Mutta kun muslimien määrä kasvaa, kun he saavat omat imaaminsa ja moskeijansa, käynnistyy myös yhteisön oma kontrolli siitä, miten kukin noudattaa shariaa, Islamin omaa lakia. Jos olet muslimi, et voi kritisoida shariaa yhtään enempää kuin Muhammediakaan. Sharia säätää, että tytär saa perintönä vähemmän kuin poika, se ohjeistaa, että Islamista luopunut tulee jättää vähintään perinnöttömäksi. Vähitellen aletaan ehkä soveltaa Islamin avioliittokäytäntöä, joka käytännössä sortaa naisia.
Muslimiyhteisön halu luoda omat shariaa noudattavat yhteisönsä on synnyttänyt samalla länsimaissa jo satoja no-Go alueita, jossa perinteinen länsimainen mielipiteen ilmaisu ei ole mahdollista.
Sharia myös selittää sen, miksi vajaa 50 arabimaata eivät ole allekirjoittaneet YK:n ihmisoikeuksien sopimusta. Ne ovat allekirjoittaneet oman ihmisoikeuksien Kairon julistuksen, joka mainitsee, että korkein noudatettava periaate on sharia, joka menee yli muiden normien. Se myös selittää sen, miksi vähemmistöjen tai naisten asema ei hevin muutu muslimimaissa. Hämmentävintä on näiden asioiden hiljainen hyväksyminen länsimaissa.
Sharia selittää myös sen, miksi entisissä kristityissä maissa, Egyptissä ja Turkissa, vähemmistöjen ihmisoikeudet ovat heikommat kuin muslimeilla. Vaikka lain edessä heillä olisi sama status, niin käytännössä mm. amnestyn mukaan sorto on valitettavasti jopa kasvanut
Islamin poliittisuus tekee ymmärrettäväksi sen, miksi muslimien integroituminen länsimaiseen yhteiskuntaan on usein hyvin haasteellista. Kyse ei ole välttämättä siitä, että olisi tavallisia sopeutuvia muslimeja ja toisia radikalisoituneita, vaan enemmän siitä, että muslimien määrän kasvaessa Islam automaattisesti alkaa synnyttää omaa sharialle rakentuvaa yhteiskuntaa, jonka arvot voivat usein olla ristiriidassa paikallisen lainsäädännön kanssa. Mutta tätä kysymyksenasettelua eivät useinkaan ota esiin tutkijat, jotka haluavat säilyttää hyvän statuksensa virallisena Islamin asiantuntijana.
Tarvitsemme muutosta Islamiin liittyvässä keskustelussa. Tarvitsemme asiantuntijoita, jotka eivät näe tehtävänään vain hälventää ennakkoluuloja, vaan puhua ongelmista. Ja kun ongelmat hahmottuvat, ennakkoluulot ihmisiin vähenevät.
Olisiko niin, että Suomessa käyty rasismikeskustelukin on osittain seurausta meillä harjoitetusta Islamin valkopesusta. Kun tutkijat ja tärkeimmät mediat eivät osanneet sanoittaa riittävästi Islamin mukanaan tuomia haasteita, niin seurauksena on ollut ruohonjuuritason reaktioita, joista osa on ampunut yli. Kun virallinen suomettunut Suomi on vaiennut.
En oikein ymmärrä, mitä blogisti tässä nyt hakee. Omaan tuttavapiiriin kuuluu runsaasti islaminuskoisia ja olin pitkään työpaikassa, jossa vähintään kolmannes tunnusti p.o. uskontoa. En ymmärrä yhtään, minkälaisella asiantuntemuksella blogisti on tällaisen ulostulon aikaansaanut.
Minkäkin tosin voisin varmaan kirjoittaa kristinuskosta jotakin vastaavanlaista höttöä perustaen väitteeni vaikkapa USAn evankelikaalien, Trumpin tukijoiden, Capitol-kukkulan valtaajien, ilmastonmuutoksen kieltäjien, tai vaihtoehtoisesti katolisen kirkon Opus Dein toimintaan. Niinpä. Ei antaisi kovin yleispätevää kuvaa kristinuskosta ja kristityistä.
Minulla ei ole mitään kielteistä sanottavaa muslimeista yksilöinä. Eikä tarviskaan. Mutta Suomessa emme ole alkaneet puhua , mitä merkitsee se, että Islam poliittisuudesta johtuen on totalitäärinen. Tai keskustelua siitä, onko se sitä?
Hannu sanot : ” Mutta Suomessa emme ole alkaneet puhua , mitä merkitsee se, että Islam poliittisuudesta johtuen on totalitäärinen. Tai keskustelua siitä, onko se sitä?”
Suomenkielessä ei ole sanaa ’totalitäärinen’.
On vähän vaikea keskustella kanssasi mistään aiheesta, jos et osaa suomea.
”Islam poliittisuudesta johtuen on totalitäärinen.” En puutu oikeinkirjoitukseen. Ajatus on kuitenkin mielestäni kovin sekava. Mahdatko tarkoittaa jotain tällaista: Islamiin nojaavat poliittiset järjestelmät toteuttavat enimmäkseen totalitarismia.
Entä kristinusko esim. ristiretkien tai noitavainojen aikaan? Tai juutalaisvainot? Aikamoista totalirismia, eikö totta? Ja poliittista sellaista.
En halua puolustaa islamin uskoa tekosyynään käyttäviä terroristijärjestöjä. Mutta on oikeasti syytä korostaa, ettei islamilaisuus tee ihmisestä poliittisesti orientoitunutta tappajaa.
Seija,
Olet toki siinä oikeassa, että kristityt(kin) ovat tehneet paljonkin pahaa. Toisaalta kristikunta on on tehnyt paljonkin katumusharjoituksia orjakaupasta, kolonialismista ym.
Toisaalta en juurikaan ole kuullut islamin – tai vaikkapa ateistisen kommunistimin – tekevän kovin suuria ”synnintunnustuksia” omista ihmisoikeusrikkomuksiaan, joihin kuuluu myös nuo orjakauppa ja kolonialismi ym. Muista suurista uskonnoista en osaa kommentoida.
En pidä ajatuksesta, että toisten tekemä paha oikeuttaisi minut tekemään pahaa.
Jokin tässä ei ihan matsaa siihen, mitä Jeesus opetti.
Martti Pentti, muslimivaltiot ovat mielestäni totalitaarisia, koska ne rangaistuksen uhalla kieltävät uskonnon vaihtamisen, sortavat ei muslimeja. Ei -muslimi mies ei saa mennä naimisiin musliminaisen kanssa. Silti kaikesta tästä on tullut niin normaalia, että sen ääneen sanominen on monen mielestä loukkaavaa. Koska yksilöinä muslimit ovat kivoja, mikä on totta…
Afganistan, Iran, Mauritania ja Pakistan ovat virallisesti islamilaisia tasavaltoja. Viittaatko näihin käyttäessäsi ilmaisua muslimivaltio? Tarkoitatko myös Bahrainia, Jemeniä, Omania, Sauli-Arabiaa ja Yhdistyneitä Arabiemiraatteja? Monessa muussakin maassa on suuri muslimienemmistö; oletko perehtynyt näin monen valtion lainsäädäntöön?
Martti, hyvä,
Käsitteen ”totalitaarisuus” on varmaankin Hannun mainitsemien maiden suhteen vähintään käyttökelpoinen kuin Israelin nimittäminen (pikeminkin ”haukkuminen”) ”aparthaid” -maaksi. Nuo Hannun mainitsemat maat eivät tiettävästi ainakaan käytännössä ole esim uskonnonvapauden suhteen vapaita, siis siinä mielessä vähintään ”uskontototalitaarisia”; eikä niissä ymmärtääkseni kovin hyvin ja julkisesti toimivaa oppositiotakaan liene. Vierastyöläisille ja turisteille on omat sääntönsä; eikä vierastyöläisiä taideta aina aivan täysivaltaisina kansalaioikeuksien nauttijoina pitää. Jos eivä totalitaarisia, niin totalitaarisen kaltaisia sitten.
Seijalle: (hieman tämän yläpuolella)
arvostan suomenkieltä, ja silti itsekin teen virheitä – vähintään näppisvirheitä. Toivottavasti emme vaadi aivan virheetöntä suomenkielen osaamista maahanmuuttajataustalisilta, koska silloin olisi vaara, ettei heitä tarvitsisi oikein ymmärtääkään. Siis taapuolisesti ajatellen.
Muslimivaltiolla viittaan OIC:n jäseniin, Organization of Islamic Cooperation, jotka ovat yhdessä mm.hyväksyneet Kairon julistuksen, siis vajaa 50. Ne kaikki pitävät shariaa ohjeena suhteessa ei-muslimeihin ja miehen/naisen suhteeseen.
Poikkeavatko sharian säännöt ratkaisevasti kristillisyyden perinteisistä miehen ja vaimon suhteita määrittävistä? Nähdäkseni eivät juuri. Shariaa tulkitaan tosin eri perinteissä monin tavoin – jossakin todella karusti naisia sortavasti. Islamin kirjavaa kokonaisuutta ei pidä arvioida vain Afganistanin talebanhallinnon mukaan.
”Poikkeavatko sharian säännöt ratkaisevasti kristillisyyden perinteisistä miehen ja vaimon suhteita määrittävistä? Nähdäkseni eivät juuri.” Jaa, sitäkö mieltä olet?
Der Spiegel. Tässä eräs esimerkki saksalaisesta tuomioistuimesta, jossa tuomari (naispuolinen) ei ollut myöntänyt marokkolaiselle naiselle nopeutettua avioeroa aviomiehen väkivaltaisuuden vuoksi, koska katsoi, että perheväkivalta oli osa islamilaista kulttuuria. ”Perusteluissaan naistuomari oli viitannut Koraanin säkeeseen 4.34. jossa todetaan muun muassa, että miehellä on oikeus kurittaa vaimoaan, jos tämä on ollut tottelematon. Saksalaisessa lehdistössä tuomaria vaadittiin eroamaan, koska hän oli asettanut sharialain Saksan perustuslain yläpuolelle ja kohdellut marokkolaissyntyistä naista eriarvoisesti hänen etnisen taustansa vuoksi. Naistuomaria ei kuitenkaan erotettu.” Ihme kyllä.
Väitätkö, etteivät kristityt aviomiehet ole koskaan Raamattuun vedoten kurittaneet vaimojaan? Länsimaissa on enimmäkseen vapauduttu näistä asenteista ja käytännöistä. Se ei poista sitä, että lähtökohtamme on samankaltainen kuin Islamissa.
Enhän minä väitä mitään. Sensijaan itse esitit väitteen, että sharian säännöt eivät poikkea kristillisestä perinteestä. Mistä löydät Raamatusta vastaavan jakeen, joka ilmenee koraanin säkeessä 4.34, koskien perhesuhteita?
Käytin ilmaisuja ’ratkaisevasti’ ja ’juuri’. Ne eivät merkitse samaa kuin ’täysin’. Lähtökohtana niin Islamin kuin perinteisen kristillisyydenkin ajattelulle on, että naiset ja miehet on luotu toteuttamaan eri tehtäviä, joita ei sovi sekoittaa keskenään. Samoin käsitys miehestä perheen päänä on yhteinen.
TUosta ”päänä” olemisesta voi toki sitten edelleen pohtia, mitä se kummankin uskonnon kontekstissa tarkoittaa – ei aina välttämättä samaa. Tko myös kulttuuri vaikuttaa; ja uskonto vaikuttaa kulttuuriin…
Tarkemmin pitäisi kysyä kummankin uskonnon uskonnonoppineilta, mitä nuo asiat tarkoittavat. Sanat eivät yksin ratkaise.
”Pitäisi kysyä kummankin uskonnon uskonnonoppineilta,” Aivan. Arvioimme vieraita uskontoja liian helposti kohu-uutisten tai väärien ennakkoluulojen mukaan. Kenties arvioimme omaammekin yhtä pinnallisesti.
Martti,
toki me voimme itsekin arvioida ja kysellä erinäisiltä näiden asioiden parissa työskennelleiltä heidän kokemuksiaan. Siis muslimien parissa työtä tehneiden. Niistäkin voidaan tehdä johtopäätöksiä. Länsimaisarvoisittain ne eivät liene yltiöpositiivisia; ja ainakin niiden kokemukset, jotka avioliitossa olevina ovat islamista kristityiksi (onistuneesti tai vähemmän onnistuneesti) kääntyneet, ovat vähemmän islamiin rohkaisevia.
Toki voidaan pohtia, otoksen pienuuden syytä ja tietenkin sen edustavuutta tai tilastollista merkitsevyyttä virhemarginaaleineen. Kuitenkin yksilölläkin – erityisesti vaie(nne)tuilla (vahemmistöjen) vähemmistöissä – yhteiskunnassamme luuslisi olevan merkitystä – siis meidän vähemmistöjen oikeuksia suurin sanoin korostavassa?
Enole meidän julkisuudessamme juuri nähnyt islamilaisten imaamien ym. kommentteja perhekäsityksistä, avioliittokäsityksistä, tasa-arvokäsityksistä, siitä, mitä tuo ”päänä” oleminen tarkoittaa – ja kuinka sitovia nuo käsitykset muslimeille ovat: miten ratkaistaan aisat, jos perheessä on erimielisyyksiä elämäntavoissa ym.
Kokonaan toinen asia on se, että kristityt ovat tietenkin tuota ”päänä olemista” tulkinneet irrallaan muista Paavalin ym. ohjeista avioliitossa oleville miehille ja naisille. Eivätkä tämankaltaiset tulkintayksipuolisuudet ole vain ja ainoasataan ns. fundamentalistien ongelmia. Itse asiassa ns. liberaalien tulkinnat ovat nekin usiein tiettyjen erityisasioiden (yli)korostuksia kokonaisuuteen nähden.
Ennen kuin voi arvioida Islamia ja Kristinuskoa, on hyvä perehtyä näiden uskontojen dogmeihin (teologiaan) Islamin perus ajatus on toimia oikein. Seuraavaksi on hyvä tuntea mitä tuo tarkoittaa muslimin näkökulmasta.
Ikäväkseni olen huomannut, että Islamiin on sisään rakennettu teokraattinen järjestelmä, jossa imaamit pitävät valtaa ja heidän asemansa on horjumaton.
Islam tarvitsee sisältäpäin tulevan muutoksen, siihen on myös valtava paine olemassa. On myös huomattava, että Euroopassa on käynnissä ”herätys” jossa muslimit joutuvat ensikertaa kohtaamaan eläviä Kristtyjä.
Islameja on monia erilaisia. Riippuen siitä, missä kulttuurissa sitä harjoitetaan mutta myös siitä, puhutaanko kansanislamista vai korkeasti oppineiden. Lisäksi on maallistuneita ja uskoon tulleitakin muslimeja.
Islamin suhde yhteiskuntaan eroaa kristinuskon vastaavasta. Ensiksikin islam katsoo edustavansa ihanteellista kokonaisvaltaista systeemiä, joka sitä paitsi tulee suoraan Jumalalta. Kristinusko eli noin 300 vuotta pakanallisen esivallan ja sen lainsäädännön alaisuudessa eikä Raamatusta voi johtaa yhtä ainoaa ”raamatullista” uskonnon ja yhteiskunnan yhdistävää systeemiä.
Toiseksi on kyllä syytä huomata, että yllättävän moni muslimi ottaa sharian säädökset hyvin tarkasti. Ei ole tavatonta, että skandinaavimies, joka rakastuu vaikkapa somalinaiseen, joutuu kääntymään muslimiksi ja ympärileikkauttamaan itsensä, jos mielii suhdetta jatkaa. En tiedä, kuinka syvällisestä kääntymisestä on kysymys, mutta kyllä islamiin kääntyviä on suomessakin. Ja he taitavat omaksua islamin nimenomaan sen konservatiivisessa muodossa. Tosin mekin voisimme oikein hyvin tehdä kuten maamme suurin herätysliike ohjeistaa: uskovaiset seurustelkoot samalla tavalla uskovaisten kanssa etteivät menetä hyvää omaatuntoa.
Itse peräänkuulutan sitä, että islamin kohtaaminen haastaa meidät. Jos maahanmuuttajataustainen bussikuski haluaa pitää viisi rukoushetkeä päivässä, se kaiketi halutaan järjestää hänelle. Mutta entäs jos kantasuomalainen ottaisi tavakseen ”rukoilla lakkaamatta” eli pitäisi vastaavat ruoka- ja kahvitaukorukoukset Vähän katekismuksen mukaan? Eikö häntä pidettäisi jeesusteluun hurahtaneena fundamentalistina?
Kiitos, Hannu V, tärkeän asian esille ottamisesta.
Pitävätkö ’jeesustelun hurahtaneet fundamentalistit’ pahana sitä, että heidät huomataan sellaisiksi? Eikö heidän tulisi käytöksellään aina antaa todistusta uskostaan?
Totta kai. Mutta olen sitä mieltä, että Suomen julkisuudessa sovelletaan kaksoisstandardeja näissä asioissa eli suhteessa Islamiin ja kristinuskoon. Ei ole suotavaa olla liian avoimesti konservatiivinen kristitty kun taas konservatiivista islamia kohtaan ollaan paljon suvaitsevampia. Imaami saa laukoa käsityksiä, jotka Päivi Räsäsen sanonina leimattaisiin vihapuheeksi. Jne.
Toinen esimerkki. Uimahallissa kuuluu ottaa uimahousut pois suihkussa ja saunassa. Muslimimiehiä saa turhaan kehottaa tähän vaikka kuinka puhuisi hygieniasta ja asiallisesti. Olen itse kuullut asianomaisten perustelevan asiaa islamilla sekä sillä että ”me emme ole homoja”.
On totta, että Suomessa on aikanaan ollut aivan lainsäädännöllisestikin holhiavia ja epätasa-arvoisia säädöksiä (aviovaimon holhouksenalaisuus). Mutta sama koski nuuten myös renkejä ja piikoja. Lyhyesti sanottuna kristinuskon yhteiskuntasuhde taitaa olla syvällisesti jousravampi kuin islamin.
Tämä suvaitsevaisuus konservatiivista islamia kohtaan on varsin hämmästyttävää, ellei se sitten johdu pelosta. Esitutkintaa ei käynnistetty helsinkiläisen imaamin Abbas Bahmanpourin puheista, kuten tapahtui Räsäsen kohdalla. Tämä samainen imaami Abbas Bahmanpour johtaa moskeijaa Mellunmäessä. HS otsikoi artikkelissaan 11.6.2023 – Helsinkiläistä moskeijaa syytetään Iranin julman hallinnon kannattamisesta. Suomeniranilaiset toteavat tuossa artikkelissa mm;
”Iranissa meitä lyötiin koulussa, että oppisimme tämän ankaran shiiamuslimi-ideologian. Me emme halua samaa tänne”. ”Suomalaisille he ehkä voivat valkopestä tätä mutta eivät meille.”
Martti Pentti, elämme kahdessa todellisuudessa. Arabimaissa sharia on naisten ja vähemmistöjen sortoa, on tietty syy, miksi aikaisemmin täysin kristityistä Turkista on tullut 99% muslimivaltio, vähemmistöjä on painostettu sharian mukaan. Meillä puhutaan Islamin hyvyydestä, mutta sharian mukaan kristityksi kääntynyt vähintään hylätään yhteisöstä, jos ei radikaalimpia toimia. Jehovan todistajien ” hylkääminen ” ei ole mitään muslimien rinnalla…
Jostain syystä islamilaisten tiukkakin tulkintaperiaate tuntuu olevan meillä esimerkki ”moninaisuuden siunauksellisuudesta” mutta kristittyjen ns. klasiisen kristillisuuden mukainen tulkinta taas nähdään esteenä ns. suvaitsevaisuudelle. Oma lukunsa ovat tietenkin ei-kritsillisesti perustelevat ns. perinteisiä arvoja kannattavat.
Islamilaisia on monenlaisia – on ”nimi-islamilaisia” ja on ”tosi-islamilaisia”, kristittyjä on monenlaisia, agnostikkoja on monenlaisia ja ateistejakin on monenlaisia. Ja linee myös salakristittyjä nimi-islamilaisia.
”On tietty syy, miksi aikaisemmin täysin kristityistä Turkista on tullut 99% muslimivaltio.” Tarkoitat kai bysanttilaista Vähää-Aasiaa, jonka turkkilaiset valloittivat 1300 ja 1400-luvuilla.
Nykyisen Turkin alueen ”islamilaistuminen” alkoi Bysantin, kristillisen keisarikunnan, heikentymisestä ja tuhosta. Yllättävän iso osa kristittyä väestöä kääntyi islamiin muistaakseni jo 1400-luvulla. Joissakin tapauksissa oli kysymys kristittyjen lasten ryöstämisestä ja pakkokäännyttämisestä islamiin ja sulttaanin palvelukseen. Toinen ratkaiseva tekijä olivat Osmanivaltakunnan aikaiset kristittyjen vähemmistöjen kuten armenialaisten ja kreikkalaisten vainot sekä suoranaiset kansanmurhat karkotuksineen. Huipennuksena Smyrnan kaupungin tuhopoltto 1922 ns. pakollinen väestönvaihto Turkin ja Kreikan välillä.
Modernin Kreikan syntyhistoria avaa muuten kiinnostavia ja hirvittäviä näkökulmia siihen, mitä osmanivallan islamin määräyksiä soveltava uskontokuntien epätasa-arvo ja vuosisatainen toisuskoisten alistaminen sai aikaan. Yhdessä Kreikan erittäin väkivaltaisen vapaustaistelun – uhreina islaminuskoiset, juutalaiset ja kristityt – vaiheessa kapinoivat Peloponnesoksen kristityt piti Koraanin ohjeiden mukaan tehdä orjiksi ja siirtää Egyptiin. Kreikan Alexandrian-konsuli sai vielä vuosikausia myöhemmin yrittää jäljittää ja ostaa vapaaksi niitä kreikkalaisia, jotka oli ehditty myydä.
Emerituspiispa Risto Soramies on artikkeleissaan nostanut esille niitä jännitteitä, mitä islamin ja länsimaisen demokratian kohtaaminen (sekä usein hyväuskoisten kristittyjen islamia myötäilevien kirkonjohtajien toiminta) saa aikaan. Kriittisen keskustelun tarve aiheesta on olemassa. Ei se tarkoita islamin tai muslimien mustamaalaamista tai kristinuskon historiansa aikana tekemien virheiden unohtamista.
”Meillä puhutaan Islamin hyvyydestä.” Varmaan jotkut puhuvatkin. Luulenpa kuitenkin useimpien suomalaisten yhtyvän käsityksiisi Islamin kaikinpuolisesta julmuudesta. Sen vuoksi on hyvä, että sen hyvistäkin puolista puhutaan.
Martti Pentti. Ongelma on kylläkin se, että islamista ja erityisesti sen mukanaan tuomista ongelmista ei oikein osata puhua tasapainoisesti ja niistä jännitteistä käsin, jotka meillä ovat ajankohtaisia. Ongelmat eivät tunnetusti liity Suomen tataareihin vaan viime vuosikymmeninä maahamme saapuneisiin islamilaisiin ja islamilaisesta taustasta tuleviin ihmisiin. Ilmeisesti tästä syystä pelätään kriittisen keskustelun muuttuvan asiattomaksi maahanmuuttokritiikiksi ja (piilo)rasismiksi.
Aiheita, joista pitäisi puhua ovat ainakin: (1) sharian suhde länsimaiseen perintöoikeuteen ja nykyaikaiseen tasa-arvoon; (2) islamilaisten käytäntöjen kuten alastomana esiintymisen välttämisen suhde uimahallikäyttäytymiseen saunassa ja suihkussa; (3) islamin uskonnon tai islamin uskontotiedon opettaminen koulussa; (4) islamista kristityiksi kääntyneiden kohtaama vaino; (5) maahanmuuttajatyttöjen seurustelurajoitukset kantaväestöön kuuluvien poikien kanssa; (6) Ramadanin aikaisen paastoamisen vaikutukset koulutyöhön puhumattakaan pakkoavioliitoista yms.
Tähän liittyy suoraan myös keskustelu uskonnon- ja sananvapauden rajoista: sen, mitä paheksutaan kristityn sanomana tulisi olla paheksuttua myös muslimin sanomana tai vastaavasti yhtä sallittua molemmille. Tässä vallitsee siis ainakin minun mielestäni epäsuhtaa.
Ja jotta ei ymmärretä väärin: minun mielestäni olisi oikein rinnastaa aivan virallisesti pari islamilaista (ja ehkä muidenkin uskontokuntien) pyhäpäivää kirkollisiin vapaapäiviin ja antaa ne asianomaisille vapaapäiviksi. Jos vietät Ramadanin päätösjuhlaa palkallisena vapaapäivänä, olet töissä joulupäivänä jne.
”Ongelma on kylläkin se, että Islamista ja erityisesti sen mukanaan tuomista ongelmista ei oikein osata puhua tasapainoisesti ja niistä jännitteistä käsin, jotka meillä ovat ajankohtaisia.” Sitä tasapainoa minäkin haen. Näyttää vain ikävästi siltä, että asiallista keskustelua etsivää pidetaan helposti Islamin myötäilijänä. Ajan henki kun on jyrkkiä vastakkainasetteluja suosiva.
En hae vastakkainasetteluja enkä leimaamista. Tosiasia vain on, että islamin läsnäolo Suomessa nostaa esiin sellaisiakin vaikeita kysymyksenasetteluja, joita meillä (ja länsinaapurissa) aikaisemmin ei ole ollut. Jos Päivi Räsänen sanoo, että ”enemmän tulee seurata Jumalaa kuin ihmisiä” syntyy älämölö. Saman lauseen voi sanoa muslimi omasta viitekehyksestään käsin, mutta uutisarvo on paljon pienempi. Syitä tähän voi toki olla useitakin.
Naapurissamme on vuosikymmeniä asunut kaikin tavoin rauhallinen ja suomalaiseen elämänmenoon mukautunut muslimiperhe, jossa koettiin traagisen tapahtuman jälkeen eräänlainen uskoontulo. Yksi sen seurauksista oli, että perheen äiti ja pian myös tyttäret alkoivat käyttää huivia. Se ei ole millään tavalla häirinnyt yhtään ketään.
”Jos Päivi Räsänen sanoo, että ’enemmän tulee seurata Jumalaa kuin ihmisiä’ syntyy älämölö.” Päivi Räsäsen kannanotoissa on puututtu pääasiassa muuhun kuin hänen uskoonsa. Onhan hän perustellut vastoin nykyista tietämystä olevia käsityksiään Jumalan seuraamisella, mutta se ei ole varsinainen syy kohun nousemiselle. Päivi Räsänen lienee itse pyrkinyt kääntämään kiistan raamattukysymykseksi.
Martti,
Muistaakseni Päivin kommentti-pohdiskelu periaatteellisella tasolla Jumalan ja ihmisen ”enemmän toteltavuudesta” liittyin muistaakseni Kansanlähetyspäivien puheeseen, siis nimenomaan kristinuskoon ja Raamattuun.
Holabaloo siitä syntyi, syytettiin ”kiihottamisesta laittomuuteen”.
Isalmimilainen imaami TV-keskusteluohjelmassa vastasi kysymykseen uskonnon vaihtamisesta, että periaatteessa islamissa siitä seuraisi kuolemantuomio. Ei syntynyt mitään jälkipolemiikkia. Ei juuri jatkokysymyksiäkään.
Uskonnon vaihto eli siis YK:n julistukset ja meidän perustuslain edellyttämä ja teoriassa takaama uskonnonvapaus ei toimi kaikissa yhteyksissä, kaikissa uskonnoissa.
Ei siten liene yllätys, että Suomessakin on naisia, joille on uskonnon vaihdon perusteella julistettu avioero, suljettu yhteisän – myös omien pienten lastensa elämän – ulkopuolelle. Ei onneksi joutunut sukuliastensa raiskaamaksi, kuten ”suuressa maailmassa” saattaisi käydä. Ei kiimnnosta tutkivaa journalismia, ei perinteiesä feministejä, ei edes ns. intersektionaalisia feministejä (tai pitäisikö kirjoittaa vain: intersektionalisteja?). Eikä kirkkokaan tunnu näitä krisitttyjä heidän perusoikeuksissaan julkisesti puolustavan, vaikka sunnuntain messu(i)ssa usein luetaankin synnintunnustus: …laiminlyöntimme… Eikä Mari Turusen kirja: ”Kääntyneet” juuri mediahuomiota saanut. Kaikkia toimittajia ei kuunnella, jos ovat ”tietynlaisista piireistä”.
Ajateltiimpa uskontojen historiassa tehdystä pahuuksita mitä hyvänsä, tasan eivat onnenlahjat tunnu uskontojen kanssa meilläkään nykyisin aina käydä. Uskonnonharjoittajien leimaaminen on sitten oma arvioitava kysymyksensä.
On tuota isalmista kritityksi -kääntymisongelmaa hieman tutkittukin:
Diakonia-ammattikorkeakoulu 2018
Järviluoma, Konsta & Lehti, Niko. Kristityksi kääntyneet. Laadullinen haastattelututkimus Suomessa kristityiksi kääntyneistä turvapaikanhakijoista yhteistyössä Karkun evankelisen opiston kanssa.
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112618188
Islam tulee pienten lastenlastemme elinaikana olemaan Suomen valtauskonto. Syntyvyys nimittäin laskee sellaista vauhtia, ettei 30 vuoden kuluttua synny, enää muita kuin Muhammedin oppilaita.
Jotenkin outoa, että tähän tosiasiaan on meidän vaikea ja kai jopa mahdoton herätä. Koko hyvinvointivaltiomme on aivan kuilun partaalla. Koko systeemin romahtaminen on todella lähellä.
Pekka Veli. Ei se nyt ihan noin mene. Ylen hakukoneessa oli mahdollisuus etsiä postinumeron perusteella Suomen nuorimmat alueet. Kymmenestä tai kahdestatoista ainakin neljä postinumeroa oli vahvoja lestadiolaisalueita.
Sikäli mielenkiintoista, että islamin mukaan jokainen lapsi syntyy tähän maailmaan muslimina ja yleisen lestadiolaisnäkemyksen mukaan Jeesukseen uskovaisena.
” Syntyvyys on laskenut valtavasti, melkein kolmanneksen runsaassa kymmenessä vuodessa. Käynnissä on valtava väestörakenteen muutos, joka heikentää työvoiman riittävyyttä ja huoltosuhdetta ja hankaloittaa vanhusten hoivan ja eläkkeiden rahoitusta.”
Islam on peittelemättömästi ns. ”Laki uskonto”, jossa opetus pienestä pitäen perustuu pelkoon, rangaistukseen ja ansio ajatteluun, toisin kuin Kristinuskossa, jossa Jumalan Rakkaus ja Armo kasvattaa ihmistä anteeksiantoon ja lähimmäisen huomioimiseen. Myös Kristinuskon väärintulkinta voi johtaa samaan lakihenkisyyteen jolloin yhteisön, perheiden ja lopulta yksilöiden pahoinvointi kasvaa.
Äärimmäinen lakihenkisyys voi johtaa myös äärimmäisiin tekoihin. Näitä äärimmäisiä tekoja myös pelätään nykyisin ympäri maailmaa, jopa niin paljon, että kauppakeskuksissa, lentokentillä, urheilutapahtumissa ja monissa vastaavissa julkisissa paikoissa nähdään kuinka aseistetun armeijan läsnäolo on nähty tarpeelliseksi. Esim. Ranskassa, Belgiassa, ja monessa Euroopan maassa tämä on jokapäiväistä katukuvassa… Pelon ilmapiiri on lopulta monen tekijän summa…
”Rakkaudessa ei ole pelkoa” ja ”Rakkaus karkottaa kaiken pelon” Nämä ovat Kristinuskon syvintä olemusta… Mitä me pelkäämme? Miten me lapsemme kasvatamme? Miten yhteiskuntamme turvaa rauhan ja yhteisöllisyyden?
Kristinusko nähdään nykyisin vain ihmisen omana asiana, mutta se on vain osa totuutta, sillä Kristinuskon kyllästämä yhteiskunta voidaan nähdä myös kaikille turvalliseksi.
Aika usein tuntuu suomalaisillakin (myös EVL-kirkon jäsenillä) olevan sellainen harhakäsitys, että kristinusko olisi ns. lakiuskonto. Ts. ei ymmärretä, että (esim.) islamin ja kristinuskon perustavaa eroavaisuutta.
Syitä voi löytään niin ns. konservatiivien tiettyjen kommenttien (yli)korostus mediassa, kuin myös siitä, että ns. liberaalit korostovat nykyisin myös tietynlaista uusmoralismia etiikan korostuksena.
Erilaiset debatit medioissa nekin korostavat ”tiettyjä” eettismoraalisia näkemyksiä ja niiden eroa kritinuskossa.
Martti Pentti. Ongelma on kylläkin se, että islamista ja erityisesti sen mukanaan tuomista ongelmista ei oikein osata puhua tasapainoisesti ja niistä jännitteistä käsin, jotka meillä ovat ajankohtaisia. Ongelmat eivät tunnetusti liity Suomen tataareihin vaan viime vuosikymmeninä maahamme saapuneisiin islamilaisiin ja islamilaisesta taustasta tuleviin ihmisiin. Ilmeisesti tästä syystä pelätään kriittisen keskustelun muuttuvan asiattomaksi maahanmuuttokritiikiksi ja (piilo)rasismiksi.
Aiheita, joista pitäisi puhua ovat ainakin: (1) sharian suhde länsimaiseen perintöoikeuteen ja nykyaikaiseen tasa-arvoon; (2) islamilaisten käytäntöjen kuten alastomana esiintymisen välttämisen suhde uimahallikäyttäytymiseen saunassa ja suihkussa; (3) islamin uskonnon tai islamin uskontotiedon opettaminen koulussa; (4) islamista kristityiksi kääntyneiden kohtaama vaino; (5) maahanmuuttajatyttöjen seurustelurajoitukset kantaväestöön kuuluvien poikien kanssa; (6) Ramadanin aikaisen paastoamisen vaikutukset koulutyöhön puhumattakaan pakkoavioliitoista yms.
Tähän liittyy suoraan myös keskustelu uskonnon- ja sananvapauden rajoista: sen, mitä paheksutaan kristityn sanomana tulisi olla paheksuttua myös muslimin sanomana tai vastaavasti yhtä sallittua molemmille. Tässä vallitsee siis ainakin minun mielestäni epäsuhtaa.
Ja jotta ei ymmärretä väärin: minun mielestäni olisi oikein rinnastaa aivan virallisesti pari islamilaista (ja ehkä muidenkin uskontokuntien) pyhäpäivää kirkollisiin vapaapäiviin ja antaa ne asianomaisille vapaapäiviksi. Jos vietät Ramadanin päätösjuhlaa palkallisena vapaapäivänä, olet töissä joulupäivänä jne.