Laiva purjehtii Välimerellä ja komentava päällikkö on tietysti kiinnostunut säästä. Hän oli jotenkin tyytymätön sääpalveluun, joka määrätyin väliajoin toimitettiin hänelle sieltä radiohytistä. Erään kerran ilmoittaja liitti paikalliseen sääraporttiin: Kuopion läänissä kulovaroitus. Kaikki oli paremmin ennen. Säätä viittilöi meille uutisissa mustavalkoinen piipunvarsi ja se oli jämptiä hommaa, koska se kartta rakennettiin siinä silmiemme edessä. Laitettiin taululle pilviä ja aurinkoa sopivasti. Nykyisin ruutuun tulee valmis kartta ja kädellä viittilöiden kerrotaan lähes savolaisittain: Voihan se ollaa niinnii, mutta voi se olla muutennii. Meille esitellään valmis tuote, jonka joku on jossain ohjelmoinut. Voiko sääkartan piirtäjä välttyä siltä, ettei kaunistelisi karttaa? Ehkä nykyisin täytyy olla realisteja, muuten voi saada moitteita, kun ei kerrottu, että minun pihastani voi ensi yönä kaatua puu.
On se vasepuukki jännä vehje. Siinä voi seurata ihmisten liikkeitä kuin planeettojen ratoja pitkällä silmällä. Onse elämä tullut kiireiseksi. On Kaustista ja muuta kansanjuhlaa. Joskus tulee epäilys, että suhteellinen elämän kiihkeyden muutos johtuukin siitä, että itse hidastun. Viime kesä meni niin , ettei tullut tehtyä mitään. Syksyllä tehtiin päätöksiä, että ensikesän emme anna mennä ohi, mutta pahoin pelkään , että päädymme samaan johtopäätökseen kesän lopulla.
Hengellisiä kesäjuhliakin suloisessa Suomessamme on ihan kiitettävästi. Mieli olisi mielellään mukana vähän useammassakin, mutta ruppi ei sinne ole kerinnyt, kun mikään niistä ei ole rollaattorin kantaman päässä. En tosin vielä sellaista omista, mutta se tuntuisi hyvältä, että ne kaikki tulisivat niin lähelle. Auton omistamme ja sen mittaria olen nyt seurannut ahkerasti. Kun viikon annos on noin 50 kilometriä, niin ymmärrän, ettei se vie meitä kovin kauas säde saattaa olla se viiden kilometrin luokkaa.
Ennen oli vaihtelevaa pilvisyyttä, nyt on pilvilauttoja, jotka repeilevät. Etelämanner myös repeilee, onkohan siellä mannerta lainkaan? Uutisankkurit repeilevät lähetyksissä ja muutkin ihmiset repeilevät, ennen sentään vain naurettiin, se oli niin viatonta. Tänään näyttäs paistavan aurinko, mutta huomenna kumminkin taas sataa, joten taidan pysyä sisällä tänäänkin vain varmuuden vuoksi. Jaa taitaa olla joku, jossa pittää käyvvä. Kun sitten joskus saan mentyä hengelliseen tilaisuuteen, niin menen odottaen jotain isoa, mutta joskus käy sellainen asia, että pitkästyn. Ylistys on harvoin sopiva, useasti liian pitkä. Kun joku soittaa kitaraa ja siinä samalla harjoittaa lyrikkaa niin, ettei kukaan pysty arvaamaan mikä seuraava sana on. Tai kokouksen johtaja sanoo tai olisiko juontaja, että paikalle kutsuttu julistaja sitten päättää kokouksen. Hän on tullut satojen kilometrien päästä päättämään jonkin kokouksen, jossa pääosassa on joku muu tai jotkut muut. Olisiko taaskin minun vikani, etten osaa arvostaa sitä osiota, joka tapahtuu sananjulistuksen ulkopuolella. Itse olen sanan ihminen ja aina odotan kiihkeästi, että saan kuulla jotain tuoretta, sellaista vuosikertaa, jota ei ole uusittu montaa kertaa. Ihan viimeaikoina Jumala on yllättänyt useastikin. Olen kuullut sanan helmiä sellaisista suista, joita en ole osannut arvostaa juurikaan. Parannuksen tekemistä näyttäisi riittävän vielä täksikin vuodeksi.
Peukutuksessa on se hyvä puoli, ettei tule petkutusta. Kun tehdään samaa mistä puhutaan, niin linja on selkeä. Tieto on selkeä, mutta on eri asia mihin sitä tietoa voidaan käyttää.
Milenkiintoista miten tuo sotahulluus leviää kirkossamme. Ylimälläkään taholla ei näytetä tajuttavan sitä miten tämä sota johtaa pelkästään kirkon hajaannukseen. Mitään hyötyä tästä taiselusta ei kirkolle lopulta tule olemaa.Tämän tähden kirkolla tulee menemään vielä huonommin, kuin mitä tähän asti on nähty. Ulkopuoliset seuraavat meitä ja nauravat tikahtuakseen. Samalla yhä useammat äänestävät jaloillaan ja jättävät meidät.
Pesonen: ”Mitään hyötyä tästä taiselusta ei kirkolle lopulta tule olemaa.”
Näinhän se on. Tasa-arvoista avioliittolakia vastaan on ihan turha pullikoida. Se on täysin kirkon tekemisistä tai tahtomisista riippumaton maallinen laki, joka eduskunta säätää joka tapauksessa ennen pitkää. Ellei vielä nykyinen, niin seuraava jo varmasti.
Pesonen: ”Tämän tähden kirkolla tulee menemään vielä huonommin, kuin mitä tähän asti on nähty.”
Tämäkin on totta. Jos kirkko peukuttaa lakimuutosta, tulee erobuumi, jos vastustaa, tulee erobuumi.
Se, että media ratsastaa vain pappien mielipiteen varassa tässä avioliittoasiassa, saa sukupuolineutraalin avioöliittolain näyttämään kirkon hyväksymältä. Kirkossa on kuitenkin vielä paljon niitä (myös muita työntekijöitä), joille ko. lakiesitys on kauhistus. Arkkipiispan lausunnot näissä asioissa ovat todella törkeitä! Hän on kokonaan ylimielisillä lausunnoillaan mitätöinyt Raamatun sanan merkityksen kirkon ylimpänä ohjeena.
JK: Kansankirkkomme hajaannus näyttää olevan jo lähitulevaisuudessa!
Nurmenniemi: ” Kirkossa on kuitenkin vielä paljon niitä (myös muita työntekijöitä), joille ko. lakiesitys on kauhistus. Arkkipiispan lausunnot näissä asioissa ovat todella törkeitä!”
Mikäs estää kirkon muitten työntekijöitten ilmaisemasta kantaansa vaikkapa FB:ssa ihan ikiomalla videollaan niin kuin papitkin tekivät? Sinähän voit alkaa prime mover’iksi. Toimi heti, asialla alkaa olla jo kiire, jos aiotte ehtiä ennen äänestystä.
Mitä taas arkkipiispan lausuntoihin tulee, eivät ne ole sen törkeämpiä tai ylimielisempiä kuin Ilpo Nurmenniemen lausunnot arkkipiispan lausunnoista. Mielipiteitä kaikki tyynni. Ei mitään sen kummallisempaa.
Ilpo: ”JK: Kansankirkkomme hajaannus näyttää olevan jo lähitulevaisuudessa!”
Taidat uskoa vahvasti lakimuutoksen läpimenoon?
Martti Lehikoinen: ”Noinhan se on kuten Salma Kaikusalo sanoo. Ei meillä ev lut kirkon avioliittonäkemyksen kannalla olevilla ole arkkipiispaa.”
No kylläpäs sitä nyt jaksetaan olla dramaattisia. Koetteko oikeasti, että aina kun arkkipiispa on jostain asiasta eri mieltä, teillä ei sen jälkeen ole arkkipiispaa. Eli toisin sanoen arkkipiispan pitäisi joka asiassa olla aina kanssanne samaa mieltä?
Luulen, että valtaosalle kirkon jäsenistä, homosuhteet eivät ole se henkilökohtaisen vakaumuksen oleellisin asia.
Valtaosa kirkon jäsenistä pohjaa vakaumuksensa Raamattuun, ei homosuhteisiin, siinä Jusu on oikeassa.
Minun mielestäni arkkipiispa ei toimi viisaasti kun hän lähtee peukuttamaan videota, jossa kannatetaan samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä pitämällä esillä kirkkokäsikirjaa, mikä on avattu kohdalta ”Avioliittoon vihkiminen”. Jos tuo kohta olisi jätetty videosta pois, niin silloin videon voisi mieltää kannanotoksi siviiliavioliiton puolesta. Mutta kuten olen jo aiemmin ilmaissut, niin papit menivät paljon pidemmälle lisätessään kannanottoonsa myös kirkollisen vihkimisen puolesta peukuttamisen.
Ja juuri tämä kirkollisen vihkimisen esilläolo ja sen puolesta peukuttaminen saa myös arkkipiispan kannaoton outoon valoon. Kirkon virallinen kanta on miehen ja naisen solmima avioliitto. Mahdollinen muutos hyväksytään kirkolliskokouksessa, ei arkkipiispan peukun nostossa.
Näyttää siltä, että nyt kun huomattava osa papeista kannattaa homoparien kirkollista vihkimistä ja arkkipiispakin tälle peukuttaa, konservatiivien seuraava keino on alkaa toistamaan ”kirkon virallista kantaa” ikään kuin jotain mantraa, joka vie pois pahan mielen.
Minulle seurakunta koostuu siellä olevista ihmisistä, heidän toiminnastaan, sanomisistaan ja tekemisistään. Teot puhukoot puolestaan, ei jokin byrokraattisen toimielimen kirjaama päätös.
Eli arkkipiispa toivoo seksuaalivähemmistöjen syrjinnän lopettamista SIVIILIavioliittojen yhteydessä – tai ei ainakaan pidä pahana, että papit sitä julkisesti vaativat.
Pitäisikö tästä nyt jotenkin järkyttyä? Kaikin puolin järkevä kanta asiaan minun mielestäni.
Ilpo täällä yksi pappi joka uskoo, että Raamatun ilmoitus on vastaan tasa-arvoista avioliittolakia. Täysin Jumalan Sanan ja tahdon vastaista peukuttaa tasa-arvoisen svioliittolain puolesta. Kyllä meitä pappeja on vielä jotka emme hyväksy tällaisille Raamatun Sanan vastaisille toimille hyväksymisen antamista. Ps. Kukapa muu tätä uutista olisi kaivanut esiin kuin Olli S
Eero: ” Kyllä meitä pappeja on vielä jotka emme hyväksy tällaisille Raamatun Sanan vastaisille toimille hyväksymisen antamista.”
Tehkää vähemmistöpappien vastaisku. Oma video vaan FB-sivuille pyörimään.
Onneksi tuohon avioliittolain muutosesitykseen on liitetty tuo homoadoptio, mikä varmistaa sen ettei laki voi mennä läpi ilman että Suomi rikkoo ratifioimaansa lapsen oikeuksien sopimusta. Koko lakialoitteen idea on aikuisten oikeudet johonkin, ei lasten oikeudet.
Mistä näitä valehtelijoita oikein siunaantuu? Mikään Suomen ratifioiman sopimus ei kiellä homoseksuaalia tai homopariea adoptoimasta lasta. Se on fakta.
Adoptioon päädytään tilanteessa, jossa lapsen biologiset vanhemmat ovat kuolleet tai muuten kyvyttömiä huolehtimaan lapsesta. Tilanteessa, jossa lapsi on menettänyt vanhempansa, on lapsen etu, että hän saa uuden kodin, joka mahdollisimman hyvin pystyy hänestä huolehtimaan. Adoptiovanhempien seksuaalinen suuntautuneisuus ei vaikuta siihen, kuinka hyviä vanhempia he ovat.
Jusu: ”Adoptioon päädytään tilanteessa, jossa lapsen biologiset vanhemmat ovat kuolleet tai muuten kyvyttömiä huolehtimaan lapsesta. Tilanteessa, jossa lapsi on menettänyt vanhempansa, on lapsen etu, että hän saa uuden kodin, joka mahdollisimman hyvin pystyy hänestä huolehtimaan. Adoptiovanhempien seksuaalinen suuntautuneisuus ei vaikuta siihen, kuinka hyviä vanhempia he ovat.”
Hienoa. Jälleen voin olla samaa mieltä Jusun kanssa 🙂 Vaikkakaan en siitä mitä jätit sanomatta…
Kun lapsi päätyy adoptiovanhempien hoitoon, häntä on ensin kohdannut onnettomuus. Hän on menettänyt biologiset vanhempansa, kuten mainitsit. Ja kuten tiedämme, biologiset vanhemmat ovat isä ja äiti.
Hieman hassusti oli muotoiltu lause ”(lapsi) saa uuden kodin, joka mahdollisimman hyvin pystyy hänestä huolehtimaan.”
”Vanhemmat” voisi olla parempi subjekti tuossa. Ja siitä johdettuna, että lapsi saa uudet vanhemmat menettämiensä biologisten vanhempien, äidin ja isän, tilalle. Biologisen äidin tilalle uusi äiti, biologisen isän tilalle uusi isä.
Palaan vielä aiempaan juttuun, johon kommentoimistani et ehkä huomannut.
Minusta ei ole kerrassaan mitään epäselvää siinä, että lasten oikeuksien artiklaan merkitty kohta: ”lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan” tarkoittaa nimenomaan biologisia vanhempia. Isää ja äitiä. Tämä on lähtökohtainen ihanne ja tavoite.
Lasten oikeuksiin kirjataan asioita, joiden ylöskirjaamisella on merkitystä. Ja ylöskirjaamisella on merkitystä siksi, että tarkoitus on varjella lasta joltakin uhalta. Jos uhkaa ei ole, ei ylöskirjaamistakaan tarvita.
Voisiko olla edes teoriassa sellainen tilanne, että lapsi ei tunne omia vanhempiaan, jos ”vanhempien” katsotaan tarkoittavan niitä aikuisia joiden kanssa lapsi elää? Olisiko mitään syytä kirjata ylös artiklaa, jossa painotetaan että lapsella täytyy olla oikeus kasvaa niiden aikuisten hoidossa joiden hoidossa hän kasvaa?
Not. Tällaiset kohdat lasten oikeuksien julistuksessa painottavat nimenomaan biologisten vanhempien merkitystä ja tärkeyttä lapselle. Jos biologiset vanhemmat on korvattava, ei siihen sovellu kuka tahansa aikuinen tai ketkä tahansa aikuiset.
Jos onkin erimielisyyttä siitä onko äitiydellä (naispuolisen vanhemman rakkaudella) ja isyydellä (miespuolisen vanhemman rakkaudella) lapselle merkitystä, vähintään pitäisi puhua eksaktisti ja käyttäen oikeita nimityksiä. Aika usein käytetään adoptiosta puhuttaessa myös ilmaisua ”tarjota lapselle mahdollisimman hyvä elämä”. Tärkeä asia, mutta tärkeämpää olisi puhua konkreettisista tarpeista.
Ja on puhuttava myös siitä riittääkö homo- ja lesbopareille adoptio-oikeus, jos he sen saavat. Vai vaaditaanko avioliiton perusteella oikeutta myös niihin ”omiin” lapsiin, vaikka lapsi olisikin vain toisen vanhemman biologinen lapsi?
Pitäisikö myös sellaista oikeutta ”peukuttaa”?
Mikä lopulta riittää? Riittääkö se ”kokemus yhdenvertaisuudesta”, jota painavimpana argumenttina tunnut painottavan. Vaikka keräätkin sen ympärille lupauksia ”byrokratian vähenemisestä” ym. Lapset ovat aina mukana näissä keskusteluissa. Mihin lopulta päädytään jos aikuisille lisätään lapsiin nähden aina vain uusia oikeuksia? Koskien siis klaikkia, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta.
Ehkäpä sota puolesta – ja vastaan tekee enemmän vahinkoa kirkolle, kuin mitä lain läpimeno voisi aiheuttaa. Nyt syntynyttä kahtiajakoa käytetään hyväksi seuraavissakin taisteluissa. Eihän tämä tähän jää. Saapa nähdä mikä on seuraava vaihe kirkon hajottamisessa.Neuvottelun ja sodan ero on siinä, että toisessa kuunnellaan vastapuolen ääntä. Tämä asia nyt vain nostaa pintaan, niin rajuja tunteita, ettei vuoropuhelulle taida olla tilaa.
Raikas ja tarpeellinen puheenvuoro, sanoo arkkipiispa Kari Mäkinen. Olen samaa mieltä.
Olen seurannut ja kommentoinutkin tätä nuo homot ja me vuoropuhelua jo vuosia ja mitään valmista yhteistä mielipidettä ei ole syntynyt. Surullista.
Muistan yhden sydäntä riipaisevan blogin, jossa vuosikymmeniä toisen miehen rakkaana elänyt vanha mies ei voinut lähestyä miehensä kuolinvuodetta puolisona, vaan vain hyvänä ystävänä. Oliko se oikein?
Termit naismainen mies ja miesmäinen nainen ovat ikivanhoja. Meissä ihan jokaisessa on molempaa sukupuolta. Toisissa vain enemmän kuin toisissa. X ja Y.
On paljon muuta tärkeämpää mistä voitaisiin keskustella: lasten ja nuorten pahoinvointi, avo- ja avioliittojen purkautumiset, juomisesta johtuvat maksavaurioiden lisääntymiset, yksinäisyys, nuorten, etenkin poikien syrjäytyminen yhteiskunnasta, pinnallisuus ihmissuhteissa, käden taitojen katoaminen, tavaramaailman yliarvostus, some-maailman vaarat, arvostavan otteen puuttuminen kohtaamisissa, toisen kuuntelu.
Surullista elää kirkossa, jossa kaksi leiriä. Oletko niitä vai meitä?
Michiganin osavaltion oikeus kumosi puoli vuotta sitten osavaltion homoavioliittokiellon ja noin 300 paria meni naimisiin ennen kuin osavaltio valitti päätöksestä ja avioliittolupien myöntäminen keskeytettiin. Vetoomustuomioistuin kumosi alemman oikeuden päätöksen ja osavaltion kuvernöörin toimisto teki seuraavan päätöksen:
”Vetoomustuomioistuimen kumotessa alemman oikeusasteen aikaisemman päätöksen, näiden ihmisten avioliitot ovat nyt mitättömiä. On kuin sitä oikeudellista perustetta, johon nämä avioliitot perustuivat, ei olisi koskaan ollut olemassa. Koska avioliitot perustuivat pelkästään alemman oikeusasteen virheelliseen päätökseen, osavaltio kohtelee näitä avioliittoja kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Kaikki laillisen avioliiton mukanaan tuomat sosiaalietuudet näiden parien osalta perutaan.”
Taisteltuaan oikeudessa näiden parien oikeuksia vastaan kuvernööri sai varmasti juuri mitä halusi ja voi nyt riemuita voitostaan. Ehkä hän jonain päivänä ymmärtää, miltä hänen toimensa tuntuvat niistä Michiganin kansalaisista, joiden avioliitot hän mitätöi.
(Asian käsittely jatkuu myöhemmin Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa.)
Mitä tekemistä naismaisilla miehillä ja miesmäisillä naisilla on tämän asian kanssa? Naismainen mies eli knapsu on eri asia kuin homo. Useimmat meistä knapsuista ovat heteroita. Tämä knapsu ei työskentele metsurina eikä rakennusmiehenä, ei metsästä, ei seuraa moottoriurheilua eikä jääkiekkoa, ei aja autoa, harrastaa ulkomaan kieliä ja käy kirkossa – mutta ei silti ole homo.
Olen Juha Kajanderin kanssa samaa mieltä. Toisekseen, se mikä mielletään miesmäiseksi tai naismaiseksi on pitkälti kulttuurisidonnaista eikä ”absoluuttista”.
Esimerkiksi indonesiassa paikalliset miehet ovat hyvin hentorakenteisia ja hoikkia. Heillä saattaa olla päällään kevyt pellavapusero sekä silkkinen kietaisuhame. Ja pitkiä tummia hiuksia saattaa koristaa orkidean kukka. Käytökseltään he ovat hiljaisia ja kohteliaita. Se on täysin miesmäinen tapa toimia maassa, jossa ei ole vahvaa macho-kulttuuria.
Se minkälaista käyttäytymistä eri sukupuolta olevilta ihmisiltä odotetaan on kultuuriin liittyvä piirre. Joskus olen myös huomannut, että jotkut ihmiset kokevat uhkaavaksi sen, jos näitä käyttäytymismalleja rikotaan. Ehkä se johtuu siitä, jos on määritellyt vahvasti oman minäkuvansa muiden odotusten mukaisesti, tuntuu vaikealta hyväksyä ihminen, joka ei noudata näitä ”sääntöjä”.
”Muistan yhden sydäntä riipaisevan blogin, jossa vuosikymmeniä toisen miehen rakkaana elänyt vanha mies ei voinut lähestyä miehensä kuolinvuodetta puolisona, vaan vain hyvänä ystävänä. Oliko se oikein?”
On aika lailla länsimaisen yhteiskunnan ajattelutapa tuo, että ”hyvä ystävä” olisi jotenkin vähemmän kuin ”puoliso”. Minusta se ei ole oikein, että ystävyysrakkauden merkitystä vähätellään nykymaailmassa.
Muutenkin ”rakkaus” -käsite on vahvasti painottunut sille seksuaalisuudelle. Tämä ei ole oikein. Tämän vuoksi monet naimattomat tuntevat itsensä yksinäisiksi, kun he ovat oppineet ajattelemaan, että elämässä ei ole rakkautta. On vain kavereita ja tuttavia. Miesten välinen läheinen ystävyys ollaan heti tulkitsemassa seksuaaliseksi. Tämäkään ei ole oikein.
Kannattaa lukea C.S. Lewisin kirja ”Neljä rakkautta”.
Jusu ja Juha, pyydän anteeksi huomautustani nais-ja miesmäisyydestä. Mutta termithän ovat syvälle juurtuneet. En tarkoittanut itse mitään ulkonaista vaan otetta työhön ja elämään. Olen itse hyvä jätkä tyyppiä.
Ja kukapa meistä itsensä täysin tuntee. Eräs isoäiti-ystäväni solmi juuri perhesuhteen toiseen naiseen ja sanoo olevansa ensimmäistä kertaa sinut itsensä ja maailman kanssa ja myös onnellinen.
Olen myös Sarin kanssa samaa mieltä siitä, että tänään rakkaus aina kytketään seksiin – näkyy parhaiten juuri tässä jatkuvasti vellovassa homokeskustelussa ja purkautuvissa liitoissa.
Syvää ystävyyttä on mahdoton erottaa rakkaudesta- veteen piirretty viiva- kun toisen seurassa viihtyy, haluaa jakaa asioita, haluaa pitää huolta loppuun saakka- haluaa selvittää erimielisyydet- kantaa toisesta huolta, iloitsee toisen menestyksestä, haluaa jakaa arjen jne..