Tämän viikon kirkollisena aiheena on ollut ”ansaitsematon armo”. Jeesus havainnollisti asiaa vertauksella isännästä, joka palkkasi työmiehiä viinitarhaansa päivän eri aikoina.
Vertauksen Isäntä sopi aamulla pellolle tulleiden kanssa denaarista, joka oli tuolloin tavallinen päiväpalkka. Lopuille isäntä lupasi palkkaa ”mitä kuuluu maksaa”. Kun sitten palkanmaksussa vain tunnin työtä tehneet saivat hekin denaarin, aamusta asti ahertaneet nostivat äläkän. Eihän näin sovi menetellä!
Jeesus maalasi kertomuksella kuvaa itsestään ja Jumalan armosta. Täällä ajassa Jumala antaa sateensa tulla ja aurinkonsa paistaa niin vanhurskaille kuin väärillekin. Evankeliumissa hän puolestaan tarjoaa syntien anteeksiantamusta ja Jumalan lapseutta ihmisille kysymättä, miten hurskaita he ovat.
Pelastus on jotakin sellaista, joka annetaan ilmaiseksi. Ja Jumala antaa lahjansa mielellään. Kuka tarttuu hänelle annettavaa lahjaan, saa koko paketin.
Käytännön kristillisyyden kannalta tämän muistaminen on mitä tärkeintä. Joku saattaa esim. ajatella, että hän saa kyllä kääntyessään synnit anteeksi, mutta sitten hänen on osattava elää virheettömästi, jos mielii säilyttää Jumalan lapsen asemansa. Näin asia ei kuitenkaan ole. Suurimmatkin pyhimykset ovat tarvinneet joka päivä ansaitsematonta armoa. ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.”
Kun turvaudumme Jeesukseen, meidän hyväksemme luetaan hänen ansionsa. Se ei peitä vain voitettuja syntejä, vaan myös ne synnit, joiden kanssa vielä kamppailemme. Juuri puutteet elämässäsi ovat se synti, jonka saat päivästä toiseen anteeksi. Jumalan edessä meillä on jo Kristuksen hankkima puhtaus ja pyhyys. Voimme ajatella sitä kauniina ja lämpimänä vaatteena, jonka suojissa saamme talvipakkasellakin olla.
Herra auta meitä paremmin ymmärtämään, miten hyvä sinä olet meitä kohtaan!
