Olisi yksi asia, jonka haluisin tuntea vielä paremmin. Siksi otin käsiini erään hengellisen kirjan, joka käsittelee juuri tätä asiaa. Uunipuuron valmistumista odotellessani syntyi tällä kertaa tätä pohdintaa:
Yksi asia Raamatussa on osoittautunut perin hankalaksi. Kukaan ei ole sitä asiaa vielä pohjaan asti kyennyt käsittämään. Jopa Paavali kertoi, ettei ole sitä vielä saavuttanut.
Paavali kertoi silti ja juuri siksi pyrkivänsä innokkaasti sen perinpohjaiseen selvittämiseen. Ilmeisen todennäköisesti joka päivä ja jatkuvasti.
Luther myös valitteli huonoa osaamistaan juuri tässä kohdin. Ylisti jopa teologian oikeaksi tohtoriksi, sitä, joka tämän asian hyvin taitaa. Tietäen hyvin, ettei sellaista tohtoria ole. Oikean opettajan paras tuntomerkki taitaakin olla juuri siinä, ettei väitä olevansa juuri tässä, niin oppinut, ettei lisä oppi olisi pahitteeksi.
Jokaisen ”oppineen” tavoitteena on Paavalin tavoin oppia jatkuvasti lisää juuri tästä visaisesta asiasta. Kymmenien vuosien perusteellinen tutkimus ei kuitenkaan riitä. Tässä kohdin jokainen joutuu kertomaan, että vaikka tuntee asiaa hyvin ja painiskelee sen kanssa päivittäin ja on sitä tehnyt vieläpä koko ikänsä, niin ei silti ole sitä kunnolla oppinut ja olisi halukas oppimaan lisää.
Tässä asiassa ihmisen sisäinen luonto taistelee niin voimakkaasti vastaan, että vaikka asian hetkittäin kokisi oikein kirkkaasti oivaltaneensa ja siitä oikein ilo täyttäisi koko olemuksen, niin
jonkin ajan kuluttua sitä on ihan alusta alettava opettelemaan. Tämä asia on siitä ihmeellinen, että joka kerran uudelleen löytäessään, kokee jälleen, aivan kuin sen olisi löytänyt ensimmäisen kerran.
Silti monet pitävät juuri tätä asiaa aivan selvänä ja yksinkertaisena, niin että lapsikin sen helposti voi käsittää. Mikä asian on ihan tottakin. Siinä merkityksessä, että lapsi kykenee vastaanottamaan asioita kyseenalaistamatta niitä. Joka meille on usein melkoisen vaikeaa ja erityisesti tässä kohdin aivan liianhankalaa.
Niinpä meidänkin on hyvä juuri sitä päivittäin opetella uudelleen ja uudelleen. Tämä on jokaisen asiassa sisälle päässeen paras tuntomerkki. Meille mikään muu asia ei ole niin tärkeä, kuin se mahdollisuus että saa uskoa koko syntisen olemuksensa olevan Jumalan valtavan rakkauden kohteena. Ainoastaan sen sovitustyön tähden, jonka Jeesus on puolestamme aivan täydellisesti saanut aikaan.
Ihmisen luonto kun on vain sellainen, ettei se tahdo tätä asiaa hyväksyä millään juuri sellaisena, kuin sen Raamattu selkeästi meille opettaa. Meille kelpaisi paljon paremmin se, että me itse voisimme hiukankin asiaan jotain vaikuttaa. Siinä on syy, jonka tähden tätä asiaa vastustetaan aina ja kaikkialla. Jopa nekin, jotka uskovat tämän asian ja heille siinä on ainoa turva, niin silti asia on liian vaikea pohjaan asti tajuta. Mitä syvemmälle asiaan pääse sisälle, niin sitä vaikeampaa sitä on vain uskolla vastaanottaa. Sitä kun haluaisi siihen jotain pientä omaa lisätä, jolloin pelastus ei olisikaan enää täydellisesti Jeesuksen pelastustyön varassa.
Se on ihan sama mitä Raamattu opettaa milloin tosielämän todelliset tapahtumat kaiken logiikan ja järjen ja kokemuksen mukaan eivät tuota rakkautta tue.
Eipä tietenkään Seppo. Sitä juuri yritin juuri tuossa ilmaista, ettei sitä meidän käsitykset yhtään tue.
Tulivuoren laavaa elävältä palavan lapsen tuska ei ole mikään ’käsitys’. Vaan lapsen tosi kokemus.
Mistä päättelet että lapsen palaminen on Jumalan syytä?
Jos on Kaikkivaltias ja Rakkaus eikä te mitään viattoman lapsen hirvittävän tuskalliselta kuolemalta pelastamiseksi vaikka kuulemma kuule kyllä uskovaisten rukoukset menetysteologiassa tehden saarnaajista jopa miljardöörejä, niin on se aika outoa.
Olisiko myös niin näissä tulivuorenpurkauksissa, että seurauksista vastuussa ovat olleet myös alueen aikuiset asukkaat? Ensimmäisistä tuhkapöllähdyksistä ei ole välitetty vaan uskottu, että kyllä se siitä asettuu.
Monissa luonnononnettomuuksissa edelleenkin laiminlyönnit edesauttavat tuhoja. Japanissa maanjäristysten seuraukset ovat varsin maltillisia moniin muihin seutuihin verrattuna. Erityisestä Jumalan suojeluksesta ei liene siellä kyse. Köyhimmät kärsivät noissakin tilanteissa eniten.
Kohtuuton vaatimus Rauli että esim. muinaisaikainkansojen olisi tarvinnut tuntea vuosisatojakin purkautumatta olleiden tulivuorten käyttäytyminen tai muuttaa asuinpaikkojaan jokaisen tuhkapölläyksen seurauksena.
Ja joka tapauksessa eivät pienet lapset niistä vastuussa olleet. Kaikkivaltias Jumala olisi tahtoessaan voinut panne legioonan enkeleitä siirtämään lapset turvaan.
Taidat puhua siitä Ansaitsemattomasta Rakkaudesta Meidän Osaksemme, jota joskus halvaksikin kutsutaan, mutta joka kuitenkin on se kallein asia, mitä olemme saaneet ja mitä saada voimme. Se on maksanut Jumalan Pojan hengen.
Onnittelut Kari, tuosta löytämästäsi aarteesta.
Kyllä, asiassa on hyvin haastetta.
Itse olen aiemmin kirjoittanut Yksin Uskosta olevan lahjaa Ihmiselle joka sairauden, vajavuuden, tahi muun vastaavan syyn kautta ja takia on kykenemätön elämässään enempää huomaamaan.
Näin Fides Sola vaikko lisättynä Caritate Formatalla on hyvä kysymys tänäkin päivänä.
Yksin Uskosta oppi sai myös Lutherin varpailleen, ja aikoipa Hän jossain vaiheessa jättää Wittenbergin teitten pölyt taakseen kun julistus näytti tuovan huonoa tulosta Ihmisten käyttäytymiseen.
Eikö sillon huomattu takaisinpäin menoa Ihmisten käyttäytymisessä sen tullessa raaemmaksi lähimmäisiä kohtaan. Yleinen hyväntekeväisyys myös tyrehtyi, ja aatelisto tuli entistäkin röyhkeämmäksi, tai ahneemmaksi.
Talonpojillehan tämmönen saarnan julistus antoi mahdollisuuden keskittyä vain itselle tärkeään.
Oikea Usko ja Ansaitsematon Armo ovat näin Jumalan lahjoja Lutherin mukaan Ihmiselle jolle Jumala ne tahtoo antaa.
Ihmiselle jotka tahtovat lahjana ottaa vastaan. Kaikille tämä lahja on tarkoitettu, mutta kaikille ei kelpaa, kun sen saa liian halvalla.
Edelliset kommentit eivät kiistä uskon tai uskoontulon kokemuksia yhtäkkisestikin. Niitä on ollut varhaisista ajoista tänne asti.
Kyllä, mutta millon ennaltamäärämisen ajatus on jäänyt asiayhteydestä pois.
Ennalta määrääminen ei kuulu tähän asiaan ollenkaan ja poistan jatkossa sitä koskevat tekstit.
’Pekka Väisänen’ on venäläinen käännöskone, joten ei kannata sille vastailla. Jos luet sen tekstejä huomaat, että tuollaisia virkkeitä, joissa on noin paljon kielivirheitä, ei tee kukaan suomalainen.
Seija Rantanen, eiköhän anneta Pekka Väisäsen jatkaa kommenttejaan omalla tyylillään.
Lisäksi. Каждый человек каждый день совершает сотни ошибок.
Sitten kun olemme opettaneet uskoa Kristukseen, me myös opetamme hyviä tekoja. Omistettuasi siis uskossa Kristuksen, jonka kautta olet vanhurskas, ryhdy sitten rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä, huuda avuksi, ylistä, kiitä ja tunnusta Jumalaa, tee hyvää lähimmäisellesi ja palvele häntä ja täytä velvollisuutesi. Nämä ovat todella hyviä tekoja: ne purkautuvat esiin sellaisesta uskosta ja sydämestä, joka on iloinen siitä, että meillä on syntien anteeksiantamus lahjana Kristuksen kautta.
Martti Luther, En minä kuole – vaan elän, s. 276, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirja, 2016, WA 40 I, 234.
Hyvät teot eivät kuulu lahjavanhurskauteen. Ne on osattava pitää siitä täysin erillään ja siinä se vaikeus juuri onkin. Ei tarvita muuta, kuin mainita hyvät teot, niin mielemme alkaa askarella niissä.
Kaikki ajatuksemme tulee olla kuuliaisia Kristukselle ja meidän tulee tässä kiinnittyä Häneen, eikä mihinkään muuhun. Hyvistä teoista voi keskustella jossain muussa blogissa. Lahja vanhurskaus on niin ihmeellinen asia, että kyllä siitä pitäisi juttua riittää, ilman että hypitään asiasta toiseen.
’Lahjavanhurskaus’ -termi ei esiinny Raamatussa. Se on pikemminkin ihmisten keksimä ratkaisumahdollisuus metanoia-tilaan pääsemiseksi.
Pekka Veli Pesonen24.03.2021 19:27, kirjoittaa,
”Kaikki ajatuksemme tulee olla kuuliaisia Kristukselle ja meidän tulee tässä kiinnittyä Häneen, eikä mihinkään muuhun.”
Tämähän on juuri, teko, tahtotila, mihin sinä pyrit. Vai osaatko selittää, miten sinä olet kuuliainen Kristukselle, jos sinun tahtosi ja tekosi ei ole tässä kuuliaisuus prosessissa mukana. Ja jos sinä olet tässä jotenkin mukana miksi kiellät teoista puhumisen. Voitko avata tätä ajatuksesi epäloogisuutta. Vaadit muilta, mutta itse et kuitenkaan tätä sääntöäsi noudata. Joten olet selityksen velkaa.
Onko mielestäsi Pentti S. V. vain ne sanamuodot luvallisia, joita Raamatun tekstit sisältää. Eikö tekstin pohjalta ole sopivaa tehdä mitään päätelmiä? Mitä eroa on sillä että Jumala vanhurskauttaa syntisen ja sillä että syntinen saa vanuhurskauden lahjana?
Jos mielesi Sami, on kiinnittynyt Kristukseen, niin se ei ole kiinnittynyt silloin omiin tekoihin. Jos kellut armon meressä, niin sinun ei tarvitse yrittää siinä uida. Jos olet kellunut Kuolleessa meressä, niin olet voinut todeta, ettei siinä uiminen ole edes mahdollista. Samoin käy silloin, kun olet kiinnittynyt yksin Kristukseen.
Pentti S.V. Raamatussa lahja ja vanhurskaus liitetään selvästi yhteen. δωρεὰν, do-reh-an, ilman syytä, vapaasti (KJV) (Mat10:8) ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” Paavali (Rom3:24) kirjoittaa tuosta vanhurkauden lahjasta toteamalla; kaikki ovat Jumalan kirkautta vailla ja ”saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa.” En kyllä tiedä, minkä logiikan mukaan sanaan armo liittyy mitään muuta kuin mitä sen sanotaan olevan.
Tuo μετάνοια, metanoia, viittaa siihen, että muuttakaa mielenne/tehkää parannus sen suhteen, ettette pelastu muuta kuin armosta, toisin sanoen lahjavanhurskaudesta. Sitä on vaikkea sovittaa sinällään itseensä, kuten Pekka Veli toteaa, että sovitus on täydellinen, emmekä me voi itse siihen mitään lisätä. Voimme vain lujasti uskossa luottaa siihen, että asia on näin vaikka huomaamme jokapäiväisen puutteellisuutemme sekä sanoissa, että teoissa. Tuo luontoomme pesiytynyt syvä turmelus, jota synniksi sanotaan on vain uskottava Raamatun perusteella. Mutta ihminenhän haluaa olla ”minä itte” kaikessa myös pelastuksen suhteen. Pelkkä armo ei tahdo kelvata, mikäli minä en siihen saa laittaa myös omaa ropoani. Enhän minä nyt niin köyhä ole, ettei minulla mitään ole tarjota sieluni lunnaksi.
After ”a thorough examination of Hellenistic Jewish writings,” the study found that for Jews living at the time of Jesus, ”repentance” meant ”a fundamental change in thinking and living.”
”Hellenististen juutalaisten kirjoitusten perusteellisen tutkimuksen” jälkeen todettiin, että Jeesuksen aikaan eläneille juutalaisille ”parannus” tarkoitti ”perustavanlaatuista muutosta ajattelussa ja elämässä.” Hebrean sana teshuhav ilmaistaan sanalla paluu ”turning back” (shuv), joka ilmee Raamatussa 1000 kertaa.
(Luuk17) kerrotaan tapauksesta, jossa Jeesus paransi 10 spitalista. Heistä vain yksi – palasi (shuv) – kiittämään. Tuolle miehelle Jeesus totesi, sinun uskosi on sinut pelastanut. Mikä looginen suhde edellisessä tapauksessa on armolla ja ansiolla. Vaikuttaa armottomalta ristiriidalta.