Avioliittokeskustelua vaikeuttaa osaltaan sekin, että samoilla sanoilla tarkoitetaan usein eri asioita. Hyvin usein keskustelijat eivät määrittele – edes itselleen – käyttämiensä käsitteiden sisältöä.
Suomessa on vain yksi juridisesti olemassa oleva avioliittoinstituutio. Se määritellään avioliittolaissa ja pelkistäen se on kahden täysi-ikäisen ihmisen välinen määrämuotoisesti solmittu rekisteröity liitto, jolle lainsäädäntö antaa liiton osapuolia koskevia oikeuksia ja velvollisuuksia. Rekisteröintitoimitusta kutsutaan vihkimiseksi ja se voidaan toimittaa valtion viranomaisen edessä todistajien läsnäollessa ja vihkimisoikeutetun virkamiehen toteuttamana. Avioliitto voidaan solmia myös kirkollisella vihkimisellä, jonka voi toimittaa ev.-lut. ja ortodoksisen kirkon pappi tai sellainen muun uskonnollisen yhdyskunnan toimihenkilö, jolle valtion viranomainen on antanut vihkimisoikeuden.
Muunlaista avioliittoa, kuin avioliitolain säätämä avioliitto, ei ole.
Ei ole mitään kristillistä avioliittoa juridisesti olemassa olevana olosuhteena tai liittomuotona tms., eivätkä kirkkojen papit vihi ”kristilliseen avioliittoon”, vaan avioliittolain tarkoittamaan ”maalliseen” avioliittoon. Kristillinen avioliitto on (vain) kristillisten kirkkojen sisäinen ajatusrakennelma, jonka sisältö ja arvo määräytyvät kirkkojen oman itseymmärryksen – mikä se kullakin ja kulloinkin on – mukaan niiden sisäisenä asiana, usein ideaalina.
Niinpä kirkkojen kieltäessä pappejaan vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon kysymys ei ole siitä, etteivätkö nämä kirkot hyväksyisi samaa sukupuolta olevien avioliittoja laillisiksi avioliitoiksi. Kysymys on nimenomaan siitä, että ne eivät hyväksy sitä, että ne katsottaisiin niiden itsensä määrittelemiksi kristillisiksi avioliitoiksi.
Asian voi ilmaista myös niin, että kirkot tekevät jäsentensä kesken rajanvedon siten, että ne sallivat kirkollisen vihkimisen niille jäsenilleen, joiden avioliiton ne katsovat kristilliseksi avioliitoksi ja torjuvat sen niiden jäsentensä osalta, joiden avioliittoa ne eivät pidä kristillisenä avioliittona. Tästä pohjimmiltaan on kysymys.
Papin on rehellisyyden nimissä sanottava tämä toimitusta pyytävälle seurakunnan jäsenelle. Ainakin kysyttäessä. Ja vaikkei kysyttäisi. Viranomaisen päätös, varsinkin kielteinen, on aina perusteltava.
Vesa Hirvonen. Koska en ole teologian tohtori, pidättäydyn vanhan kirkollisen periaatteen mukaisesti piispojemme avoimesta arvostelusta. Kun näitä asioita alettiin joskus 1990-luvulla pohtia, kirkolliskokous sai pohdittavakseen parikin eri vaihtoehtoa linjata näkyvästi kirkon kanta. Muuan paljossa arvostamani eksegeetti totesi: Kirkko kykeni selvästi toteamaan omissa selvityksissään mitä Raamattu ja kristillinen perinne linjaavat samaa sukupuolta olevien seksuaalisesta kanssakäymisestä ja parisuhteista siinä samassa. Sen sijaan tästä ei kyetty tekemään ilmeistä käytännöllistä johtopäätöstä ja sovellutusta kirkon elämään. Minun silmissäni on siis kyse kirkkomme kyvyttömyydestä pitää tosipaikan tullen kiinni omasta tunnustuksestaan ja Raamatusta siinä sivussa (!). Vaikka linjattomuutta sittemmin on perusteltu erilsisilla näppärillä uusiotulkinnoilla ja tunnepohjaisilla argumenteilla. Sekä vihjailuilla siitä, mitä papiston enemmistö nykyään ajattelee. Tuo argumentti on vain sillä tavoin ontto, että enemmistö on aina ollut jotakin mieltä mistä tahansa asiasta. Vox populi – vox Dei?
Juutalaisuudessa avioliittoa pidetään Jumalan ja Israelin kansan väisen liiton vertauskuvana. Avioero sallitaan ja eronneeet vihitään uudestaan. Lisäksi tehdään sopimus, joka koskee ravintoa, ruokaa, intiimielämää ja avioeron varalta ”myötäjäisten” kohtaloa.
Tämä sopimus olisi rautaa vaatia esitettäväksi meilläkin ennen papin Aamenta.
”kysymys ei ole siitä, etteivätkö nämä kirkot hyväksyisi samaa sukupuolta olevien avioliittoja laillisiksi avioliitoiksi”
Otan irti vain yhden jakeen – kuten usein on tapana.
Kyllähän kaikkien tulee myöntää, että kun puhutaan kristillisestä avioliitosta, kirkon itseymmärryksessä ja sen järjestyksestäkin ( KHOkin mielestä) käsin, ’yhteiskunnan’ kirkon pappisviralle uskoma viranomaistehtävä ja vihkitoimituksessa pyydetty siunaus avioparille, nivoutuvat saumattomasti yhteen.
Kyllä sinun Risto täytyy jo myöntää, että nykyisessä tilanteessa, jonka myös KHO on vahvistanut ns. kirkon oikeudeksi, antaa luvan nimittää kirkon järjestyksen vastaiset vihkitoimitukset mitättömäksi.
Korkeintaan kirkko voi määritellä, onko avioliitto kristillinen vai ei. MItättömäksi ei lain mukaan vihittyä liittoa voi tehdä.
Paavo ystäväni, eivät ne vihkimykset ole mitättömiä, vaan niillä syntyy avioliittolaissa tarkoitettu avioliitto (ja juridisesti ei muunlaisia avioliittoja ole). Tietenkään selkeyden kannalta ei ole hyvä tilanne, että vihkimisen suorittajalle voidaan antaa varoitus tai jopa ankarampi seuraamus, jos hänen niin tehdessään katsotaan niskoitelleen työnantajansa ilmaisemaa tahtoa vastaan. Jos tämä koetaan epäkohdaksi, kirkon pitää tehdä jokin muutos nykytilanteeseen. Varmimminhan se tapahtuisi niin, että kirkko luopuisi vihkimisoikeudestaan. Sen jälkeen papit eivät voisi vihkiä myöskään spn-pareja. Pikku lainmuutos ja se on siinä. Tosin siinä menisi sitten ehkä myös ”lapsi pesuveden mukana”.
Ystävät – kirjoitan – nimittää, en julistaa ?
Martti Pentti, ”Avioliitto julkisena ja sitovana sopimuksena lienee hiukan eri asia. Sehän ei ole aina ollut lainkaan miehen ja naisen, vaan heidän sukujensa solmima.”
Eihän se sitä tosiasiaa muuta miksikään, että kyseessä on tuossakin tapauksessa ollut mies ja nainen. Kyse on lopulta vallasta, kuten Foucault on asian ilmaissut. Tätä valtapeliä tässä käydään ja silloin voitto on taattu, kun Raamatusta poikkeava näkemys homoliitoista saadaan lainsäädäntöön. Osittain se on jo onnistunut. Kun KHO:n päätös olikin ns. ”odottamaton”, se on vain kiihdyttänyt tätä valtataistelua, kunnes tämä Jumalan sanan vastainen agenda saadaan myös kirkon lainsäädäntöön. Näin se menee, vaikka joku muuta väittää. Erityisesti minua suututtaa, että tämä kaikki ujutetaan perhearvoihin ja sitä kautta nimenomaan pieniin viattomiin lapsiin.
”Erityisesti minua suututtaa, että tämä kaikki ujutetaan perhearvoihin ja sitä kautta nimenomaan pieniin viattomiin lapsiin.” Suututtaako sinua joku todellinen vai saamasi mielikuva? Osaatko täsmentää? Luettele vaikka kolme tärkeänä pitämääsi perhearvoa ja kuvaile kunkin kohdalla, miten se on pienten lasten kohdalla uhattuna.
Kari Paukkunen toteat:”” Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, heteroja ja homoja jne. ””
Mistähän tämän olet saanut, ei minun Raamatussa ainakaan ole mitään tuosta.
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Ainakin minun Ramatussani on tuo: ”ei yksikään”.
Martti Pentti jätät copy-pastaamatta muutaman seurravan tärkeän jakeen:
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.”(Joh.3)
Siis on ihmisiä vihaavat valkeutta ja tämän näkee heidän pahoista teoistaan, eikö näin?
Ari, sinä olet kertonut tehneesi parannuksen? Et olisi voinut tehdä sitä, ellei Jumalan rakkaus olisi kohdannut sinua.
Jeesus rukoili ristillä koko maailman puolesta: Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.
Et sinäkään tietänyt ”mitä teit” kun ”olit maailmassa” Jumalan hyvyys veti sinua parannukseen ja Jumalan armosta löysit rakkauden? Pikemminkin rakkaus löysi sinut!
Joh 3:16 kuuluu koko maailmalle, vielä on armon aika, ei tuomion. Ajallisia vitsauksia on silti. Ne lisääntyvät vielä ennen Jumalan valtakunnan lopullista tuloa maailman lopulla.
Kari Paukkunen et sitten vastannut mistä löydät että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä?
Siis se että Hän antoi ainokaisen Poikansa ei todista siiitä vaan että Jumala tahtoo kaikkien tulevan parannukseen, sillä ellei Jumala olisi sovittanut Jeesuksen kautta ihmisiä ei kellään olisi mahdollisuutta lähestyä Jumalaa.
Jeesus selkeästi sanoo ketä Jumala rakastaa:
Joh. 14:21
Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.”
Joh. 14:23
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
”Kari Paukkunen et sitten vastannut mistä löydät että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä?”
Joh. 3:16 ”ettei yksikään, joka häneen uskoo”.
Etkö Ari usko, että Jumala antoi poikansa kuolemaan vain vanhurskaitten puolesta, eikä syntisten? Millainen Raamatun käännös on sinun käytössäsi? Eikö sinun mielestäsi Golgatalla sovitettu koko maailman synnit? Mikä jäi täydellisen Jumalan työn tekemänä vajaaksi? Kerro ihmeessä?
Sovitus torjutaan niiden taholta, jotka kuolemaansa asti sen torjuvat (selkokielellä ”eivät usko omakseen”)