Taannoisessa kolumnissaan Lauri Vartiainen vertaili kirkkomme aiempaa naispappeuspäätöstä käsillä olevaan kysymykseen kirkon avioliittokäsityksestä. Samana päivänä julkaisemassaan blogikirjotuksessa Timo Pöyhönen esittää oman ratkaisunsa jälkimmäiseen kysymykseen.
Heti kärkeen on syytä todeta, että käsillä ei suinkaan ole kysymys siitä, vihitäänkö kirkkomme tiloissa kirkollisena toimituksena samaa sukupuolta olevia pareja vaiko ei. Tämä viimemainittu kysymys on käytännön tasolla jo ratkaistu, eli käytännössä vihitään, vaikkakin ilman kirkon yhteistä hyväksyvää päätöstä. Oikeampi kysymys on, tulisiko kirkon oman oppinsa perusteella hyväksyä samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen kirkolliseksi toimitukseksi vaiko ei.
Timo Pöyhönen esittää ratkaisuksi, että hyväksytään kaksi rinnakkaista avioliittonäkemystä, perinteinen ja sukupuolineutraali. Mitä tämä sitten aidoimmillaan tarkoittaisi? Kenties sitä, että kirkkokäsikirjassa olisi kaksi kokonaan erillistä ja toisistaan riippumatonta kirkollista toimitusta: Toisaalta miehen ja naisen avioliittoon vihkiminen ja toisaalta sukupuolineutraaliin avioliittoon vihkiminen.
Tarkoitan siis todellakin kahta eri toimitusta, en kahta eri vihkikaavaa samalle kirkolliselle toimitukselle. Tällöin esimerkiksi toimitusten oppaaseen tulisi kokonaan oma lukunsa jälkimmäistä varten. Kirkon perinteistä avioliittokäsitystä kuvaavat tekstit säilyisivät muuttumattomana ja rinnakkaiselle käsitykselle kirjoitettaisiin kokonaan uudet tekstit.
Koska perinteinen avioliittokäsitys säilyisi muuttumattomana, todettaisiin toimitusten oppaassa edelleenkin: ”Kristillisen uskon mukaan avioliitto perustuu Jumalan käskyyn ja luomisjärjestykseen. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, antoi avioliiton heille lahjaksi ja siunasi heidän liittonsa. Kristus vahvisti tämän luomisjärjestykseen perustuvan asetuksen (Matt. 19: 4–6). Jumalan asetuksen perusteella avioliittoon vihkiminen on hengellinen tapahtuma ja jumalanpalvelus, jossa rukoillaan vihkiparin puolesta ja siunataan heidän liittonsa.”
Koska kirkko ei voi olla ristiriidassa itse itsensä kanssa, ei myöskään rinnakkainen avioliittokäsitys voi olla ristiriidassa perinteisen avioliittokäsityksen kanssa. Samaa sukupuolta olevan kihlaparin vihkimisen teologiset perusteet on siis sanoitettava toisin. Kun perinteistä avioliittokäsitystä perustellaan Jumalan käskyllä ja luomisjärjestyksellä, tulisi rinnakkaista avioliittokäsitystä perustella jollakin muulla. Kun perinteisen kannan mukaa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, ei samassa oppaassa voi heti seuraavassa luvussa lukea, että Jumala onkin luonut sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuuden.
Tästä päästään kuitenkin luterilaisen teologian ytimeen: Keskiössä on ristiinnaulittu Kristus, joka kuoli meidän syntiemme vuoksi. Kaikki muu sen ympärillä on enemmän tai vähemmän kehällistä. Ei suinkaan samantekevää, mutta sellaista, josta henkilökohtainen hengellinen pelastuksemme ei ole viime kädessä riippuvaista. Ei meidän tarvitse opettaa uutta luomiskertomusta saadaksemme yhteensovitettua oman identiteettimme kristillisen kirkkomme ihanteisiin ja osallisuuteemme Jeesuksesta Kristuksesta.
Jumala on suuressa sallimuksessaan suonut sen, että luomakuntamme on juuri nyt juuri sellainen kuin on ja ihmiskunta on osallisena Kristuksen sovituksesta juuri sellaisena kuin on. Sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuus on ympäröivää todellisuuttamme aivan riippumatta käsityksestämme siitä, millaiseksi Jumala asiat alun perin on luonut. Kunkin ihmisen identiteetti on hänelle itselleen totta aivan riippumatta siitä, miten häntä ympäröivät maailma hänet kokee. Toisaalta ympäröivän maailman kokemus ihmisestä on riippuvainen siitä, miten hän itsensä ilmaisee, ei siitä, miten hän itsensä sisäisesti kokee.
Jokaisen ihmisen, siis aivan jokaisen, on hyväksyttävä ristiriita sisäisen kokemuksensa ja ulkopuolisen todellisuuden välillä. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt eivät ole tässä mikään poikkeus.
Luterilaisen teologian ytimestä katsottuna perinteisen avioliittokäsityksen säilyttäminen muuttumattomana ei siis ole mitenkään syrjivää. Kukaan ei jää Kristuksesta osattomaksi sillä perusteella, että kirkko opettaa Jumalan luoneen ihmisen mieheksi ja naiseksi, antaneen heille avioliiton lahjaksi ja siunanneen heidän liittonsa. Tämän opettaminen ei myöskään väheksy kenenkään kahden ihmisen välistä keskinäistä rakkautta, vaikka he olisivatkin keskenään samaa sukupuolta.
Seikka, että kirkossa voi olla kaksi rinnakkaista avioliittokäsitystä vain siten, että uusi rinnakkainen jättää aiemmalle täyden tilan säilyä muuttumattomana, ei vielä merkitse, että tälle uudelle rinnakkaiselle avioliittokäsitykselle olisi kestävät teologiset perusteet. Uuden rinnakkaisen avioliittokäsityksen teologisten perusteiden tulee olla teologisesti perusteluja myös täysin itsenäisesti, perinteisestä avioliittokäsityksestä riippumatta.
Kirkkomme virkaratkaisua edelsi pitkä teologinen prosessi, jonka aikana pohdittiin mm. mistä kirkkomme pappisvirassa on kyse. Pohdintaa käytiin esimerkiksi siitä, onko pappisvirka osa kirkon olemuksellista perusrakennetta (konstituutiota), vaiko onko kyse käytännöllisestä järjestelystä pappisviralle kuuluvien tehtävien järjestämiseksi (funktionaalinen käsitys). Toisaalta pohdittiin sitä, onko pappisvirka jo olemukseltaan miesvirka vai onko perinteisessä ratkaisussa rajata pappisvirka vain miehille ollut kyse vain käytännöllisestä ratkaisusta. Vasta sitten, kun tässä pohdinnassa päädyttiin jälkimmäiseen kantaan, nousi pohdittavaksi seikka, tulisiko vakiintunutta käytäntöä muuttaa vaiko ei. Edellisessä kysymyksessä vastakkaiseen kantaan päätyneille tämä jälkimmäinen pohdinta ei enää ollut aiheellista. Kirkko ei voi toimia vastoin omaa olemustaan.
Vastaavalla tavalla avioliittokysymyksessä pitää ensin ratkaista, onko avioliiton kaltainen parisuhde samaa sukupuolta olevien kesken ylipäätään asia jolle kristillisessä opissa ja luterilaisessa tunnustuksessa pitäytyvä pappi voi pyytää Jumalan siunausta. Toimituksen liturgisia muotoja on syytä pohtia vasta sen jälkeen, jos vastaus tähän kysymykseen on myönteinen.
Virkaratkaisussaan kirkkomme ei päätynyt perustamaan perinteisen patristisen pappisviran viran rinnalle matristista kaitsentavirkaa, vaan ratkaisuksi tuli yksi yhteinen sukupuolesta riippumaton virka. Miehisestä paimenvirasta täysin erillinen, kirkollisissa palvelussuhteissa yhtäläisen kelpoisuuden tuottava matrivirka olisi voinut olla osalle kirkon perinteisellä virkakannalla olevista hyväksyttävä ratkaisu, ei toki kaikille. Valtaosalla kirkon perinteisellä virkakäsityksellä olevista ei kuitenkaan ole kyse siitä, että kirkolliset toimitukset koettaisiin pätemättömiksi naispuolisen henkilön toimittamina, vaan siitä, että perinteinen paimenvirka koetaan olemukseltaan miehen viraksi. Väärässä järjestyksessä toimitettuun jumalanpalvelukseen ei tahdota osallistua.
Vastaavalla tavalla uuden rinnakkaisen avioliittoteologian hyväksyminen tulee kyseeseen vain niiden perinteisessä avioliittoteologiassa pitäytyvien osalta, jotka kokevat samaa sukupuolta olevien välisen avioliiton kirkollisen hyväksynnän ylipäätään mahdolliseksi. Sikäli kun se ei ole mahdollista, ei sellaisessa toimituksessa tahdota olla mitenkään osallisena.
Tässä yhteydessä on syytä nostaa rinnakkaistarkasteluun kaksi perinteiseen avioliittokäsitykseen liittyvää, kirkon jäsenten keskuudessa mielipiteitä jakavaa kysymystä: Suhtautuminen ns. avoliittoon ja suhtautuminen aiemmasta avioliitostaan eronneiden uudelleen vihkimiseen.
Miehen ja naisen välinen avoliitto täyttää olemukseltaan perinteisen avioliiton muodot, mutta siinä puuttuu liiton julkinen vahvistaminen. Asiantila korjaantuu julkisella vahvistamisella. Aiemmasta avioliitostaan eronneiden vihkimistä uuteen avioliittoon voidaan puolestaan perustella anteeksiannolla ja armolla. Näin varsinkin silloin, jos todellista mahdollisuutta paluusta aiempaan liittoon ei enää ole. Kaksi miestä taikka kaksi naista ei kuitenkaan muutu mieheksi ja naiseksi vihkitoimituksella. Niinpä heidän keskinäistä avioliittoaan ei voida yhteensovittaa perinteiseen avioliittokäsitykseen. Jos heidät aiotaan vihkiä, tarvitaan kokonaan uusi avioliittokäsitys.
Uuteen avioliittokäsitykseen siirtymistä on perusteltu mm. uudella tiedolla ihmisen sukupuolisesta ja seksuaalisesta monimuotoisuudesta. Aikamme käsityksen mukaan sukupuolinen suuntautumien ei ole ihmisen oma päätös, eikä ihminen voi itse omin voimin omaa sukupuolista suuntautumistaan muuttaa. Eettiseksi kysymykseksi nousee, opettaako kirkkomme selibaatin ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi heille kirkkomme jäsenille, joille parisuhde vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ei ole todellinen vaihtoehto. Jääkö siis toiseksi vaihtoehdoksi kadottava synti? Mikä on asiassa totuus ja mikä kadottava valhe?
Mikko N, ne Raamatun kohdat, joita kutsut kiistanalaisiksi, ovat minun käsittääkseni (liiankin?) selkeitä. Ellei sitten varta vasten langeta anakronismin harhaan ja tulkita niitä meidän aikamme edellytyksistä ja tarpeista käsin. Tämähän on myös fundamentalismin ongelma. Kyllä Raamatusta toki epäselviäkin kohtia löytyy, sitä ei ole kukaan kiistänyt.
Sinun logiikallasi voisi väittää, että Raamattu ei ylipäänsä tunne vaikkapa nykyaikaista ajatusta/käsitystä tasa-arvoisesta romanttisesta rakkaudesta ja seksuaalisesta vetovoimasta, koska siellä puhutaan morsiamenhinnasta, sivuvaimojen ottamisesta ja UT:n huoneentaulut näyttäytyvät hyvin ”patriarkalistisina”. Näinhän asia EI kuitenkaan ole. Laulujen laulun tekstit tihkuvat kuulemma niin eroottista latausta kielikuvien tasolla, että kirkolliset käännökset ja tulkinnat ovat kauan olleet sievisteleviä.
Kuten sanoin, Uuden Testamentin syntilistat, joissa todetaan ettei taivasten valtakuntaa peri miesten kanssa makaavat miehet perustuu alkukieliseen tekstiin, jonka merkitystä edes kielitieteilijät eivät tunne. Ajattelen, että on melkoista opportunismia ja omien käsitysten motivoimaa tulkintaa, että sana jonka todellista merkitystä kukaan ei varmuudella tiedä, kuitenkin omasta mielestämme täydellä varmuudella tarkoittaa homoseksuaalisuutta.
Samoin tiedämme varmuudelle, ettei Paavalin aikaisessa yhteiskunnassa tunnettu homopareja. Käsitys seksuaalisuudesta oli tuolloin hyvin yhdyntäkeskeinen ja aikakauden kulttuurissa miehen peräaukkoon tapahtuva yhdyntä miellettiin miehen häpäisemiseksi. Sotilaat saattoivat toimia näin valloittamiaan kansoja kohtaan oman valtansa merkiksi. Samoin mies saattoi yhtyä naiseen, lapseen tai orjaan, koska nämä kaikki olivat häneen nähden alempiarvoisia aikakauden kulttuuri. Toki voimme ummistaa tältä kaikelta silmämme ja väittää, että Paavali kirjoitti Rooman seurakunnalle homopareista vaikka sellaisia ei tuolloin ollutkaan.
Lähinnä kritisoin sitä, että konservatiivien keskuudessa on selkeä ennakkoluulo homoseksuaalisuutta kohtaan ja se motivoi lukemaan Raamattua halutun lopputuloksen saamiseksi riippumatta siitä, kuinka mielekäs tällainen tulkinta on, jos sitä miettisi aikakauden kulttuurin kontekstissa.
”Samoin tiedämme varmuudelle, ettei Paavalin aikaisessa yhteiskunnassa tunnettu homopareja.”
-Kyllä niitä oli. Siis tasaveroisia, rakkaudellisia _homosuhteita_
”Homopareja” tuskin oli juurikaan, siten että nämä olisivat eläneet yhdessä. Mutta miehillä oli miespuolisia rakastajia, eikä ollut mikään itsestäänselvyys, että toinen oli ”alistetussa” asemassa. Tässä ei pidä sekoittaa ympäristön tulkintaa (joka saattoi mieltää suhteen tällaiseksi) ja kahden miehen keskinäistä suhteen luonnetta.
”Laulujen laulun tekstit tihkuvat kuulemma niin eroottista latausta kielikuvien tasolla, että kirkolliset käännökset ja tulkinnat ovat kauan olleet sievisteleviä.”
Kännökset eivät ’sievistele’ vain seksistisissä kielikuvissa vaan monissa muissakin ilmaisuissa, jotka esim. Paavalilla saattavat olla hyvinkin brutaaleita. Miksi ei käännetä kuten kuuluu?
Asiaa kannattaa kysyä Raamatun kääntämisen spesialisteilta.
> Näetkö mitään muutosta ajankuvassa, yhteiskunnassa ja sen muodoissa, sekä vallitsevassa avioliittokäsityksessä ja sen kuvauksessa Raamatun _sisällä_.
Vastaan Sarille, että koska Raamatun tekstit on kirjoitettu reilun 1000 vuoden aikajänteellä ja mahdollisesti kulkeneet suullisena perimätietona joka pidempään, yhteiskunnalliset muutokset aikaisimpien ja myöhäisimpien kirjoitusten välillä on väistämättömiä.
Vanhimmissa kirjoituksissa seksuaalisuus nähdään lähes eläimellisenä. Tässä tarkoitan siis eläimellisen kirjaimellista tulkintaa. Mies yhtyy naiseen, jotta syntyy jälkeläinen. Kirjoituksista puuttuu kaikki romanttisen rakkauden kuvaukset. Rakkauden kohteena on aina Jumala.
Yhdyntäkeskeinen ajattelu seksuaalisuudesta heijastuu myös Raamatun avioliittokäsitykseen. Irvokkaimmillaan se on juuri lainaamassani 5. Mooseksen kirjan jakeessa, jossa avioliitto ajatellaan syntyvän (myös) siten, että mies saa kiinni neitseellisen tytön ja raiskaa tämän.
Edelliseen Mooseksen kirjan kohtaan liittyy myös ajatus siitä, että mies ostaa tytön tämän isältä. Tämä patriarkaalinen maailmankuva ei katoa siirtyessämme Uuden Testamentin aikaan. Toisaalta seksuaalisuuden ja avioliiton yhdyntäkeskeisyys myös säilyy pitkälle Uuden Testamentin kirjoittamisen jälkeenkin.
Esimerkiksi Euroopassa satoja vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen oli edelleen hyvin tavallista, että avioliiton solmimiseen ei tarvittu pappia. Pelkkä yhdyntä riitti avioliiton sinetiksi. Samoin ajatus siitä, että avioliiton myötä tyttö siirtyy isänsä omistuksesta aviomiehensä omistukseen eli eurooppalaisessa kulttuurissa huomattavan pitkään. Lähes meidän päiviimme saakka.
Olen edelleen sitä mieltä, että tänä päivänä kirkon alttarin edessä nähtävä romanttisen rakkauden täyttämä avioliiton vihkimisen seremonia ei oikeastaan juurikaan kuvaa sitä avioliittoa, mikä Raamatussa on kuvattu. Sellainen vihkitoimitus, jossa morsiamen isä taluttaa tyttärensä uudelle aviomiehelle on jäänne Raamatun ajoilta ja naisen asemasta. Ja lieneekö myös niin, että alttarin edessä tapahtuma suudelma on häveliäämpi vaihtoehto sille, että avioliitto sinetöitäisiin yhdynnällä, koska yhdyntä kirkkokansan silmien edessä sopisi tavattoman huonosti meidän kulttuuriimme.
Kiitos pitkästä vastauksesta, mutta ymmärtänet, että lähinnä ihmettelen sitä miksi et ota lainkaan esimerkkejä uuden testamentin puolelta. Niistä ohjeista mitä siellä annetaan vaimolle JA miehelle. Vaan esität asian ikäänkuin olisi yksi ainoa ”Raamatun kirjoitusajankohdan yhteiskunta ja siihen kuuluva avioliittonäkemys”.
Kovasti sinulla tuntuu olevan kiinnostusta Mooseksen lakia kohtaan. Mutta me elämme uudessa liitossa kristittyinä. Tältä ajalta ovat myös Paavalin kirjeet, ja niissä olevat kuvaukset rakkaudesta, ohjeena aviopareille.
”Sellainen vihkitoimitus, jossa morsiamen isä taluttaa tyttärensä uudelle aviomiehelle on jäänne Raamatun ajoilta ja naisen asemasta.”
-Tätä pidät vanhentuneena? Itse pidän erittäin tärkeänä että asia toimitetaan näin omissa häissäni. Ei se ole mikään ”jäänne”, vaan edelleen mies on vaimon pää, ja isä luovuttaa tyttärensä symbolisena eleenä miehelle. Minkä ydin ei ole ”holhousasemassa”, vaan erityisessä suhteessa, eri sukupuolten välillä. Isä on tyttärelle ihannetapauksessa ”ensirakkaus”, ja luo turvallisen suhteen vastakkaiseen sukupuoleen, ja toki siihen liittyy myös erityinen huolen pitämisen tehtävä, jonka isä siirtää eteenpäin. Siis luovuttaa oman tehtävänsä sille, jonka on aika toteuttaa sitä tästä eteenpäin. Isäsuhdetta kuitenkaan unohtamatta.
Mutta avioliitto on Raamatussa miehen ja naisen välinen. Luomisessa asetettu. Riippumatta siitä tavasta miten avioliitto solmitaan. Vaikka juuri käytännön järjestelyt ovat Raamatun sisälläkin muuttuneet, itse ydinasia pysyy samana.
Eri sukupuolta olevat edustavat Jumalan luomistyön erilaisia, toisiaan täydentäviä puolia. Siksi avioliittoon liittyy erottamattomasti se minkä Jeesus sanoi: ”Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi”.
”Olen edelleen sitä mieltä, että tänä päivänä kirkon alttarin edessä nähtävä romanttisen rakkauden täyttämä avioliiton vihkimisen seremonia ei oikeastaan juurikaan kuvaa sitä avioliittoa, mikä Raamatussa on kuvattu.”
-Itse asiassa, olen tästä melkein samaa mieltä. Siis sikäli, että nykypäivänä avioliitot rakennetaan pitkälti sen varaan, että pari on _rakastunut_ toisiinsa. Ja haluaa siksi olla yhdessä.
Raamatullinen avioliitto perustuu kuitenkin rakastamisen tehtävälle, enemmän kuin romanttisille tunteille. Sen tulee kestää silloinkin kun tunteet saattavat hiipua.
> lähinnä ihmettelen sitä miksi et ota lainkaan esimerkkejä uuden testamentin puolelta.
Olin omissa ajatuksissani siirtyvinäni Uuden Testamentin puolella kommenttini lähestyessä sen puoliväliä, mutta mahdollisesti jätin tämän sanomatta ääneen ja siitä syntyi ajatus, että koko kommenttini olisi perustunut pelkästään yksittäiseen Mooseksen kirjan jakeeseen.
Uuden Testamentin ongelma on se, että varsinkin jos etsimme sieltä Jeesuksen ajatuksia avioliitosta, niitä on erittäin vaikea löytää. Matteuksen ja Markuksen evankeliumeista löytyy kohta, jossa fariseukset kysyvät Jeesuksen mielipidettä siihen, saako mies erota vaimostaan. Jeesus vastaa tähän kysymykseen, kielteisesti, mutta mielestäni Jeesuksen vastaus on suhteutettava siihen, mitä häneltä kysyttiin.
Jeesus ei vastaa toteamalla: ”Kiitos kysymyksestä. Aivan alkuun haluaisin sanoa, että Jumala on tarkoittanut avioliiton vain miehen ja naisen välille. Lisäksi haluaisin vielä erikseen muistuttaa, että homoparit eivät saa mennä naimisiin.”
Jostain syytä noita kahta evankeliumia usein siteerataan kuin Jeesuksen vastaus olisi ollut tuon suuntainen. Eli poimitaan vain Jeesuksen vastaus, unohdetaan tarkoituksellisesti se mitä Jeesukselta kysyttiin, ja lopuksi sovelletaan Jeesuksen vastausta johonkin toiseen kysymykseen eli kysymykseen samaa sukupuolta olevien avioliitosta.
Tuo on mielestäni tarkoitushakuista Raamatun lukemista, ja melko paljon vilpillistä.
”Eli poimitaan vain Jeesuksen vastaus, unohdetaan tarkoituksellisesti se mitä Jeesukselta kysyttiin, ja lopuksi sovelletaan Jeesuksen vastausta johonkin toiseen kysymykseen eli kysymykseen samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Tuo on mielestäni tarkoitushakuista Raamatun lukemista, ja melko paljon vilpillistä.”
-Oikeasti, vähän jäitä hattuun nyt. Kovasti liberaalipuolella loukkaannutaan jos jossain vihjataan että ”ette noudata Raamattua” tai luette sitä väärin/vääristellen.
Minusta tämänkaltaisia syytöksiä on syytä varoa. Perustella voi oman kantansa, niin hyvin kuin kykenee. Leimaamatta ja syyttelemättä sujuu paremmin.
”Matteuksen ja Markuksen evankeliumeista löytyy kohta, jossa fariseukset kysyvät Jeesuksen mielipidettä siihen, saako mies erota vaimostaan. Jeesus vastaa tähän kysymykseen, kielteisesti, mutta mielestäni Jeesuksen vastaus on suhteutettava siihen, mitä häneltä kysyttiin.”
-Tämäkin on useasti käyty läpi. Jeesus aloittaa sanomalla, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, koska se on avioliiton perusta, hengellisessä, teologisessa ja Jumalan suunnitelmaan kuuluvassa mielessä ja merkityksessä.
Ja juuri SIKSI että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, siis loi ihmisen ”kaksiyhteiseksi” olennoksi, mies ja nainen eivät kerran yhdistyttyään saa erota. Se on siis perustelu sille, että ero ei ole oikein eikä tarkoituksenmukaista.
Miksi Jeesus muuten olisi alkanut puhua luomisesta yhtään mitään kun häneltä kysyttiin erosta?
Täällä asia on perusteellisesti analysoitu, mielestäni hyvin. Ja muistat varmaan minunkin useasti siitä kirjoittaneen. (Ainakin jonkun ”Jusun” kanssa tätä käytiin läpi 🙂 )
https://puolustajanpolku.fi/?id=108
”Tämän vuoksi ”puoliso” on niin osuva nimitys. Jumalan kuvan kannalta mies ja nainen ovat kumpikin eräällä tavalla puolikkaita. Vasta yhdessä he muodostavat sen varsinaisen ihmisen, jonka Luoja teki heijastamaan omaa kirkkauttaan.”
Mies ja nainen eivät siis ole _ihmisen_ vaan Jumalan luoman, suunnitteleman ja tarkoittaman IHMISYYDEN IDEAN kaksi ”puolikasta”. Erilaisia, ja toisiaan täydentäviä. Avioliitossa nämä erilaiset luomistyön puoliskot tuodaan yhteen. (Tämä yhdistyminen varsinaisesti tapahtuu yhdynnässä, joka on tämän yhdistymisen symboli. Ja siksi kuuluu vain avioliittoon.)
En edelleenkään lue linkkien takaa löytyviä artikkeleja. Turha käydä tätä keskustelua argumenteilla, joita ei itse viitsi tiivistää tänne.
En myöskään halua hyppiä alituiseen aiheesta toiseen tai laajentaa jotain kommenttiani koskemaan sellaista, mistä alunperin en puhunut. Totesin, että Jeesus ei Ismo Malisen viittaamissa Matteuksen ja Markuksen evankeliumin kohdissa puhu avioliitosta yleisesti vaan ottaa kantaa fariseusten hänelle esittämään kysymykseen.
Jeesuksen vastauksesta voidaan vetää johtopäätöksen hänen ajatuksiinsa siitä, mitä häneltä kysyttiin. Mielestäni hänen vastauksestaan ei kuitenkaan voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä sellaisesta asiasta, mitä häneltä ei kysytty. Esimerkiksi Jeesus ei vastauksessaan ota kantaa samaa sukupuolta olevien avioliittoon. Hän vastaa siihen, voiko mies erota vaimosta.
”En edelleenkään lue linkkien takaa löytyviä artikkeleja. Turha käydä tätä keskustelua argumenteilla, joita ei itse viitsi tiivistää tänne.”
-En viitsi? EN VIITSI??!!
Olen kirjoittanut nimenomaan tästä varmaan kilometrittäin, yrittänyt selittää selittämästä päästyäni, miten mies ja nainen ovat Jumalan luomistyön toisiaan täydentävät puolet. Älä väitä ettet muka muista!
En laita linkkejä ensisijaisiksi argumenteiksi, vaan omien argumenttieni lisäksi, jos aiheesta haluaa lukea myös muualta.
”Esimerkiksi Jeesus ei vastauksessaan ota kantaa samaa sukupuolta olevien avioliittoon. Hän vastaa siihen, voiko mies erota vaimosta.”
-YRITÄ nyt ymmärtää. Jeesus sanoo tuossa että mies ei saa erota vaimostaan, KOSKA Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja näiden on tarkoitus tulla _yhdeksi lihaksi-
KOSKA mies ja nainen ovat yhdynnän kautta tulleet yhdeksi lihaksi, he eivät saa erota ja rikkoa näin syntynyttä ehjää Jumalan kuvaa, joka sisältää SEKÄ miehen ETTÄ naisen. Molemmat puolet.
> Olen kirjoittanut nimenomaan tästä varmaan kilometrittäin
Tämä on ehkä se ongelma. Edelliseenkin kommenttiin halusivat vastata (tätä kirjoittaessani) kahdella kommentilla. Välillä sekään ei riitä vaan paukutat kommenttia komentin perään. Lisäksi kapitaaleilla kirjoitettujen sanojen määrä kasvaa ja tyyli on kuin keskustelisit jonkun vajaamielisen kanssa.
Ja kaiken tämän jälkeen kehtasit aloittaa edellisen kommenttisi toteamalla minulle että jäitä hattuun.
Pyytäisin, että pitäisit kommenttiesi tyylin asiallisena, miettisit mitä haluat sanoa ja tiivistäisit pääasian yhteen kommenttiin. Poltat turhaan energiaa sillä, että yrität vääntää asiaa jokaisesta kirjoittamastani lauseesta. Tulen joka tapauksessa hyppimään kaikkien saivartelujen ylitse ja jatkamaan keskustelua vain sen oleellisimmasta asiasta.
”Pyytäisin, että pitäisit kommenttiesi tyylin asiallisena, miettisit mitä haluat sanoa ja tiivistäisit pääasian yhteen kommenttiin. Poltat turhaan energiaa sillä, että yrität vääntää asiaa jokaisesta kirjoittamastani lauseesta. Tulen joka tapauksessa hyppimään kaikkien saivartelujen ylitse ja jatkamaan keskustelua vain sen oleellisimmasta asiasta.”
-No voi siu kerallais 🙂
Olen yrittämästä päästyäni yrittänyt selittää tätä sinulle. Ja minusta tuntuu todella oudolta että et tätä ymmärrä. Vaan palaat aina vain samoihin väitteisiisi. Jos edes yrittäisit käsittää, etkä olettaisi että ”totta kai kaikki ymmärtävät avioliiton niinkuin minä.”
Haluan uskoa, että kyllä sinä tämän oikeasti ymmärrät mitä olen yrittänyt selittää. Totta on, että tuhlaan tähän energiaa, kun mikään sinun kirjoittelussasi ei osoita että olisit ymmärtänyt, tai edes kiinnostunut siitä mitä koitan kirjoittaa.
En ole muutenkaan jaksanut enää ryhtyä pitkiin debatteihin täällä kun on paljon isompiakin asioita framilla.
Mutta oikeasti, jos et ole vielä ymmärtänyt, niin anna itsellesi edes mahdollisuus ymmärtää. Ei minulla olisi syytä kirjoittaa tästä yhä uudestaan, jos edes jotenkin antaisit signaalia että on mennyt perille.
Oliko tässä vielä jotain epäselvää: mies ja nainen ovat Jumalan luomistyön kaksi erilaista toisiaan täydentävää puolta. Ja tulevat yhdynnän kautta yhdeksi lihaksi. SIKSI he eivät saa erota.
No, jos ei tästä ole kysyttävää, niin lopettelen tähän… 🙂
> mies ja nainen ovat Jumalan luomistyön kaksi erilaista toisiaan täydentävää puolta. Ja tulevat yhdynnän kautta yhdeksi lihaksi. SIKSI he eivät saa erota.
Kiitos
Mikko N. Irvokasta tai ei ja nykyaikaista tai ei, Raamattu käsittelee myös Uudessa testamentissa seksuaalisuuden todeksi elämistä äkkipäätä tarkasteltuna ns. yhdyntäkeskeisesti. Minä näen tämän asian niin, että siitä(kin) asiaasta piti opettaa hyvin konkreettisella tavalla.
> Raamattu käsittelee myös Uudessa testamentissa seksuaalisuuden todeksi elämistä äkkipäätä tarkasteltuna ns. yhdyntäkeskeisesti.
Olen Marko aivan samaa mieltä. Sen tähden jäinkin tuossa pohtimaan, mahtaako Vanhan Testamentin ja Uuden Testamentin kirjoitusajankohtien käsityksillä ihmisen seksuaalisuudesta olla niin suurta eroa vaikka aikaa onkin kulunut tuhatkunta vuotta.
Aika pitkälle tullaan historiassa, selvästi Jeesuksen syntymisen jälkeisille vuosisadoille, kun avioliitto solmittiin Euroopassakin aivan yleisesti yhtymällä ilman pappia. Taidetaan olla monessa maassa lähempänä 1500-lukua ennen kuin kirkolliset vihkimiset alkoivat. Sen takia kutsuinkin leikkisästi Raamatun kuvausta avioliitosta enemmän penetraatioliitoksi.
Ja mielestäni nykyinen vihkikaava, joka tulvii rakkautta ja jopa vaatii avioparilta keskinäisen rakkauden julkista luaamista, on melko kaukana siitä, minkä kuvan Raamattu antaa avioliitosta. Toki myönnän, että meidän kulttuurissa olisi kovin outoa, jos vihkipari harrastaisi seksiä alttarilla samaan aikaan kun sulhasen isä maksaa tytön isälle siitä, että tyttö myydään uuteen sukuun.
> Toki Raamatun luomiskertomuksen kuvauksessa pitäytyminen aiheuttaa toiseutta niiden keskuudessa, joihin kuvaus ei sellaisenaan sovi, mutta sen sijaa, että pyrkisimme harmonisoimaan luomiskertomuksen tulkinnan vallitsevaan todellisuuteen, meidän tulisi hyväksyä maailman epätäydellisyys.
En täysin yhdy Jukka Kivimäen ajatukseen luomiskertomuksesta.
Jos ajattelemme seksuaalivähemmistöjä, luomiskertomuksen ajatus siitä Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi on täysin sovellettavissa heihin. Homoseksuaalit ja biseksuaalit ovat miehiä ja naisia. On aika raaka tulkinta, että heteroseksuaalin ihmisen heteroseksuaalius olisi täydellistä ja Jumalan tarkoittamaa ja samaan aikaan homoseksuaalin ihmisen homoseksuaalisuus olisi epätäydellistä ja synnin turmelemaa. Tällaisessa tulkinnassa mennään aika pitkälle ohi siitä, mitä luomiskertomuksessa on kirjoitettu.
Toisekseen luomiskertomuksessa ei puhuta avioliitosta yhtään mitään. Avioliittoteologia voi toki olla sovellutus luomiskertomuksesta, jossa luomiskertomuksen sisältöä venytetään yhteiskunnallisen instituution ylle.
Silti jos luemme luomiskertomusta niin ei siinä sillä tavalla sanota, että alussa Jumala loi miehen ja naisen sekä avioliiton heidän välilleen.
Et nyt Mikko Nieminen ota lainkaan huomioon ns. sukupuolten moninaisuutta. Ensinnäkin biologinen sukupuoli voi olla muutakin kuin joko mies tai nainen. Setan intersukupuolisuudesta kertovan sivun mukaan, ilmiön yleisyys on määrittelystä riippuen 1:4500–1,7%. väestöstä. Lisäksi väestössä ilmenee transsukupuolisuutta ja muuta muun sukupuolisuutta, aivan kuten Seta asiaa omalla sivustollaan kuvaa.
Kaikkiin ihmisiin luomiskertomuksen kuvaus ei siis sovi, eikä vika ole luomiskertomuksessa, vaan siinä, ettei maailma ole enää luomiskertomuksen mukainen.
Jätin tarkoituksella sukupuolten moninaisuuden kommenttini ulkopuolelle, koska minusta tuntui väärältä lähteä ulkopuolisena ruotimaan sukupuolivähemmistöjen asiaa. Se tuntuu minusta aina vähän ohipuhumisena jos enemmistöön kuuluvat ihmiset alkavat ruotimaan jotain vähemmistöä.
Minä en ajattele, että sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset olisivat syntiinlankeemuksen seurausta ja heidän sukupuolensa olisi epätäydellinen verrattuna sukupuolienemmistöjen sukupuoleen. Koen sen jotenkin itserakkaana ajatuksena julistaa oma sukupuoleni täydelliseksi ja jonkun muun sukupuoli maailman pahuudesta johtuvaksi vääristymäksi.
Vaikka kaikki ihmiset olisivat lähtökohtaisesti syntisiä, olisin silti erittäin varovainen nimeämään ja osoittelemaan sormella jonkun toisen ihmisen syntiä tai epätäydellisyyttä, varsinkin jos ollaan syvällä minuuden alueella. Silloin noudattaisin sitä ohjetta, ettei ole meidän ihmisten tehtävä tuomita toisiamme.
Mikko Nieminen sivuutit jälleen viestin ytimen.
Luomiskertomuksen mukaan Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Aikamme todellisuudessa esiintyy kuitenkin sekä sukupuolten että seksuaalisuuden moninaisuutta. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että luomiskertomukseen tulisi lukea sisään sen enempää sukupuolten moninaisuutta kuin seksuaalisuuden moninaisuuttakaan. Olipa se sitten hyvää tai pahaa, siitä miten asiat ovat nyt ei seuraa, että asia olisivat olleet samoin alkuperäisessä luomisessa. Suhtauduimmepa tarkastelunalaiseen asiaan myönteisesti taikka torjuvasti, johtaisi tämän suuntainen päättelyketju jo itsessään syntiin lankeamisen seurausten katekoriseen kieltämiseen. Sen sijaan siitä, mitä luomiskertomuksessa on nimenomaisesti mainittu, voimme kyllä päätellä, että Jumala on sen alun alkaen hyväksi tarkoittanut.
Kristillisen uskon mukaan miehen ja naisen välinen avioliitto perustuu Jumalan käskyyn ja luomisjärjestykseen, jonka mukaan Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Tällä samalla luomisjärjestyksellä ei voida perustella samaa sukupuolta olevien välistä avioliittoa. Sitä pitää siis perustella jollakin muulla kuin luomisjärjestyksellä.
Raamattuun kirjoitetulla luomiskertomuksella emme siis voi perustella sitä, että miehet avioituvat miesten kanssa taikka naiset naisten kanssa. Sen sijaan voimme perustella asiaa puhtaasti yhteiskunnallisella järjestyksellä. Miksi se ei riitä? Miksi kirkon pitäisi muuttaa oppiaan tilanteessa, jossa yhteiskunta on muuttanut järjestystä? Eikö se riitä, että myös kirkossa kunnioitetaan yhteiskunnallista järjestystä ja kohdellaan kaikkia pareja yhteiskunnallisissa asioissa yhdenvertaisesti? Kukin uskontokunta päättäköön itse opistaan ja tämän tulee päteä myös suhteessa enemmistökirkkoon.
Luterilaisen kirkkomme ykseys ei viime kädessä ole kiinni kirkon jäsenten keskenään erilaisista avioliittokäsityksistä, kunhan emme ryhdy liikuttelemaan kristillisen opetuksemme mannerlaattoja. Näin siksi, että hengellinen pelastuksemme ei ole itse kunkin avioliittokäsityksestä kiinni. Kirkon keskiössä on ristiinnaulittu Kristus, joka kuoli meidän kaikkien syntiemme sovitukseksi.
Tilanne on kokonaan toinen, jos jollakin kirkkomme opillisella päätöksellä suljemme ulos kirkosta esimerkiksi ne kiristetyt veljemme ja sisaremme, jotka tahtovat edelleen sitoutua luomiskertomuksen kirjaimelliseen tulkintaan taikka esimerkiksi ne kiristetyt veljemme ja sisaremme, jotka tahtovat edelleen sitoutua siihen perinteiseen kristilliseen opetukseen, että seksuaalinen kanssakäyminen samaa sukupuolta olevien kesken on Jumalan tahdon vastaista. Toki niin, että tämäkin asia peittyy Kristuksen sovituksen alle.
Luottamalla Jeesuksen Kristuksen armon ja Isä Jumalan rakkauteen voimme sisään sulkea kirkkoomme myös ne jäsenet, joiden rakkauden kohde on samaa sukupuolta. Tämä sisään sulkeminen ei edellytä kirkkomme opillisten mannerlaattojen liikuttelua. Tälle perustalle voimme rakentaa kirkollista ykseyttä.
> Siitä ei kuitenkaan seuraa, että luomiskertomukseen tulisi lukea sisään sen enempää sukupuolten moninaisuutta kuin seksuaalisuuden moninaisuuttakaan.
Luomiskertomusta voi lukea sekä inklusiivisesti että eksklusiivisesti. Voimme olettaa, että kaikki mitä luomiskertomuksessa ei muisteta mainita on ehdottomasti väärin, turmeltunutta ja Jumalan tahdon vastaista. Tai voimme ajatella, että maailmassa on muutakin hyvää, kaunista ja Jumalan tahdon mukaista kuin mitä luomiskertomuksen muutamaan jakeeseen on saatu mahdutettua.
Luomiskertomuksessa on kuvattu kaksi ihmistä. Maailmassa meitä on pian noin 8 miljardia. Jos nyt lähdet luomiskertomuksen perusteella jakamaan meitä heihin, jotka kuuluvat joukkoon ja heihin, jotka eivät kuulu, kiinnostaisi tietää kuinka moni pääsee mukaan. Ymmärsin, että heteroseksuaali cis-miehet ja cis-naiset kuuluvat eliittijoukkoihin. Ja edelleen ymmärsin että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat automaattisesti ulkona. Ymmärsinkö oikein?
> Raamattuun kirjoitetulla luomiskertomuksella emme siis voi perustella sitä, että miehet avioituvat miesten kanssa taikka naiset naisten kanssa.
Luomiskertomuksessa todetaan, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin ja tästä syystä Jumala teki ihmiselle kumppanin, toisen ihmisen. Luomiskertomuksen pariskunta on mitä ilmeisimmin heteroseksuaaleja, mikä on myös tilastollisesti todennäköisintä. Mielestäni tämä ei silti poissulje sitä, ettei samaa logiikkaa voisi soveltaa kaikkiin ihmisiin. Yhden pariskunnan kokoinen otos on väistämättä niin pieni, ettei se voi edustaa koko populaatiota.
”Yhden pariskunnan kokoinen otos on väistämättä niin pieni, ettei se voi edustaa koko populaatiota.”
Kyllä voi, jos muita ihmisiä ei vielä ole. Monet kristityt uskovat juuri näin.
Toisaalta niille kristityille, jotka puolestaan uskovat teistiseen evoluutioon, kaksi Jumalan luomaa sukupuolta ja niiden välinen hedelmällisyys ovat puolestaan Jumalan luomistyön väline. Asiat joiden avulla Jumala luomistyönsä suoritti.
”Toisekseen luomiskertomuksessa ei puhuta avioliitosta yhtään mitään.” Mikko Nieminen.
Raamatun avioliiton käsittäminen vain sosiaaliseksi toiminnaksi on sikäli virheellinen, että Raamatussa ”avio” tarkoittaa nimenomaan miehen liittymistä vaimoonsa. Tämä miehen ja naisen nimenomainen liittyminen toisiinsa on lihallinen ja liittyy sukupuoliseen kanssakäymiseen. Kyseisen yhteen ”liittymisen” laajentaminen, koskemaan myös homoseksuaalisia suhteita ei tue Raamatun omaa ilmoitusta. Tämän tosiasian kieltäminen on turhauttavaa, koska asia on niin ilmeinen Raamatun kontekstissa.
”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” 1,Moos.2:24 (sama Mooseksen kirjan kohtaa lainataan uudessa UT:ssa ainakin kolmesti. Matt.19:5 Mark. 10:7 ja Ef.5:31)
> samaa Mooseksen kirjan kohtaa lainataan uudessa UT:ssa ainakin kolmesti.
Jos mietitään Uutta Testamenttia ja erityisesti Jeesuksen opetusta avioliitosta, Jeesus ei missään kohtaa puhu avioliitosta yleisellä tasolla. Kaikki Jeesuksen puheet avioliitosta viittaavat aina tilanteeseen, jossa häneltä on kysytty jokin tietty spesifi kysymys ja hän vastaa siihen.
Matteuksen evankeliumin 19. luvussa fariseukset kysyvät Jeesukselta, saako mies hylätä vaimoaan missään tilanteessa. Jeesus vastaa tähän kysymykseen mainitsemallasi sitaatilla. Jeesuksen vastausta ei voi tulkita siten, että hän tietoisesti haluaa rajata avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi vaan Jeesuksen vastausta voi tulkita siten, että hän vastaa hänelle esitettyyn kysymykseen.
Markuksen evankeliumin 10. luvussa tilanne on täsmälleen sama. Jeesukselle esitetään kysymys ja hän vastaa siihen.
Sanoin aikaisemmin, että Jeesus ei yleisemmin ota kantaa avioliittoon Raamatussa. Kirje efesolaisille ei ole hänen kirjoittamansa, ei välttämättä edes apostoli Paavalin kirjoittama. Siinä puhutaan paljon vertauskuvallisesti seurakunnan ja Jeesuksen välisestä suhteesta. Koska kirjoitusajan yhteiskunta ei tuntenut kuin miehen ja naisen välisen avioliiton, pidän jotenkin itsestäänselvänä että vertauksessa puhutaan miehen ja naisen välisestä suhteesta. Samoin kirje toistaa aikakauden toisen kulttuurisen ominaispiirteen eli sen, että mies on kiistatta perheen pää ja nainen on hänelle alamainen.
”Matteuksen evankeliumin 19. luvussa fariseukset kysyvät Jeesukselta, saako mies hylätä vaimoaan missään tilanteessa. Jeesus vastaa tähän kysymykseen mainitsemallasi sitaatilla. Jeesuksen vastausta ei voi tulkita siten, että hän tietoisesti haluaa rajata avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi vaan Jeesuksen vastausta voi tulkita siten, että hän vastaa hänelle esitettyyn kysymykseen.”
Olet oikeassa, että kyseistä raamatunkohtaa voidaan tulkita kuten kerrot, mutta tekstin sisältöä kunnioitettaessa ei voida kuitenkaan päätyä perinteiseen tulkintaan nähden täysin vastakkaiseen kantaan. Niinpä Jeesuksen opetuksista, sellaisina kun ne on Raamattuun tallennettu, ei löydy tukea kirkon avioliittokäsityksen laajentamiselle koskemaan samaa sukupuolta olevia pareja. Kun sitä ei nähdäkseni löydy myöskään luomiskertomuksesta sellaisena, kun se on Raamattuun tallennettu, tulee sitä etsiä jostakin muualta, sikäli kun sitä mielii löytävänsä.
Tässä kohden on syytä korostaa, että kirkon opillinen avioliittokäsitys on eri asia, kuin julkisen esivallan määrittelemä käsitys laillisesta avioliitosta. Esivalta ei kuitenkaan ole määrännyt kirkkoa toimittamaa uskonnollisia toimituksia laajennettuun avioliittokäsitykseen liittyen. Tähän ei ole tarvetta, sillä yhdenvertaisen kohtelun edellytykset täyttyvät jo siviilivihkimisen kautta puuttumatta yhdenkään uskontokunnan uskonnonharjoittamiseen. Rinnakkaiselle avioliittokäsitykselle ei siis tarvitse löytyä Raamatullisia perusteita, ellei niitä löydy.
> Niinpä Jeesuksen opetuksista, sellaisina kun ne on Raamattuun tallennettu, ei löydy tukea kirkon avioliittokäsityksen laajentamiselle koskemaan samaa sukupuolta olevia pareja.
Kuten tuossa aikaisemmin totesin, Raamattu on kirjoitettu tuhansia vuosia sitten ja luterilaiset tunnustuskirjatkin ovat 500 vuotta vanhoja. Samaa sukupuolta olevien avioliittoja on esiintynyt 20 vuoden ajan.
Jos nyt olen ihan rehellinen, pidän näitä ”mutta kun Raamatussa ei sanota mitään samaa sukupuolta olevien avioliitosta” hieman järjellisesti jopa köyhinä. En halua loukata tällä ketään, mutta eikö tämä ole vähän itsestäänselvyys.
Minä en näe kristinuskon ydinsanomaa siten, että Jumala haluaa meidän elävän matkien mahdollisimman tarkasti 2000 vuotta vanhaa yhteiskuntaa ja sen käytäntöjä. Sehän tarkottaisi sitä, että Jumalan luomistyö ei olisi vaikuttanut kahteen vuosituhanteen.
Mikko Nieminen
Käsitykseni mukaan samaa sukupuolta olevien välisiä ”avioliittoja” tunnettiin jo UT:n aikakauden Roomassa.
Luterilaisessa opissa pitäytyvän kirkon kirkollisten toimitusten teologiset perusteet löytyvät yksin Raamatusta. Muita Raamatun ulkopuolisia perusteluja käytännön ratkaisuille voi olla, mutta nekään ei voi olla vastoin Raamattua. Niinpä samaa sukupuolta olevien parisuhteeseen liittyvien kirkollisten toimitusten teologia jää väistämättä varsin ohueksi.
> Niinpä samaa sukupuolta olevien parisuhteeseen liittyvien kirkollisten toimitusten teologia jää väistämättä varsin ohueksi.
Jos kaksi ihmistä haluaa julkisesti tunnustaa rakkautensa toisiaan kohtaan ja seurakunta rukoilee heidän puolestaan ja pyytää Jumalan siunausta heidän yhteiselle taipaleelleen, näen siinä huomattavan määrän teologista syvyyttä. Voi olla, ettemme koskaan löydä toista hetkeä, joka olisi yhtä merkittävä tälle parille ja heidän jumalasuhteelleen.
Näen hieman näpertelemisenä jos kirkon ja sen organisaation tarve käyttää loputtomasti aikaa teologiseen pohdintaan menee elävän uskon edelle.
Mikko Nieminen: ”Jos kaksi ihmistä haluaa julkisesti tunnustaa rakkautensa toisiaan kohtaan ja seurakunta rukoilee heidän puolestaan ja pyytää Jumalan siunausta heidän yhteiselle taipaleelleen, näen siinä huomattavan määrän teologista syvyyttä. ”
Tätä ajatusta onkin sovellettu teologisena perusteena ns. parisuhderukoukselle, eli esirukoilulle parisuhteen osapuolten puolesta ja heidän kanssaan.
https://evl.fi sanoittaa asiaa näin: ”Rukous avioliiton solmineiden puolesta ja kanssa on kristittyjen tapa pysähtyä Jumalan rakastavan katseen alle kaikissa elämäntilanteissa. Rukouksessa kiitetään Jumalaa rakkaudesta ja elämän lahjoista sekä pyydetään aviopuolisoille voimaa kunnioittaa toisiaan.”
Seikka, että kirkon pappi samassa yhteydessä käyttää myös julkisen esivallan hänelle suomaa vihkioikeuttaan, ei ole tällä hetkellä pappisviran virkavelvollisuuksien mukaista, vaan edelleenkin niiden vastaista.
Selkeä enemmistä kirkkomme piispoista ja luottamushenkilöistä vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisen ottamista pappisviran virkavelvollisuuksien piiriin. Sen sijaan monet soisivat sen olevan jatkossa virkavelvollisuuksien puitteissa mahdollista, kuulumatta varsinaisesti niiden piiriin. Julkisen viran haltija ei voi koskaan itse päättää, mitä virkavelvollisuuksiaan hän suorittaa ja mitä jättää suorittamatta. Koska vain noin 1/60 osa avioliitoista solmitaan samaa sukupuolta olevien kesken, ei käytännössä ole edes mitään tarvetta saattaa ko. parien vihkimistä pappisviran virkavelvollisuuksien piiriin.
”Jos kaksi ihmistä haluaa julkisesti tunnustaa rakkautensa toisiaan kohtaan ja seurakunta rukoilee heidän puolestaan ja pyytää Jumalan siunausta heidän yhteiselle taipaleelleen, näen siinä huomattavan määrän teologista syvyyttä.”
-Itse asiassa tämä juuri on virheellinen lähtökohta siihen mitä vihkiminen on ja mitä siinä tapahtuu. Raamatun pohjalta, toki se on yleinen käsitys siitä mitä ”naimisiin meneminen” nyky-yhteiskunnassa on.
Kirkollisessa, tai paremminkin, hengellisessä avioliittoon vihkimisessä ei ydinasia ole se, että ”kaksi ihmistä tunnustaa rakkautensa toisiaan kohtaan” ja sitten heille toivotetaan rukouksin Jumalan siunausta.
Avioliitto on asetettu, ja annettu miehelle ja naiselle erityiseksi _tehtäväksi_ johon heidät vihkimisessä varustetaan. Kyse ei ole tunteista eikä niiden voimakkuudesta ja pysyvyydestä. Ihmisten keskenään kokemaa rakkauden tunnetta ei siis tulisi tässä nostaa ylimmäksi asiaksi, jonka perusteella saadaan vihkiseremonia ja siunaus.
”Itse asiassa tämä juuri on virheellinen lähtökohta siihen mitä vihkiminen on ja mitä siinä tapahtuu”
-Otan takaisin sen verran, että tuo edelläkuvattu on minun näkemykseni ja Raamatun tulkintaani perustuva ymmärrykseni asiasta. Avioliitosta ja vihkimisestä.
Tässä on hyvä ymmärtää eri kantoja ja niiden perusteita. Ymmärrän sen, että jos mieltää avioliiton ja vihkimistilanteen ”kahden ihmisen välisen rakkauden juhlaksi, sen tunnustamiseksi ja kunnioittamiseksi” voi nähdä hetero- ja homoparien vihkimisen ihan samana asiana…
Genesiksessä miestä EI kehoteta liittymään ’vaimoonsa’ vaan naiseensa!
Koko kertomuksen ydin ja idea on siinä, etä eläimiin yhtyminen, mitä ensin kokeiltiin ’kumppanuuden’ täyttymiseksi, ei onnistunut.
Ei ihmisen tuli pariutua saman lajin edustajan kanssa, joka ’v i h d o i n’ (muiden kokeilujen epäonnistuttua) oli luu hänen luustaan.
”Genesiksessä miestä EI kehoteta liittymään ’vaimoonsa’ vaan naiseensa!”
-Tämähän oli tietysti koko jutun oleellisin pointti 🙂
Sanan ”vaimo” ei tarvitse ymmärtää tarkoittavan juridista sidettä, vaan ”miehen naista”. Eeva oli Aadamin vaimo. Ei avioliittoinstituutiota, ei vihkiseremoniaa, mutta nimenomaan vaimo, sanan varsinaisessa merkityksessä. (En nyt viittaa kielellisiin seikkoihin).
Mutta ihminen luotiin MIEHEKSI ja NAISEKSI. Näiden on tarkoitus tulla yhteen yhdynnän kautta toisiinsa sitoutuen. Se on avioliitto. Se on Jumalan luomisessa asettama avioliitto, vaikka avioliittoinstituutio yhteiskunnassa lopetettaisiin.
Kuten uskon käyvän lähivuosikymmeninä.
> Avioliitto on asetettu, ja annettu miehelle ja naiselle erityiseksi _tehtäväksi_ johon heidät vihkimisessä varustetaan.
Olisi ollut kiinnostavaa tietää, mikä tämä _tehtävä_ mielestäsi on. Olisitko voinut vielä selittää ajatteluasi tältä osin?
”Olisi ollut kiinnostavaa tietää, mikä tämä _tehtävä_ mielestäsi on. Olisitko voinut vielä selittää ajatteluasi tältä osin?”
-Enkö ole tästä vielä kirjoittanut riittävästi? Kirjoitin aiheesta aikoinaan myös Kotimaan paperilehteen.
Rakkaus on ”toisen ihmisen kokonaisvaltaista hoitamista”. (Jorma Hietamäki.) Uskon, että Jumala on luomisessa suunnitellut senkin mies voi hoitaa naista, nainen miestä, mies miestä ja nainen naista. Tässä on itse asiassa _kolme erilaista suhdemuotoa ja neljä erilaista rakkauden (kokonaisvaltaisen hoitamisen) ilmenemismuotoa.
Ei voiteta mitään sillä että nämä kaikki nähdään ja esitetään ”ihan samana asiana”.
Avioliitossa lisäksi miehen tehtävä on auttaa naista näkemään ja tuntemaan Jumalaa, elämää, maailmaa ja kaikkeen tähän liittyvää teologiaa miehen silmien kautta. Ja nainen vastaavasti auttaa miestä näkemään asioita naisen silmin.
Näin mies ja nainen yhdessä voivat kasvaa hengellisesti ja myös ihmisinä. Toisiaan tukien ja täydentäen.
Lisäksi se perinteinen: mies on naisen pää ja miehen tehtävä on rakastaa vaimoa uhrautuvalla rakkaudella. Naisen tulee olla miehelle alamainen, mutta siinä merkityksessä että päävastuu on miehellä. Paratiisissa Jumala huusi Aadamia, jonka kuului vastata Jumalalle siitä mikä tilanne perheessä ja sen hengellisessä tilassa on.
Tässä miehen tulee myös kantaa vastuunsa, mitä Aadam ei tehnyt vaan syytti naista.
Naisella on erityistä annettavaa suhteelle, ja mies voi myös oppia naiselta, kuten edellä jo kirjoitin. Koko avioliiton ja siinä tapahtuvan kasvun idea on juuri siinä että mies ei tiedä millaista on olla nainen eikä nainen millaista on olla mies.
MIes ja nainen eivät enää kasva Jumalan tuntemiseen pelkästään yksilöinä, vaan auttavat ja tukevat toisiaan tässä. Miehenä ja vaimona. Miehenä ja _naisena_ Jumalan luomistyön erilaisina, toisilleen tarkoitettuina puoliskoina. Kuin talo, jossa on itäsiipi ja länsisiipi, ja molemmilla puolilla ikkunat ja eri näköalat.
Tässä kaikessa on paljon työtä ja tehtävää koko loppuelämän yhteiselle matkalle.
Voit aivan turvallisesti olettaa, että en lue kirjoituksiasi Kotimaan paperiversiosta. En edes tilaa kyseistä aviisia.
Kiitos tuosta selityksestä miehen ja naisen tehtävästä. Mielenkiintoinen, mutta pakko sanoa, että minä en luomiskertomuksesta noin pitkälle menevää tulkintaa löydä. Ehkä tässä kohtaa siirtäisin keskustelun painopisteen takaisin evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitykseen. Se on kuitenkin Jukka Kivimäen kirjoituksen keskiössä.
En halua mitätöitä tai väheksyä sinun vakaumustasi, mutta ajattelen että evankelis-luterilaisen kirkon vihkikäytäntöjä koskevaa keskustelua on vähän epärelevanttia käydä jonkun yksittäisen ihmisen henkilökohtaisen vakaumuksen näkökulmasta varsinkin kun vakaumus eroaa aika tavalla kirkon opista.
Palaisin tuohon parin keskinäiseen rakkauteen. Tämä siksi, että jos vaikka katsoo evankelis-luterilaisen kirkon vihkikaavaa, kyllähän vihkitilaisuus koostuu keskeisesti siitä, että pari lupaa seurakunnan edessä rakastaa toisiaan.
Sari, ihmistä ei luotu sen paremmin mieheksi kuin naiseksi, koska koko Genesiksestä ei löydy sanaa joka kuvaisi ex nihilo luomista. Bara kun merkitse veistää, lihottaa, synnyttää. Ihminen tehtiin (ASA) ensin kaksineuvoiseksi, jolle ensin kokeiltiin eläimiä, sitten hänelle tehtiin alapäähän leikkaus ja muovattiin eteen kohtu, joka tod.näk. elohimien keinohedelmöittämänä synnytti ensin Kanin, jota kutsui jahveksi. ja vasta sitten naisesta syntynyt peniksellä varustettu mies (KaJn) saattoi yhtyä naaraaseensa.
Adamin alkuperäisestä kaksineuvoisuudesta johtuen miehillä on yhä nännit ja naisen klit on penisaihio. Samasta syystä käsite mies ja nainen liukuvat toisensa leikkaavalla jatkumolla ja variaatioita löytyy monenlaisia ja todella paljon. Paavalilla olisi silmät pyöreinä nykyaikaisten endokrinologien luennoilla…
Mitä tulee muinaisiin Israelilaisten ja myöhemmin Juutalaisten Kirjoitusten sisältöön, niin hyvin vanhoissa teksteissä on mainintoja, ettei avioliittoasiakirjoja saanut kirjoittaa miespareille, eikä miehille jotka yhtyivät eläimiin.
Kristillinen ihmiskäsitys ja maailman kuva nivoutuu edelleen lujasti siihen Seemiläisten kansojen historiaan, jota voidaan seurata takautuvasti hyvinkin varhaiseen aikaan. Homoseksualismi ei ole uusi asia, ainoastaan suhtautuminen siihen on muutoksessa.
Avioiittoasiakirjat ovat homosuhteiden suhteen nykyisin lainvoimaisia, mutta onko Kirkon ihmiskäsitys väärä, jos se pitää avioliittoa vain miehen ja naisen liittona ja sitoo oman käsityksensä Raamatun Sanaan ja Luomisen teologiaan?
Jos Kirkko muuttaa avioliiton suhteen käsityksen ihmisestä miehenä ja naisena, niin myös Kirkon teologiaa joudutaan muuttamaan monin paikoin. Tämä avioliitto kysymys menee hyvin syvälle teologiaan ja juuri sen tähden mahdollisen muutoksen perusteet tulee olla teologiset, eikä ns. Inhimilliseen ja humanistiseen rakkauskäsitykseen, kuten Ruotsissa paljolti kävi.
Rakkauskortin esiin vetäminen tässä kysymyksessä ei voi olla riittävä peruste, koska kyse on Kirkon itsemärryksestä ja teologiasta, eli siitä mitä Jumalan on meille ilmoittanut. Sekulaarit lait ja määräykset eivät voi asettua Jumalaan luottamisen edelle, vaikka juuri sitä Kirkolta nyt odotetaan.
Yrittäkää nyt sitten ensin ottaa heprealaisesta alkutekstistä selvää, mitä se Jumala on teille ilmoittanut ja käyttäkää apuna juutalaisten rabbien ko Genesiksen kohtaa koskevaa eksegeesiä.
Seppo, suvunjatkaminen on aika yksiselitteistä noissa alkuteksteissä, se on ollut sitä tuhannet vuodet ja on edelleen. Jumala on sellaiseksi ihmisen tehnyt, että mies ja nainen lisääntyvät Jumalan tekojen kautta.
Ihminen itse etsii monia mutkia matkaan… Ja sitten eksyy pimeään laaksoon… ja syyttää Jumalaa, vaikka on sanottu; ”Katsokaa tässä on Tie sitä käykää…” Tuokin on kirjoitettu meille, että löytäisimme mitä meille on ilmoitettu.
”Ettekö te tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole maan perustuksista vaaria ottaneet? Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi.
Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi, saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi.
Tuskin he ovat istutetut, tuskin kylvetyt, tuskin on heidän vartensa juurtunut maahan, niin hän puhaltaa heihin, ja he kuivettuvat; myrsky vie heidät kuin oljenkorret.
”Keneenkä siis te vertaatte minut, jonka kaltainen minä olisin”, sanoo Pyhä.” Jes.40:21-25
Ei se suvunjatkaminenkaan alkutekstissä pyhäkouluteologiasta käsin aukea.
I adam oli esim. ensin kaksineuvoinen alkuolento, jossa oli sekä mies (zachar) että nainen(nechebah). Tälle yksinäiselle olennolle kokeiltiin ensin avuksi (ezr) eläimiä Ei funksuneerannut. Tämä olento lisääntyikin ensin suvuttomasti omista klooneistaan. Sitten adamille tehtiin alapäähän leikkaus ja hän sai 2 XX kromosomia ja eteensä kohdun. Nimestä Xdm tuli nimi XdXm
ja suvullinen lisääntyminen kumppanin kanssa saattoi alkaa. Olennaista oli että kumppanin eli ’avun’ ezr piti kuulua samaan lajiin.
Mikko Nieminen. Kaksi lyhyttä kommenttia. Vielä keskiajalla vihkipari saatettiin rukousten ja vihkiveden kanssa vuoteeseen asti (jos muistan oikein). Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ei mitenkään periaatteessa edellytä vain jäyhää ja jäykkää patsastelua kirkon alttarin edessä. Vihkipapista tehtäisiin kyllä todennäköisesti kantelu tuomiokapituliin ja hänen sanottaisiin pilanneen häätunnelman, jos tämä lukisi inhorealistisen vihkipuheen suoraan vaikkapa Lutherin vihkikaavasta. Tai lainaisi tiettyjä Korkean Veisun kohtia… Häveliäisyys on ihan hyvä juttu.
Toiseksi. Kristillinen kirkko on 2000 vuotta tulkinnut Raamatun tekstejä eri näkökulmista ja etsien vastauksia eri kysymyksenasetteluihin. Koska Jumala on Raamatun varsinainen kirjoittaja. Niillä reunaehdoilla, jotka teksteissä itsessään on. Kyse ei ole jostakin lähtökohtaisesta homofobiasta (vaikka sitäkin varmasti on) vaan halusta pitäytyä Jumalan mielen mukaisiin käsityksiin omassa ja kirkon (sekä yhteiskunnan) elämässä. Ilman sarvia ja hampaita: 1960-luvulta alkanut ns. seksuaalinen vapautuminen tai vallankumous on monella tapaa ristiriidassa sen kristillisen käsityksen kanssa, josta ns. konservatiivit edelleenkin haluavat pitää kiinni.
Toiseksi. Kristillinen kirkko on 2000 vuotta tulkinnut Raamatun tekstejä eri näkökulmista ja etsien vastauksia eri kysymyksenasetteluihin.
Niinpä, ja eri näkökulmat ovat johtaneet satojen ellei tuhansien keskenään katkerasti riitelevien kuppikuntien syntyyn.
Ja mikä harmillisinta, tärkeimmän ja antavimman näkökulman kirkko on kokonaan ohittanut nimittäin mesopotamialais/juutalais-kabbalistisen. Eikä vaikkapa eräs ulkomailla professoreistamme tunnetuin Simo Parpola ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Kts.
https://www.jstor.org/stable/545436
Seppo Heinola. Simo Parpola on yksi maailman johtavia assyriologeja ja Vanhan testamentin tutkijat käyttävät hänen tutkimuksiaan. Hän esitteli teorioitaan Vanhasta testamentista, kristinuskosta ja kabbalasta jo 1990-luvulla. Silloiset Raamatun tutkimuksen suomalaiset huippuasiantuntijat Timo Veijola ja Heikki Räisänen ampuivat kohteliaasti, asiantuntevasti ja hyvin argumentein alas Parpolan vaihtoehtoteoriat kristinuskosta. Parpolan taustalla on ymmärtääkseni tieteenhistoriassa surullisenkuuluisan maineen saanut Bibel-Babel kiista, jonka jälkimaininkeja Suomessakin on ollut jo 70 v sitten (Armas Salonen). Ja teologit (=tutkijat) eivät muuten myöskään pidä itse tarjoilemiasi villejä numerologisia spekulaatioita varteenotettavina vaihtoehtoina. Alan B asiantuntija ei välttämättä ole asiantuntija ollenkaan alalla K.
”Silloiset Raamatun tutkimuksen suomalaiset huippuasiantuntijat Timo Veijola ja Heikki Räisänen ampuivat kohteliaasti, asiantuntevasti ja hyvin argumentein alas Parpolan vaihtoehtoteoriat kristinuskosta.”
Heillä ei ollut asiantuntemusta koskien kabbalaa ja Assyrian uskontoja. Olen keskustellut sekä Parpolan että Räisäsen kanssa aiheesta ja niin paljon kuin Räisänen muuten tiesikin, kabbalasta hänkään ei tiennyt juuri mitään.
Minun gematriset (gematria Ei sitten ole mitään ’numerologiaa’) esimerkkini eivät muuten ole mitenkään ’villejä’ vaan noudattavat gematrian sääntöjä. Kiusallisia ne kylläkin tuntuvat olevan.