Tämänpäivän Etelä-Suomen Sanomissa oli mielenkiintoinen kulttuuritoimittajan raportti : Vain murha kiinnostaa.
Hän oli tutkinut tuoretta Suomen Kustannusyhdistysten tilastoa, joka esittelee viime vuoden myydyimmät kirjat.
Kymmenen kirjan kärjessä kaikki olivat dekkareita.
En kiellä, ettenkö itsekin lue silloin tällöin hyvän dekkarin. Mutta olen huomannut, että monissa uusimmmissa jännityskirjoissa suorastaan mässäillään väkivallalla ja ihmismielen synkimmillä ajatuksilla, joten olen joutunut jättämään kirjan kesken.
Päivittäin tulee televisiosta lähes joka kanavalta useita väkivaltafilmejä. Viime syksynä jopa TV 1 mainosti : Maukas ( ? ) murhasyksy tulossa,
siis runsaasti laaturikosta jännityksen ystäville.
Mutta entäpä , jos rikos tapahtuukin siinä ihan naapurissa. Tai vaikka ystävän ystävä joutui rikoksen kohteeksi. Monet menevät tällöin shokkiin jo pelkästä ajatuksesta, miten lähellä itseä tälläinen järkyttävä tapaus sattui. Kriisiapua tarvitaan.
On aivan toista lukea kotona kirjaa rikoksista tai katsella jännitysfilmejä omalta kotisohvalta, kun joutua itse rikoksen kohteeksi tai edes jollakin tavalla osalliseksi rikostapahtumassa.
Kun luemme lehdistä tai kuulemme mediassa uutisen rikoksesta , tulemmeko koskaan ajatelleeksi, että rikoksentekijälläkin on äiti, isä, sisarukset ja isovanhemmat?
Uhri ja uhrin omaiset tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen ja avun. Sehän on selvä. Mutta tuleeko kukaan ajatelleeksi, että rikos on voinut tulla täysin yllätyksenä myös rikoksentekijän perheelle ja ystäville.
He ovat usein täysin syyttömiä koko tapahtumaan. Ja kuitenkin usein ulkopuoliset leimaavat heidätkin rikollisiksi.
Jotenkin minusta on kaksinaismoralistista vai onko se herkkähipiäisyyttä, että katsellaan rikoskuvia paljon, mutta tosi elämässä ei kestetä mitään rikoksiin viittaavaakaan.
Myötätuntoa ei ainakaan rikoksentekijän omaisille heru.
Minusta kaikki tarvitsevat tukea ja apua.
Myös se rikoksentekijä.
Niinpä, jopa 2000 vuotta wanhat 🙂
Minäkin olen kiinnittänyt huomiota, että TVstä tulee harvainaisen paljon murhaohjelmia ja niitä mainostetaan ympäri vuorokauden.
Suomessa ovat murhat ja muu väkivalta kovasti vähentyneet sitten niitten aikojen kunTV:tä ei vielä ollut olemassakaan…
En toki pidä huonosti tehdyistä yksiulotteista väkivalta-toiminta-leffoista, mutta hyvät dekkarit. jotka ovat useinsymbolistisa (ihminen tutkii lopulta itsensä arvoitusta ja ydinitsensä murhaa; mm. Christie, Chandler ), ovat paikallaan.
Komisario Murdoch on yksi suosikkini.
Hei Seppo ja muut tämän kommentin lukijat!
En halua todellakaan moittia dekkarien lukijoita tai filmien katsojia. Vaan haluan avata ihmisten mieliä huomaamaan seuraavia asioita : Rikoksentekijälläkin on perhe, ystävät, koko suku. Rikos koskettaa siis hyvin laajaa piiriä. Omaisillekin rikos saattaa tulla täytenä yllätyksenä. Kuitenkin rikoksentekijöiden läheisiä kohdellaan usein välinpitämättömästi ja ikävästi. Minua ihmetyttää vielä lisäksi se, että vaikka kuinka rikosjuttuja katsotaankin, niin tosielämässä ei sitten kestetä mitään rikokseen viittaavaakaan( esim. juuri tuo omaisten kohtelu).
Kaikki tarvitsevat apua ja tukea. Niin uhri kuin uhrin omaiset kuin vankien omaisetkin.
Myös se rikoksentekijä tarvitsee tukea tullakseen yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi, eikä rikoksen uusijaksi.
Et kai Marja tarkoita että joku tässä kirjoittanut olisi kanssasi tuosta yllä sanomastasi eri mieltä. Minä tarkoitin vain erikseen sanoa, että lähinnä Salmen mahdollinen rivien välinen vihjailu siihen, että TV-ohjelmat olisivat lisänneet väkivaltarikollisuutta ei pidä ainakaan Suomessa tosiasioiden kanssa paikkaansa.
Seppo hyvä, kiitos vastauksestasi!
Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos paljon katselee väkivaltafilmejä, se ei voi olla vaikuttamatta edes jollakin tavoin ihmisen mieleen ja ajatteluun. Varsinkin jos katsoja on mieleltään hyvin altis kaikenlaisille vaikutuksille tai jos mieli on jo jollakin tapaa sairas, niin ei ainakaan tee hyvää katsella runsaasti rikosfilmejä.
En voi olla joskus miettimättä, ihan ääneenkin, onko ihmiselle hyväksi katsoa ylenmäärin
sitä kaikenlaista roskaa mitä televisiosta jatkuvasti tulee.
Sitä jää oma elämä elämättä, kun tuijottaa toisten edesottamuksia.
Miten helposti ja nopeasti sitä itsekin tartun hyväänkin dekkariin ennemmin kuin esim. raamattuun.
Kuitenkin oikea hengenravinto ruokkii meidän kuolematonta sieluamme paljon paremmin. Virkistää ja vaikuttaa parantavasti ja eheyttävästi mm. ajatusmaailmaammekin.
Seppo, mistä sait päähäsi, että vihjailisin, että TV-ohjelmat olisivat lisänneet väkivaltarikollisuutta? Vihjailusi nousee kyllä ihan omasta päästäsi.
Lähinnä ihmettelen sitä, että väkivaltaisia TV-ohjelmia mainostetaan mihin aikaan tahansa näyttämällä väkivaltaisia murhakohtauksia jne. ja lapsetkin näkevät ne omien ohjelmiensa lomassa.
Käytin Salme sana ’mahdollinen’ mikä oli mahdollista käyttää tekstis siihen antaman hyvän mahdollisuuden vuoksi…
Kuten edelläsanoin huonosti tehty väkivaltaviihde ei ole miellyttävää vaikkakin voi myös joissain tapauksissa toimia agressioita purkanavakin välieenä aivan samoin kuin seksilehtien vapautumisen jälkeen aikanaan Tansakassa seksuaaliväkivalta väheni selvästi.
Tv:tä tulee -olen aivan samaa mieltä- luvattoman paljon puhdasta kaupallista roskaa,myös uskonnolisilta kanavilta; roskaa kun on niin monen laatuista.
Oli miten oli tosiasiana on ja pysyy että vakava väkivalta on Suomessa vähentynyt selvästi sitten ns. vanhojn hyvien aikojen. Raamattu on muuten myös erittäin paljon raakaa väkivaltaa sisältävä teos.
Raamatussa on väkivaltakuvauksia, koska se kertoo aidoista ihmisistä ja siitä, että ihminen on syntinen ja tekee pahaa. Jos Raamatussa ei olisi muuta kuin sopusointua niin se ei olisi totuudellinen eikä varteen otettava teos, sillä sitten syntiinlankeemuksen jokainen ihminen on syntinen ja enemmän tai vähemmän taipuvainen pahantekoon.
Niinpä Salme televiostakin tulee usein väkivaltaa koska se kuvaa aitoja ihmisä. Jos TV kuvaisi vain sopusointua se ei antaisi totuudellista kuvaa maailmasta eikä se olisi varteenotettava tiedonvälittäjä.
”En voi olla joskus miettimättä, ihan ääneenkin, onko ihmiselle hyväksi katsoa ylenmäärin sitä kaikenlaista roskaa mitä televisiosta jatkuvasti tulee.” Maija
Tästä olen samaa mieltä. Kaikki mitä näemme ja kuulemme piirtyy aivoihimme. Sanonta ”Huono seura hyvät tavat turmelee” on totta. Sanotaan myös, että ”kerro kenen kanssa seurustelet niin minä kerron millainen olet. ”
Yksi syy miksi en lue esim. MV lehteä (vaikka minua siihen kehotetaankin) on se, että en halua imeä itseeni sieltä tulevia vaikutteita. Ja vaikka ihminen ei nielisikään sieltä tulevaa ideologiaa niin hän tulee kosketuksiin kirjoituksista huokuvan agressivisen tyylin kanssa. Myös tuo kirjoitustyyli voi vaikuttaa niin, että alkaa itse kirjoittaa agressiivisesti ja toisia halveksivasti vaikkapa tänne kommentteja.