Vaino on tilanne, jossa henkilö joutuu toistuvasti kärsimään sitkeää ja systemaattisesti toteutettua väkivaltaa ja häneltä kielletään tai uhataan kieltää perusihmisoikeudet vainotun ominaisuuksien perusteella, joita vainoaja ei hyväksy (uskonnon, kansallisuuden, poliittisen mielipiteen, kansallisuuden ja tietyn ryhmän jäsenyyden perusteella). Lainattu ihmisoikeuspuolustajien sivulta.
Vaino on aivan ilmeisesti monenlaista niin kuin syytkin ovat moninaiset. Vainon tunnusmerkit voivat täyttyä monenlaisissa myös ihan ihmissuhteissa. Vainossa voi olla kiristykseen liittyviä elementtejä. Rikosilmoituksia ym, joka aiheuttaa vaivaa ja epävarmuutta.
Uskovien vainoja on monilla puolilla maailmaa. Tilastojen mukaan kristityt Jeesukseen uskovat ovat listan kärjessä. Tietysti meidän on todettava, että monet muutkin uskonnot vähemmistöasemassa ovat vainon kohteina. Mielipiteen tai poliittisen kannan perusteella voidaan vainota. Aina on todettava, että valtaväestö saa yleensä olla rauhassa, vaikka sissiliikkeet aiheuttavat päänvaivaa, mutta voidaanko sitä sanoa vainoksi? Vähemmistö ei useinkaan pysty vainoamaan enemmistöä.
Meidän on todettava, ettei Suomessa ole vainoa Jeesuksen tunnustamisen tähden, varsinkin, jos on hiljaa vakaumuksestaan. Olemme kuitenkin merkillisellä rajalla. Ihmistä ei vainota edes lestadiolaisuuteen kuulumisesta ainakaan kovin, mutta avata suunsa sananvapauden nimessä voi syyllistyä ihmisoikeusrikkomukseen. Sananvapaus ei ole kuitenkaan vapaus ilman kontrollia, joka oikeus on jokaisella mielensä pahoittajalla.
Vainosta puhuttaessa puhutaan yleensä tähän näkyvään osaan kohdistuvasta kipua tuottavasta toiminnasta. Jeesus puhui kahdeksan autuuden viimeisenä tuntomerkkinä vainon. Voiko suomalainen pelastua ilman tätä merkkiä?
Meidän vainoojamme on hengellinen, joka tasoittaa ulkonaisen tiemme niin sileäksi ja miellyttäväksi, ettei Jumalan asioilla ole tilausta enää. Meidän sielumme on kuihdutettu ja laihdutettu kompromisseilla, jotka ovat olleet lihalle mieluisia, mutta vastaan Pyhää Henkeä.
