Yli 70 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Auschwitz on edelleen ajankohtainen. Tietysti paha on aina ajankohtainen. Kansanmurhat tulevat ja menevät ennen ja jälkeen toista maailmansotaa. Mutta juuri Auschwitzin vapauttaminen antoi päivälle sen päivänmäärän 27.1. Tämän valtavan leirikompleksin rooli ikään kuin täydellisen pahan ruumiillistumana tekee jokavuotisesta muistopäivästä niin erityisen. Kansanmurhan todistajien läsnäolo muistopäivän tapahtumissa ei ole enää itsestäänselvyys, vaan osallistujien arvostama ja kaipaama elementti. Onhan selvää, että tuo läsnäolo on lahja, joka ei toistu kauan. Seremonioiden laulut ovat surullisia ja arvokkaita. Päivää vietetään eri puolilla maailmaa juuri niin eli juhlavasti ja arvokkaasti. Se on tarpeellinen muistutus.
Mutta silti jossakin tajunnan perukoilla jokin häiritsee. Ei varmaan kaikkia. Eikä aina. Mutta jokin häiritsee minua.
Yli 70 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen juutalaisviha kasvaa natsihallintoa vastaan taistelleissa maissa samoin kuin natsien miehitysvallan kauheudet kokeneissa maissa. Ja unohdin mainita, että se kasvaa myös puolueettomissa valtioissa. Ranska on ensiksi mainittujen kouluesimerkki. Ruotsi on aivan vieressämme. Vainojen muistaminen on joka paikassa arvokasta ja arvostettua. On paljon helpompaa keskittyä menneen ajan kauhuihin kuin myöntää se, että juutalaisvastaisuus on kulkeutunut tällekin vuosisadalle ja elää keskuudessamme. Toisen maailmansodan päättyessä juutalaisvastaisuus meni maan alle. Sehän oli osa keskiajan pimeyttä ja siten se kuului loogisesti myös natsien hallintoon. On poliittisesti epäkorrektia vetää suoraa janaa kaikkien näiden asioiden välille – sieltä tänne. Mutta totuushan on, että Eurooppa on juuri nyt antisemitismin keskiössä. Juuri Euroopan juutalaisista neljä kymmenestä (joidenkin tutkimusten mukaan useampikin) on miettinyt maanosan jättämistä juuri juutalaisvastaisuuden takia. Ja omalta puoleltaan eurooppalaiset tunnustavat auliisti oman antisemitisminsä kun vain saavat pysyä nimettöminä. Karut luvut lähtijöistä ja vihaajista siis tukevat toisiaan.
Vierailin juuri Ruotsissa ja sain puhua merkittäville yhteiskunnallisille päättäjille. Puheeni lopussa kävimme vuoropuhelua. Ilmeni, että monet kokevat ahdistavana nykyisen ilmapiirin, jossa ei oikeastaan saa lausua totuutta. Antisemitismi on yksi aihealue, jonka ympärillä pitää kulkea varovasti, jotta ei vain loukkaa kenenkään oikeutta vihata ketään. On toki oikein syyttää antisemitismistä joitakin ihmisiä, mutta on poliittisesti epäkorrektia sanoa, että tänä päivänä antisemitismi tulee kaikista poliittisista puolueista ja ryhmistä ja siihen liittyy myös uskonnollisia elementtejä. On kiellettyä sanoa, että esimerkiksi Israelin vastaiset mielipiteet ja poliittiset päätökset voisivat syvemmin ymmärrettyinä juontaa juurensa juutalaisvastaisuudesta. On ikään kuin ehdottoman kiellettyä vetää yhtäläisyysmerkkejä juutalaisvihan ja juutalaisvaltioon kohdistuvan vihan välille. Näin voidaan ylläpitää illuusiota siitä, että juutalaisvaltiota voi vihata ja demonisoida olematta silti juutalaisvihaaja. On siis mahdollista osallistua juutalaisvainojen muistamiseen menneisyydessä sitoutumatta sen enempää kohtaamaan sitä, mitä tapahtuu tänään.
Jos päättäjät kokevat, etteivät hekään voi puhua avoimesti kaikesta tästä, se on tosi hälyttävää. Hälytyskellot soivat päässäni. Mihin suuntaan yhteiskunta on menossa? Mikä saattaa herättää meissä näin suurta varovaisuutta?
Olem käynyt Auschwitsissa ja se oli eräällä tavalla realistinen kokemus tapahtuneesta. Kirkkomme nimi luterilainen antaa kuvan sen suhteesta meihin ihmisii, juutalaisiin, Martti Lutherin mukaisesti.
Ilman Juutalaisia ei olisi Kristittyjä, se on joskus hämmentävää, että Kristityt ja Juutalaiset eivät tunnista että uskomme on samasta lähteestä.
Vasta Hitlerin ja Saksan toimeenpanema juutalaisten kansanmurha lopulta vaikutti sen, että sodan jälkeen juutalaisen kansan Euroopassa ilman kansalaisuutta oleva jäännös palasi isiensä maahan ja Israelin valtio itsenäistyi 1948. Holokaustin myötä loppui kokonainen juutalainen elämäntapa ja rikas juutalaiskulttuuri Euroopassa. Tämä oli välttämätöntä siksi, että juutalaiset saatiin palaamaan isiensä maille ja Israelin valtio itsenäistyisi. Oli tullut selväksi mitä järkyttävimmällä tavalla se tosiasia, että juutalaisella kansalla ei ollut mitään muuta paikkaa koko maailmassa, missä he olisivat turvassa ja saisivat päättää itsenäisesti omista asioistaan, kuin heidän oma maansa, Erets Israel. Silloin toteutui Jeremian ennustus;
”…niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin hän oli heidät karkoittanut, sillä minä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isillensä.”
Samoin kuin Herra käytti välikappaleenaan Hitleriä pakottaakseen Euroopassa ja Venäjällä asuneet juutalaiset luopumaan siellä elintavastaan, Hän käytti sodan jälkeen myös Yhdysvaltojen presidentti Harry Trumania välikappaleenaan auttamaan Israelin valtion itsenäistymisessä 1948. Truman tunnusti Israelin valtion 14. toukokuuta 1948, yksitoista minuuttia sen perustamisen jälkeen.
Holokausti oli välttämätön lopun ajan tapahtumien ja Kristuksen paluun valmistamiseksi. Ilman sitä eivät Euroopan juutalaiset olisi palanneet maahansa erets Israeliin.
Harri Ahdemäki :”Holokausti oli välttämätön lopun ajan tapahtumien ja Kristuksen paluun valmistamiseksi. Ilman sitä eivät Euroopan juutalaiset olisi palanneet maahansa erets Israeliin.”
Tekivätkö n. 800 protestanttista saksalaispastoria johdossaan mm. Martin Niemöller ja Dietrich Bonhoeffer mielestäsi väärin, kun vastustivat natsihallinnon juutalaisvastaisia määräyksiä ja sen virallista lainsäädäntöä ja keskitysleirituomioita uhmaten perustivat Saksaan Tunnustuskirkon?
https://www.youtube.com/watch?v=CBzJr3UQBdc
”Tämä oli välttämätöntä siksi, että juutalaiset saatiin palaamaan isiensä maille ja Israelin valtio itsenäistyisi. – – – Samoin kuin Herra käytti välikappaleenaan Hitleriä pakottaakseen Euroopassa ja Venäjällä asuneet juutalaiset luopumaan siellä elintavastaan.” Tajuatko itse, miten sydämettömiä ajatusrakennelmasi ovat, Harri Ahdesmäki?
Tuula Höltälle; Eivät tietenkään tehneet väärin. Natsit tekivät väärin. Mutta Herra käytti pahaa palvelemaan hyvää. Tuhkasta nousi uusi aamu.
Martti Pentille:
Oliko Jeesus sydämetön kirotessaan viikunapuun, eli kansallisen Israelin olemassaolon 2000 vuotta sitten?
Jeesus viittasi viikunapuun, eli valtiollisen Israelin kuivumiseen kantaessaan ristiään matkalla Golgatalle;
”Ja häntä seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä. Niin Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: ”Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne.Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan: ’Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet’.Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: ’Langetkaa meidän päällemme’, ja kukkuloille: ’Peittäkää meidät’.Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle tapahtuu?” (Luuk. 23: 27-31)
Vanha Kirkkoraamattu 1776 kääntää Jeesuksen sanat Jerusalemin tyttärille jakeessa 31 kieliopillisesti oikein; Sillä jos he nämät tekevät tuoreessa (viikuna) puussa, mitä sitte kuivassa tapahtuu? (Luuk. 23:31, KR 1776).
Samoin kääntää mm. New International Version; For if people do these things when the tree is green, what will happen when it is dry? (Lk. 23:31, NIV)
Jeesuksen aikana kansallisen Israelin viikunapuu oli vielä tuore ja he asuivat omassa maassaan, Erets Israelissa, mutta se kuivui juutalaisten hylättyä messiaansa. Israelin viikunapuu kirottiin ja se kuihtui. Kansa joutui sen jälkeen pitkään maanpakoon pakanakansojen sekaan.
Roomalaiset toteuttivat Jeesuksen profetian kuivasta (viikuna) puusta ja tuhosivat Jerusalemin soraläjäksi vajaat 40 vuotta myöhemmin, vuonna 70. He ajoivat sen jälkeen kansan maanpakoon lähes 2000 vuodeksi. Jerusalemin hävityksen yhteydessä sai surmansa jopa useita satoja tuhansia, historioitsija Josefuksen mukaan yli miljoona, juutalaista. Piirityksen alkaessa kaupungin väkiluku oli moninkertaistunut siellä vietettävän pääsiäisjuhlan takia. Juutalaiset vaelsivat kaikkialta diasporasta Jerusalemiin kolme kertaa vuodessa uskonnollisten juhlien vuoksi ja pääsiäinen oli niistä suurin. Yli neljä kuukautta kestänyt piiritys oli erityisen vaikea juuri kaupunkiin saarroksiin joutuneelle siviiliväestölle elintarvikkeiden loppumisen vuoksi. Kaupungista pakoon yrittäneitä nälkiintyneitä pyhiinvaeltajia ja asukkaita ristiinnaulittiin Josefuksen mukaan jopa useita satoja päivässä ja niin paljon, että puut loppuivat kaupungin ympäriltä. Historioitsija Josefuksen mukaan nälänhätä kaupungissa oli piirityksen loppuvaiheissa niin suuri, että jotkut äidit jopa söivät lapsiaan.
Viikunapuu, eli valtiollisen Israelin olemassaolo omassa maassaan loppui, mitä Jeesuksen kärsimysviikolla tekemä profetallinen teko, viikunapuun kiroaminen, kaupunkiin johtavalla tiellä ennakoi. Jeesus profetoi Jerusalemin tulevasta tuhosta myös Matteuksen 22. luvun vertauksessaan kuninkaan pojan häistä;
”7 Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa (Rooman legioonat) ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa (Jerusalemin).” (Matt. 22:7)
Se, että Herra itse kirosi viikunapuun, tarkoittaa sitä, että myös juutalainen kansa annettiin uhriksi meidän pakanakansojen ja koko maailman evankelioinnin vuoksi.
Harri Ahdesmäki :”Tuula Höltälle; Eivät tietenkään tehneet väärin. Natsit tekivät väärin. Mutta Herra käytti pahaa palvelemaan hyvää. Tuhkasta nousi uusi aamu.”
Mitähän hyvää tuo Herra tahtoi sillä, että mm. karjalaisten oli pakko jättää suomalaisten ateistien tukeman ateistisen suurvallan aloittaman hyökkäyssodan seurauksena esivanhemmilta peritty kotiseutu ja jos sattuivat vaikka lapsina kuulumaan maanpuolustusjärjestöön, heidät luokiteltiin natsien veroisiksi, ja mitä hyvää Herra tahtoi, kun halusimme/halusin 70-luvulla hoitaa itse pienet lapsemme ja sain kuulla olevani irtolainen tai muu loinen, ja mitä hyvää Herra lopulta tahtoi kaiken muun ”kasvattamisen” jälkeen 90-luvun lamassa, kun jätin vakituisen palkkatyön, ja syvennyin mm. poliittisten päätösten seurauksena ahdinkoon ajettujen pienyrittäjien elämään. Tapasin mm. yrittäjän, joka oli lamassa menettänyt kaiken omaisuutensa. Virallinen järjestelmä oli evännyt yrittäjyyden vuoksi häneltä kaiken avun, ja ainoa keino, jonka hän(kin) sanoi enää olevan jäljellä, oli itsemurha.
Ennen Toista maailmansotaa Euroopan juutalaiset olivat jakautuneet vähemmistönä oleviin siionisteihin ja suurena enemmistönä oleviin, ympäröiviin yhteiskuntiin assimiloituneisiin juutalaisiin, jotka näkivät tulevaisuutensa olevan siinä maassa, missä he asuivat.
Siionistien kovasta vaivannäöstä huolimatta Euroopan juutalaiset eivät olleet kovin halukkaita tekemään nk. Alijaa, eli muuttamaan Palestiinaan. Juutalaiset menestyivät kohtuullisen hyvin. Alijan Palestiinan olivat tehneet lähinnä vain Itä-Euroopan juutalaiset siellä esiintyvien juutalaisvainojen, eli pogromien seurauksena. Tarvittiin siis vielä jotain muuta, että heidän mielensä muuttuisi. Jumalan suunnitelma kuitenkin meni eteenpäin eikä mikään voinut estää lopunajan tapahtumien näyttämön valmistumista, eli Israelin valtion perustamista Palestiinaan. Profeetta Jeremia profetoi Pyhän Hengen inspiroimana tästä kehitysvaiheesta seuraavasti;
14 Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: ’Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta’,
15 vaan: ’Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin hän oli heidät karkoittanut’. Sillä minä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isillensä.
16 Katso, minä käsken tulemaan monta kalastajaa (sionistit), sanoo Herra, ja ne heitä kalastavat, ja sen jälkeen minä käsken tulemaan monta metsästäjää (natsit), ja ne heitä metsästävät kaikilta vuorilta ja kaikilta kukkuloilta ja kallioiden rotkoista. (Jer. 16:14-16)
Profeetta Jeremiaan mukaan tulee aika, jolloin elävä Jumala johdattaa kansansa udelleen takaisin omaan maahansa. Silloin ei ole kyseessä paluu Egyptistä niinkuin Jeremiaan aikana, vaan paluu kaikkialta mailmasta, ensin pohjoisesta maasta ja sen jälkeen kaikista muista maailman maista.
Herra lupaa palauttaa juutalaiset heidän omaan maahansa jakeessa 15 ja jakeessa 16 Hän kertoo miten se tulee tapahtumaan. Ensin Herra lähettää israelilaisille kalastajat ja sen jälkeen vielä metsästäjät.
Juutalaisyhteisössä vähemmistönä olevat siionistit yrittivät kaikin keinoin saada Euroopan juutalaisia muuttamaan Palestiinaan, mutta huonoin tuloksin. Palestiinassa ei ollut mitään sellaista, mikä olisi kiinnostanut Euroopassa asuvia juutalaisia sinne muuttamiseen. He uskoivat päinvastoin tulevaisuutensa olevan siinä maassa, missä he asuivat. Palestiinassa oli vain erämaata, kuuma ilmasto ja malariaa suoalueilla. Siionistit olivat Herran lähettämiä kalastajia. Hitlerin valtaannousu 1933 ei kääntänyt edes Saksan juutalaisten päätä. Siksi Israelin valtion synnyttämiseksi tarvittiin Eurooppaan vielä metsästäjät, eli natsit.
Siionistisen liikkeen perustajahahmoihin kuulunut Theodor Herzl ja siionistit saivat aikanaan valtavaa vastustusta assimiloituneilta Euroopan juutalaisilta ja rabbeilta. Esimerkiksi Herzlin syntymämaan, Unkarin päärabbi Samuel Cohen julisti; ” Poliittinen siionismi, jonka tarkoituksena on perustaa juutalaisvaltio, on vaarallinen hengellinen hullutus eikä se tule koskaan menestymään Unkarissa”. Unkarin ortodoksijuutalaisten johtaja, rabbi Aryeh Leib Lifschitz, julisti ”Käsityksemme siionistiliikkeestä on se, että vastustamme tätä pahaa hanketta, Unkarissa olevat juutalaiset etsivät omaa onneaan Unkarista eivätkä edes ajattele perustaa valtiota Israelin maahan”. Holokausti muutti myöhemmin Unkarissakin kaiken. Kesällä 1944 noin 438.000 Unkarin juutalaista murhattiin Auschwitzissa Aadolf Eichmannin järjestettyä heidän kuljetuksensa leirille.
Ajatus siitä, että juutalaisten ainoa oikea paikka olisi Israelin valtio, muistuttaa Etelä-Afrikan apartheid-politiikan oppia afrikkalaisten homeland-reservaateista: zulut asukoot omalla alueellaan, xhosat omallaan, tswanat omallaan ja niin edelleen. Pidänkin edustamaasi ’siionismia’ eräänlaisena antisemitisminä.
Sionismi on 1800-luvulla syntynyt juutalaisten kansallinen liike, jonka tärkeimpänä tavoitteena oli luoda juutalaisille oma valtio. Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, ja nykyisin sionismi tarkoittaa käytännössä Israelin taloudellista ja poliittista tukemista.
Sionismin ja antisemitismin rinnastaminen ei oikein sovi tuohon kuvaan.
En tarkoittanutkaan juutalaista siionismia vaan sinun ’siionismiasi’, Harri Ahdesmaa.
Martti Pentti :”En tarkoittanutkaan juutalaista siionismia vaan sinun ‘siionismiasi’, Harri Ahdesmaa.”
Tuon kysymyksen vuoksi haluan kysyä kaikilta kirkko- ja puoluepolitiikkaan sitoutuneilta, mitä virallinen järjestelmä tarkoitti sillä, kun eväsi turvapaikan hakemisen kodistamme turvaa hakeneelta katolisessa kodissa kasvaneelta nuorelta sillä perusteella, että turvapaikkaa hakemalla hän vain vaikeuttaisi tilannettaan, koska ketään hänen omaisistaan ei vielä ollut kuollut?