Katso video
Intian äärinationalistinen hinduhallinto suhtautuu vihamielisesti muiden uskontojen harjoittamiseen maassaan. Kristityt Narendran ja Kavita saivat toimia seurakunnassaan aktiivisesti kymmenen vuoden ajan, kunnes väkivaltaisuudet seurakuntalaisia kohtaan vähitellen alkoivat. Vaino alkoi erilaisin ilkivallanteoin ja muuttui myöhemmin väkivaltaisiksi hyökkäyksiksi heitä ja heidän kirkkorakennustaan kohtaan.
Jumala kuitenkin rohkaisi palvelijoitaan jatkamaan toimintaansa. Heidän Open Doorsin paikalliskumppanien kautta saamansa tuki on ollut suureksi lohdutukseksi ja rohkaisuksi heille ja mahdollistanut heidän seurakuntatyönsä jatkumisen.
Professoriliiton varapuheenjohtaja Jaana Hallamaa toteaa, että professori ei koskaan kirjoittaessaan ole yksityishenkilö. Ilmeisesti Hallamaa ei siis itsekään esiinny yksityishenkilönä, vaan kertoo Professoriliiton ja Helsingin yliopiston virallisen kannan Puolimatkan tapaukseen.
Hallamaan mukaan ”Yliopistolla on velvollisuus ottaa opiskelijoiden huoli vakaavasti. – Jos opettajalla on voimakkaita mielipiteitä, joita hän tuo esiin julkisuudessa, voi opiskelija kokea turvattomuutta”.
Olen itsekin Professoriliiton jäsen. Tarkoittaako ammattiliittoni nyt sitä, että professorin pitää kyllä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta hän ei saa esittää voimakkaita mielipiteitä? Ja syynä on nimenomaan opiskelijan mahdollinen turvattomuus?
Itse taannoin arvostelin voimakkaasti kehitysvammaisten suuria keskuslaitoksia, joita pidin epähumaaneina. Kerran luennollani istui entinen hoitaja, joka protestoi ja ilmiselvästi koki turvattomuutta asian johdosta. Vuonna 2010 ministeri Vapaavuori ilmoitti, että nämä laitokset ovat epähumaaneja ja ne tullaan lakkauttamaan valtioneuvoton päätöksellä.
Ylitin siis ammattijärjestöni mukaan soveliaan rajan, jonka yli käveleminen ei sovi professorille. Hän saa ilmeisesti osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta ei voimakkaasti.
Itse epäilen, että professori Hallamaa on kuitenkin esittänyt oman voimakkaan puheenvuoronsa nimenomaan yksityishenkilönä varmistamatta ensin Professoriliiton ja yliopistonsa virallista linjaa. Näin hän rikkoo heti itse esittämäänsä periaatetta.
Jopa on analogia. Voisiko kuitenkin olla niin, että Puolimatkan avoimet hyökkäykset seksuaalivähemmistöjä vastaan olisivat eri tyyppinen asia kuin ilmeisen aiheellinen huoli kehitysvammaisten hoidosta?
Puolimatkan motiivi pedofiliahörhoilyilleen on jonkin sortin äärikristillisyys, taitaapa arvoisa professori olla peräti kreationisti. Jos sinun motiivisi oli sama, pidit sen ilmeisesti kuitenkin hienotunteisesti piilossa?
Korhonen. ”Puolimatkan motiivi pedofiliahörhoilyilleen on jonkin sortin äärikristillisyys,”
Nytpäs se lopulta selvisi, Puolimatka on uskova. Tästä sitten jotuu kaikki muutkin ongelmat!
Onko äärikristillisyys uskoa vai uskon puutteesta johtuvaa takertumista?
Ei ole äärikristillisyys/uskonnollisuus elävää uskoa, vaan takertumista muotoon ja kangistumista kaavoihin.
Hentilä ”Ei ole äärikristillisyys/uskonnollisuus elävää uskoa, vaan takertumista muotoon ja kangistumista kaavoihin”.
Eikä juuri herrat Pentti ja Hentilä täällä yleensä kehita pidättäytymään arvioimasta muiden uskoa. Nytkä Puolimatkan uskosta sitten tiedetäänkin oikein joukolla, että se on arvellutavaa ääriuskoa, mitä se sitten lieneekin.
Koetko meidän arvioivan juuri sinun uskoasi, Antti Hämäläinen? Tuskinpa olemme juuri sinusta kiinnostuneita. Keskustelemme yleisellä tasolla siitä, mitä ’äärikristillisyys’ on.
Pentti ”Koetko meidän arvioivan juuri sinun uskoasi, Antti Hämäläinen?”
Puhehan on Puolimatkasta ja hänen ääriuskostaan Korhosen mukaan.
Antti H., en arvioi sinun uskoasi enkä Puolimatkan. Sen sijaan ilmaisin lyhyesti sen, miten koen äärikristilisyyden/uskonnollisuuden.
Moitteesi kohdistuukin siis Risto Korhoseen Antti Hämäläinen. Hyvä, kun oikea osoite selvisi!
Pentti. ”Moitteesi kohdistuukin siis Risto Korhoseen Antti Hämäläinen. Hyvä, kun oikea osoite selvisi!”
En tästä asiasta Korhostakaan kovasti moiti. Minä voin aina viisastua siitä, kun joku uskomaton ihminen selittä,ä millaisia uskovat hänestä ovat.
Muistan ajan elämässäni, jolloin olin uskomaton ja vailla tietoa Jumalan valtakunnan todellisuudesta. En minäkään ymmärtänyt uskovia, koska koko kyky kuvitella hengellistä todellisuutta oli pelkän sielun varassa. Hengestä en ymmärtänyt tuon taivaalista. Näinhän on Korhosellakin nyt.
Hentilä. ”Antti H., en arvioi sinun uskoasi enkä Puolimatkan. Sen sijaan ilmaisin lyhyesti sen, miten koen äärikristilisyyden/uskonnollisuuden”.
Nyt vielä selvennykseksi. Minusta siis toisen uskon arvioiminen on ihan ok, kunhan se tapahtuu rakentavassa hengessä. Minkään groteskien ja leimaavien mielikuvien esittämisestä en kyllä pidä.
Usko ei ole mikään asia, mitä meidän ei tulisi toisissamme koettaa ymmärtää. Uskoa ja hengellisyyttä voimme analysoida täysin asiallisesti enkä näe syytä miksi emme näin tekisi. Sehän liittyy yritykseemme ymmärtää toista ja hänen tilannettaan. Jokatapauksessa me ihmiset koko ajan arvioimme kaikkea minkä kanssa olemme kosketuksiaa, myös toisiamme.
Onko arviointi ymmärtämistä? Annamme toki tällaisille sanoille monenlaisia merkityksiä. Arviointi on minun sanastossani lähellä määrittelemistä ja luokittelua, ehkä arvosteluakin. Ymmärtäminen taas liittyy eläytymiseen, joka ei ole pelkästään älyllistä. Ymmärrykseen liittyy käsitys syistä ja ehkä oivallus siitä, mitä tulevaisuudessa saattaa seurata. Mitä uskoon tulee, uskon yhteyden kokemus on minulle tärkeämpi asia kuin arvio sen laadusta tai määrästä lähimmäisessäni. Uskon yhteys on yhteyttä myös Jumalaan. Onhan Jeesus luvannut olla läsnä siellä, missä kaksi tai kolme kohtaa Hänen nimessään.
Pentti. ” Mitä uskoon tulee, uskon yhteyden kokemus on minulle tärkeämpi asia kuin arvio sen laadusta tai määrästä lähimmäisessäni”.
Ok, muta hyväksynet silti raamatullisen ajatuksen ”uskon määrästä”, vrt Room 12: 3″ Sillä sen armon kautta, joka minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää kuin ajatella sopii, vaan ajatelle kohtuullisesti, sen uskon määrän mukaan, minkä Jumala on kullekin antanut”.
Niin juuri: jokainen ajatelkoot itsestään sen uskon määrän mukaan, minkä on saanut. Lähimmäisestä ja hänen uskonsa määrästä tuossa ei sanota halaistua sanaa.
Pentti. ”Niin juuri: jokainen ajatelkoot itsestään sen uskon määrän mukaan, minkä on saanut. Lähimmäisestä ja hänen uskonsa määrästä tuossa ei sanota halaistua sanaa”.
Mikään ei kuitenkaan estä ajattelemasta lähimäisenkin uskon määrää. Ei sellainen ole erityiseti kielletty missään.
Jos jollakin on uskon armolahja, on kohtuullista, että ymmärrämme sitä, 1 Kor 12:8-9a” Niinpä saa Hengen kautta toinen …..toinen saa uskon samassa Hengessä…”. Kaikki seurakunnassa tapahtuva armolahjojen käyttö on tarkoitettu arvioitavaksi, ja tämä edellyttää että ymmärrämme lahjan hengellisen ”painoarvon”. Tämä ei onnistu, ellemme arvioi lahjan haltijjan uskoa, ja erityisesti uskon armolahjaa.
Pentti. ”Niin juuri: jokainen ajatelkoot itsestään sen uskon määrän mukaan, minkä on saanut. Lähimmäisestä ja hänen uskonsa määrästä tuossa ei sanota halaistua sanaa”.
Olen Kolumbiassa ja Nepalissa rahoittanut kirkon-ym. rakennusprojekteja. En koskaan ryhtyisi tällaiseen ilman että tiedän, että ko, pastori ja seurakunta uskossa pystyy hoitamaan prjekti, so. toimimaan kypsällä tavalla uskon kauttaa vaikeissa olosuhteissa. Vasta uskoon tullut tai aivan ”vihreä” pastori ei tähä pysty, kiero ja rahan ahne voi yrittää vetää välistä rahoja itselleen jne.
Kaikessa hengellisessä työssä on osattava erotella yhteistyökumppanit, myöa suoranaiset ”valheveljet” ja harhaan mennneet sellaisista, joiden usko on puhdas ja jotka siis ovat luotettavia. Tämähän on kohtuullista, eikä mitään ilkeää arvostelua vaan välttämätön varatoimenpide, ettemme joudu vaikeuksiin.
Yliopistomaailmassa pitkän työuran tehneenä minäkin ihmettelin kovasti Hallamaan jyrkkää tulkintaa. Minulla on esimerkiksi ollut useita poliittisesti aktiivisia työtovereita, eikä kukaan ole koskaan kyseenalaistanut heidän poliittista toimintaansa sillä perusteella, etteivät he professoreina tai tieteentekijöinä voi koskaan esiintyä yksityishenkilöinä. Mutta tässäkin tapauksessa taisi loppujen lopuksi olla kyse siitä, että professori Puolimatka esitti julkisuudessa niin sanotusti vääränlaisia mielipiteitä.
”En tästä asiasta Korhostakaan kovasti moiti. Minä voin aina viisastua siitä, kun joku uskomaton ihminen selittä,ä millaisia uskovat hänestä ovat. Muistan ajan elämässäni, jolloin olin uskomaton ja vailla tietoa Jumalan valtakunnan todellisuudesta. En minäkään ymmärtänyt uskovia, koska koko kyky kuvitella hengellistä todellisuutta oli pelkän sielun varassa. Hengestä en ymmärtänyt tuon taivaalista. Näinhän on Korhosellakin nyt.”
Minun henkisten ominaisuuksieni arviointi on Hämäläiseltä tarpeetonta, alatyylistä ja käyttöehtojen (ainakin niiden hengen) vastaista.
Yhteistyökumppanin luotettavuus talousasioissa on ymmärtääkseni eri asia kuin aito kristillinen usko.
Korhonen. ”Minun henkisten ominaisuuksieni arviointi on Hämäläiseltä tarpeetonta, alatyylistä ja käyttöehtojen (ainakin niiden hengen) vastaista”.
Höpö löpö. En arvioinut henkisiä(psyykisiä) ominaisuuksiasi, vaan hengellisten(Hengen) ominaisuuksien puutetta ja tästä johuvaa kykenemättömyyttä kuvitella/ymmärtää hengellistä todellisuutta.
Mitä sanoin on raamatullisen tosiasian:”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä mikä Jumalan Hengen on, sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti”.
Tästä nyt tuskin kannattaa loukkaantua.
Pentti. ”Yhteistyökumppanin luotettavuus talousasioissa on ymmärtääkseni eri asia kuin aito kristillinen usko”.
Uskomaton ihminen voi olla luotettava taalaousasioissa, mutta uskova voi yritää huijata rahaa itselleen vetämälä eri tavoin välistä esim. jossain projetissa. Minä ole rahoittanut erilaisia uskovien rakennusprojekteja köyhissä maissa ja myös antanut starttirahoja erilaisten businesten aloittamiseen. Tietysti silloin otan selvää, millainen sydän/usko sillä on, jolle uskon varoja. Muutenhan minua voidaan huijata.
Myös Suomessa, jos ryhdyn johonkin hengelliseen projektiin, koettelen tarkkaan mahdolliset yhteistyökumppanit ja jos kaikki on hyvin, etenen. Jos ei hengellistä luottamusta ole, ei kannata tehdä mitään. Tässä on nimenomaan kyse siitä, onko sydän puhdas vai ei.
Ei vaan tunnu saavan kannatusta tuo Voltairen tunnettu lausahdus, jota hän ei sitten koskaan tainnut edes lausua.
Tulevaisuuden suhteen Puolimatka tietysti vain puhtasti spekuloi. Se ei ole professorilta asialista.
Huolehtiessaan lasten ja nuorten seksuaalisesta suoja-ikärajasta Puolimatka on tietysti oikealla asialla kuten tässä asiassa kaiketi lähes kaikki muutkin suomalaiset.
Olisi mielenkiintoista tietää kannattaisiko Puolimatka ja esim. Päivi Räsänen lapsille myös hengellis/uskonnollisen väkivallan suoja-ikärajaa? Siis ettei laspia tietyyn ikään asti saisi vaurioittaa esim. sadistisella ikuisen tulihelvetti-rangaistuksen opettamisella ? Oletan tämän järjettömän opin aiheuttaneen lapsille typerien aikusten toimesta pahojakin mielenterveyden vaurioita.
Mielenterveysongelmia saattaa kyllä olla sellaisilla vanhemmilla, jotka pitävät tarpeellisena tuon kaltaista opetusta lapsilleen antaa. Lapset on jo muutenkin taitavia kehittämään pelkoja itselleen. Joten järjetöntähän niitä on pelottelulla lisätä. Sillä tavalla , melko varmasti lapsi ottaa aikuistuttuaan pesäeroa uskosta.
Arvelenpa että näin kasvatettuja lapsia on ainakin erinäisissä lahkoissa vielä tänäänkin saati minun sukupolvessani. Pitäisikö Pekka lapsille siis määrätä tässä asiassa suojaikäraja, jonka rikkomisesta myös rangaistaisiin, siis henkisen väkivallan lapseen käyttämisestä?
Tämä menee jo aiheen ulkopuolelle, mutta myös piirretty Muumilaakso-sarja sisälsi pelottavia aineksia. Esimerkiksi jo sarjan aloitusjakso, jossa Muumipeikko muuttuu hirviöksi on kyllä pikkulapsille liian rankkaa tavaraa. Sama koskee Mörkö-hahmoa.
Enpä rinnastaisi sarjakuvan mörköä helvettiin ja Saatanaan ja ikuiseen kidutukseen.
Lapset voivat käsitellä pelkojaan, kun heille kerrotaan mörkösatuja. Hahmottomat kauhut saavat niissä muodon ja siedettävät mittasuhteet. Muumipeikon Mörkö voinee siis toimia vastalääkkeenä helvetipnpelolle.
Paras lääke olisi säätää laki suojaikärajasta lasten pelottelulle. Toimisi ennalta ehkäisevästi jos lain rikkomisesta olisivat samat sankiot kun muustakin väkivallasta.
Muumien ja etenkään muumimukien vaarallisuutta ei voi liikaa korostaa. Ajatella, jos vanhemmat vielä vaatisivat lapsiaan uskomaan, että nuo pullerot ovat oikeasti olemassa…
Jos saa palata varsinaiseen aiheeseen, minulle jäi epäselväksi, miksi Professoriliitto vaatii professoreita noudattamaan journalistin ohjeita. Sehän on kokonaan eri ammattiliitto.
Onko? Tiedon hankinnasta ja sen välittämisestähän molemmissa on kysymys. Valheiden levittäminen on vastoin kummankin ammatin etiikkaa.
Minusta Puolimatka suorastaan valehteli väittäessään johtavien homoseksualismin syntyä tutkineiden olevan sitä mieltä, ettei homous ole pysyvää jättäen toki näiden ’johtavien’ tutkijoiden nimet mainitsematta.
Jätti varmaankin noudattamatta joitakin ammattinsa ohjeita.
Puolimatka selitti Dosentti-ohjelmasa Alpha TV:ssä tutkineensa kirjoituksessaan olettamusta, että homous olisi synnynäistäja muuttumatonta ja sanoi johtavien tutkijoiden olevan sitä mieltä,että tämä oletus on väärä ja spekuloi tätä väärää oletusta voitavan käyttää syynä lasten suojaikärajojen madaltamiseen.
Olisi todella mielenkiintoisat tietää näiden ’johtavien’ tutkijoiden nimet ja millä kriteereillä he ovat asiassa ’johtavia’…
Journalistin ohjeet sitovat vain journalisteja. Professoriliitto ei ole ottanut kantaa Puolimatkan kirjoituksiin. Hallamaa kirjoittaa vain omissa nimissään
Jaana Hallamaa kirjoittaa Professoriliiton varapuheenjohtajana.
Journalistiliiton ohjeet ovat hivenen löysempiä kuin Professoriliiton.
Jälkimmäisissä todetaan, että ”Professori välittää tutkimuseettisesti tuotettua tietoa opetuksessaan. Professori huolehtii siitä, että tieteelliseen tutkimukseen perustuva tieto välittyy yhteiskunnassa vapaasti. ”
Journalisteille riittää se, että ”Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä.”
Timo Saloviita, kiitos kommenteistasi. Jos viimeisn kommenttisi olisi ollut tämän keskustelun ensimmäinne, ja kaikki olisivat ymmärtäneet sen, oltaisiin ehkä vältytty paljolta tyhjän jauhamiselta.
Lieneekö keskustelu jo hiipunut? Suosittelen lukemaan Keskisuomalaisessa julkaistut kommentit:
https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Sananvapaus-on-my%C3%B6s-eri-mielt%C3%A4-olevilla/1240836
https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Puolimatka-pedofilia-ja-filosofian-perusteet/1240835
Mielestäni noista saa oikein hyvän kuvan siitä, mistä on kysymys.
https://www.youtube.com/watch?v=hXSzIpw48Yk
Pata kattilaa soimaa.
Musta kylki kummallakin.
Kas ihmettä ja kummaa, Hallamaa ei ärsyttänyt minua kuten varsin usein. Professori saattaa tulla antaneeksi mielikuvan paljon tietävästä, ja sillä kompetenssillaan kirjoittavasta tietäjästä. Valitettavastio siinä ammatissa ei enää olla yksityishenkilöitä. Aikuisen henkilön eroottinen suuntaus sekä kumppanin valinta on toinen asia, kuin lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Täydellisesti eri asia.
Olen paasannut täällä homoseksuaalisuudesta, kyllätymisestyäni, mutta oikonut väärinkäsityksiä ja parhaani mukaan selvittänyt, mitä tutkimustietoa tätä aihepiiriä kartoittavalla tutkijakunnalla asiasta on. Pedofiili saattaa olla taipumuksensa uhri, mutta lapsia on silti häneltä suojeltava. Professori, joka aihepiiristä kirjoittaa, on totisesti velvoitettu ottamaan tiedemaailman tapahtumista tematiikan ympäriltä tästä selkoa ennen kuin kirjoittaa. Valitettavasti professorina kirjoittaminen johtaa herkästi siihen väärinkäsitykseen että näin on tehty. Mikäli professori kirjoittaa, ja mainitsee kuten tulee, ettei varsinaisesti tiedä mistään mitään, kirjoittaapa nyt omasta uskonnollisesta näkökulmastaan, hän tietysti toimii oikein, mutta kirjoittaako kukaan.
Toivoisin hartaasti, että uskontoa ja tiedemaailmaa ei sekotettaisi toisiinsa. Näin Jumala ahdistetaan vähitellen elämän keskiöskä yhä ahtaammalle, yhä kapeampaan rakoon. Jumala antoi ihmiskunnan käyttää itseään maailmanselitysmallina kuin pieni lapsi käyttää leikkikalujaan joskaan ei halunnut koskaan sitä positiota. Rehellisyys ja eettisyys, nöyryys ja kärsimyksen vähentäminen, siihen iskeytyminen toisi Jumalan lälleen siihen keskiöön johon Hän on aina halunnut kuulua, ja siten hänen kirkkonsa pääsisi takaisin keskelle kylää.
Kuuleehan sitä hoettavan tuota ”kirkko keskelle kylää” ja joku tästä jauhava tietää, että sanat olivat perusteluineen Dietrich Bonhoefferin, mutta moniko tietää, miksi ja miten kirkko todella pääsisi takaisin elämän keskeisimmälle paikalle — ja millainen kirkko?
No niin. Helppohan hänen. Ei ainakaan natsien Volkskirche. Bonhoeffer ei kirjoittanut homoista. Hänellä oli muuta tointa. Mutta kirkko edusti muuta kuin loputonta seksuaalisuuden jumputusta. Annettakoon pedofiliaa tutkia niiden jotka osaavat — homoseksuaalisuus on pitkälle kartoitettu. Voitaisiinko puhua muusta?
Koetan itse kirjoittaa parhaan tietoni mukaan, vaikka eläkeläisen intressi tuppaa seisahtumaan sille kohdin, jonka hän tiesi viimeisinä työvuosinaan. Jo erikoislääkärillä on tällainen vastuu. Professorilla paljon suuremmassa määrin.
Suomalaistutkimus osoittaa Puolimatkan tarkoitamien ’johtavien’ olleen väärässä:
”Hormonit vaikuttaa jo kohdussa
6-8 viikon iässä sikiön aivot muovautuvat joko miehen tai naisen aivoiksi riippuen hormonialtistuksesta.
– Jos sikiö altistuu testosteronille, sille kehittyy miesmäiset aivot. Jos ei altistu testosteronille, muodostuu naismaisemmat aivot. Homma menee monimutkaisesti sen takia, että testosteroni aivoissa aromatisoituu eli muuttuu estrogeeniksi.
– Jos sikiö altistuu jostain syytä voimakkaalle estrogeenitasolle, niin se maskulinisoi aivon osa-alueen, joka säätelee seksuaalista kiinnostusta, mutta feminisoi muun vartalon. Tuloksena on henkilö, joka on hyvin naisellinen, mutta kiinnostunut toisista naisista.
Eli jos tyttösikiö saa yliannoksen estrogeeniä, hänestä tulee femme-lesbo.
– Vastaavasti, jos tyttösikiö altistuu testosteronille, niin se maskunilisoi aivot eli saa kiinnostumaan naisista, mutta samalla maskunilisoi muun vartalon ja muut osat aivoja. Butch-tyypit usein pärjäävät kilpaurheilussa paremmin kuin femme-tyypin homoseksuaalit, Markus J. Rantala selittää.
– Vaikka artikkelissa puhumme butch- ja femme-tyypeistä, niin me emme missään vaiheessa sano, että homoseksuaaliset naiset olisivat vain nämä ääripäät, vaan he ovat jatkumo. Toinen ääripää on hyvin maskuliininen ja toinen hyvin feminiininen ja tältä väliltä löytyy kaikkea mahdollista.
Hormonialtistuksen vaikutus kaksosiin?
– Osalla kaksosista on yhteinen istukka ja osalla erillisistukka. Tuolloin hormoniympäristö voi olla hieman erilainen. Näemme esimerkiksi identtisten kaksosmiesten kohdalla, että jos toinen on homoseksuaali, niin on 50 prosentin todennäköisyys, että toinenkin on homoseksuaali.
– Tähän vaikuttavat myös geenit. Ne vaikuttavat äidin hormonitoimintaan, mutta myös sitä kautta, että aivoissa on reseptoreita ja osa ihmisistä on herkempiä testosteronille ja osa estrogeenille.
Toiset taas eivät ole herkkiä eli kaikki tyttölapset eivät välttämättä tule homoseksuaaleiksi, vaikka altistuisivatkin isommalle testosteronitasolle.”