Opiskelun pitää olla intohimoa, joka vie oppimisen nautintoon! Ranskalaisen älykön Jacques Attalin uusi kirja Histoires et avenirs de l’éducation on tiiliskivi koulutuksen historiasta ja perspektiiveistä.
Joku voisi sanoa, että kaikki tietohan on jo kännykässä. Sieltä löytyvät myös kirjoitus- ja laskukoneet ja käännökset kaikille maailmankielille. Ainoa asia, mitä tekniikka ei tarjoa on uteliaisuus. Se on jokaisen opittava.
Attalin mukaan rakkaus tietoon on ase, jolla voi taistella mitä vihollista vastaan tahansa. Vain tiedon äärelle johdattamalla tytöt voivat päästä eroon syrjinnästä. Mutta ilman hyviä opettajia ei ole hyviä oppilaita. Kodin on oltava oppimiseen rohkaiseva. Kaikki alkaa sieltä.
Attali jakaa kiitosta Pohjoismaiden koulujärjestelmälle, jossa kaikki ovat peruskoulutuksen piirissä. Hän antaa Suomen koululle – ehkä vastoin syvempää tietoa – epiteetin ”maailman paras järjestelmä”. Attalin kritiikki osuu kuitenkin myös meihin. Yleistieto ei ole sivistyksen mitta. Matemaattis-luonnontieteellisestä osaamisesta ei saa tinkiä.
On tärkeää tunnistaa eksaktin tiedon ja myöhempien aikojen uskomustietojen erot. Esimerkiksi Attali ottaa entisen matematiikan jättiläisen islamilaisen maailman. Se vaihtoi tuhat vuotta sitten matematiikan uskonnonopetukseen ja on nyt lukutaidottomuuden tyyssija. Toiseen suuntaan mentiin Yhdysvalloissa, jossa Englannin reformoitujen ja Skotlannin presbyteerien perinnöillä perustettiin Harvardin, Princetonin ja Yalen yliopistot.
Attalilla on kaksi nerokasta poliittista ehdotusta: maahanmuutto ei kuulu sisäministerin, vaan opetus- ja kulttuuriministerin kompetenssiin, koska maahanmuuttopolitiikka on integraatiota varten. Toinen ehdotus on opintosuunnitelmia varten: valetiedon tunnistamisen opiskelu on lisättävä kouluissa oppiaineeksi.
Mitä olisimme, ellei meillä olisi ollut mahdollisuutta tutustua antiikin aikaan, arabien algebraan, Mesopotamiaan ja Mozartiin? Koulutuskeskustelussa ei pääse pakoon kysymystä ilmaisen ja maksullisen yliopiston eduista ja haitoista. Me ulkomailla opiskelleet totuimme lukukausimaksuihin. Valmistautuisin niihin Suomessakin.
Kirjan lopussa Jacques Attali tekee suosituksia. Yksi niistä tiivistää koko elämän tarkoituksen: ”Ymmärtäkää elämän lyhyys ja tiedon äärettömyys, joka sen aikana on mahdollista oppia”.
Hyvä aihe; yksi mielenkiintoinen tapahtuma vasta oli Johtaja Rehnin haastattelu.
Hän vakavasti varoitti tukemasta Ihmisten sähkölaskuja muuten kuin tiukalla kammalla ketä autettaisiin inflaation hillitsemiseksi.
Johtajaa on kuultu myös Eduskunnan kuulemisissa.
Kummassakaan tapauksessa Hän ei tuonut julki Keskuspankkien toimintaa inflaation asiassa.
Olisiko kuitenkin kohtuudella pitänyt.
Valetiedon lisäksi haastavaa on julkituomaton tieto.
Meillä on hetki aikaa uusiin vaaleihin emmekä tiedä miten Kokoomus haastajana nykyiselle blogille suhtautuu EU. n elpymisvälineen kasvattamiseen vaikka Saksassa asiasta puhutaan faktana.
Pääministerimme on kertonut haluttomuutemme mutta haluttomuus ei tarkoita välttämättä vastaan olemista.
Muidenkin puolueiden luulisi olevan tietoisia Komission virkamiehineen ajamasta pienten askelten politiikasta millä tavoitellaan yhteisvastuuta ja liittovaltion synnyttämistä.
Eivätkö Ihmiset halua kertoa julkisuuteen missä mennään.
Näin väärä informaatio on pahaa ja väärin siinä kuin julkaisematonkin.
Maailman Talousfoorumi katsoo tulevaisuuteen suuryritysten toimintakenttänä. Missä julkituodussa puhutaan pienyrittäjistä.
Huolta tulevaan syntyy Kokoomuksen ajatukseen julkaisemattomasta tulevasta kun nyt ovat hyvässä huudossa.
Ollaanko siellä masentuneita Lepomäen vai Korholan takia. Kumpikin ovat arvostettuja Ihmisiä politiikassa.
Aihe on todellakin tärkeä, mutta toisaalta vaikea.
Maailmassa on ideologioita, jotka toisaalta ”suoltavat” yksipuolista tietoa, toisaalta ideologioita, jotka synnyttävät aivä ”päätöntä” valhettakin.
Kovin tiukka ”totuuden sensuuri” puolestaan lisännee erilaisten ”salaliitto(hörhöily)jen” määrää, jos ihmiset kokevat, että tärkeää ja olennaista tietoa ”pimitetään”. Se lisää yhteiskunnan jakautumista. Toisaalta yhtä sun toista tapahtunee suurelta rahvaalta piilossakin. Maailman ”valtoja” on ”jaettu” historiassa ennekin: mulle, sulle… tuskin se kylmä sota aivan ainutlaationen siinä suhteessa oli.
Viisas kriittisyys lienee ainakin osaratkaisu.
”Valetiedon tunnistamisen opiskelu on lisättävä kouluissa oppiaineeksi.” Blogi.
Kannatetaan! Nykyisin on jo ongelmia, kun kaikki eivät valheita valheiksi tunnista. Koskee varsinkin nuoria, joiden maailmankuva muodostuu helposti mustavalkoiseksi.
Yritysmaailmassa on myös menossa trendi, joka ei ole pelkästään hyväksi, tarkoitan ”tiedolla johtamista”, jossa kaikki mahdollinen data kerätään tietokoneiden avulla johtajien työkaluksi… Vaarana on, että ihminen, joka työt tekee muuttuu johtajien silmissä minuutilleen toimivaksi koneeksi… Tiedon määrä ei ole tärkeintä, vaan kuinka sitä käytetään. Vanha viisaus pitää edelleen: ”Kontrolli on hyvä, mutta luottamus on parempi.”
Muistelen jo 1920.tä luvulla Amerikoissa katsotun työtaukojen jaksottamista tehokkuuteen.
Taukojen lisääminen aluksi paransi tehokkuutta mutta edelleen lisätessä vähensi..
No, sitten taukoja alettiin vähentää, ja vähennettiin edelleen, ja ei kun tehokkuus parani.
Näin asia on hyvin tutkittu teollisuustyössä.
Luovilla aloilla nykyään vapautta on hyvin, ja se on luonnollista kun pakottamalla Ihmisestä irtoaa vähemmän.
”Pelko ja itsesensuuri värittävät akatemiaa, aktivismi korvaa tutkimuksen.” Yli 1600 professoria vetoaa akateemisen vapauden palauttamiseksi. Tuota vapautta heidän mukaansa rajoittaa pelon ja sensuurin ilmapiiri äärivasemmistolaisen ideologian seurauksena. Näitä ihmisiä yhdistää huoli siitä, että kukaan ei saisi enää yliopistossa kirjoittaa tätä “narratiivia vastaan” ”Monet työntekijät ja opiskelijat eivät tunne voivansa ilmaista näkemyksiään, kyseenalaistaa dogmeja tai tutkia tiettyjä aiheita. Jotkut eivät uskalla kyseenalaistaa akateemisen vapauden vähentymistä ilman riskiä ulossulkemisesta ja uransa vahingoittumisesta”. Vetoomus Restoring Academic Freedom. https://www.mtvuutiset.fi/haku?query=itsesensuuri.
Jacques Attalin ranskalainen totuus! Secularizing the State, finally!
Uskonto on yksityisasia. Uskonnossa käytetyt sanat ja rituaalit eivät saa millään tavalla vaikuttaa huomisen demokratiaan. https://www.attali.com.
Kuinka on kristillisten opettajien rehellisyys, onko siihen edes mahdollisuutta kun Jumala salaa evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä”?
Otetaampa nyt esimerkiksi aiemmin kirjoitettu blogi jossa puhutaan Marian ikuisesta neitsyydestä.
Kuinka siitä voi löytää todisteita Raamatusta, no seuraavassa on Lutherin kääntämästä Raamatusta jae jossa tästä puhutaan:
25 Und erkannte sie nicht, bis sie ihren ersten Sohn gebar, und hieß seinen Namen Jesus.
Suomen -38 Raamatussa se on:
25 eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus
Siis Luther oli kääntänyt vielä sanan ”ersten” eli ensimmäisen.
Kuinka Luther itse on voinut vielä yhtyä kirkkonsa opetukseen ”ikuisesta neitsyydestä” tai kuinka vielä nykyäänkin tämän päivän ”viisaat ja ymmärtäväiset” pitävät kiinni siitä?
Uskoo vain kuin on kirjoitettu, ei yhtynyt ennen Jeesuksen syntymää ja sitten on ollut normaali aviovuode, miksipä ei olisi ollut.
Ottamatta nyt kantaa ”Marian ikuiseen neitsyyteen” olisi tärkeintä tietysti muistaa, että ns. tieteellinen tieto(kin) on aina – periaatteessa – jossain määrin epävarmaa ja muutoksille altis (kuten tulee ollakin). Se on yksi asia, jonka kanssa tulisi oppia – ja opettaakin – tulemaan toimeen. Joskus tiede asetetaan ikäänkuin totuuden ”ylimmäiseksi valvojaksi” – unohtaen tai ”unohtaen” että tiedekin perustuu aina joillekin (todistamattomille) oletuksille. Se on vähän kuin tieteen ”väärinkäyttöä”.
On vaarallista, jos totuuskäsityksiä pyritään ”harmonisoimaan” liiaksi hiljentämällä tai vaikenemalla – paitsi jos emme enää usko hyvien (asia-)argumenttien voimaan. Totuus ei edisty propagandalla. Pitäisi myös opettaa sitä, miten meihin pyritääv vaikuttamaan, jopa manipuloimaan. Ei varmaankaan ihan helppoa. Helposti astutaan ”jonkun varpaille”.
Tiede ei tarkastele asioita vain tietystä näkökulmasta , vaan useista ja pyrkii siten saamaan paremman kuvan kohteesta. Aika harvassa on sellaiset tieteenalat, jotka kykenevät tutkimuskohteistaan luomaan täydellisen ja totuudellisen kuvan. Harva tieteenala kykenee kertomaan meille pelkästään totuutta. Usein käy tutkijoille niin, että yhden uuden asian ja kysymyksen ratkaisu tuo esiin ”viisi” uutta. Sanotaan että tieteellisen faktan keski-ikä on 50 vuotta. Emme silti voi pitää tieteellistä tutkimusta ja sen tuloksia valhetietona.
Pilatus teki Jeesukselle viisaan kysymyksen: ”mikä on totuus”. Pilatus viisaana ja taitavana johtajana tiesi sen, että varsinaista totuutta juuri mistään ei niin vain ole löydettävissä.