Haluan viitata kahteen tilanteeseen. Vedenpaisumukseen ja Suomen presidentinvaaleihin.
Vedenpaisumus oli seuraamusta ihmisen valinnanvapaudesta. Jumala on laittanut koko luomakuntaansa valinnanvapauden. Vain ihmisessä on Jumalan henki, mikä ikäänkuin kuolleessakin tilassa toimii omanatuntona. Eli ihmisen ei tarvi olla uskovainen erottaakseen oikean väärästä. Tässä on lisätukena myös ajallisten lainalaisuuksien johdonmukaisuus. ”Johan järkikin sen sanoo”, että esimerkiksi muovit luonnossa tuhoaa sen ja viimein saastuttaa ihmisenkin ruumiin.
On kysymys valinnoista, joita ihminen tekee jopa päivittäin.
Presidentti Stubb kertoo kirjassaan, että hänen amerikkalainen tyttöystävänsä, jonka kanssa hän seurusteli neljä vuotta, valitsi Jeesuksen eikä häntä, Alexanderia. Tässä Stubb ilmaisee tieten tai tietämättään ihmiskunnan tärkeimmän totuuden, pelastuksen, eli eron nimellisen ja todellisen Jeesuksen seuraajan, kreik. christianos, välillä.
Saman asian, eli Jeesuksen opetuslapseuden merkityksen ilmaisi toinen silloinen presidenttiehdokas, Halla-aho. Hän sanoi, että kirkko ei ole tehnyt, käsittänyt, tehtäväänsä, eli tekee muuta.
Presidenttiehdokas Haavisto on tehnyt huomion, ”oikaissut” yleistä, hänen mukaansa, väärää käsittämistä, että Raamattu opettaisi homoutta vastaan. Hänen perustelunsa oli se, että Vanhan Testamentin laissa on kaikki muu etusijalla.
Ihmisellä vapaa tahto, kyky valita ratkaista oikean ja väärän välillä, josta 5.Moos.30:15-19, muunmuassa sanoo ”Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte”.
On kuitenkin valinta, joka tehdään vain kerran. Valitaan Jeesuksen seuraaminen ja ikuinen elämä hänen seurassaan. Tämä yhteys muuttuneena, kirkastetussa ruumiissa, vaikka sinetöityy ikuisseksi ajattomuudessa, vasta kuolemassa, on siihen asti vapaaehtoista. Ketään ei pakoiteta taivaaseen.
Reijo M. Kiitos sanoistasi. Olet täällä hiukan vieraalla maalla, kun yrität kalastella toisten apajilla. Tarkoituksesi on tietysti hyvä ja mielestäsi täysin oikea. Korostat jatkuvasti uskoontulon hetkeä. Et varamaankaan tarkoita sitä, että sen tietäminen on pelastuksen edellytys. Sen vaikutelman kuitenkin saan. Uskon sinunkin luottavan Raamatun lupaukseen siitä, että Jeesuksen sovitustyö on se asia, joka meidät pelastaa. Ei mikään meidän oma ansiomme. Ei edes oma valintamme. Tärkeintä on usko Jeesuksen sovitustyöhön ja sen omistaminen henkilökohtaisesti omaan sisimpään. Sinun ja minun opillinen perustamme on erilainen. Esitit väitteen että tietäisin Luterilaisen opista sakramenteista. Tarkistin vielä katekismuksesta, etten väitä mitään omiani. Luterilaisen sakramenttien perustalla on usko Jeesuksen sovitustyöhön, ei mihinkään muuhun. Tätä selkeää opin perustusta sinä jatkuvasti yrität aivan turhaan kumota.
On tietenkin tärkeää tulla uskoon, jollei jo ole. En ryhtyisi tekemään oppia siitä miten Jumala kenetkin kutsuu omakseen. Mielelläni jätän sen asian Jumalan huoleksi kokonaan. Mitään yhteistä näkemystä uskoontulosta en odota kanssasi syntyvän, enkä siihen pyri. Sellaiseen en koe olevan mitään tarvetta. Taivaassa sitten yhdessä Heraa kiitetään, jos sinne päästään.
Pekka,
Miksi kiität sanoista, joita moitit!?
Jotain kommentoisin, mutta voisitko ensin muutamalla sanalla avata ”Olet täällä hiukan vieraalla maalla, kun yrität kalastella toisten apajilla.”
Eli vain tähän, niin jatkan koko kommenttiisi sitten.
”Miksi kiität sanoista, joita moitit?” Harva asia on kokonaan kiittämisen arvoinen tai täysin moitittava. Hyvällä on usein huonojakin vaikutksia ja pahasta saattaa seurata jotain arvokastakin. On hyvä opetella näkemään ilmiöitä kokonaisuuksina kaikkine värisävyineen ja valoisuusasateineen. Jyrkkä jako hyvään ja pahaan, totuuteen ja valheeseen tai kauniiseen ja rumaan rajoittaa katsetta ja estää todellisuuden näkemisen.
Martti,
Puhut viisaita!
(Tämä on sarkasmilla sävytettyä ”totuutta”)
Siksi että vaivauduit vastaamaan ja arvostan sitä. Loukkaaminen ei ollut tavoitteena. Mukavahan se on kun minulle vastataan. Siihen keskustelussa pitää pyrkiä. Joten ei pidä ketään ajaa pois. Pitäisi minun osata harkita paremmin sanomisiani. Onhan täällä paljon muitakin näillä apajilla ja kyllä sinä Reijo tänne mahdut ihan hyvin. Tänne tullessani luulin tulevani Luterilaisen kirkon väen kanssa keskustelemaan. Onhan tämä tämmöinen kirkollinen lehti. Palstan todellisuushan on ihan toisenlainen, niin kuin hyvin tiedät. Täällä on tilaa lähes kaikelle.
Pekka,
Tästä ”loruilustasi” huolimatta tulin siihen tulokseen, että kirkolliset ”apajat” eivät olisi minulle tarkoitettuja. Tyhmästi viestitetty mutta sen myöntämisesi ei tarvi tavaramerkiksi kehittyä. Sano mitä sanot, mutta älä kahta vastakkaista kantaa yhtäaikaa.
Moneen kertaan olen kertonut historiani tällä palstalla ja että se alkoi v. 2008 kun kysyin puhelimitse voinko helluntalaisena kirjoittaa (asuin silloin Sveitsissä) KM-foorumille. Sanottiin sen sopivan mainiosti. Syyttä eikä syystä ole minua sorsittu ylläpidon taholta, päinvastoin. Vaikka moni kirjoittaja on kyseenalaistanut täällä olemiseni ja on joukko, jotka pitkin hampain ja ilman, ovat minut hyväksyneet. Mielipide on kuitenkin sanottu kutakuinkin selkeästi, eikä minun yhtä suorista vastakommenteista olla tappotuomiota alettu ajamaan.
Joitakin, ehkä noin 4-5 kommentoijaa olen suitsinut, kun mutkittelu ja jankutus on alkanut ilmapiiriä haittaamaan. Muuten täällä on ollut mukava olla, kohta 16 vuotta.
Muita helluntalasia, tai HKL- käsitteeseen kuuluvia ei pitkään aikaan ole tällä kommentointialustalla ole esiintynyt.
En paheksu kauniita ilmaisujasi, mutta kun kielteisesti arvostelet minua, mikä on täysin sallittua, niin pyytäisin, että tee se ilman arvoituksellisuutta.
Kommenttiisi 04.12.2024 20:34 kommentoin päivän kahden kaarella.
Valitse elämä, rakasta, käänny, tee hyvä päätös tai parannus, kuinka vaan, mutta nuo ovat kaikki ihmiselle lain käskyjä, jota noudattamalla ei pääse kuin syvään suohon… tai korkeintaan tekopyhän elämään. On hyvä, että lakia julistetaan, mutta ihmiselle, joka makaa voimattomana ojan pohjalla, se on kuin sanoisi sairaalle: ”Valitse terveys”
Evankeliumin salaisuus on siinä, että se tulee ja parantaa sairaan, se ei kysy lupaa, Jumalan Sana on Voimallinen herättämään syntiin kuolleen ihmisen. Huomaa sana ”kuolleen” sillä jokainen ihminen syntyy kuoleman alle Adamin tähden, sillä olemme kaikki Adamin kuvan kaltaisia lankeemuksen jälkeen. Kuolema on tullut Adamin kautta, ihmisen osaksi. Tahtomme ei ole enää vapaa, vaan kuolema hallitsee meitä, vaikka haluaisimme elää, tehdä ja ajatella vain hyvää. Tämä on välttämättömyyden suomalla varmuudella totta. Joka tämän kieltää, ei ole syvimpään saakka rehellinen.
”Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi.”1.Moos.5:1
”Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet. Ja Aadam eli Seetin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Niin oli Aadamin koko elinaika yhdeksänsataa kolmekymmentä vuotta; sitten hän kuoli.” 1.Moos.3-5
Missään, ei Raamatussa sanota enää, että ihminen on Jumalan kaltainen. Mutta Raamatussa kerrotaan, että Jumala pelastaa ihmisen Lähettämänsä Poikansa kautta Evankeliumin mukaan.
Seuraavasta Pietarin kirjeestä loistaa poissaolollaan ihmisen vaikutus omaan pelastukseensa.
”Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha.
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,
turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana1.Piet.1:1-5
Valitettavasti Gal 5:22 ei ole minussa vielä paljon päässyt näkyviin. Varsinkin se ystävällisyys. Minunhan tulisi olla kaikkia kohtaan yhtä ystävällisiä. Ketään vastaan minulla ei saisi olla yhtään mitään. Valitettavasti olen tämmöinen, kuin olen. Syntinen ja paha. Rikkinäinen ihminen jonka rikkinäisyyttä Paholainen hyödyntää jatkuvasti. Onneksi Jumala ei kuitenkaan minua hylkää ja haluaa olla ja pysyä seurassani. Jopa janoaa sitä. Se on minusta täysin käsittämätöntä, että näin on. Kelpaan kaikesta rikkinäisyydestäni, heikkoudestani ja syntisyydestäni huolimatta Hänelle Jeesuksen tähden.
Jumalan hyvää hoitoa on sekin että saan tulla hyljätyksi taas kerran ja huomata ettei oma syvä haavani nyt tunnu niin kipeälle kuin ennen. Oman haavoittuneisuuteni tähden olen niin monia haavoittanut, kun en ole omaa rikkinäisyyttäni kyennyt tunnistamaan. Minun on niin helppo syyttää muita hylkäämisestä, kun itse viestitän samaa tiedostamattani muille. Joku sanoikin kerran että minua vaivaa oikeassa olemisen Perkele.
Näin se menee Pekka, tunnistan itseni sanoistasi. Uskon kautta ja ainoastaan uskon (luottamus Jumalaan) kautta me voimme saada lohdutuksen, että Hän on pitävä meistä huolen ja näin meidän heikkoudesta on tullut suunnaton Jumalan Voima, joka on asettunut sisimpäämme. Emme pelkää, vaan olemme rohkeat, sillä jos, Jumala on meidän puolellamme, niin kuka on se, joka hyökkää meitä vastaan, ellei se, joka epäilee ja sanoo:
”Onko Jumala tosiaan sanonut?” Maailman henki on Jumalan tuntemista vastaan, sillä se ei tunnusta vääryyttään. Uskovien taas pitäisi huolehtia toisistaan, rakentaa, eikä hajottaa, eikä kiistellä keskenään…
”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.” Piet.11:1-3
Kiitos Ismo. Olen alkanut hiukan oivaltaa sitä miten Paavali oli voinut mieltyä heikkouteen. Rom 8:26 hän kertoo heikkoudestamme rukouksessa. Katsoin Novumista mikä muoto Heikkoudesta voisi olla kyseessä ja löysin yhtenä mahdollisuutena heikkouden joka on pysyvää. Yksi rukouselämän avaimia on oivaltaa oman heikkouden pysyvä merkitys ja se ettei rukouksemme ole oman heikkoutemme varassa.
Raamattu puhuu Jumalan valinnasta
Efesolaiskirje:
1:4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,
Kääntymys on Jumalan oma kääntyminen meidän puoleemme
4.Mooseksen kirja:
6:26 Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
Matias,
Jumala on valinnut kaikki ihmiset pelastukseen, taivaaseen. Tämä on Jumalan aikojen alussa tehty ”kääntymys” koko ihmiskunnan puoleen. Koska:
Hän kateuteen asti halajaa ihmistä yhteyteensä, Jaak. 4:5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan”?
Hän laittoi sen Hengen ihmiseen 1.Moos.2:7. Tämä Henki on Jumalasta, Jumalaa, mutta ihminen voi antaa sen vaikuttaa, tai sysätä se syrjään, jolloin olemme hengellisesti kuolleita. Siksi lausuma, ”uudestisyntyä” on osuva kun puhutaan uskoontulosta. Niin Hengen kuolema meissä, kuin sen herääminen eivät ole asianomaisille tiedostamattomia, tapahtumia. Se on kuitenkin kirkon kannalta paras pitää tahdottomana, kirkon jäsenmäärän vuoksi.
Armo ei tarkoita, että vahingossa pääsemme taivaaseen. Sinne halutaan ja Jumala ei ketään hylkää joka sitä haluaa ja etsii.
Kyllä ihminen kaipaa, että Jumala osoittaisi itsensä. Tätä rukousta ei uskomaton voi rukoilla, koska jumalattoman rukous on Jumalalle kauhistus. Isän vetoon nöyrtyminen, kun Hän kutsuu, on kaiken alku ja yhteistyö, Jumalan viljelysmaana oleminen ja rakennuksena olo alkaa.
Reijo
Käytät sanaa ”uudestisyntymä”.
Raamatun VARSINAINEN UUDESTISYNTYMÄ SANA alkukielellä on
παλιγγενεσία
paliggenesia.
Se esiintyy vain koko maailman uudelleen syntymisestä Matt. 19. luvussa ja KASTEEN LAHJANA TULEVA uuden elämän alku Tiit. 3:5. Kaikki muut missä käännöksissä mainitaan sana ”uudestisyntymä” se on kirkon oppineitten Tiituksen kirjeen kohdan mukaisesti käyttöön ottama nimitys, kun ovat huomanneet noiden kohtien puhuvan KASTEESTA.
https://biblehub.com/greek/3824.htm
Matias,
niinhän se on eri kielisissä käännöksissäkin,siis uudestisyntymä. Eli käsittääkseni olet täysin samaa mieltä kanssani. On kysymys Asiasta ja se ilmaistaan useammalla kuin yhdellä sanalla.
”paligenesia” on sanakirjaviittauksessasi myös näin, eikä kasteesta ole tietoakaan.
Uskoontulo, uudestisyntymä, kääntymys jne sanat kertovat Jumalan työstä ihmisessä, joka sitä haluaa. Kasteet, kaikenlaiset, seuraavat sitten vasta, Raamatun mukaan. Kirkko opettaa toisin, mutta siihen en puutu.
”Kirkko opettaa toisin, mutta siihen en puutu.” Puutut jatkuvasti.
Pekka ja Ismo,
Olette luterilaisen opinmuodon mukaan pitkällä. Tähän voisin pikalausuntona sanoa, että Lutherin ”Ristin Teologia” lyh. RT, on teissä merkittävästi tiivistynyt. Olette ymmärtänyt, RT:n tulkitsemana, mitä Paavali viestittää ”.. sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.”
Kaikessa tässä edistyksellisyydessänne koette teissä asuvan kyvyn nähdä omavanhurskaus ja lakihenkisyys siellä, missä uskon alkeet ovat samalla perustuksella kuin Apt. 2. luku. Tässä ensimmäinen Perustukselle astumisen merkki on pisto sydämeen, ja sen vaikuttama kysymys, ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”vt. Apt. 2:37.
Pietarin vastaus asettaa, avaa tien uskoontulemisen alkuun: ”Tehkää parannus (metanoia) ja ..”.
Tämä on on yksi, ensimmäinen, alkeista, kun otamme vastaan pelastuksen/uskon lahjana. Vt. Hebr. 6:1. Ilman alkua, alkeita ei ole jatkoa. Tarkoitan, että alkeet pitää jättää, ei hyljätä. Alkeet ovat myös yhtäkuin ensirakkaus, eli uskoontulo.
Tästä kaiken alusta olen kysynyt teiltä kummaltakin. En tentakseni tai tuomitakseni vaan noudattaen Jeesuksen, Paavalin, Pietarin ja koko Raamatun tärkeintä asiaa, ”..kun te tulitte uskoon”Apt. 19:2 KK38, KJV Have ye received the Holy Ghost SINCE ye believed? Tämä on vain yksi esimerkki uskoontulon aikajärjestyksestä. Olen kysynyt, mutten koko ajan, mutta kokoajan vastauksia olen kyllä saanut, mitkä vastaukset ovat painotukseltaan olleet, ettei ole tärkeää ”tulla uskoon” koska se ei ole meistä riippuvainen, vaan Jumalan työ meissä. Totta vähäsen, eli Jumalan työ on valmis ja vastaanotettavissa ja sitä sanotaan uudestisyntymiseksi, uskoontuloksi, kääntymykseksi jne.
Jos ette halua tai osaa sanoa edes aikavälinä milloin tämä omakohtainen Jeesuksen päivittäinen seuraaminen alkoi, niin sovitaan, että olette uskossa, koska niin ainakin tunnette ja niin on Lutherinkin kanta. Eli olette sitä mitä olette, kunhan sen perustelette, että ”kirkkomme opettaa”.
Ismo esität kokoelman eri raamatunpaikkoja, jotka ovat hyviä kohtia, mutta kaikessa hyvyydessäänkin mielivaltaisia ja palvelee ”tuulahduksina” Totuuden liepeiltä, mutta keskittyvät muuhun osaan uskonelämää. Niihin on vaikea, jos ei mahdoton, mitään rakentavaa sanoa. Olet luopunut kalevalais-psalmi-ilmaisutyylistä, mutta, silti, ainoastaan sakramentalinen julistus -määrittely on käsitettävissä. Eli muulla ei niin väliä, kunhan kaste-pelastaa opetus on selkeä.
Olet viehättynyt lyhenteistä, Reijo Mänttäri. Tiedoksesi, että RT tarkoittaa joko Rakennustietoa tai Russian Today -uutiskanavaa.
Martti,
Ei viehtymystä, vaan kun aloitin esim. tämän kommentin, niin en osannut ennakoida, kuinka paljon tuota oppimääritelmää, Ristin Teologia, tulisin käyttämään. Olen lukenut kirjoituksia, joissa jonkun pitemmän määritelmän yhteyteen laitetaan (myöh. RT) esimerkiksi. Minä laitoin ”lyh.”.
Lyhenteesi vai ovat hupaisalla tavalla jo käytössä. Varsinkin HKL jaksaa minua – aikoinani Stadin sporia ja dösiä alvariinsa käyttäneenä – aina huvittaa. Eipä tämä Russia Todaykään tylsä ole.
Martti,
jatkuu ….. jatkuu… sitten ehkä tämä asiayhteys riittää.
Lyhenteet ovat kestoltaan kunkin kirjoituksen kestävia. HKL sinua jaksaa jo kolmannen kerran naurattaa, vaikka teidät, että se ei viittaa mhinkään naurettavaan kussakin kirjoituksessani. On tullut nyt muutaman kerran toistettua, mutta sen sanoma ei ole tarkoitettu huvittamaan.
”On tullut nyt muutaman kerran toistettua, mutta sen sanoma ei ole tarkoitettu huvittamaan.” Paras komiikka onkin tahatonta.
Martti,
”Houston, we have a problem!”
Reijo: ” Olette luterilaisen opinmuodon mukaan pitkällä. ” Tuo lause on minulle täysin käsittämätön. Mistä opinmuodosta on kyse? Millä tavalla oma uudestisyntymiseni on Luterilaisen opin mukainen? Uudestisyntyminen kun on jotain jotain jota saamme Jumalan olemuksesta kun Hän itse uudestisyntymisessä on meihin kosketuksessa.
Siinä saamme jotain Jumalallisesta luonnosta ja se on rakkaus Jeesukseen. Siitä rakkaudesta uudestisyntyneet on usein helppo tunnistaa. Keskinäinen rakkaus kun on vain uudestisyntyneiden ominaisuus. Jollei omassa sydämessä ole rakkautta Jeesukseen omana veljenä, niin ei sitä ole muidenkaan ”kristittyjen” kanssa.
Joten minun on vaikea käsittää vaatimustasi tunnistaa selkeästi jokin hetki elämästä, jolloin uudestisyntyminen on tapahtunut. Minulle tärkeää on todeta rakastaako joku ystävä Jeesusta koko sydämestään.
Pekka,
Olet parin-kolmen vuoden ajan ottanut kantaa uskoontuloon ja kertonut oman kokemuksesikin siitä. Eihän sinun tarvi kuin pitäytyä siinä ja se mitä sinun uskossaoloon tulee, niin sinun oma tunnustuksesi ”riittää” ja olen senkin sanonut sinulle useammin kuin kerran.
Olet myös ottanut kantaa sakramentilliseen pelastusoppiin, mikä on luerilaisuuden ydin. Jos tämä poikkeaa siitä mitä olet kokenut, niin sen voit sanoa tai olla sanomatta.
Itse olen vain viitannut Apt. toiseen lukuun, joka on kertomus minun uskonelämästäni, uskoontulosta lähtien. En puhu helluntalaisesta opinmuodosta, puhun siitä mikä on luettavissa Raamatusta ja jota ei tarvi eikä voi tulkita.
Minun eikä sinun tarvi olla jotain vaan Kristus meissä on olemisemme, identideettimme. Tämä identideetti muodostaa yhteyksiä luterilaisuudessakin ja tulee uskovien yhteydessä esille, vaikka vain ao. omana todistuksena olemalla ja joskus sanomalla.
Tämä selkeytti asian . Kiitos. Sillä sotkin asiaa, että olin jo pitemmän aikaa pitänyt sitä tilannetta varsinaisena uskoon tulona, jossa ehtoollisella omistin syntien anteeksiannon, Tiesin siinä turvautua Jeesuksen sovitustyöhön ja saatoin omistaa rauhan sisimpääni. Olin siis jo aiemmin tullut uskoon, mutta siinä sain uudistua uskossani. Joten tartuit siihen, koska koet sakramentit omalle uskollesi täysin vieraana. Minulle ehtoollinen on yhä todella tärkeä. En vain ole havainnut mitään olennaista eroa Helluntaiveljien kanssa saamastani ehtoollisesta. Miksi Luterilainen ehtoollinen on mielestäsi väärä, mutta Helluntaiveljien kanssa oikea? Se mitä tapahtuu uskovan ja Jeesuksen välillä on oleellista ehtoollisessa. Ei se mitä oppikirjoissa lukee.