Pian on aika äänestää Helsingin piispanvaaleissa. Mikä ilo ja kunnia! Samalla – mikä päänsärky! Kaikki ehdokkaat ovat keränneet ansioita sekä toinen toistaan hienompia kehuja ja suosittelijoita. Valinta on siksi erityisen vaikea. Eipä tässä auta muu kuin pisteyttää ehdokkaat jollain järjestelmällä. Laadinkin tässä itselleni muistilistaa ominaisuuksista, jotka olisivat tulevalle piispalle tärkeitä.
1) Teologinen syventyneisyys ja syvällisyys.
2) Kyky tarjoilla teologinen sisältö selkeästi nykyihmiselle
3) Evankeliumin esitaistelija, heikomman puolustaja
4) Harkitsevuus ja elämänkokemuksen tuoma viisaus
5) Laajojen asiakokonaisuuksien hahmottaminen, systeeminen ja strateginen ajattelu
6) Aikuisuus: tuntee itsensä ja myös elämän varjopuolet. On henkilö, jota uskaltaa lähestyä.
7) Aitous ja suoraselkäisyys: uskaltaa kertoa kantansa asioihin ja perustella
8) Samalla rivien kokoaja, jolla on kyky ja halu asettua neutraalisti tilanteisiin
9) Käytännössä osoitettu johtamistaito
10) Monipuoliset verkostot yhteiskunnassa, herättää luottamusta laajasti
Piispan tulisi olla sellainen henkilö, jolla on kyky kohdata luontevasti elämän isojen kysymysten äärellä erilaisia ihmisiä ja välittää Jumalan armoa kohtaamisissa, oli kyse sitten lapsista tai aikuisista, liike-elämän eliitistä tai työttömien yhdistyksestä. Piispa saa olla ärsyttävä, mutta kuitenkin päämääriltään rakentava. Luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kanssa pitäisi luonnollisesti tulla toimeen. Olisi myös tärkeää, että Helsingin piispa täydentäisi piispakuntaa ja toisi siihen osaamisensa ja taustansa puolesta jotain lisää.
Unohtuiko jotakin?
Ei muuta kuin ehdokkaita pisteyttämään…
Kiitos Minna! Tämä lista auttaa itseänikin vaikean valinnan edessä.
Näillä kriteereillä tulee numero kolme ykköseksi. Jaana Hallamaa sai ykköspaikan 7 – 8:ssa kohdassa omassa listauksessani. Olisi mielenkiintoista tietää, saako joku muun ehdokkaan ykköseksi näillä kriteereillä.
Listan mukainen ihminen voisi olla patavanhoillinen uudistusvastainen jäykkis ja etäinen rooliinsa rakastunut teoreettinen byrokraatti. Minnan asenteessa on häiritsevästi jotakin harmaahiirimäistä kirkollisia johtajia esikuvinaan ylöspäin katsovaa auktoriteettiuskoa, jonka pitäisi olla nykyaikaiselle tasa-arvolle jo vierasta.
Valitettavasti listasta uupui useita tärkeitä ominaisuuksia kuten kehittämis- ja uudistamiskyvykkyys, hyvät vuorovaikutus- ja mediataidot, lämminhenkisyys, neuvottelu- ja kouluttamiskyvykkyys, rohkeus puuttua epäkohtiin… Piispahan ei ole seurakuntalaisten sielunhoitaja eikä saarnamies vaan hiippakunnan johtaja, jonka pitäisi kehittää jämähtänyttä ja vanhanaikaista kirkkoa alueellaan kohti uskottavampaa eli paljon nykyistä rakkaudellisempaa, epämuodollisempaa yhteisöllisyyttä, jossa myös ydinviesti osataan ilmaista monipuolisesti ja nykyaikaisesti kaikki kansanryhmät tavoittaen.