Ihmiset ovat Jumalasta montaa mieltä. Saatamme kuulla, kuinka joku kertoo millainen hänen Jumalansa on. Toisen Jumala on sitten toisenlainen. Kirkonkin sisällä Jumalasta voidaan ajatella hyvin eri tavalla. On ymmärrettävää, että näkemyksemme muotoutuvat erilaisiksi sen mukaan, minkälaisissa hengellisissä yhteyksissä kasvamme. Kristityn on kuitenkin tärkeää ankkuroida käsityksensä Jumalasta Raamatun ilmoitukseen. Muuten jumalakuvasta voi tulla omien ajatusten, toiveiden tai pelkojen mukainen. Ihminen luo jumalan omaksi kuvakseen.
Vaikka hyväksyttäisiin se lähtökohta, että Jumalasta ei voi saada muuta tietoa kuin sen, minkä hän itse on sanansa kautta ilmoittanut, on hyväksyttävä sekin, että Jumala jää paljolti salatuksi. Vain osa hänestä on käsityskykymme piirissä. Paavalikin totesi, että tietomme on vajavaista. Raamatun Jumalasta antama kuva ylittää ymmärryksemme. Ajatellaan vaikkapa kolminaisuusoppia. Emme voi kuitenkaan lähteä siitä olettamuksesta, että Jumalan – sikäli kun hän on olemassa – on oltava sellainen, että voimme tajuta ja hyväksyä hänet järjellämme.
Raamatun ilmoituksen valossa Jumalan olemusta luonnehtii erityisesti kaksi asiaa. Ensimmäinen on Jumalan pyhyys. Tätä lähelle tulevat Jumalan kirkkaus ja kunnia. Näissä on kyse ominaisuuksista, jotka tekevät Jumalan Jumalaksi ja erottavat hänet kaikesta muusta. Siksi on vaikea mainita esimerkkejä siitä, jotka voisivat havainnollistaa Jumalan pyhyyttä. Jos jokin asia täällä maan päällä on pyhää, se johtuu siitä, että tuo asia, esim. temppeli, saa pyhyytensä Jumalalta. Yleisessä kielenkäytössä pyhä merkitsee lähinnä jotakin itsessään luovuttamatonta ja arvokasta, jotakin mikä ei ole kaupan. ”Elämä on minulle pyhää”. Jumalan pyhyyttä voisi ehkä parhaiten kuvata häikäisevän kirkkaana valona.
Pyhä on enemmän kuin synnitön. Piispa Bo Gierz kirjoittaa osuvasti: ”Kun sana ’pyhä’ joskus korvataan sanalla synnitön, niin siinä heijastuu laihankuiva moralismi, joka johtaa ajatuksen harhateille ja ruokkii sitä yleisesti esiintyvää väärää käsitystä, jonka mukaan Jumala on täydellinen yhdistelmä kaikesta siitä, mitä me ihmiset pidämme hyvänä ja oikeana. Mutta tälläkään kohdalla me emme kykene sanomaan, millainen Jumalan täytyy olla. Sen, mikä on hyvää ja oikeaa, me tiedämme pohjimmiltaan vain oppimalla sen Jumalalta.”
Toiseksi Jumalan olemusta luonnehtii rakkaus. ”Jumala on rakkaus”. Meillä on tietty käsitys rakkaudesta, ja sen pohjalta me muodostamme käsityksemme myös Jumalan rakkaudesta. Varmasti tässä on paljon oikeaakin. Äidin rakkaus on itsensä uhraavaa rakkautta, ja tältä pohjalta voidaan päätellä, mitä on itsensä alttiiksi antava jumalallinen rakkaus. Jeesus opettaa meitä lähestymään Jumalaa isänä, jota voimme puhutella turvallisesti ja luottavaisesti. Jos isämme ovat pystyneet edes kohtalaisesti hoitamaan oman kutsumuksensa, voimme aavistaa, mitä Jumalan isällinen rakkaus on.
Meille tutusta inhimillisestä elämänpiiristä otetut kuvat Jumalan rakkaudesta voivat kuitenkin törmätä Jumalan käsittämättömyyteen. Salatun Jumalan tiet osoittautuvat toisenlaisiksi kuin ihmiset omat suunnitelmat. Tällöin tulee helposti ajatelleeksi, että Jumala ei olekaan rakkaus. Ongelman ei kuitenkaan täydy olla Jumalan rakkauden puute. Se voi olla ja varmaan usein myös on väärä käsitys tästä rakkaudesta ja sen päämäärästä.
Ihmisen luontainen tavoite on saavuttaa maanpäällinen onni. Jumalasta ei voi kuitenkaan tehdä ajallisen onnen takuumiestä. Aika kova vaatimus se tässä langenneessa maailmassa olisikin. Raamatun mukaan Jumalan ensisijaisena pyrkimyksenä on pelastaa ihminen, auttaa eksynyt takaisin kotiin. Näin esim. pienoisevankeliumi (Joh.3:16) määrittelee jumalallisen rakkauden olemuksen. Toimiessaan tämän tavoitteen mukaisesti Jumala voi sallia elämäämme vastoinkäymisiä, joita emme ymmärrä. Ehkä emme ilman niitä havahtuisi etsimään Jumalaa tai pysyisi hänen yhteydessään. Tämä tuo yhden näkökulman kärsimyksen ongelmaan, vaikka ei poistakaan sitä.
Itseäni on rohkaissut Bo Gierzin ajatus, että Jumalan tutkimattomuudesta voi hänen läheisyydessään tulla muutakin kuin käsittämättömyyttä. Ne kysymykset, joihin emme saa vastausta, saamme jättää sikseen luottaen siihen, että Jumala tietää kaiken ja tahtoo parastamme. ”Tämä ei merkitse vain alistumista käsittämättömän edessä ja suostumista Jumalan tahtoo, jota emme voi ymmärtää. Se merkitsee myös turvallisuutta. Tiedämme, että tutkimaton Jumala on ottanut kaiken huostaansa, sydämelleen, ja että hän sisällyttää kaiken hyviin suunnitelmiinsa ja huolehtii siitä, mikä on meille ylivoimaista. ’Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja vanhurskas kaikissa teoissaan’ (Ps. 145: 17).”
Kirkon opin mukaan jumala on ihminen, mies. Joka loi maailman kaukkeuden ja käsvi näyttämässä itseääm planeetallamme. Siis yksi kolmesta jumalasta.
Tämä on totuudenvastainen tulkinta kirkon opista.
Kirkko todistaa Jumalasta Raamatusta nousevilla todistuksilla kirjoituksissa mitä uskonoppineet ovat syventäneet.
Mikä on formulointi Jumalan eksistenssistä kirkossa niin Taivaallisissa kuin maallisissa. Jollei tähän kyetä vastaamaan on käsillä pulma.
Tavoittamaton, ääretön, tahtomme yläpuolella oleva, kaiken mahdollistaja ovat usein määreitä Jumalasta puhuttaessa.
Mutta eikö ääretön, tavoittamaton, koske jo tavallista Ihmistä. Näin kirkko voisi kertoa enemmän kuin Uskonsa kohteesta kirkkolaitoksen omistamassa totuudessa.
Sahama: ”Tämä on totuudenvastainen tulkinta kirkon opista.”
Kaikki tulkinnat kirkon opista, mitä Jumalan olemassaoloon tulee, ovat ihmisten mielikuvituksen tuotteina absurdeja ja totuudenvastaisia.
Kimmo: Totuudenvastainen tulkinta on sellainen väite kirkon opin sisällöstä, joka olennaisesti poikkeaa siitä, mitä kirkko opillisissa asiakirjoissaan ja opetuksessaan ilmaisee omaksi opikseen. Tässä ei siis ole kysymys kirkon opin totuusarvosta tieto-opillisessa merkityksessä. Kirkon oppi siis voi olla totta tai epätotta, mutta Reino Sunin käsitys kirkon opista ei ole sitä, mitä kirkko itse opettaa. Uskonnonvastaiset argumentit eivät ole relevantteja, jos ne perustuvat uskonnollisten väitteiden vääristelyyn.
” Ihminen luo jumalan omaksi kuvakseen.”
Niinpä.
Jos Jumala on luonut ihmisen, niin kuka tai mikä on luonut Jumalan? Ei kai mikään Jumalakaan sentään tyhjästä ole voinut syntyä.
Taitaa kuitenkin olla niin, että ihminen on jo aikojen alussa tarvinnut itselleen jonkin suuremman voiman selittämään luonnonilmiöitä ja vaikkapa myrskyjä ja salamointia. Siihen tehtävään piti keksiä Jumala(t).
Jumalasta vaikea päästä eroon
Evoluutioteorian mukaan sattumanvaraiset perimämuutokset ja luonnonvalinta riittävät selittämään elämän rikkaan monimuotoisuuden, joten mitään yliluonnollista luojaa ei tähän tarvittaisi. Jos kuitenkin tällainen olento on, hän on voinut saada alkunsa vähittäisen kehityksen välityksellä. Jos oletetaan, että sokea sattuma ja luonnonvalinta on tuottanut tietoisia olentoja tälle planeetalle, on johdonmukaista ajatella, että tietoisia olentoja on saanut alkunsa ennenkin, koska yritysmahdollisuuksia on ollut äärettömän monta, kun mitään alkua ei ole vaan jotain on ollut aina. Nämä olennot ovat voineet sitten kehityksen kehittyessä saavuttaa sen tason, jota pidämme jumaluutena. Ehkä ihmiskuntakin tai ihmiskunnan kehittämä keinoäly saavuttaa sen, ellei tuho kohtaa ennen sitä.
Olisikohan käynyt niin kuin Hellaakoski runossaan kirjoittaa Jumalan synnystä: ”Sinäkö loit mun, vai sinut ihmisen kaipuu” (Aaro Hellaakoski; Hengen manaus).
”Ne kysymykset, joihin emme saa vastausta, saamme jättää sikseen luottaen siihen…”
Yksinkertaisin selitys taotaa olla vain se, että kysymyksiin, joihin ei vastausta kuulu, ei ole olemassa vastaajaakaan.
Tätäkin vaihtoehtoa välillä miettii. Mutta miten sitten selität rukousvastaukset?
”Mutta miten sitten selität rukousvastaukset?”
Mitkä ihmeen rukousvastaukset? En ole pitkän (76 v) elämäni aikana ikinä kuullut edes puhuttavan mistään ”rukousvastauksista”, saatikka sitten itse moisia kokenut. Joskus nuorena, rippikouluaikana yritin ihan tosissani saada yhteyttä yläkerran ukkoon – tuloksetta. Kun ei mitään kuulunut eikä näkynyt ahkerista kolkutteluista ja etsiskelyistä huolimatta, ajattelin, että antaa olla. Feikkiä koko homma. Minua ei enää uskonhommilla kuseteta.
Raamatun Jumala vaihtaa olemustaan ja luonnettaan kuin kameleontti väriään. Määräkään kun ei aina pysy sama van välillä heitä on monen monta, ja luonne on milloin lempeä ja milloin ihmisiä jopa lapsille kostava, lapsia kiduttava ja sikiöitä tappavan ja tapattavan sadistinen.
Eihän moisesta koosteesta ole edes kirkko johdonmukaista oppia saanut syntymään.
”Eihän moisesta koosteesta ole edes kirkko johdonmukaista oppia saanut syntymään.”
Suosittelen lukeneelle miehelle Katekismuksen kristinoppia. Selkeyttää ajatuksen rientoa. Pitää keskittyä olennaiseen.
Ei se katekismuskaan ole johdonmukainen suhteessa Raamattuun. Se edustaa eufistelevaa rusinat pullasta teologiaa.
Raamatusta puheen ollen; Mikä edustaa sinulle pullaa ja mikä rusinoita?
Korjaan edellistä. Mikä Katekismuksen kristinopissa Seppo, sinulle on pullaa ja mikä rusinoita?
”Korjaan edellistä. Mikä Katekismuksen kristinopissa Seppo, sinulle on pullaa ja mikä rusinoita?”
Seposta en tiedä, mutta minulle moiset opukset – niin Raamattu kuin Katekismuskin – ovat pelkkää olkikyrsää. Eipä pullasta, enempää kuin rusinoista puhettakaan.
Kimmo, olet hereillä ja mukana! Mistä löydät rukiisen leivän? Alkuräjähdys ja sotkan muna ovat tähän asti olleet ainoat eväät, joita olet pöydän kattaukseen tarjonnut.
Räjähdys repii hajalleen. Kumpi oli ensin sotka vai muna?
Kari P: ”Mikä Katekismuksen kristinopissa Seppo, sinulle on pullaa ja mikä rusinoita?”
Koko katekismus on pelkkiä äitelän makeita rusinoita. Pulla korpuista puhumattakaan on jätetty sinne historian ja Raamatun alkutekstien hämärään.
” Alkuräjähdys ja sotkan muna ovat tähän asti olleet ainoat eväät, joita olet pöydän kattaukseen tarjonnut.”
Alkuräjähdyksestä en ole koskaan maininnut mitään. Sotkanmunateoria taas on ihan yhtä pätevä kuin Raamatun luomiskertomuskin. Kumpi oli ensin luoja vai luojan luoja?
Kerropa minulle mistä se Jumala sinne pimeään tyhjyyteen putkahti? Kuka tai mikä sen sinne maailmankaikkeutta luomaan loi? Ja miksi? Jos maailmankaikkeus ja elämä (ainakin) Telluksella ei voi syntyä tyhjästä, niin ei kai sellainen olento kuin Jumalakaan siinä tapauksessa voi tyhjjästä syntyä.
Millainen Jumala on?
Jumala on järjestyksen Jumala, joka on luonut kasvi- ja eläinkunnan lajien mukaisesti. Luonnonlait ovat täydelliset. Jumala lahjoitti kaiken kauniin ihmisen viljeltäväksi ja varjeltavaksi. Ihminen on turmellut saamansa lahjan. Rakastava Taivaan Isä on luvannut tehdä uudet taivaat ja maat sen jälkeen, kun ihminen lopulta on saanut tuhottua kaiken, minkä on lahjaksi saanut. Jumala on rakkaus.
Alussa oli sana. Jumala loi sanallaan. Jumala sanoi, ja niin tapahtui. Minkä Jumala lupaa, sen hän myös toteuttaa. Jumala lupasi sovittaa ihmiskunnan synnin, ja sen hän myös toteutti. Nämä ovat Kimmo uskon asioita. Ei näitä voi tavoittaa ilman uskoa.
”Luonnonlait ovat täydelliset. Jumala lahjoitti kaiken kauniin ihmisen viljeltäväksi ja varjeltavaksi. Ihminen on turmellut saamansa lahjan.”
Et vastannut kysymykseeni: kuka tai mikä sen Jumalan tyhjästä loi luomaan luomakuntaansa? Ei se mitään. Ei siihen ole kyennyt vastaamaan kukaan muukaan.
Jos ihminen on kaiken luomakunnan turmellut, niin siinä tapauksessa ihmisen luominen Jumalalta on mennyt pahasti pieleen. Sekundaa tuli ihmisestä heti Aatamista ja Eevasta lähtien. Eikö muka kaikkivaltias ja kaikkitietävä olento olisi jo ihmistä luodessaan tiennyt, että pieleen menee pahasti ja luomansa ihminen tulee joka tapauksessa sössimään koko homman vapaine tahtoineen?
Eikös vedenpaisumuksen pitänyt korjata koko fiasko, tuhota ensin koko vanha ihmiskunta, ja elukat Tellukselta, jotta uusi populaatio tulisi tolkkuihinsa ja alkaisi elää siivosti? Pieleen meni taas. Samanlaista sekundaa se uusikin populaatio on.
”Ei näitä voi tavoittaa ilman uskoa.”
Juu, ei taatusti voi kun sitä uskoa ei ole. Tuhannen taalan kysymys kuuluukin: mistä sen uskon saisi? Ihan yhtä absurdeja asioita ovat Kalevalan sotkanmunateoriat kuin Raamatun luomiskertomuksetkin aatameineen ja eevoineen.
Synkkä kuvaus Kimmo. Kristityllä on valoisa tulevaisuuden odotus. Adventin Herra saapui jouluna. Joulun jälkeen valkeus lisääntyy kesään saakka. Kristus on tämän maailman valkeus. Koko luomakunta julistaa Jumalan suuruutta ja kunniaa. Jumala pitää lupauksensa, ja kun aika täyttyy, Kristus tulee toisen kerran. Mitä lähempänä hänen tulemuksensa on, sitä voimakkaammin hänen kieltäjänsä vitsailevat ja herjaavat.
Yö on jo pitkälle kulunut. Kristikunta odottaa Herraansa. Hyvää adventin aikaa!
”Joulun jälkeen valkeus lisääntyy kesään saakka.”
Kas kummaa. Tellus kiertää vielä airinkoa.
”Koko luomakunta julistaa Jumalan suuruutta ja kunniaa.”
Totuus taitaa kuitenkin olla se, että varsin pieni osa luomakunnasta julistaa kristittyjen Jumalan suuruutta ja kunniaa.
”Yö on jo pitkälle kulunut. Kristikunta odottaa Herraansa.”
Taitaa olla kristikunta ehtinyt uusiutua jo moneen kertaan odotellessa. Voipi olla, että käy niin kuin kaveruksille Vladimirille ja Estragonille Beckettin tragikomediassa ”Huomenna hän tulee”. Ystävykset odottavat salaperäistä Godot’ia, joka ei koskaan saavu.
Kristus tulee, kun määrätty aika on täyttynyt.
Kristuksen antamat merkit tulemiselleen ovat jo aikaa sitten täyttyneet, mutta lupaus ’pian’ tulemisesta ei ole täyttynyt. Kirkko on jäänyt pulikoimaan eskatologisen aukon rannattomalla ulapalla ja alkaa ilmiselvästi jo väsyä.
3:9 Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.
3:18 ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään. (2. Pietarin kirje)
”3:9 Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niin kuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.”
Puhuttelu ’teitä’ tarkoitti puhujan edessä olevia ja muita silloisia opetuslapsia.
Muuten sanalla ’kaikki’ ei ole mitään järkevä merkitystä. Missä olisi ’kaikki’ sanan täyttymys?
Seppo, oikein ja vielä:
3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
’Yksikään’ tuolloin Roomassa eli ’mailmassa’ asuneista silloisista ihmistä.
(Keisari Augustukselta kävi käsky, että koko m a i l m a oli verolle pantava…)
Kristus vuodatti pyhän kalliin sovintoverensä koko maailman syntien sovitukseksi. Hän antoi kirkolleen tehtävän:
28:18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
28:20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.
”Kristus vuodatti pyhän kalliin sovintoverensä koko maailman syntien sovitukseksi. Hän antoi kirkolleen tehtävän”
Sitä en ole ikinä pystynyt käsittämään, miksi Jeesus piti tapattaa ja se veri vuodattaa. Olisihan Jumala kaikkivaltiaana voinut hoitaa homman fiksumminkin ja vähemmällä verellä mässäilyllä jos kerran tahtoi, että kaikki ihmiset ”pelastuisivat”.
Miksi se oma poika piti tapattaa?
Ihmetyttää myös se, että sitä ristinkuolemaa pidetään nyt niin ihmeellisenä asiana ja vouhotetaan, että se oli niin hirveä uhraus ihmiskunnan syntien vuoksi ja sitten seuraavassa käänteessä Jeesus olikin taas täysissä ruumiin ja sielun voimissa ja alkoi fundeerata ylösnousemishommia taivaallisiin riemuihin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ihmisiä.
Eipä sitä kärsimystä kestänyt kuin rapiat kolme päivää. Helppoahan se kuolema ja kärsiminenkin on jumalille. Toista se on ihmispoloille. Kun ihmiselle tulee aika, niin se on sitten kanttuvei iankaikkisesti. Piste.
Eipä ole ainakaan kukaan viimeiselle matkalle lähtenyt tullut muuta kertomaan.
Nämä ovat Kimmo uskon asioita. Ei näitä voi tavoittaa ilman uskoa.
Kimmo, ”Ihmetyttää myös se, että sitä ristinkuolemaa pidetään nyt niin ihmeellisenä asiana ja vouhotetaan.”
Kuka vouhottaa kuka ei?
Mielenkiintoista ja mukavaa Kimmo , että käyt blogeilla ahkerasti lukemassa todistusta Herrasta Jeesuksesta, syntien sovittajasta. Kristuksella on kuoleman ja tuonelan avaimet. Hän on ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Hänellä on viimeinen sana ihmiskunnalle.
Olet oikeassa. Kukaan ei ole tullut kertomaan rajan takaa mitään. Jos ”tulee”, niin Raamattu varoittaa siitä tiukasti. Vainajien henkiin ei saa ottaa yhteyttä. Ne ovat eksyttäviä ääniä.
”Ei näitä voi tavoittaa ilman uskoa.”
Kummallista, ettei ole moinen usko koskaan minuun iskenyt. Mistä sellaisen mahtaisi saada? Vaikka tuskinpa tuosta nyt enää näillä vuosilla niin väliä on. Joskus nuorena rippikouluaikoina kyllä oikein yritin olla avoin, etsiä ja kolkutella, mutta annoin olla, kun mitään vastausta ei koskaan kuulunut, eikä ole liioin sen jälkeenkään kuulunut.
”Jos ”tulee”
Tuskinpa tulee.
”Ne ovat eksyttäviä ääniä.”
Ja jos vaikka tulisi, niin mistä sinä tiedät niiden eksyttävyydestä? Ei kai sinulla ole omakohtaista kokemusta? Tiedä häntä vaikka haastelisivat totuuksia taivaallisista riemuista.
Usko ei ”iske” ellei ihminen tule ensin eksistentiaaliseen kriisiin. Toisaalta Jumala myös silloin tällöin pysäyttää ihmisen äkisti pyytämään apua häneltä. Olen kuullut tällaisia kokemuksia useita.
Usko Kristukseen ei hetkessä synny, jos asenne on se, että Kalevala ja Raamattu ovat keskenään ns. samalla viivalla. Usein uskoontulo on pitkä prosessi. Prosessiin kuuluu myös se, että ihmiselle tulee kaipuu hengellisten asioiden puoleen.
Rukoilevaisella herätysliikkeellä on lyhyt kaava uskon syntymiselle; Hätä – apu – kiitos. Ihminen syystä jos toisesta tuntee hätää itsestään, huutaa apua Jumalalta ja saa avun. Sielun rauhan löydyttyä Jumalan lapsi on kiitollinen ja kiittää Jumalaa. Tämä kaikki syntyy sen johdosta, että Jumalan hyvyys vetää parannukseen (parannus on sitä kuuluisaa Kaanaan kieltä, joka ei helposti aukea).
Jumalan herättämien ihmisten joukossa on monia, jotka ovat entisiä pilkkaajia. Minä kuulun entisten pilkkaajien joukkoon.
”Jumalan herättämien ihmisten joukossa on monia, jotka ovat entisiä pilkkaajia. Minä kuulun entisten pilkkaajien joukkoon.”
Ihmettely,kummastelu ja kysely eivät ole pilkkaa. Tämän blogin otsikkokin kuuluu: Millainen Jumala on?
Onhan se selvää, jos järkeviä vastauksia ei ratkaisevaa laatua oleviin kysymyksiin – tässä tapauksessa Jumalan olemuksesta – löydy, niin koko asian todenperäisyyden suhteen vallitsee varsin vahva epäilys, eikä uskon enempää kuin aidon uskomisen syntyminen asiaa kohtaan ole juurikaan mahdollista.
Bertrand Ruseell’in mukaan usko on aina vahingollista, jos se on lujaa uskoa johonkin, josta ei ole todisteita.
Johonkin uskkominen tarkoittaa käytettävissä oleviin tietoihin perustuvaa käsitystä jonkin totuudellisuudesta.
”Ihmettely,kummastelu ja kysely eivät ole pilkkaa. Tämän blogin otsikkokin kuuluu: Millainen Jumala on?”
Kirjoitin itsestäni, enkä sinusta.
”Bertrand Ruseell’in mukaan usko on aina vahingollista, jos se on lujaa uskoa johonkin, josta ei ole todisteita.
Johonkin uskominen tarkoittaa käytettävissä oleviin tietoihin perustuvaa käsitystä jonkin totuudellisuudesta.”
Evoluutio ja luomisusko kamppailevat keskenään. Toiselle on päivän selvää, että kaikki on syntynyt sattumalta. Joku toinen näkee koko luomakunnan olevan todisteena Jumalan olemassaolosta. Millainen Jumala on? Jumala on Luoja.
1:19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
1:20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
1:21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
1:22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet. (Roomalaiskirje)
”Joku toinen näkee koko luomakunnan olevan todisteena Jumalan olemassaolosta.”
Ja joku näkee koko covid-19 taudin ja maailmanlaajuisen pandemian huuhaana ja pelkkänä huijauksena.
Kaikenlaiset ”näkemykset” ja uskomukset ilman perustavaa laatua olevaa tietoa tuntuvat olevan varsin yleisiä vielä tänäkin päivänä. Koskee myös uskonasioita.
Kerran usko vaihtuu näkemiseksi. Omat evääni ovat heikot. Onneni on olla Jumalaa lähellä.