Mitkä mölyt ihmisen olisi syytä pitää vain omassa mahassaan? Sosiaalinen media kehottaa meitä jatkuvasti jakamaan keskenämme kaikenlaista turhaa ja tarpeetonta. Helposti käy niin, että raja yleisen ja yksityisen välillä hämärtyy. Kuitenkin: Minun itseni on tuo raja osattava vetää, ei sitä kukaan muukaan puolestani tee. Näillä julkaisumarkkinoilla ei ole ennakkosensuuria, on vain jälkisensuuri.
Vaikka kaikki olisi luvallista, niin kaikki ei ole hyväksi eikä kaikki ole rakentavaa. Vapauteen liittyy aina vastuu. Miehen on oltava sanansa mittainen. Naisten kokoihanteista en uskalla sanoa mitään.
Kun jokin juttu saa sinut pois tolaltasi, selität asian johtuvan itsesi ulkopuolella olevasta syystä tai ihmisistä. Se, että valitat siitä, mitä joku on tai ei ole tehnyt, on vain tapa selitellä sitä, miksi olet tyytymätön tai pahastunut. Aina kun moitit olosuhteita, säätä, taloudellista tilannetta, muita ihmisiä tai mitä tahansa itsesi ulkopuolista tekijää, käytät verukkeita, ettei sinun itsesi tarvitsisi tehdä asioille yhtään mitään.
Selän takana tapahtuva juoruilu siinä kuin avoin riidan kylväminenkin ovat pahasta, mutta oman kokemukseni mukaan pahasta on myös omien tavoitteiden liian varhainen paljastaminen. Poliitikot panttaavat ratkaisujaan ja päätöksiään viimeiseen asti, ilmeisesti siksi, että muille ei jäisi liikaa aikaa ampua niitä alas.
Voisi olla hyvä, jos yksityisessä elämässämme puhuisimme aikomuksistamme vain harvoille ja valituille ihmisille, sellaisille, joiden tiedämme varmasti olevan puolellamme. Näillä läheisillä on toki oikeus esittää kritiikkiä suunnitelmiamme kohtaan, mutta he eivät ainakaan käyttäisi saamiaan etukäteistietoja väärin.
Selittelyn helmasynti on se, että oma egomme saapuu oitis kutsumattakin paikalle hoitamaan näyttävästi koko homman. Meillä on taipumus haluta olla oikeassa, puhua järkevästi ja ymmärrettävästi, mutta samalla joudumme kohtaamaan epäilyä ja vastustusta niitten ihmisten taholta, jotka eivät jaa näkemyksiämme tai optimismiamme. Kun emme puhu tärkeistä asioistamme etukäteen muille, pysymme virittäytyneinä siihen sisimpämme osaan, jolla ei ole tarvetta olla oikeassa eikä osoittaa toisten olevan väärässä.
Muista nämä Laotsen sanat: Jos korjaat ajatteluasi, kaikki muu elämässäsi loksahtaa kohdalleen.
Meillä Pyhtäällä menee hyvin. Naapurikuntalaiset ovat kateellisia mm. siitä, että kunnan budjetissa on 900 000 euroa ylimääräistä.
Eräs tuttavan tuttu alkoi täällä puhua ruotsia. Ruotsinkieliset kun ovat pitkäikäisempiä ja onnellisempia 🙂
Jätte kiva uutinen.
Hmmm. Tämäpä on paljastavaa: Jos valittelut ja selittelyt lopetetaan, niin ihmisillä ei näyttäisi olevan paljonkaan toisilleen sanottavaa sosiaalisessa mediassa, vai?
Tätä voisi pitää suorastaan jonkin sortin tutkimustuloksena. Tosin en tiedä tutkimusjoukon kokoa…
Viisas mies tuo Laotse.
Olen vaitelias tyyppi. Ei tule juoruiltua, eikä puhuttua pahaa. Kuunneltua sitäkin enemmän, joskus uuvuksiin asti.
Aivan, aivan, todellakin. Kirjoitan enemmän kuin puhun, enkä kerro aikeitani.
Mutta jossain käydään pyhää sotaa. Voiko sota olla pyhä? Mikä siinä on pyhää? Maailma tänään kuin syttymäisillään roihuun koko ajan. Lykkäilläänkö roihua vai saadaanko estetyksi?
Pohdiskeltavaa löytyy kyllä aina. Mutta on olemassa erityinen valittelijoiden rotu ja selittelijöiden vastaava. Olen tätä paljon tutkinut. On järjestäytynyt ryhmä iso tai pieni, siitä löytyy aina molempia yksi. Pidin vuosia sitten ea-kursseja pari sataa ja jännityksellä aina mietin tarkastellessani uutta ryhmää, että mistähän löytyy se valittaja ja mistä selittäjä. Ulkonäkö ei paljastanut mitään.
Ajatella jos saarnatkin olisivat interaktiivisia. Miltä tuntuisi?
Kiitos, May, mutta ei kiitos interaktiivisia saarnoja. Aika hyvä systeemi kuitenkin tämä, että yksi puhuu ja muut kuuntelevat. Saavat sitten saarnajatkoille antaa palautetta, tosin vain myönteistä ja rakentavaa, eikä vain saarnasta vaan koko messusta.
On aivan eri asia, jos välillä kysyy kuulijoilta jonkin kysymyksen, johon voi vastata yhteen ääneen kyllä tai ei. Näin tarkistetaan, kuunteleeko väki vai tarvitaanko unilukkareita.
May:
Kiinnostaa, että oletko valittelijoiden ja selittelijöiden lisäksi löytänyt kannustavien tai myötäelävien ryhmää?
Saako positiivisuudella valittelijoiden ja selittelijöiden suun tukkoon ja tuulen kääntymään?
Tuire, kuten jo esi-isämme tiesivät kertoa:
Hyvä kello kauas kuuluu,
paha vielä kauemmas!
Kyllä kannustavia ja myötäeläviä on paljon. Valittajia ja selittelijöitä vain yksi kutakin ryhmissään, mutta heidän viestinsä on aina kuuluvampi ja kauas ulottuvampi kuin muiden.
Voi sanoa, ja pitäisi sanoa: No eiväthän asiat nyt noin huonosti ole, ajatellaan nyt järkevästi tai kaikkea voi kuulla, mutta kaikkea ei tarvitse uskoa. Parasta ottaa juurta jaksain selville, miten se oikein meni. Mitä olet ajatellut tehdä tälle asialle jne….
Olen kokeillut, mutta tuulen kääntymisestä en tiedä. Kuten tiedät on helpompi muuttaa itseään kuin muita.
Hannun ” Kun jokin juttu saa sinut pois tolaltasi, selität asian johtuvan itsesi ulkopuolella olevasta syystä tai ihmisistä. Se, että valitat siitä, mitä joku on tai ei ole tehnyt, on vain tapa selitellä sitä, miksi olet tyytymätön tai pahastunut. Aina kun moitit olosuhteita, säätä, taloudellista tilannetta, muita ihmisiä tai mitä tahansa itsesi ulkopuolista tekijää, käytät verukkeita, ettei sinun itsesi tarvitsisi tehdä asioille yhtään mitään.”
Kyse on tuossa oman edun attribuutiovääristymästä eli ihmisellä on taipumus selittää epäonnistumiset ulkoisista tekijöistä johtuvaksi ja onnistumiset sisäisistä tekijöistä johtuvaksi. Mutta sitten on olemassa myös attribuutioperuserhe joka johtuu ihmisen taipumuksesta yliarvioida sisäisten tekijöiden vaikutusta ja aliarvioida tilannetekijöiden vaikutusta käyttäytymiseen.
”Jumala suokoon
minulle tyyneyttä hyväksyä asiat,
joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa, mitkä voin,
ja viisautta erottaa
nämä toisistaan ”
Yhden hyvän säännön tahtoisin antaa käyttöön:
”Sairauksistasi keskustele ainoastaan lääkärisi kanssa!”
Tylsää kuunnella ihmisten tautiselostuksia.