Te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut.”
(1. Piet. 2: 9-10)
Abrahamin jälkeläiset, juutalaiset, Jumala on valinnut kansakseen (vert. 1. Moos. 22:15-18); miten on mahdollista, että kaikki kansat tulee hänessä siunatuksi?
Miksei Abrahamin vanhimman pojan jälkeläisiä (arabeista) voida pitää Jumalan valittuna kansana vai voidaanko?
Kristityt ovat Jumalan valittu kansa; mitä tämä valinta meille merkitsee?
Kaikki kristityt ovat pappeja; miksi kaste on (tai ei ole) pappisvihkimys?
Mitä velvoitteita Jumala valinnallaan on meille antanut?
Kaikki julkaistut blogini:
Tämä on taas sellainen aihe, että siitä helposti syntyy huonoa fiilistä ja ajatuksia siitä, että jotkut katsovat olevansa parempia kuin jotkut toiset. Minusta esim. herätyskristityt kuitenkin katsovat olevansa huonompia kuin muut. Siksi he joutuvat niin paljon tutkimaan sitä, ”mitä Jumalan armo just minulle merkitsee, ja olenko sen piirissä”.
Mielestäni valittu suku merkitsee valituksi tulemista, kutsua seuraamaan Jeesusta ja seuraajana kertomaan hänestä ja auttamaan myös hänen tavallaan ihmisiä.
Jorma, kiitos hyvästä pohdinnasta ja vastauksesta viimeiseen kysymykseen. Ajattelen samoin.
Luterilaisen maailmanliiton puheenjohtajakin on tällä erää ’Abrahamin vanhimman pojan jälkeläinen’.
Jumalan kansaan valitseminen on pikemminkin työpaikkaan kuin lottovoittajaksi valikoitumista.
Martti Pentti, kiitos hyvistä kommenteista. Arabi, joka on kristitty kuuluu Jumalan valittuun kansaan; entä muslimit?
Valitut saavat valinnan seurauksena maailman vihat niskaansa.
Kristityt ovat Jumalan valittu kansa; mitä tämä valinta meille merkitsee?
1. Piet.2: 5 ja 9 MarttiLuther perusteli ajatusta kristittyjen yleisestä pappeudesta. Hänen mukaansa kaikki kristityt ovat samanarvoisia Jumalan edessä, kristityn ja Jumalan välisessä suhteessa ei tarvita toisia ihmisiä välikäsinä.
Jokaisella on myös velvollisuus julistaa evankeliumia omalla paikallaan. Tässä mielessä kaikki kristityt ovat pappeja. Luther sanoikin kauniisti Raamattun perustuen : Kaste on pappisvihkimys.
Yleistä pappeutta ei pidä kuitenkaan sekoittaa erityiseen, Kristuksen säätämään paimenen virkaan, jolla on oma suuri vastuunsa ja omat velvollisuutensa (1 Piet 5:1-4; 1 Tim 3:1-7). Pappisvirkaan eroitetaan kastettuja Jumalan kansaan jo kuuluvia, joilla on erityinen paimenen tehtävä seurakunnassa.
”Arabi, joka on kristitty kuuluu Jumalan valittuun kansaan; entä muslimit?” Entä juutalainen, joka ei ole kristitty? ”Mitä tämä siis merkitsee? Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: — Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.”
Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Hyvin selvitit yleisen pappeuden ja pappisviran eroja.
Martti Pentti, mielenkiintoista pohdintaa. Eiköhän juutalaiset vielä joskus ota Jeesuksen vastaan, vai ottaako?
” Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään”
1. Piet,2: 7- 8 mukaan suhtautuminen Jeesukseen jakaa ihmiset kahteen joukkoon. Se joka ei halua rakentua Herran temppeliksi, hän loukkaantuu ja kompastuu ja samalla siirtää itse itsensä Jumalan valtakunnan ulkopuolelle.
Mutta toisin on , jos ihminen haluaa olla uskollinen Jumalan esittämään kutsuun evankeliumissa hän saa Jumalan armon avulla rakentua Herran temppeleiksi.
Tämän Pietari haluaa sanoa: Jeesuksessa toteutuu ps.118:22 kertoma ” rakentajan hylkäämästä kulmakivestä” Jeesus itsekin vetosi samaan puhuessaan omasta työstään ja vastustajien suhtautumisesta siihen. ( Mark.12: 10-11 )