Kuka pääsee valtaan. Siitä oli kysymys. Kuka on suurin. Siitä kiisteltiin. Jeesus pani lapsen keskelle rinkiä. Sanoma on selvä. Valta on Jumalan.
Sanaa ”valta” käytetään 68 alkukielen eri heprean, aramean ja kreikan sanan tai ilmauksen vastineena vuoden 1933 ja 1934 kirkkoraamatussa.
Jumalan valtakunta täällä maan päällä on kirkko, Jumalan kansa, jo nyt täällä, koska Jeesus on kansansa kanssa.
Jumalan valtakunta on myös Jeesuksen takaisin tuloa odottava kirkko. Jeesus tulee ja Jumalan valta tulee näkyvästi esiin täydessä kirkkaudessaan.
Mikkelinpäivän evankeliumissa Matt. 18: 1 – 10 kinastelut ja keskustelut käytiin opetuslapsipiirissä, Jumalan valittujen keskuudessa, Jeesuksen seuraajien kesken. Vaikka kinastelujen syy oli oppilaiden omaa touhua, niin tähtäyspiste ei ollut yksityisasia vaan yhteisö, jossa he olivat mukana. Lapsi lopetti kiistan. Rauha tuli joukkoon.
Jeesuksen sana on selvä. Pieninkin on yhtä tärkeä silloin kun kaikki valta kuuluu Jumalalle. Taivasten valtakunnassa eli Jumalan valtakunnassa kaikki ovat lapsia: Jumalan lapsia.
Tuo ilmauksesi ”kultareunaisesta kirjasta” ja siihen liittyvä kehotus omakohtaiseen raamatuntutkisteluun tuo mieleeni seuraavan raamatunlauseen:
Apostolien teot:
17:11 Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.
”Juutalaiset olivat täällä avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.” Avarakatseisuus on jaloa.
Martti
Kiitos avarakatseisesta puheenvuorostasi.