Kuka pääsee valtaan. Siitä oli kysymys. Kuka on suurin. Siitä kiisteltiin. Jeesus pani lapsen keskelle rinkiä. Sanoma on selvä. Valta on Jumalan.
Sanaa ”valta” käytetään 68 alkukielen eri heprean, aramean ja kreikan sanan tai ilmauksen vastineena vuoden 1933 ja 1934 kirkkoraamatussa.
Jumalan valtakunta täällä maan päällä on kirkko, Jumalan kansa, jo nyt täällä, koska Jeesus on kansansa kanssa.
Jumalan valtakunta on myös Jeesuksen takaisin tuloa odottava kirkko. Jeesus tulee ja Jumalan valta tulee näkyvästi esiin täydessä kirkkaudessaan.
Mikkelinpäivän evankeliumissa Matt. 18: 1 – 10 kinastelut ja keskustelut käytiin opetuslapsipiirissä, Jumalan valittujen keskuudessa, Jeesuksen seuraajien kesken. Vaikka kinastelujen syy oli oppilaiden omaa touhua, niin tähtäyspiste ei ollut yksityisasia vaan yhteisö, jossa he olivat mukana. Lapsi lopetti kiistan. Rauha tuli joukkoon.
Jeesuksen sana on selvä. Pieninkin on yhtä tärkeä silloin kun kaikki valta kuuluu Jumalalle. Taivasten valtakunnassa eli Jumalan valtakunnassa kaikki ovat lapsia: Jumalan lapsia.
Luin mitä raamattuaiheiset sana- ja tietokirjat sanovat Jumalan valtakunnasta.
Laajin oli Theogical Dictionary of the New Testament Edited by Gerhard Kittel. Translator and Editor Geoffrey W. Bromley, D.Litt., D.D. Volume I.
Siinä valtakunta -sanaa ja siihen läheisesti liittyviä sanoja käsiteltiin 14 sivun verran.
Tämän osion oli kirjoittanut Karl Ludwig Schmidt.
Useinkin valmistelen saarnaa niin, että tutkin muutamaa sanaa perusteellisemmin. Niin tälläkin kertaa.
Ylhäällä on painovirhe.
Vuonna 1933 hyväksyttiin Vanhan testamentin suomennos.
Vuonna 1938 hyväksyttiin Vanhan testamentin apokryfien ja Uuden testamentin suomennokset.
Ei siis 1934 kuten yllä on kirjoitettu, mutta jota en osaa korjata.
Vanhassa testamentissa tulee näkyviin sellainen ajattelutapa juutalaisessa kuninkuudessa, että Jumala on kansakunnan varsinainen hallitsija, varsinainen kuningas, ja että maan päällä oleva kuningas on vain Hänen renkinsä maan päällä.
Ajatus ”kuningas Jumalan armosta” ei tuossa yhteisössä merkinnyt sitä että kuninkaalla ei ollut ketään sellaisa jolle hän olisi ollut vastuuvelvollinen, vaan päin vastoin sitä että hän on vastuuvelvollinen varsinaisen kuninkaan edessä ikään kuin palvelija isäntänsä edessä. Näin tuo ilmaus ei merkinnyt mielivallan hyväksymistä vaan täysin päinvastoin täyttä vastuullisuutta kaikista teoistaan Hänen edessä joka kaiken tuntee.
Vähän Katekismuksen toinen pyyntö kuuluu seuraavasti Lutherin selityksineen.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Jumalan valtakunta tulee kyllä itsestäänkin, ilman rukoustamme, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tulisi meidänkin luoksemme.
MITEN SE TAPAHTUU? VASTAUS:
Taivaallinen Isä antaa meille Pyhän Henkensä, niin että me hänen armonsa vaikutuksesta uskomme hänen pyhän sanansa sekä elämme Jumalan omina täällä ajassa ja siellä iankaikkisuudessa.
(Lutherin Vähä katekismus)
Vanhin tällä kertaa käyttämistäni sanakirjoista on Berliinissä painettu vuoden 1913 laitos Hermann Mengen sanakirja Griechisch – Deutsch, jonka tekemisen hän aloitti jo 1899.
Kirja on iästään huolimatta edelleen suuremmoinen apuneuvo näin nettiaikakaudenkin työskentelyissä.
Koska netistä saa nopeasti erilaista tietoa, mutta sen luotettavuudesta ei aina voi olla varmaa, niin nopeuden vuoksi haen ensin netistä ja sitten tarkistan tietoja Mengen tasapainoisesta esityksestä.
Tasapuolisuutta kuvaa esimerkiksi se että kuningas sanaan hän antaa kaksikin etymologista vaihtoehtoa kysymysmerkein varustettuna. Hän siis on avoin eikä yritä kätkeä sen paremmin eri vaihtoehtojen sisältämiä ongelmia kuin niiden puolesta puhuvia seikkojakaan.
Tänään hautajaisissa käytin haudalla rukousta, jossa puhutaan valtakunnasta Jeesuksen takaisintulon yhteydessä avautuvana uuden taivaallisen kirkkauden täyttymyksenä: taivaallisena valtakuntana.
3. Taivaallinen Isä, auta meitä muistamaan, että Poikasi lepäsi haudassa. Anna meidänkin kuoltuamme levätä turvallisesti ja odottaa uutta elämää. Ota meiltä pois pelko ja opeta luottamaan siihen, että Jeesuksen tähden saamme kuoleman ja haudan kautta käydä taivaalliseen valtakuntaasi. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.
Pieni yksityiskohta alkukielestä
Painotus muuttaa merkityksen
´
Paino toisella tavulla eli ensimmäisellä iillä ” basíleia ” on suomeksi ”kuningatar” tai ”prinsessa”. Tätä sanaa ei käytetä Uudessa testamentissa, mutta kylläkin vanhassa kreikassa aina Homeroksen tuotannosta alkaen.
Paino myöhemmällä iillä ” basileía ” on suomeksi ”valtakunta”. Tätä sanaa käytetään Mikkelinpäivän evankeliumissa.
Heureka!
Matias Roto sen keksi. Kiva tapa saada blogilleen – joka ei kiinnosta ketään – kommentteja.
Käydä keskustelua itsensä kanssa.
Kimmo. Kiitos puheenvuorostasi. Täydensin vain sellaisella aineksella joka ei suoranaisesti sopinut tekstin rakenteelliseen kokonaisuuteen ja toisaalta osaksi sellaista, mitä tulin ajatelleeksi jälkeenpäin.
Olen joskus joutunut miettimään valtaa ja sen käyttöä. Valtaan viehättyneillä saattaa olla pyrkimys jättää se käyttämättä ikään kuin peläten, että se kuluu käytössä. Annetaan alaisten tai muiden asianosaisten arastellen arvailla johtajan tahtoa. Vastuullinen vallankäyttö on mielestäni selkeiden päätösten tekemistä ajallaan ja niiden antamista kaikkien tiedoksi. Jumalan tahto on luettavissa Raamatusta. Siinä tarvitaan huolellisuutta. Ei pidä uskoa kaikkia kultareunaista kirjaa päänsä päällä heiluttavia saarnamiehiä, vaan on itse avattava oma Raamattu ja tutkittava.
Martti
Kiitos puheenvuorostasi.
Todellakin se mitä sanot on hyvin tärkeätä työyhteisössä. Kun ohjeistukset ovat selkeitä niin silloin myös työn tekeminen sujuu. Jokainen tietää mitä häneltä odotetaan ja toimii yhteisen tavoitteen suuntaisesti. Sen sijaan epävarmoissa oloissa jokainen sooloilee mitä sattuu. Tehokkuutta saattaa olla mutta se ei kohdennu yhtenäisenä tekona vaan hajoaa eri suuntiin menevinä ja siksi voimavaroja kuluttavana toimintana.
Kiitos Martti.