Iloiselta 1990-luvulta saakka olen tehnyt vuosittain uuden joululaulun. Tämän vuoden laulun teemana on valo ja pimeys (ei, en ajatellut laulua tehdessäni uutta Star Wars -elokuvaa).
Uskon, että Jeesus-lapsen syntyminen yöhön kertoo paljon muutakin kuin vuorokaudenajan. Jeesus on valo pimeälle maailmalle. Valo paljastaa sen, mitä emme näe, niin hyvän kuin pahan.
Tämä vuosi on tuntunut yöltä. Ihmiset ovat heittäneet toisiaan niin sanoilla, kivillä kuin polttopulloillakin. Väkivallan kanssa flirttailu on johtanut henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan.
Vuosi on tuntunut yöltä, jossa kaaoksen voimat ruokkivat toisiaan ja saavat yhä enemmän valtaa. Ääriliikkeet, antisemitismi, muukalaisviha, yhteiskunnan jakautuneisuus ja monet muut 1900-luvulla jo voitetuiksi luullut ilmiöt ovat nousseet keskelle tavallista arkea.
Vuoden pimein hetki on takana. Kuljemme talvipäivänseisauksesta kohti kevätpäiväntasausta ja lopulta keskikesän valoa. Toivon, että voisimme olla matkalla pimeimmästä yöstä kohti tasavertaisuuden aikaa ja valoa, joka ei sammu.
Tämä vuosi on osoittanut karulla tavalla, että pimeys on todellista. Joulun evankeliumi vakuuttaa meille, että valo on pimeyttä todellisempaa. Pimeys ei saa valoa valtaansa.
Toivon ja rukoilen meille, ihmiskunnalle, viisautta. Sitä, että ihmiset pääsisivät sodasta rauhaan. Sitä, että emme antaisi epäluulojen ja pelon kovettaa meitä. Sitä, että yhteisistä asioista vastaavat ihmiset saisivat tehdä työnsä rauhassa ilman pimeästä nousevia vihaviestejä. Sitä, että kunnioittaisimme toisiamme ja luottaisimme toisiimme ja antaisimme sen näkyä. Ja sitä, että luottaisimme joulun Herraan, todelliseen maailman valoon.
Näiden laulun sanojen myötä toivotan rauhaa ja hyvää jouluun ja uuteen vuoteen 2016.
Vuoksesi, Jeesus-lapsi, jouluyö on kirkkaampi kuin keskipäivä.
Vuoksesi, Jeesus-lapsi, valo voittaa pimeyden.
Luonasi, joulun lapsi, toivo löytyy, voimakkaampi pelkojamme.
Luonasi, joulun lapsi, rakkaus voittaa pimeyden.
Äänesi, joulun Herra, yössä kaikuu, tietä aukoo aamuun uuteen.
Äänesi, joulun Herra, voittaa öisen pimeyden.
Vuoksesi, Jeesus-lapsi, jouluyö on kirkkaampi kuin keskipäivä.
Vuoksesi, Jeesus-lapsi, valo voittaa pimeyden.
Kiitos Timo-Matti koskettavista sanoistasi, joiden kautta valo loistaa nuoruuden vimmalla.
Tässä sinulle (ja muillekin) vastineeksi omaa runoiluani ja ikäihmisen mietiskelyä:
JOULUMINÄ
Joulun lähestyessä
herättelen lasta vuosirenkaitteni kätkyessä.
Lapsen silmin joulun ihmeet ovat oikeita.
Ilman lasta sielussani juhla on arki.
Ilman lasta sisälläni aikuisuus on ontto.
Joulu minä sytyttää kynttilän.
Liisa, kiitos sanoistasi! Itse asiassa sanasi joidenkin vuosien takaa ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että lauluja syntyy.