Väsyneelle ja unta odottavalle yöhön pimenevä ilta tuntuu hyvältä. Saa viimeinkin vetäytyä lepoon. Herätessä kaipaa jo valoa, sillä hämärässä ei näe tehdä mitään kunnolla. Askeleet ja käden otteet harhailevat. Kaipaamme valoa, sillä se myös virkistää meitä.
Valo voittaa pimeyden. Olipa miten pimeä huone tahansa, kun sinne sytyttää pienenkin kynttilän, pimeys väistyy. Valon voima on valtava. Siksi ihminen, jolla on peiteltävää, ei ehkä ensin rohkene tulla valoon. Silti juuri peiteltyjen asioiden tunnustamisella voi olla tavattoman vapauttava vaikutus. Salattujen asioiden valoon tuomisella on pysyviä tuloksia esimerkiksi riippuvuuksista eroon pyrittäessä.
Kynttilä valaisee, koska sen sydämessä palaa liekki. Usein kynttilän liekkiä käytetäänkin rukouksen vertauskuvana. Palava sydän on Jumalan lahjaa Kristuksessa, ei lopultakaan oma tekomme, vaikka Hengen tulen saatammekin liian usein taitamattomuuttamme sammuttaa.
Sana tuli ja asui meidän keskellämme (Joh. 1:14). Raamattuun syventyvälle lukijalle on ”tuttua joutua sanan alle” eli alkaa kuunnella luetun tekstin puhuttelua. Kristityn elämässä ja elämäntavassa sanotaan Raamatun sanan tulevan lihaksi.
Erityisesti Jumalan Sana tuli kuitenkin lihaksi Jeesuksessa, kun hän tuli keskellemme. Hänestä Johanneksen evankeliumi käyttää kreikankielistä termiä logos ( λογος ), joka sisältää hyvin paljon vertauskuvallisuutta ja syvällistä raamattuteologiaa.
”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme”, sisältää viittauksen Israelin kansan erämaavaelluksen aikaiseen pyhäkkötelttaan: skenen tou martyriou (σκηνην του μαρτυριου), esimerkiksi jakeissa 2. Moos. 30:26; 40:2. Kreikan verbinä käytetty skenoo (σκηνοω) voitaisiin ymmärtää myös teltan pystyttämisenä. Jeesuksessa Kristuksessa keskellemme siis tuli Jumalan läsnäolon kirkkaus aivan kuin pyhäkköteltta ja myöhemmin temppeli oli Israelin kansan keskellä Jumalan kirkkauden (hepr. kavod) läsnäolon merkkinä, 2. Moos. 40:34. Mikä valtavan rohkaiseva mielikuva se onkaan elämämme erämaavaelluksen aikana.
Mooseksen kautta oli tullut laki, mutta messiaan eli Kristuksen tehtävä oli tuoda armo ja totuus. Meillä ihmisillä on taipumus suhtautua käskyihin joko liian lepsusti tai sitten armottomasti. Lepsuilu voi muodostua käskyjen näennäisen täyttämisen taiteeksi ja loputtomaksi porsaanreikien etsiskelyksi. Alkuperäinen tarkoitus jää hämärän peittoon. Totuus on terävöittävää valoa, joka piirtää tarkasti esiin sen, mitä Jumala meistä tahtoo ja millaista tekoa me oikeasti olemme. Ihminen ei kuitenkaan kestä totuutta ilman armoa.
Jeesuksen persoonassa ja erityisesti Hänen sovintokuolemassaan meille jokaiselle tarjotaan armoa. Voimme pyytää totuudellisuutta nähdä syntimme ja katuen pyytää niitä Jeesuksen ristinkuoleman tähden anteeksi. Vapahtajan läsnäolo on armon ylitsevuotavaa täyteyttä, joka täyttää sydämemme anteeksiantamuksella ja rakkaudella. Suurinta on se, että tällä korpivaelluksella, saapuu luoksemme kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Pentti Tepsa
Pentti
Kiitos tekstistäsi
Pidän siitä suuresti