Valta turmelee, ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti. Englantilaisen lordi Actonin sanonta pitänee paikkansa nykypäivänäkin. Itse asiassa kukaan ei ole turvassa tuolta vallan turmelevalta vaikutukselta. Käytämme valtaa mitä erilaisimmissa tilanteissa, olimme sitten kotona, työssä tai luottamustehtävissä. Valtaa käytetään alimmalta tasolta huipulle asti, vaikka keinot ja muodot vaihtelevat.
Lapsi oppii käyttämään valtaa kotona. Hän kietoo vanhemmat pikkusormensa ympärille ja tavoite on taattu. Vaihtoehtoisesti hän heittäytyy täysin mahdottomaksi, ja tämänkin tuloksena on usein aikuisen taipuminen. Lapsi saa tuntuman valtaan ja keinoihin sen saavuttamiseksi.
Työnantaja pystyy hyvin paljon vaikuttamaan työntekijöiden työskentelyyn. Määräykset eivät välttämättä ole loogisia, tasapuolisia tai edes ymmärrettäviä, mutta työnantaja voi käyttää valtaa alaisiaan kohtaan. Mitä enemmän on valtaa, sitä vähemmän sitä pystytään – tai edes halutaan – kyseenalaistaa.
Yhteiskunnassa valta on vahvimmalla. Demokraattisessa yhteiskunnassa äänestetään ja enemmistön tahto toteutuu. Mutta onko enemmistö aina oikeassa? Huomioiko enemmistö kaikkien edun? päätöksiä on voinut syntyä myös vallan tavoittelun tuloksena.
Kaikkien etujen ajaminen olisi tavoiteltavaa, mutta aina se ei käytännössä toteudu. Vähemmistöön jääneet liittyvät yhteen, ja ajavat omia etujaan, enemmistö omiaan. Ja yleensä enemmistöllä on enemmän valtaa.
Vallan käyttöä ei ole ainoastaan näkyvä valta ja sen käyttäjät, vaan todella paljon on myös piilovaltaa. Silloin on vaarana, että näkymätön vallanpitäjä ajaa vain omaa etuaan tai korkeintaan pienen ryhmän etua, ja tämä vääristää päätöksentekoa. Näin on myös tietoisesti luovuttu demokratian pääperiaatteesta- enemmistösäännöstä.
Usein valta vielä kasautuu. Yhdellä henkilöllä on monia erilaisia tehtäviä, hän toimii yhdistyksissä ja luottamustoimissa ja saa näin luonnostaan paljon valtaa. Lähes varmaa on, että joku aina ottaa vallan, varsinkin silloin, kun virallista vallan käyttäjää ei kunnioiteta tai arvosteta.
Acton on myös sanonut: Kaikista tekijöistä, jotka turmelevat ja alentavat ihmistä, valta on pysyvin ja voimakkain.
Jokainen meistä voisi miettiä, onko vallankäyttömme oikeudenmukaista. Antaako jokin asema sinulle suuremman vallan kuin muilla on? Lipsutko sen ansiosta käyttämään valtaasi huonosti tai peräti autoritäärisesti?
Valta on pääsääntöisesti hyvä asia, jonkun on aina sitä käytettävä, mutta kelpo ohje tässäkin asiassa on: ”mitä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te samoin myös heille.
Hmm. Eikö valtaa voisi sitten ”sanoittaa auki”? Mitä piilovallan käyttäjä saa aikaan sillä, että hän pitää valtaansa piilossa? Tiedän seurakuntia, joissa toimintaa määräsivät kirkon kiinteistötyöntekijöiden työajat ja se, miten tilojen auki oleminen heille ”sopi”.
Kirkossa ongelma pukeutuu joskus myös nöyryyden kaapuun: Minähän olen vain pahainen diakoni.. kuitenkin diakoniatyöntekijällä(kin) on yllättävän paljon valtaa, tilaisuuksia vaikuttaa. Ei pidä uhriutua ”vallattomaan” asemaan, vaan kertoa avoimesti, missä asioissa käytän valtaa ja missä asioissa en.
https://www.youtube.com/watch?v=WygTnKrlyIc
Olen joskus kirjoittanut diakoniatyöntekijän vallan käytöstä kolumnissani Dinossa. Diakoniatyöntekijä käyttää yllättävän paljon valtaa ajattelematta , että se on vallan käyttöä.Päätämme asiakkaan asioista asiakasta kuunnellen.. mutta..
Mitä tulee muuhun vallankäyttöön, rakenteet, tavat ja toimintamallit murtuvat kovin hitaasti. Uhriutumisesta en puhuisi, sanoisin, että mukaudumme.
Ei vallankäytössä itsessään mitään vikaa ole. Ilman sitä ei mitään asioita saisi hoidetuksi. Valta on tarpeen yhteisten asioiden hoitamiseen. Silloin , kun sitä aletaan käyttämään ohi yhteisön ja vain omaksi, tai yhteisössä olevan klikin hyväksi, niin silloin ongelmat vasta alkaa.
Valtaa tuleekin jonkun käyttää , se on hyvä asia, mutta vallan väärinkäytön houkutus on suuri. Mitä enemmmän jollakin on valtaa sitä helpommin voi lipsua…
Hyvä työilmapiiri pitää lipsumiset kurissa. Siellä missä työilmapiiriin jatkuvasti ja tosissaan satsataan, niin siellä ei sallita myöskään vallankäytössä lipsumista. Mikäli jossakin valtaa on alettu käyttää väärin, niin sieillä on ensin täytynyt olla työilmpiirissä ongelmia. Hyvä ilmapiiri katoaa heti, jos väärinkäytöksiin ei puututa. Siellä missä työntekijät voivat kokea aidosti yhdenvertaisuutta asemasta riipumatta, niin siellä ei kertakaikkiaan voi valtaa alkaa väärin käyttämään. Työyhteisö voi tietysti antaa väärinkäytöksille luvan ja silloin peli on menetetty. Lupa myönnetään, jos asiaan ei puututa.
Nimenomaan, jos asiaan ei puututa.
Monilta esimiehiltä puuttuu taitoa ja tarmoa puuttua epäkohtiin. Usein heidän työtilanteesa on jo muutoinkin ylikuormittunut. Voi olla myös, että asia on jäänyt täysin huomiotta. Avuksi tarvittaisiin meikäläisen kaltaisia hölmöjä, jotka ei osaa pelätä seurauksia. Siispä kuka tahansa voisi nostaa kissan pöydälle. Herkästi siinä nostajalle käy niin, että itse joutuukin syytettyjen penkille. Siksi tietty hölmöys on noissa tilanteissa välttämätöntä.