Elämme muutaman päivän ikäänkuin välitilassa. Vanha päämies ei ole vielä luovuttanut valtaansa uudelle, vaikka uusi on jo valittu. Saamme olla onnellisia, ettei vallan vaihdossa ole suuria komplikaatioita. Eri tilanne oli Daavidilla ja Saulilla. Vaikka Daavid oli valittu ja voideltu kuninkaaksi, niin vanha valta piti kiinni asemastaan kynsin ja hampain. Kyllä Daavid sitten aikanaan paikkansa sai ja sai kyllikseen hallita. Meillä on nyt illuusio siitä, että uusi presidentti on saanut niin vahvan mandaatin kansalta, ettei hänen valtansa reunoja ole helppo löytää, mutta se on illuusio. Kun pellitetyt takit on laitettu pukupussiin ja alkaa arki niin uusi päämies alkaa näyttää niin samalta kuin entinenkin, ettei minkään oikeasti tarvitse muuttua.
Aina muistelen kansallista myötähäpeää tuntien sitä lautasjupakkaa, miten päämiestä minun mielestäni nöyryytettiin. Ei olisi huono, jos päämies olisi annettu olla päämies ja hänellä olisi ainakin päältäkatsojan rooli. Myös eu asioissa. Luulempa, että miellä alkaa olla ensikertalaiset pääministerit, jotka pääsevät katselemaan ulkomaan näyteikkunoita ja mielistyvät niihin. Onhan se tietenkin niin, että EU:n pitopöydissä on mukavampaa istua, kun sieltä yleensä pyydetään jotain ja joskus saatetaan saadakkin. Eri asia on mennä paikkoihin, joissa pitäisi puhua ihmisoikeuksista ja muista ikävistä asioista. Sinne päämies on sopiva menemään.
Mieleen tulee UKK:n ajalta episodi. Hän oli tapansa mukaan lähdössä duunimatkalle rajan taa. Hänet saateltiin juhlallisesti junalle. Joku evästi: Älä sitten myy meidän maatamme! Johon oli vastaus: Jos tilanne olisi niin huono, minä lähettäisin sinut! Tämä on sitä hersyvää perimätietoa, jonka todenperäisyyttä ei ehkä voi varmistaa. Miksi tälläistä kyhäilen? Siksi, että jossain sanotaan: Ihminen päättää, mutta Jumala säätää! Hänellä on vieläkin kaikki langat käsissään, vaikka antaakin ihmisten luulla jotain suurta itsestään. Kuitenkin ainakin täältä sivusta näyttää siltä, että valta on pirstaleina. Sitä on kohta jokaisella kansanedustajalla yhtä paljon kuin pääministerillä. Jokaisen päättäjän lahkeessa roikkuu muutama terrieri, jotka tekevät taivalluksen hankalaksi. Joku tekee liika ja joku liian vähän. Kyllä nytkin vaalien tuloksen selvittyä onniteltiin kovasti, mutta samalla joku lausui uskollisuudenvalansa, että vahtimista tiukennetaan.
Oi Herra siunaa päämies maamme! Anna rauhan aikoja Herramme!
