Otsikon lentävä lause kuuluu opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselle. Lausahduksessa on jotakin perin tuttua. Se muistuttaa kummasti kolmen vuoden takaisen Putous-hahmon Ymmi Hinaajan (Armi Toivanen) hokemia, sellaisia kuin Mä en voi sulle nyt tässä kaveriksi muuttua.
Ruttopuiston rovastin täytyi tutkivana journalistina seurata jälkiä sylttytehtaalle eli opetusministerin omalle blogille selvittämään, mikä estää valtion muuttumisen vauvoiksi.
Suomeen syntyy historiallisen vähän lapsia. Syntyvyys on vähentynyt jo kuutena vuonna peräkkäin. Viime vuonna lasku jyrkkeni entisestään. Kanta-Häme kärsii väkilukutappiosta, ja etenkin pienemmissä kunnissamme väestörakenne on pahasti kallellaan.
RR: Tätä menoa suomalaiset loppuvat kesken. Täydennystä pitää saada. Jos suomalaiset naiset eivät synnytä, niin sitten maahanmuuttajanaiset. Vauvabuumia kehiin vaan! Mikä ihme noihin lestadiolaisiinkin on oikein mennyt…?
Kolmekymppisenä näen lähelläni perheitä, joissa lapsilukutoiveet eivät täyty eri syistä. Aina lapsia ei tule, vaikka toivoisi enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Kaikki eivät tahdo lapsia, ja myös se on hyväksyttävä valinta. Toisinaan ongelma on kohtaannossa; ei ole kumppania, jonka kanssa toiveita täyttää. Joskus vuodet vain vierivät, aika loppuu. Tutkijat kuvaavat myös muuttoliikkeen ja koulutusrakenteen muutoksia. Naiset kouluttautuvat ja muuttavat kaupunkeihin.
RR: Entisaikaan lapset otettiin vastaan Jumalan lahjana. Ne saatiin lainaksi, ei ikiomaksi. Kahlil Gibran sanoo osuvasti: ”Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi… He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta, ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.
Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa, mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.”
Nykyään lapsia kuulemma tehdään tai ollaan tekemättä, ikään kuin suhdanteitten mukaan. Lapsi nähdään joko sijoituksena tulevaisuuteen tai kulueränä.
Syyllistäminen yksilöiden valinnoista ei ole oikein, vaikka kysymys syntyvyydestä on myös yhteinen. Valtio ei voi vauvoiksi muuttua, mutta jos Suomi haluaa lisää lapsia, sen pitää raivata perheellistymisen näkymättömiäkin esteitä. Hyvällä perhepolitiikalla yhdistettynä työelämän joustoihin ja parempaan johtamiseen voitaisiin tehdä paljon sen eteen, että syntyvyys Suomessa voisi jälleen nousta ja useamman perheen lapsihaaveet toteutua.
RR: Kastetilaisuuksissa aina ajattelen, että tämänkin lapsen välityksellä Jumala tahtoo viestittää meille, että hän ei suinkaan vielä ole toivoton ihmiskunnan suhteen. Toivoa on, ja näin Jumala meille tahtoo toivoa lisätä. Kääntäen voisi varmaan ajatella, että mitä vähemmän lapsia, sitä suurempi hätä ja epätoivo yhteiskunnassamme vallitsee?
Mitähän Jeesus mahtoikaan tarkoittaa sillä, että jos me aikuiset ihmiset emme käänny ja tule lasten kaltaisiksi, niin me emme näe Taivasten valtakuntaa? Voisiko sillä olla jotakin tekemistä luottamuksen kanssa? Hilja Haahden sanoin: Täysi rauha rinnassani, matkan määrä toivonani. Lapsen onnen syvyys, Isän hellä hyvyys.
Ennen ajateltiin Ison Kirjan mukaan, että ihmisten tehtävä on paitsi viljellä ja varjella luomakuntaa myös lisääntyä ja täyttää maa. Milloin tästä missiosta tuli impossible?
Valtio ei voi vauvoiksi muuttua, mutta onko se edes yrittänyt sitä? Eihän se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että kukaan ei luovu omasta mukavuudenhalustaan eikä suostu tekemään kompromisseja. Miten se nyt menikään: Olemmeko me täällä maan päällä itseämme vai toisiamme varten? Onko meillä pelkästään oikeuksia eikä velvollisuuksia ollenkaan?
Opetusministerin postaus kokonaisuudessaan:
http://sannigrahnlaasonen.fi/2017/05/lapsitoiveet-todeksi/
RR :”Valtio ei voi vauvoiksi muuttua, mutta onko se edes yrittänyt sitä? ”
Ehka se yritti sitä esim. Miina Sillanpään poliittisen perhekeskeisen näkemyksen avulla. Kokemuksesta voi sanoa, että fakta on kuitenkin se, että 70-luvun poliittiset vasemmistoutopiat seurauksineen ovat pyyhkineet lainsäädännön avulla ”huitsin nevadaan” mm. ”äitimyytin”, jonka kuitenkin ennätin elää todeksi.
Tarkennus äitimyyttiin: se oli heteronormatiivinen eikä keinohedelmöitetty äitiys.
Kannattaisiko äiti-myytti heittää pois pesuveden mukana? Jos kannattaa, niin mitä sen tilalle?
Tikittävä biologinen kello ja vauvakuume?
Martti: Nii-in, minkäs niille teet? On siinä luontoaan vastaan taistelemista!
Pakko myöntää: Olen pikkuisen pettynyt, että yksikään vääräleuka ei innostunut louskuttamaan leukojaan tuosta opetusministerin lentävästä lauseesta, joka ideatasolla avaisi todella huikeita näkymiä:
Jos valtio todella muuttuisi vauvoiksi, niin kyse olisi vissiinkin nykyisestä hallituksesta? Vallan lastenkammareissa alkaisi hillitön parku, kun ministerivauvat kiljuisivat kilpaa Juhan, Timon ja Sannin johdolla.
Ministeriöt olisivat täynnä imettäjiä ja imartelijoita, kansa taputtaisi kärttyisiä käsiään riemusta. Pohjoismaiset kuninkaalliset joutuisiva häpeään, kun Euroopan huomio olisi kiinnittynyt suomalaisiin miniatyyrihallitsijoihin. Ministeri Bernerkin voisi saada hoitoa omassa uudessa lastensairaalassaan.
Sihteerit olisivat koko ajan valmiudessa kirjaamaan ylös totuudet, jotka kuullaan lasten ja imeväisten suusta.