Seppo

Kiitos mielenkiinnosta blogiani kohtaan.

Kysyt selvennystä tuohon Sakarjan kirjan ajatukseen, että Pyhää Kansaa vastaan voimien aseet tuhotaan, jotta rauha tulisi Jumalan kansalle.

Aivan konkreettisessa mielessä Jeesus ei toiminut noin, koska tilanne oli aivan toisenlainen kuin Sakarjan profetian aikana. Rooman vallan vastustaminen olisi ollut kansallinen itsemurha. Tämä saatiin tuloskirja kädessä nähdä juutalaiskapinan tuloksena kun suuri osa Pyhää maata tuhottiin kuin myös pääkaupunki Jerusalem ja temppeli. Temppelihän oli kaksi kertaa isompi kuin Ateenan Areiopagi, joka sekin oli yhdistetty jumalanpalveluspaikka ja korkein mahdollinen opiskelun tyyssija, Areiopagi toki epäjumalalle pyhitetty. Tai yksistään Herodes Suuren rakennuttama Salomonin pylväshalli, joka sekin oli kaksi kertaa laajempi kuin Rooman Forum.

Sen sijaan yritin yllä kertoa millä tasolla Jeesuksen tuoma voitto vihollisvalloista tapahtui. Hänen valtakuntansahan ei ollut tästä maailmasta vaan kyseessä oli Taivasten valtakunnan voittoisasta esiintulosta. Tätä voittoa pimeyden valloista eli Saatanan vallan kukistumista yritin yllä tuoda esille. Ratkaiseva taistelu käytiin Golgatan ristin tuomassa koko maailman sovittamisessa Jumalan ja ihmisten välillä. Tämän sovintotyön välityksellä Jeesus voitti synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan ja toi esiin anteeksiannon, ylösnousemuksen ja Jumalan kirkkauden toivon ikuisessa elämässä.

Koska Sakarjan kirjan profetia puhui Messiaan tulosta voittoisana kuninkaana, niin tekstissäni en tarkastellut Jeesuksen ristinuhrin toisia näkökulmia, vaan otin esille ainoastaan tämän puolen, että hän on kuolemalla kuoleman voittanut ja haudoissa oleville elämän tuonut.

Rauli

Kiitos kysymästä

Mielestäni niin kauan kuin elämme tämän maailmankauden aikaa ihmiskunnan suuri ongelma tulee olemaan jatkuva kahinointi milloin milläkin verukkeella. Nuoruuden aikaan 1960 -luvulla kaverien kanssa pohdimme, miten muutamat valtakunnat keksivät kaiken maailman selityksiä törkeälle vallanhimolleen toisten kansojen sortamiseksi tai valtaamiseksi. Silloin puoliksi naureskellen tulimme sanoneeksi, että vielä tulee sellainenkin tekosyy, että sotia käydään ”rauhan hyväksi”. Näin vanhempana huomaa, että tämäpä toteutui nopeammin kuin tuolloin saatoimme kuvitellakaan.

Jeesus sanoo, että tämän maailmankauden ongelmien joukkoon kuuluvat myös sanomat sodista. Joten jos jotain muutosta tähän tulee, niin sellainen voi tapahtua vasta kun Kristus tulee takaisin kunniassaan ja kokoaa eteensä kaikki kansat viimeiselle tuomiolle.

Tuon tapahtuman muutos on kuitenkin niin suuri, että Raamatussa siitä puhutaan uusien taivaiden ja uuden maan luomisena. Tuon tapahtuman kuvaukseen liittyy myös kuvaus Jumalan kansan perille pääsystä taivaan kirkkauteen ja Saatanan lopullinen kukistuminen viimeisine tuomioineen, joten tapahtuman mittasuhteet ovat niin suuria, että on mahdotonta luoda mitään yksityiskohtaista tapahtumien kuvausta. Kaikki jää kuitenkin ikään kuin kuvien muotoon, koska näiden mittasuhteet ylittävät meidän käsityskykymme rajat.

Sen sijaan olen erittäin kriittinen kaikenlaisille oikosulkumaisille johtopäätöksille ja yrityksille joidenkin yksityiskohtien varaan rakennetuille hyvinkin monimutkaisille kyhäelmille milloin minkäkin mallisille muka profetioille, koska valitettavan usein noiden kyhäelmien perusteet ovat hyvin mielivaltaisia ja niiden rakennuspalikat on koottu milloin minkäkinlaisille olettamuksille. Mielestäni tuollaisten kyhäileminen ei ole rakentavaa Raamatun tutkimista.

Niinpä omassa ajattelussani mieluummin puhun vain uskontunnustuksen sanoin:

” — ja on sieltä tuleva

tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”

Tarja

Kiitos puheenvuorostasi

Mielestäni olet erittäin hyvin osannut yhdistää Vanhan testamentin esikuvan ja Ilmestyskirjan sen pohjalle uuteen tilanteeseen ja uusiin tarpeisiin rakentaman uuden ilmauksen Isebelistä. Näin olet pystynyt tiedostamaan Ilmestyskirjan tavan käyttää Vanhaa testamenttia kaiken julistuksensa pohjana ja lähtökohtana. Ilmestyskirjahan on Uuden testamentin kaikkein ”raamatullisimpia” kirjoituksia. Lähes kaikissa sen kuvauksissa on vähintään yksi jollei useampiakin Vanhan testamentin tekstejä esikuvana ja ideoiden lähtökohtana tai kysymyksenasettelujen pohjana. Niin tässäkin esille nostamassasi tapauksessa.

Vanhan testamentin kuvaus Jeehun ajasta on erittäin monien taisteluitten ja sotien täyttämää. Pohjoinen valtio eli Israel oli suurten myllerrysten vallassa. Israel oli edellisen dynastian aikana vähitellen liukunut omasta heprealaisesta uskonnollisuudestaan kanaanilaisten uskonnollisten tapojen valtaan ja suurena vaarana oli koko julkisen uskonnonharjoituksen sulautumien ympäröivien kansojen yhteiseen synkretistiseen uskonnonharjoitukseen.

Tuossa tilanteessa Jeehun toiminta toi uudenlaisen reaktion noita sulautumisia vastaan. Israelin kansan vanha perintö pääsi uudelleen valtaan ja Baalin palvonta saatiin poistumaan julkisista jumalanpalvelusmenoista.

Ilmestyskirja käyttää tuota Vanhan testamentin aikaista historian myllerryksen kautta esikuvana rohkaistessaan konkreettisesti tuolloisen Aasian eli nykyisen Länsi-Turkin seurakuntia uskolliseen pitäytymiseen Kristukseen tilanteessa, missä monet ympäröivän pakanuuden suuret ja paljon kansaa puoleensa vetävät temppelit olivat houkuttelemassa mukaansa pakanallisten menojen harjoittajien kanssa. Ilmestyskirja siis kannustamaan pitäytymään uskollisesti Kristuksen seuraajana ilman, että menee mukaan epäjumalien palvonnan humuun, vaikka noiden menot muutoin olisivatkin olleet kuinka mahtipontisia tahansa.

Näin siis Vanhan testamentin esikuva taistelusta uskontojen sekoittelua vastaan luo pohjan Uuden testamentin ajan ihmisille rohkeasti pitäytyä yksistään Kristuksessa ilman, että lähdetään mukaan tämän uudessa ympäristössä uhkaavan kokonaan uuden aikakauden synkretistismin houkutuksiin.

Tuosta konkreettisesta ympäristöstä sitten sanoma on laajentunut koko kristikunnalle kaikkialla maailmassa sen mukana että Ilmestyskirja on otettu Uuden testamentin kirjojen joukkoon.

Sanoma on täten laajentunut koko kristikunnalle kehotukseksi uskollisuuteen meidän Vapahtajaamme kohtaan. Pitäytykäämme rohkeasti uskossamme lujina. Älkäämme antako minkäänlaisten eksytysten viedä meiltä uskallustamme Kristuksen armon varaan heittäytymiseen. Pitäytykäämme uskollisina sille vapautuksen sanomalle, joka meille on kertakaikkisesti annettu Jeesuksen Kristuksen pelastustyön ansiosta.

Rauli

Valmisteluissa olin kerännyt pienen kokoelman noista lauseista, missä tulevasta Jumalan antamasta rauhasta puhutaan Raamatussa. Tekstiä kirjoittaessani kuitenkin huomasin niiden vievän niin laajaan erilliseen kysymyksenasetteluun, että lopulta päätin jättää sen osion pois tästä blogistani.

Panen tähän vain kaksi noista raamatunkohdista

Jesaja:

9:1 Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.

9:6 Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.

Miika:

5:1 Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.

5:4 Ja hän on oleva rauha:

Vielä yksi näkökohta

Otat esille Ilmestyskirjan kohdan jonka varaan on rakennettu melkoinen määrä erilaisia teorioita ja oppeja, milloin tekstille uskollisempia milloin hyvinkin vapaasti ajatusten lentoon yllyttäviä mielipiteitä.

Mikäli tämä keskustelu johtaa kysymykseen niin santusta tuhatvuotisesta valtakunnasta, niin noissa keskusteluissa on esiintynyt mitä kiihkeimpiä kannanottoja milloin millekin näkökulmalle kallistuneina.

Uskonpuhdistuksen aikana oppi tuhatvuotisesta sekaantui aikakauden vallankumouksellisiin liikkeisiin siinä määrin, että uskonpuhdistajien piti ottaa hyvin voimakkaasti kantaa tuona ajankohtana liikkeellä olleita tulkintoja vastaan välttääkseen uudelleen esiin ryöpsähtäviä vallankumouksellisia ilmiöitä. Sellaisiin ei yksinkertaisesti enää ollut varaa. Niin paljon oli kansaa kuollut ja niin moni oli menettänyt lähes kaiken elämässään, että moista ei enää missään tapauksessa haluttu päästää uusiintumaan.

Matias. Otitpa erinomaisia kohtia Raamatusta, kaikki nuo osoittavat hienosti Jeesuksen tulevan vallankäytön. Ei häntä turhaan kutsuta Jumalan valtakunnan kuninkaaksi!

Olen minäkin kuullut, liiankin useasti, “mitä kiihkeimpiä kannanottoja milloin millekin näkökulmalle kallistuneina” Jeesuksen tuhatvuotisesta hallituskaudesta. Sellaisiin ei meillä ole mitään tarvetta mennä tässä keskustelussa, Raamatun sanoma riittää.

Tuossa Ilmestyksen 20. luvussa suuntaviivat Jeesuksen hallintokaudelle esitetään mielestäni varsin selkeästi. Kenties olet jopa samaa mieltä? Käytän käännöstä UT2020, jonka ilmaisuvoimaiseen tekstiin olen ihastunut, nyt ei liene tarpeen sanatarkkuuteen takertua.(Esim “Manala”??)

Ensimmäinen vaihe kerrotaan jakeessa 2: “Hän pyydysti ja kahlitsi tuhanneksi vuodeksi lohikäärmeen – tuon alkuaikojen käärmeen, jonka nimi on Paholainen ja Saatana.” Ja sama jae kertoo syyn moiseen: “Näin lohikäärme ei voisi vielä tässä vaiheessa johtaa kansoja harhaan”. Toisaalta sitten “Tuhannen vuoden kuluttua se on kuitenkin päästettävä hetkeksi vapauteen.”

Tuhannen hallitusvuoden lopusta kerrotaan luvun lopussa: “Paholainen, heidän harhauttajansa, heitetään rikinkatkuiseen tulijärveen… Kuolema ja Manalakin heitettiin tulijärveen. Tällainen on toinen kuolema, tulijärvi. Tulijärveen heitettiin kaikki, joiden nimeä ei ollut elämän kirjassa.”(10,14)

Jeesuksen aikaansaama kuoleman poistaminen tuossa lopussa kerrotaan muualla Raamatussa esimerkiksi näin: “Kristuksen on näet hallittava, kunnes hän on alistanut kaikki viholliset jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistuu kuolema.(1.Ko15:25,26)

Ilmestyskirja ei kerro tuossa luvussa 20 mitään hallitusajan olosuhteista, jolloin Saatanan vaikutus siis puuttuu. Olisiko sinun mielestäsi juuri nuo tässä keskustelussa palmusunnuntain tekstin johdolla esille nostetut tekstit kuvailemassa tuota tuhat vuotta kestävää ajanjaksoa? Rohkenen myös kysyä , että olisiko kenties muilla keskustelua seuraavilla näkemyksiä Jeesuksen roolista valtakunnan kuninkaana, saamassa ”voittoa kuoleman vallasta” kuten asia blogin otsikossa ilmaistiin.

Rauli

Kiitos puheenvuorostasi
Huomaan että aikaa on humahtanut ennen kuin olen päässyt jatkamaan keskustelua.

Huomaan että jos pyrin ottamaan esille monia näkökulmia, niin vastaukseni hajoaisi moneksi pieneksi artikkeliksi. Siksi otan esille vain muutaman näkökulman.

1) Ilmestyskirja on hyvin Raamatullinen. Kauttaaltaan se on ikään kuin uudelleen omin sanoin ja kielikuvin kerrottua Vanhan testamentin tekstiä.

Näin tässäkin luvussa 20 joka on aikojen kuluessa herättänyt valtavan määrän keskustelua.

Tuolle kohdalle löytyy esikuva Hesekielin kirjassa.

Messiaaninen valtakunta löytyy Hes. 37

Gogin ja Magogin sota luvuissa Hes. 38-39

ja Uusi Jerusalem luvusta Hes. 40.

2) Ilmestyskirjan johtava ja kantava aihe on taistelu Jumalan Karitsan valtakunnan eli
Jumalan valtakunnan eli kirkon toisaalla ja Saatanan valtakunnan eli pimeyden valtojen välillä toisaalla. Niin on myös Ilm 20 luvussa.

Enkeli Mikaelin taistelu Saatanaa vastaan kuvataan jo Ilm 12 luvussa. Silloin Mikaelin aseena on Jumalan Pojan kallis sovintoveri. Jumalan Karitsan uhrin takia Mikael on voittoisa ja Saatana heitetään alas taivaasta. Näin Saatana menettää arvoasemansa Jumalan edessä. Näin sen valta on voitettu jo periaaatteellisella tasolla.

Nyt luvussa 20 tuo Saatanan kukistuminen saa uuden asteen, kun Saatana heitetään syvyyteen. Koko Ilmestyskirjan kuvaama Jumalan täydellinen voitto kaikesta pahasta, Jumalan suuri voittokulku etenee. Saatana kukistetaan niin hyvään kuoppaan että sen valta murtuu ei vain periaatteellisella tasolla, vaan niin että se ei enää voi tehdä pahojaan samalla tavoin kuin aikaisemmin.

Kolmantena vaiheena tässä Saatanan vallan yhä tehokkaammassa vähentämisessä on sitten sen vallan viimeisenkin askelman kuvaaminen, kun Saatana heitetään ikuiseen kadotukseen, ikuiseen tuleen.

Samaan aikaan kun siis Jumalan valtakunnan etenemistä , vaikka kuinkakin vaivojen ja ahdistusten keskelläkin, kuvataan kautta koko Ilmestyskirjan, niin myöskin pimeyden valtojen voiman väheneminen askel kerrallaan kuvataan erittäin johdonmukaisesti.

Näin tuo luvun Ilm 20 tapaus on nähtävä yhtenä vaiheena tässä askel askelelta kuvatussa Saatanan vallan vähenemisessä aina siihen asti, että se viimeisten tapauksien yhteydessä kokonaan ja täydellissi kukistetaan.

Kirjoitit Tarja sitaatin ”Aikamuoto eli tempus on verbin taivutuskategoria, jolla ilmaistaan verbin kuvaaman tapahtumisen aikaa suhteessa puhehetkeen “. Ja tältä pohjalta näet ongelmia Raamatun heprealaisen osan ennustuksissa.

Lainaan sinulle hiukan tietoa osoitteesta V0 Verbit Johdanto (HEPREA VERBIT YLEISTÄ) (gen.fi)

“Raamatun hepreassa ei ole kuin yksi nimenomainen aikamuoto eli tempus: pa’alin eli kalin konsekutiivinen (jatkava) imperfekti, joka on menneen ajan kertova muoto.”

Kiinnitit huomiota lauseeseen “‘ Lapsi on meille syntynyt,’ ei sanota; tulee syntymään.”

Näin todetaan tuolla Genesis-sivulla:

“Raamatun hepreassa perfektiä käytetään kahdessa eri merkityksessä.

– 1. Perfekti kuvaa kertovissa teksteissä menneen ajan tekemistä (suom. imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti).

– 2. Jumalan profeetallisissa sanoissa, erityisesti runomuotoisissa teksteissä, perfekti ilmaisee nimensä mukaisesti täydellistä, varmaa, kertakaikkista ja ehdotonta tekemistä tai tapahtumista, sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa (suom. preesens ja futuuri). Tätä kutsutaan nimellä profeetallinen perfekti.

Perfekti voidaan siis yhteydestä riippuen kääntää millä tahansa aikamuodolla: menneellä, nykyisellä tai tulevalla. Aikamuodon sijasta pitäisi pikemmin käyttää sanaa ”aspekti” (tekemisen laatu, ”näkökulma”). Perfekti on varmaa, täydellistä ja loppuun saatettua tekemistä.”

Matias varmaankin täydentää tätä minun sitaattiani. Ilmeisesti olet tähän asti luullut, että Raamatun heprean verbimuotoja voi päätellä nykykielten tempuksiin suoraan rinnastaen. Niin ei kuitenkaan ole.

Tarja

1) Kyllä teologian opiskelussa kielioppiin kiinnitetään paljonkin huomiota.

Heprean kielen ja kieliopin jauhamista mentiin erittäinkin jatko-opintojen alkamisen yhteydessä pidetyssä seminaarissa. Kokonainen vuosi meni nimenomaan kielen ja kieliopin syvemmän ymmärtämisen ja analysoinnin mahdollistamiseksi.

2) Hepean kielen verbioppi on kuitenkin aivan eri tavoin rakennettu kuin meidän kotimaiset kielemme suomi tai ruotsi. Meille verbien ”aikamuodot” jopa kuvaavat aikaa, kun taas heprean kielessä niiden tehtävä on aivan eri tasolla. Rauli on aivan oikein tuonut esille sen että muutamat oppikirjat yrittävätkin kuvata verbimuotojen tehtävää nimittämällä niitä aspekteiksi. Hän myös on kuvannut näiden muotojen pääasiallisia käyttöalueita siltä osin kuin niillä on merkitystä sinun esittämäsi asian ymmärtämisen yhteydessä.

3) Myös aikakäsitys on erilainen eri kulttuureissa. Me olemme niin tottuneita meidän suomalaiseen kronometrisesti kuvattuun aikakäsitykseen. Nämä asiat ovat ensiksi ja sitten tapahtuu tämä ja sitten tämä jne.

Sen sijaan heprealainen aikakäsitys on ikään kuin erilaisten peräkkäisten tai rinnakkaisten maailmojen muodostamia aikayksikköjä, maailmanaikoja, aikakausia eli ison universumin sisään rakennettuja pienempiä aikaulottuvuuksia omine maailmoinee tai mitä sanaa kulloinkin näkee hyväksi näiden eri aikakausien muodostamista tapahtumista käyttää.

Pyhien toimitusten aikana aika ikään kuin häviää ja pyhässä kertomuksessa mainittu tapaus alkaa elää omaa elämäänsä yhteiseen hartauteen osallistuvien keskuudessa. Ei siis ainoastaan meidän tyyliimme muistella Jeesuksen kerran tapahtunutta ratsastamista, vaan me ikään kuin menemme keskelle väkijoukkoa ojentamaan vaatteemme tielle ja levitämme tiellä palmujen oksia. Näin kaksi eri aikakauden tilannetta ikään kuin yhtyvät yhdeksi maailmaksi yhdeksi tapapukseksi. Menneisyys toteutuu nykyisyydessä.

Profeetallisessa tarkastelussa tämä menneisyyden siirtyminen nykyhetkeen saa pysyvämmän ja konkreettisemman ulottuvuutensa, Niinpä myös tuo Jesajan kirjan ennustus pojan saamisesta ei ole vain historiallinen tuon tilanteen keskellä tapahtunut perheen lisäys vaan se saa pyhän kansan elämän jatkumisessa kokonaan uuden sanoman kertoakseen: Kerran Jumalan asioihin puuttuminen tapahtuu juuri tässä kohtaa kuvatun syntymän uusi syvällisempi ja täyteläisempin toteutuminen. Profeetallinen ennustus toteutuu. Näin meidän aikamuotojemme jaotuksen puitteissa pysyen voimme puhua menneen ajan profetian ja nykyhetken profetoimisen välinen aikaero ja ajatuksellisen ajallisen eron välinen väliseinä häviää ja lupaus muuttuukin täyttymykseksi.

Rauli

Kiitos heprean verbimuotojen erilaisen tarkastelutavan eron kuvaamisesta.

Tarja. Selitin ilmeisesti huonosti, koska et tainnut ymmärtää varsinaista pointtiani. Ehkä haluat tarkistaa asian joltakin kieliasiantuntijalta? Netistäkin löytyy opetusta aiheesta.

Kun suomen kielessä sanotaan syntyi, on syntynyt tai oli syntynyt, tarkoitetaan ajallisesti takana olevaa tapahtumaa. Heprean kielessä ei ole aikamuotoja samassa merkityksessä, kaikki tapahtumien ajoitukset täytyy päätellä muulla tavoin. Meidän aikamuotojemme suora vertailu Raamatun hepreaan antaa mahdollisuuden napsia näennäisiä ristiriitoja erityisesti noista ennustuksista. Et ole ainoa, joka tuollaisiin on kompastunut.

Heprean kielen verbi ilmaisee oikeastaan tekemisen tilaa (aspektia), toisin sanoen joko päättynyttä (perfektiivinen tila) tai päättymätöntä (imperfektiivinen tila). Niillä voidaan ilmaista menneisyydessä tai tulevaisuudessa tapahtuvaa, se oikea vaihtoehto käy ilmi tekstiyhteydestä. Esimerkiksi verbin perfektiivistä eli tekemisen päättyneeksi ilmaisevaa tilaa käytetään menneestä, mutta sitä käytetään myös tulevasta alleviivaten sen varmaa tapahtumista.

Eli kun Raamatun heprealaisessa tekstissä lukee “lapsi on syntynyt” se ei välttämättä merkitse suinkaan kirjoitushetkeä edeltävää tapahtumaa vaan varmuutta siitä, että lapsi tulee aikanaan syntymään. Ja sellaisesta tapahtumasta sitten se Raamatun kreikkalainen puoli kertookin aika paljon.

Tarja

Mielestäni jo edellä toin esille kolme näkökulmaa siitä miten eri kulttuureissa ja jopa yhden ja saman kultuurin sisällä eri aloilla esiintyvien kuvausten puitteissa verbien muotojen tehtävät vaihtelevat kielestä toiseen mentäessä.

Siinä mainitsemassani profeetallisessa käytössä tavoitteena on vapautua nimenomaan meidän aikakäsityksemme absolutisointia. Verbimuodoilla on oma merkityksensä mutta ne vain toimivat hyvinkin erilaisten käsite-erojen kuvaamisessa. Näin aidon profetian tiedostaminen jossakin tekstissä ei ole meidän suomemme tai ruotsin kielemme rakenteen käyttöä mittanuorana vaan konaan uuden aikakauden esiin tulemista. Sana muuttuu teoksi ja kuvaannollinen kuvaus uudenlaisiksi toimintamalleiksi äidinkielen ja toisen kotimaisen opettelussamme.

Rauli

Kiitos tuosta vertailusta.

Kyllä noissa kahdessa kohdassa on jotain samanlaista yhteistä. Jumalan voitto hänen kansansa ahdistajista ja Jumalan valtakunnan täydellinen voitto.

Tuolla yllä vastasin jo Sepolle, että tässä blogissani olen tarkastelussani keskittynyt etupäässä Jeesuksen saamaan täydelliseen voittoon synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta eli pimeyden valloista.

Olen valinnut tämän näkökulman siitä syystä, että yritykset sijoittaa joitakin Ilmestyskirjan kohtia ikään kuin jonkun meidän havaintopiirimme tapahtumien yhteyteen, ovat useinkin johtaneet hyvinkin hajanaiseen keskusteluun, missä eri ihmisten erilainen tapa hahmottaa historiaa helposti johtaa hyvinkin eri suuntiin vieviin mielikuviin ja valitattavasti synnyttää sanan vääntöä sellaisista kysymyksistä, joiden kulkusuuntaa ohjaavat enemmänkin omat aatteelliset ja ideologiset näkökulmat vaikka toisinaan niihin saatetaan hyvinkin fiksusti samanaikaisesti kytkeä joitakin teologisia kysymyksiä.

Ongelmallisempia ovat sellaiset joiden ajattelussa Ilmestyskirjan hyvin avoin kielenkäyttö on synnyttänyt ison joukon ajatusrakennelmia, joihin omiin ajatuksiin kytketään muutamia irrallisia raamatunlauseita ja näiden varassa käydään sitten väittelemään toinen toistaan vastaan. Näin netissä olen sellaistakin nähnyt, mutten sellaisiin keskusteluihin ole jaksanut innostua, kun vaikutelmaksi jää, että eri ihmisten erilaiset tulevaisuudenpelot projisoidaan milloin minkäkinlaisen rakennelman varaan. Koska omat toiveet ja omat pelot kytkeytyvät eri järjestelmissä muutaman teidon palasen joukkoon, niin en ole löytänyt mitään mielekästä keinoa pystyäkseni auttamaan selkeyttävillä kommenteilla. Olen kokenut, että vastatessani yhden tason kysymykseen se kolahtaakin vastaanottajan ajatuksissa jonkin aivan toisen tason jutuksi eikä ole syntynyt mielekästä keskustelua.

Sen sijaan voidaan aivan perustellusti sanoa, että Ilmestyskirja on mitä suurimman toivon ja lohdutuksen sisältävä kirja. Alusta loppuun siinä mennään rautaisella logiikalla aivan johdonmukaisesti kuvaten miten tässä ajassa kilvoitteleva Jumalan kansa voi kaikkien vaikeuksiensa ja jopa siellä täällä kokemiensa vainojen keskelläkin nostaa päänsä ja suunnata katseensa eteenpäin. Jumalan vallan voittokulku on menossa ja Jumalan kaikkivaltiuden täydellinen voitto on meidän toivomme. Teoksen kantaviin ajatuksiin kuuluvaa tiivistelmää: ”Minä tulen pian”, valaistaan mitä erilaisimmin kuvauksin, joissa kaikissa tulee näkyviin miten pimeyden vallat yrittävät nousta Jumalaa ja hänen kansaansa vastaan, mutta kerta toisensa jälkeen niiden hankkeet kaatuvat jo puoleen matkaan ehtiessään: 3½ vuotta eli 42 kuukautta eli 1260 päivää on vain puolet pyrkimyksissään perille pääsemisen eli täydellisyyden edellyttämän vuosiviikon eli 7 vuoden tavoitteesta.

Aste asteelta Jumalan valta tulee yhä selvemmin esille ja päättyy siihen että viimeisessä tuomiossa kaikki pimeyden vallat lopullisesti ja täydellisesti kukistetaan. Näin jäljelle jää yksistään Jumalan kunnia ja ylistys, jota pitkin matkaa ennakoivat teoksen liturgiset kuvaukset, kun matkalla kohti voittoa voidaan jo ikään kuin esimakuna eli ikään kuin ennakoiden kokea miten pyhässä liturgiassa taivas ja maa kohtaavat toisensa, näkymä taivaan kirkkauteen luo valoa ja toivoa matkalla kohti voittopalkintoa.

Kirjoitit mielestäni hyvin Ilmestyskirjan sanomasta: “Jumalan vallan voittokulku on menossa ja Jumalan kaikkivaltiuden täydellinen voitto on meidän toivomme.“ Taidamme olla kuitenkin samaa mieltä siitä, ettei Raamattuun tutustumista kannata aloittaa sen viimeisestä kirjasta?

Blogisi fokuksesta sanot, että “tässä blogissani olen tarkastelussani keskittynyt etupäässä Jeesuksen saamaan täydelliseen voittoon synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta eli pimeyden valloista.” Joten siirrän minäkin keskustelussa painopistettä enemmän Jeesuksen tuhatvuotisen hallitusajan tälle puolen. Vaikkapa siihen vuorokauteen, jolloin Golgatan keskimmäisellä kuoli Voittaja ja antoi meille sen mahdollisuuden iankaikkiseen elämään.

Kaksi tuhatta vuotta sitten voitiin tehdä havainto: “Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on”. Ja tuo kuningas itse totesi “Maailmassa teitä ahdistaa, mutta olkaa rohkeita: minä olen voittanut maailman.”(Joh16:33)

Ennen voittoaan kuolemasta Kristus lupasi uskollisille apostoleilleen osallisuuden tuohon “Jumalan kaikkivaltiuden voittoon”, kuten sinä asian ilmaiset. Jeesus varmasti sai ensimmäisten seuraajiensa täyden huomion, kun hän sederin eli pääsisäisaterian loppuvaiheessa sanoi: “Te olette pysyneet kanssani kaikissa koettelemuksissani. Niinpä minä lupaan teille kuninkuuden, niin kuin Isä lupasi sen minulle. Minun valtakunnassani te syötte ja juotte minun pöydässäni ja istutte hallitsijoina Israelin kahdentoista heimon valtaistuimilla.”(Lu22:28-30)

Ilmestyskirjassa Jeesus toistaa tuon lupauksen: “Voittajan annan istua kanssani valtaistuimellani. Niinhän minäkin voitettuani istuin Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.”(Ilm3:11)

Toteat hyvin blogin lopussa: “Jeesus hankki Jumalan vanhurskauden koko maailmalle. Sanoma siis on tarkoitettu kaikille.” Miksiköhän alamaisuus Jumalan valtakunnan kuninkaalle, se kapea tie, kelpaa niin kovin harvoille?(vrt Lu13:23) Blogin otsikossa mainittu ”uusi aika – voitto kuoleman valloista” taitaa olla harvojen herkkua? Vai mitä ajattelet?

Rauli

Kiitos erinomaisesta puheenvuorostasi.

Heprean kielessä on yksi sana joka tarkoittaa sekä pelastamista että voittamista.

jə·šū·‘āh, יְשׁוּעָה ,

https://biblehub.com/hebrew/3444.htm

Monessa yhteydessä me olemme tottuneet käyttämään vaihtoehtoa, että me pelastumme kun uskomme Jeesuksen täytettyyn pelastustekoon.

Ilmestyskirjassa puolestaan on useamman kerran esillä voittamisen vastine.

Tämä on selkeästi yhteydessä Ilmestyskirjan perustavan näköalan esille tuomisessa, joka voidaan ilmaista laulun sanoin: ”Meillä ompi voitto, meillä ompi voitto, veressä Jeesuksen.”