Poikani kommentti minusta: ”Se lukee.”
Jumalan kansa sai avun. Saa nykyisinkin. Jumala pelasti kansansa hädästä. Pelastaa tänäänkin. Jumala kutsui kansansa menemään eteenpäin. Niin hän kutsuu nykyisinkin. Jumala antoi sanansa oppaaksi pyhälle kansalleen. Yhä edelleen hän opastaa Pyhän sanansa kautta.
Jumala on antanut turvallisen lupauksen omilleen, omalle kansalleen, kirkolleen. Hän pitää huolta omistaan. Yhä edelleen hän on väkevä ja voimallinen auttamaan.
Muinoin Jumala johdatti kansansa orjuuden alta luvattuun maahan. Mooseksen johdolla kansa lähti liikkeelle. Jumala antoi ohjeet toimiin. Vapautuksen vaellus oli alkava. Kansa sai oppia Jumalan sanasta. Jumala puhui ja kertoi armollisuudestaan tuhansille polville häntä seuraavilleen. Viisauden kirja kuvaa tätä ihanin sanoin:
Se yö ilmoitettiin ennalta esi-isillemme,
jotta he rauhassa ja luottavaisin mielin
voisivat iloita saamistaan lupauksista.
Sinun kansasi odotti oikeamielisten pelastusta
Matkan aikana Jumala puhui Siinain vuorella. Hänen sanansa ilmoitus täydentyi sitten vuosisatojen aikana yli tuhantena vuotena. Jumalan sanan voima on yhä mittaamaton. Herramme pitää huolta sanastaan. Häntä saamme kiittää ja ylistää. Palvoa pyhinä ja arkena, jokaisena päivänä. Kaikukoon riemulaulumme Jumalamme kunniaksi.
Jo tuolloin he puhkesivat kiitokseen
ja lauloivat esi-isien ylistyslauluja.
Kansaa odotti pitkä vaellus. Neljäkymmentä vuotta matka kesti. Jumala oli heidän valonaan pimeydessä ja pilviverhona liiallista hellettä vastaan päivän kuumuudessa.
Omalle kansallesi sinä annoit leimuavan tulipatsaan
oppaaksi tuntemattomalle taipaleelle,
auringoksi, joka ei polttanut heitä
heidän maineikkaalla vaelluksellaan.
Matkan aikana oli toisinaan pulaa ruuasta tai juotavasta. Sitten se kuitenkin järjestyi. Jumala piti omistaan huolta.
Monella tapaa ihminen voi huokailla vaikeuksiensa keskellä. Voi olla huolia, olla ahdistusta. Joku asia hiertää kuin kivi kengässä. Joskus ihminen ei itsekään ymmärrä mistä huolet voivat tulla.
Kaiken keskellä saamme nostaa katseemme Vapahtajamme suureen rakkauteen. Pankaamme luottamuksemme hänen huolenpitoonsa. Sitä joka hänen luokseen tulee, hän ei heitä pois.
SUNNUNTAI 17.9.2023
16. sunnuntai helluntaista
Jumalan huolenpito
Pyhän apokryfiteksti: Viis. 18:3–4, 6–9
Omalle kansallesi sinä annoit leimuavan tulipatsaan
oppaaksi tuntemattomalle taipaleelle,
auringoksi, joka ei polttanut heitä
heidän maineikkaalla vaelluksellaan.
Nuo toiset olivat ansainneet
sen, että heiltä riistettiin valo
ja heitä pidettiin vankeina pimeässä.
Hehän olivat vanginneet sinun kansasi,
jonka oli määrä välittää maailmalle
lain katoamaton valo.
Se yö ilmoitettiin ennalta esi-isillemme,
jotta he rauhassa ja luottavaisin mielin
voisivat iloita saamistaan lupauksista.
Sinun kansasi odotti oikeamielisten pelastusta
ja vihollisten tuhoa;
sinä rankaisit meidän vastustajiamme
ja samalla kutsuit meidät luoksesi
ja johdit kunniaan.
Sinun hurskaasi, jalojen miesten jälkeläiset,
toimittivat uhrinsa salassa
ja sitoutuivat yksimielisesti
noudattamaan tätä pyhää lakia:
hurskaiden tulee jakaa keskenään
niin menestys kuin vaaratkin.
Jo tuolloin he puhkesivat kiitokseen
ja lauloivat esi-isien ylistyslauluja.
Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-17-9-2023/
Viisauden kirja on luettavissa täällä
https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/WIS.18
Vanhemmat käännökset vuoden 1642, vuoden 1776 ja vuoden 1938 käännökset ovat luottavissa täällä
https://www.finbible.fi/Biblia1642/Apokryfikirjat/Salomon_Wijsaus_18.htm