Historioisija Mikko Moilanen arvioi hiljan julkaistussa tutkimuksessaan, että Suomessa teloitettiin 2000 – 2500 ihmistä 1600- luvulta 1800 luvulle. Tämä surullinen tilasto taustoineen kertoo yhtä paljon sen ajan yhteiskunnan raaoista ja armottomista arvoista kuin ihmisten tekemistä rikoksista.
Noin puolet teloitetuista oli naisia, jotka olivat syyllistyneet syyteiden mukaan noituuteen tai lapsen murhaan.
Maailmassa teloitettiin yhteensä 60.000 – 100.000 ihmistä noitina, joista n. 80 % oli naisia. Jos pahantahtoiset, hysteeriset tai luulotautiset ihmiset alkoivat syyttää jotakuta noituudesta ja keksivät todisteita, mahdollisuudet olivat kieltää syyllisyys ja tulla kidutetuksi ja kuolla tai tunnustaa ja kuolla silloinkin tuskallisesti esim. polttamalla.
Noitavainot olivat tuon ajan ajankohtaista ja toimivaa ”kristillisyyttä”.
Lapsen murhaajat olivat pääasiassa naimattomia naisia, jotka joku isäntä tai renki oli pistänyt paksuksi mutta useimmiten ei joutunut tekoaan sovittamaan, koska nainen tuli syylliseksi epätoivoissaan tehtyyn lapsenmurhaan. Tämä tietysti kertoo yhteiskunnan armottomuudesta ja kovuudesta yksinäisiä äitejä ja aviottomia lapsia kohtaan, joille ei ollut olemassakaan ihmisarvoista elämää ”kristillisten” arvojen yhteiskunnassa.
Tämäkin julma ja kova syrjintä ja hyljeksintä, joka vielä kohdistui muutoinkin yhteiskunnassa vähäosaisimpiin naisiin, tuli kristityiltä, jotka uskoivat raamatun (vanhan testamentin) arvoja opetuksia ja halusivat soveltaa niitä yhteiskuntaan.
Kirkoissa edelleen laulettavien keskiaikaisten virsien tekijöistä moni ilmeisesti myös kannatti noita karmeita arvoja ja käytäntöjä muiden mukana, mikä ”pilkahteleekin” joissakin sanoituksissa.
Tuon melko lähellä olleen ajan monet kristityt myös kannattivat teloitusten lisäksi orjuutta, naisten alistamista kaikessa yhteiskunnassa, kuolemanrangaistusta, julkisia häpeärangaistuksia, lasten ja naisten henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä kurinpidon nimissä, naisen hiljentämistä seurakunnassa, miehen oikeutta raiskata vaimonsa avioliitossa, jne.
Kaikki nämä ihmisarvon loukkaukset ovat meidän tuntemamme ja käyttämämme raamatun arvojen, esimerkkien ja opetusten mukaista eli siis monen mielestä ”jumalan sanaa” eli Jumalan tahdon mukaista.
Onko tämä kaikki ollut muka kristillistä. NO EI TODELLAKAAN, vaan harkittua vallankäyttöä ja väkivaltaa, jota perustellaan vanhan testamentin eli perinteisen juutalaisuuden arvoilla, JOTKA EIVÄT OLE KRISTILLISIÄ ARVOJA.
Meillä Suomessakin on monia konservatiivisia raamatunopettajia, jotka edelleen opettavat vanhaa testamenttia ikään kuin kristillisyyteen kuuluvana. Näin konservatiiviset vanhatestamentilliset epäkristilliset arvot saavat niistä tukea.
Olen ihmetellyt pitkään, miksi Jeesuksen opetuksista kuulee niin harvoin hyvää opetusta. Ilmeisesti Jeesuksen vieläkin radikaalit tasa-arvon, vapauden, myös tuntemattomiin ulottuvan rakkaudellisuuden, armollisuuden ja Jumalaan luottavan iloisen huolettomuuden arvot ja opetukset ovat liian vaikeita perinteiselle vanhatestamentillissävytteiselle, lakihenkiselle ja synkistelevälle luterilaiselle ”kristillisyydelle”.
Veli-Jussi Jalkanen :”Tämäkin julma ja kova syrjintä ja hyljeksintä, joka vielä kohdistui muutoinkin yhteiskunnassa vähäosaisimpiin naisiin, tuli kristityiltä, jotka uskoivat raamatun (vanhan testamentin) arvoja opetuksia ja halusivat soveltaa niitä yhteiskuntaan.”
Tässä kommentissa mennään varmaankin taas ”väärien” maalitolppien väliin minkä palautteen olen monien muidenkin kommenttieni kohdalla saanut.
”Olipa kerran” nykyisen Iisalmen Runnin kylässä kylpylä, jonka hierojana ja kansanparantajana toiminut naishenkilö sai aviottoman lapsen v. 1900. Tuolloin tapahtuma oli lain mukaan rangaistava rikos, sillä maallista valtaa käyttävät keisarit ja keisarinnat ja tsaarit ja tsaarittaret katsoivat olevansa ”Jumalan armosta” oikeutettuja käyttämään kaikkea ja myös kirkkojen papistoa koskevaa lainsäädäntövaltaa valtakunnassaan omien tavoitteidensa mukaisesti.
Kylpylä, jossa kansanparantaja toimi, oli hyvin suosittu ja siellä olevan lähteen parantavaa vettä kävivät juomassa monet aikansa merkkihenkilöt, kuten mm. Mannerheim ja Suomen kirkon arkkipiispa. Kun lapsi syntyi, arkkipiispa tunsi sääliä äitiä ja lasta kohtaan ja vastoin voimassa ollutta lakia otti heidät suojelukseensa. Kun lapsi kasvoi, hän kävi noutamassa arkkipiispan asemalta, kun tämä tuli paikkakunnalle. Arkkipiispa jopa lahjoitti rahat lapsen koulunkäyntiä varten, mutta lapsen äiti rakennutti rahoilla itselleen ja lapselleen pienen torpan, josta tuli heidän kotinsa, jossa arkkipiispa usein vieraili. Omaan kotimökkiin heillä ei ilman arkkipiispan apua olisi ollut varaa.
Lapsi varttui, vanheni ja avioitui aikanaan. Lopulta hänestä sitten tuli isoisäni, joka tarinoillaan ja toiminnallaan sinetöi rakkauteni ja kunnioitukseni kirkkoa, vaan ei maallisten lakien säätäjiä, kohtaan.
Veli-Jussi
Tekee vääryyttä historian aikana eläneitä ihmisiä kohtaan, jos tuomitsee heitä sellaisilla kriteereillä jotka eivät mittaa heidän aikansa elämäntilannetta kuin pieneltä osalta. Tällöin nimittäin historian muodostaman kuvan vääristymä muuttaa mittasuhteet samalla tavoin kuin hassusti vääristävät peilit kuvaamme. Nähdään samoja asioita mutta eri mittasuhteissa kuin alkuperäinen.
Tekstisi esimerkiksi antaa sen mielikuvan että Vanha testamentti olisi pahasta. Kuitenkin juuri Vanhan testamentin aikana luotiin pohja Uuden testamentin aikakaudelle. Kristikunnan alkuakoina Vanha testamentti oli ainoa kristikunnan pyhä kirja. Siitä luettiin profetiat Jeesuksesta. Siitä luettiin rakkauden käskyn armollinen asenne lähimmäistä kohtaan jne.
Nykyaikanakin mitä ajankohtaisin on esimerkiksi Vanhan testamentin kehotus että muukalaista ei saa sortaa, vaan häntä on autettava. Mitä suurimmassa määrin ajankohtaiseksi tämän tekee maailmassamme elävät noin 70 miljoonaa pakolaista.
Otettava huomioon että kahden ensimmäisen kristillisen vuosisadan aikana Vanha testamentti oli lähes tulkoon ainoa Raamattu. Uuden testamentin kirjoituksia saatiin käyttöön vasta vähitellen sitä mukaan kuin rikkaimmilla oli varaa teettää kopioita säilyneistä käsikirjoituksista. Opin puhtaudesta pitivät huolta kahdella jalalla kulkevat Kristuksen todistajat: piispat. Apostolisen jatkumon eli successio apostolican tehtävänä oli huolehtia aidon ja oikean perinnön säilymistä elävänä kristikunnan keskuudessa. Vasta sitten vähitellen kun käsikirjoituksia oli pystytty vähitellen saamaan enemmän nykyisen Uuden testamentin tekstit alkoivat tulla tutuiksi kirkon keskuudessa.
Aamen!
(Kun täällä ei voi peukuttaa niin peukun voi ilmaista sanalla ”aamen”.)
Monesti kuulee arvostelua Kristinuskon lakihenkisyydestä, mutta juuri siitähän Jeesus tuli ihmisen vapauttamaan. Toisin kuin Kristillisyydessä toimii kuitenkin toinen vanhatestamentillisen pohjan omaava uskonto, joka ei ole Juutalaisuutta, vaikka lakihenkisyys on heilläkin vahvaa.
Kaikissa vahvoissa lakihenkisissä uskonnoissa toimii syyllisyyden ja häpeän vahva kuristus ote. Näissä myös tekopyhyys ja ulkonainen hurskaus, näkyvä Jumalan palvonta, uskonnolliset menot ja rituaalit ovat valtaapitävien käytössä, joilla hallitaan yhteisön toimintaa ja blogistin kuvaamat väärinkäytökset ovat edelleen arkipäivää. Jokainen voi mielessään tunnistaa missä vääryys on vallassa.
Kristinuskon ytimessä on Jumalasta meihin tullut Rakkaus, joka on Vapautta Kristuksessa, se on täydellisyyden side. Ilman Rakkautta kaikki on turhaa ja lihallista.
”Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa.
Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee,
niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. 2.Piet.1:1-8
V-J on miltei lankeamassa vihapuheeseen, kun hän ottaa ensin esiin muinaisten vallanpitäjien synnit ja asettelee niitä syyttömien niskoille.
Tähän sopineen Pekka se,mitä olen sanonut yhdessä kirjassani:
”Miksi menneistä:
Voimme nyt mielekkäästi kysyä, miten kaikki edellisissä luvuissa kuvattu kauheus liittyy tämän kirjan aiheeseen? Eiväthän uskovien vanhat synnit ole nykyisen kristikunnan syy eivätkä nykyuskovat tai tavan vuoksi kirkkoon kuuluvat ns. kulttuurikristityt ole vastuussa isiensä teoista?
Mutta kysymys ei olekaan tämän päivän ihmisistä, jotka eivät tietenkään ole eilisen teoista vastuussa. Kysymys on tämän päivän opeista. Nykyinen kristitty on vastuussa eilisen kertomisesta ja eilisestä oppimisesta. Historian selityksestä ja totuudellisuudesta. Kysymys on tämän päivän opeista ja opetuksesta; opetukseen ja oppeihin yhä liittyvästä vallankäytöstä. Sillä vaikka ihmiset eivät enää tulekaan yleisesti ottaen vainotuiksi ja roviot ovat sammuneet, niin historiassa vainojen kautta ylivertaisiksi autetut ’o i k e a t o p i t’ elävät yhä ja voivat hyvin, kun taas ns. muka väärät ovat kuolleet tai ainakin pahasti rampautuneet. Olennaista on edelleen, että näitä oikeita oppeja ei ole autettu vain pienten kiusallisten purojen yli, vaan suurten ja voimakkaiden koskien, jotka on padottu tai hävitetty, jotta oikeaoppiset pääsisivät jalkojaan kastamatta uomista yli. Kyseessä eivät ole olleet mitkään pienet ja toisarvoiset opilliset riidat. Kysymyksessä ovat usein olleet kristinuskon kaikkein keskeisimmät opilliset lähtökohdat. Ja on syytä uskoa, että ilman harhaoppisten ja heitä salaa tai julkisesti edustaneiden järjestöjen tuhoamista ei eri kristillisillä kirkoilla olisi sitä valtaa ja asemaa kuin niillä yhteiskunnassamme tänä päivänä on. Täällä eläisi yhtenä ja voimakkaana toinen ja toisenlainen kristinusko. Ehkäpä jopa alkuperäisempi. ”
Pekka Pesonen. Toivon, että luet ko. blogin uudestaan ja ajatuksen kanssa. Minun mielestä blogi oli täyttä tärkeää asiaa. Siinä todettiin historiallisia tosiasioita, eikä siinä aseteltu syntejä syyttömien niskoille.
Seuraava blogista lainaamani toteamus kirkossamme aina ajankohtainen.
”Meillä Suomessakin on monia konservatiivisia raamatunopettajia, jotka edelleen opettavat vanhaa testamenttia ikään kuin kristillisyyteen kuuluvana. Näin konservatiiviset vanhatestamentilliset epäkristilliset arvot saavat niistä tukea.”
Leo
Vanha testamentti on edelleenkin todellisen Jumalan rakkauden lähde, kun sitä opetetaan sen omista lähtökohdista käsin. Siinä korostuu rakkaus Jumalaan yli kaiken ja rakkaus lähimmäiseen todellisena voimana.
Kysymys on siitä saako se puhua omalla voimallaan vai valjastetaanko se historiallisesta tilanteesta irti reväistyinä ja epäaitoihin yhteyksiin kytkettynä kuvatuksena.
Sama ongelma tulee esimerkiksi Suomen historian kuvauksessa. Suomen historia on vain vajaa tuhat vuotta, mutta jostain Aabrahamin ajoista Jeesuksen aikaan on noin 1700 vuotta. Kuitenkin meidänkin maamme historiaan mahtuu monta sotaa ja muita vaikeita historian käänteitä. Näin myös Vanhan testamentin ajan ihmisillä on ollut oman aikansa elämäntilanteissa sekä ilon että surun aikoja sekä kausia jolloin on mennyt hyvin että kausia jolloin elämä on ollut hiuskarvan varassa.
Kaikkien noiden aikakausien läpi Herra on pitänyt huolta kansastaan, milloin hellemmin milloin kovemmalla kädiellä, mutta kuitenkin hoitanut kansaansa eteenoäin. Tämä on voimamme lähde myös meidän aikanamme: Saamme heittää kaikki murheemme Jumalan käsiin.
Ammen, Matias!
Kuolemanrangaistus ei ole muinaisten juutalaisten keksintö, vaan se on ollut menneinä vuosisatoina ja vuosituhansina vallitseva vakaviksi katsottujen rikosten rangaistus kaikissa yhteiskunnissa uskonnosta ja ideologiasta riippumatta. Sen oikeutusta on ruvettu kyseenalaistamaan vasta valistuksen myötä, mutta onhan se edelleen käytössä mm. vanhassa sivistysmaassa Kiinassa ja osissa hyvin uutta kulttuuria edustavasta USA:sta. Euroopastakin se on poistettu vasta 1900-luvulla. Kristityn tulee lukea Vanhaa testamenttia Uuden testamentin läpi VT:n etiikasta jää kristityille selvästi ohjeelliseksi vain kymmenen käskyn laki, jonka Jeesuskin vahvisti oikeaksi elämänohjeeksi. Sitäkin on kuitenkin tulkittava rakkauden kaksoiskäskyn valossa. Siksipä ei VT.n kuolemanrangaistusta koskevat säädökset millään lailla ole ohjeellisia, ne voi tulkita pikemminkin varoituksiksi Jumalan oikeudenmukaisuudesta, joka kohdistuu niihin, jotka eivät taivu pyytämään häneltä armoa.
Vanhatestamentillisuus on Vanha Liitto, joka on tarpeettomaksi käynnyt, koska sen sijalle tuli Uusi parempi Liitto.
Hebr. 7:18, ”Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön”. 22, ”niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut”.
Joh. 1:17, Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
Entinen säädös on voimaton ja hyödytön, juuri niin paljon kuin varjokuva on hyödytön sen rinnalla, mikä sille muodon antaa. Jumalan Lain olennaisin on kirjoitettu uudestisyntyneeseen sisäisesti, sekä uuden hengen voimaksi Jumalan tahdon täyttämiseen, ktso. apt. 1:8.
Määritelmä ”kristillisyys” on tullut täytettyä inhimillisellä, mikä ei enää edusta Jeesuksen seuraamista. Kuulutaan kirkkoon, joka on maailma, jossa kasvaa oikea vehnä ja luste.
Reijo
Määritelmä kristillisyys tarkoittaa usko Jeesukseen. Kasteen kautta olemme tulleet Kristuksen ruumiin jäseneksi eli kirkon yhteyteen eli siis Kristuksen yhteyteen, koska kirkko on Kristuksen ruumis.
Ef. 1 22 Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. 23 Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.
Kasteen takia meillä on vakaa usko joka ei horju, koska se ei ole vajavaisen ihmisen varassa vaan Jumalan.
Hepr. 10:
22 Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän
_ v i h m o t t u n a _
puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla
_ v e d e l l ä _
_ p e s t y n ä . _
23 Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. 24 Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
“Meillä Suomessakin on monia konservatiivisia raamatunopettajia, jotka edelleen opettavat vanhaa testamenttia ikään kuin kristillisyyteen kuuluvana. Näin konservatiiviset vanhatestamentilliset epäkristilliset arvot saavat niistä tukea.”
Kai tuohon lauseeseen sisältyy jonkinlainen syytös, kaikkia niitä kohtaan, jotka pitäytyvät koko Raamattuun Jumalan sana.
Vanhan Testamentin ja ”vanhatestamentillisen ajattelutavan” paheksunta taitaa olla yksi niistä vaiheista, joka kristityksi kasvavan on läpikäytävä. Ikävää, jos siitä ei pääse eteenpäin.
Mitä Vanha Testamentti kertoo Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan ihmistä kohtaan, paljonkin, toisaalta mitä se kertoo Jumalan vanhurskaudesta, myös paljon.
Kun luetaan kuinka Jumala loi ihmisen, niin Hän loi hänet yhteyteensä, mutta tottelemattomuus erotti heidät, yhteys katkesi.
Jumala karkotti ihmiset luoltaan.
Kuinka ihminen vaelsi, niin että Jumala hukutti kaikki paitsi 8. Tämä olisi pitänyt olla uusi alku kuuliaiselle ihmiselle, mutta kuinka nopeasti ihminen unohti tuon ja jatkoi pahoja tekojaan.
Jumalan rakkaudesta ja halusta pelastaa luomansa on osoitus kuinka Hän valitsi kanta isän omalle kansalleen jota Hän johdatti hyvyydellään.
Kun kansa oli joutunut orjuuteen niin Jumala päästi heidän ihmeiden ja merkkien kautta vapauteen Mooseksen johdolla. Kuinka vapaana vaellus onnistui, heti kun Mooses ei ollut läsnä kansa teki itselleen oman jumalan, mutta tästäkin Jumala armahti kansaansa.
Jumala lupasi viedä kansansa luvattuun maahan, mutta epäuskon tähden se sukupolvi ei sinne päässyt. Niinpä kansa kierteli erämaassa tehden välillä syntiä joista Jumala rankaisi kuolemalla.
Merkille pantavaa on huomata vaikka kansa tiesi Jumalan antamasta laista kuinka elää ja tiesi rangaistuksista niin silti he rikkoivat Jumalaa vastaan, tämä on se opetus mitä ihminen itsessään on, kelvoton palvelemaan sydämestään Jumalaa.
Vaikka Jumala johdatti kansansa luvattuun maahan ja antoi sen voimallaan heille ja näytti hyvyytensä kun kansa oli kuuliainen ja toisaalta näytti vihansa kun kansa rikkoi Häntä vastaan.
Lopulta Jumala purki liittonsa ja lähetti oman Poikansa maanpäälle kutsumaan kansaansa parannukseen, mutta he eivät ottaneet Jeesusta vastaan vaan ristiinnaulitsivat Hänen ja näin avautui myös meille pakanoille evankeliumin kautta päästä Jumalan yhteyteen.
Siis kun ihminen omassa voimassa elää ja tulee siihen pisteeseen että ei ole voimia ja toivoa niin Jumala evankeliumin kautta hyvyydellään vetää ihmistä puoleensa. Siis kun ihminen nöyrtyy tunnustamaan täydellisen kelvottomuutensa ja eronsa Jumalasta niin Jumala armahtaa ja antaa uuden alun, uudestisynnyttää Pyhän henkensä kautta. Näin ihmisen sydämeen laitetaan Jumalan laki ja Jumalan rakkaus vuodatetaan häneen niin että tulee sydämen halu elää Jumalan tahdossa, siis Jumala lupaa puhdistaa ihmisen kaikesta vääryydestä ja Jumala antaa voiman, Pyhän Hengen elää.
Arilta hyvä kuvaus, mutta pieni muistutus siitä, että kaikkien kohdalla tuo viimeinen osio ei mene noin ja Raamatussa uudelleensyntymä on sidottu kasteeseen. Vesi ja Henki pitävät yhtä. On monia, jotka ovat kasvaneet Kristillisen opetuksen ja Sanan kuulossa kaiken ikänsä, eli ovat Kristittyjä sanan kaikissa merkityksissä.
On vähän kyseenalaista tuoda oma kääntymys malliksi oikeasta uudelleen syntymästä ja uskosta ja asettaa se ainoaksi oikeaksi tavaksi saada Pyhä Henki, vaikka Raamattu esittää juuri kasteen uudelleensyntymän paikaksi, jossa Pyhä Henki toimii Sanan kautta.
Jos ihminen (vauvana kastettu) kasvaa ja kulkee elämässään ilman Kristillistä opetusta ja Sanaa, niin voi tosiaan käydä niin, että vasta aikuisena Sanan kuultuaan ihminen kokee voimakkaan kääntymyksen tai valaistumisen ja kokee sen kuin uudeksi syntymäksi.
Näin kävi itsellenikin aikanaan. Mutta en enää ajattele niin, koska Raamatun ilmoitus ei anna tuolle tukea. Todellisuudessa kaste ei ole koskaan lakannut olemasta voimassa, jossa kaikki Jumalan lahjat ja lupaukset ovat Kristuksen kautta tulleet osakseni. Vedestä ja Hengestä syntyminen kasteessa on Raamatussa varsinainen Uudelleensyntymä, joka tapahtuu vain kerran, kuten luonnollinen syntymäkin. Kuka meistä lopulta tietää, mitä vauvan kaste hetkellä tapahtuu? Itse en ainakaan uskalla kyseenalaistaa Jumalan työtä, kun lapsi kastetaan Kristukseen.
Inhimillisesti voidaan ajatella, että olin Jumalan perillinen kasteen kautta, mutta en saanut koskaan kuulla olevani Jumalan omaisuutta.
Iltarukouksen olin oppinut lapsena, mutta mitään muuta Hengellistä en kotoani saanut evääksi. Kun sitten aikuisena sain kuulla, että olen valtavan perinnön perijä, koska Jumala on Isäni, niin elämäni muuttui myös tuon tiedon mukaan. Jumala on valmistanut näin kaiken Kristuksen kautta kysymättä minulta mitään. Uusi testamentti on kirjoitettu sydämeeni Kristuksessa ja sain sen lahjaksi kasteessa.
On siis mahdotonta sanoa kenellekään: Jollei sinulle ole käynyt kuten minulle, niin sinulle ei ole käynyt oikein. Et ole Kristitty. Jumala on Henki ja vaikuttaa kaiken oman tahtonsa mukaan, milloin ja missä vain tahtoo. Näin siis on jokasen, joka on Hengestä syntynyt.