Uskontojen uhrien tuki UUT ry on tehnyt selvityksen entisten vanhoillislestadiolaisten määrästä ja ehkäisykiellon eettisyydestä. Vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielto tuottaa huomattavan paljon paitsi vanhoillislestadiolaisia myös entisiä vanhoillislestadiolaisia. Arviomme mukaan entisiä vanhoillislestadiolaisia on Suomessa yli 120 000. Tämä on merkittävää, koska huomattavan suuri joukko ihmisiä on kokenut eroamisen tiiviistä ja tiukasta uskonyhteisöstä, joka pitää itseään ainoana pelastukseen johtavana tienä.
Vanhoillislestadiolaiset luovat jyrkkiä rajoja ”meidän” ja ”muiden” välille. Yhtenä osoituksena tästä entistä vanhoillislestadiolaista tervehditään eri tavalla kuin uskonveljeä tai –sisarta. Entinen lestadiolainen voi esimerkiksi kokea tilanteita, joissa omaiset ja sukulaiset tervehtivät muita ”Jumalan terve…Jumalan terve…ja kas…Jumalan terve” mutta heidän kohdalle tullessa ”terve”. Tilanne on joidenkin mielestä hyvin loukkaava, koska siinä jaetaan ihmisiä lampaisiin ja vuohiin hyvin konkreettisesti.
Joillekin yhteisöstä eroaminen on luultavasti melko kivutonta, he saattavat esimerkiksi erota yhteisöstä lapsena perheensä mukana. Toisaalta joillekin ero on hyvin kivulias prosessi: ihminen menettää yhteisön, elämän merkityksen, maailmankuvan ja tärkeän identiteetin yhdellä kertaa. Jotkut yhteisöstä eroavat saattavat vielä uskoa yhteisön oppeihin jossain määrin ja pelätä esimerkiksi helvettiin joutumista tai pahoja henkiä.
Tällaisessa tilanteessa ihminen tarvitsisi läheistensä tukea, mutta yhteisöön kuuluvat läheiset saattavat ajatella parhaan tuen olevan kannustamista takaisin uskovaisten joukkoon. Ottamatta kantaa siihen, pitäisikö yhteisöön liittyä takaisin vai ei, monet päätyvät eroamaan yhteisöstä lopullisesti. Jos yhteisöstä eronnut ei halua takaisin yhteisöön vaan on pyristelemässä kaikin voimin siitä pois tällainen ”tuki”, jossa pyritään vaikuttamaan ihmiseen siten, että hänestä tulisi jälleen uskovainen voi tuntua hengelliseltä väkivallalta. Ainakaan se ei ole sellaista tukea, jota silloin tarvittaisiin.
Vanhoillislestadiolaisuus on pyrkinyt pysymään elinvoimaisena tuottamalla paljon lapsia, mutta vanhoillislestadiolaiseen identiteettiin läheisesti kuuluva lasten suuri määrä on myös syy miksi lestadiolaisuudesta irtaannutaan sankoin joukoin: monet nuoret eivät halua itselleen tulevaisuutta suurperheen vanhempana.
Ehkäisemättömyys ei ole kaikkien vanhoillislestadiolaisten oma valinta. Ei ole helppo valita toisin, jos yhteisö pitää ehkäisyä kuolemansyntinä. Ehkäisemättömyyteen voidaan painostaa puolison, omaisten, yhteisön ja sen johtajien taholta.
Ehkäisykielto on eettisesti arveluttava, koska se on puuttumista ihmisten yksityiselämään, sitä ei voitaisi vaatia kaikilta ilman katastrofaalisia seurauksia ja se uhkaa ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Suuren lapsijoukon synnyttäminen, hoitaminen ja elättäminen on monille ylivoimaisen raskasta. Jotkut äidit viettävät 20 vuotta pienten lasten vanhempina. Se on paljon vaadittu.
Been there, done that. Kiitos!
Eräät nuoret vl-vanhemmat olivat kertoneet vl-ystävälleni, että miten hyvä asia on se, ettei enää uskovaisilta vaadita sitä, että on pakko synnyttää väsymyksestä huolimatta, vaan että asia on ihan itse päätettävissä. Tästä samasta asiasta olen itse saanut useitakin s-posteja. Eli asia on pikkuhiljaa muuttumassa liikkeessä.
Noh, vielä liikkeessä on kuitenkin uskoakseni paljon myös niitä, jotka eivät todellakaan helvetinpelossaan uskalla alkaa ehkäisemään. Ja myös tästä asiasta tiedän tosi ikäviä ja ahdistavia esimerkkejä.
Jonilta:
”monet nuoret eivät halua itselleen tulevaisuutta suurperheen vanhempana.”
Tämä on totta. Ensinnäkin, kaikki eivät ole lapsirakkaita ja nykynuoret uskaltavat toimia omien halujensa mukaisesti. Ja toiseksi, monet, varsinkin suurperheiden vanhimmat lapset, ovat nähneet omien vanhempiensa tuskan ja väsymyksen lapsirumban johdosta ja myös itse joutuneet väsymiseen asti osallistumaan siihen, niin he eivät halua itselleen samaa kohtaloa. Joillekkin asia merkitsee tietoista sinkkuutta ja joillekkin irtaantumista liikkeestä. Niin tai pienperheellisyyttä liikkeen sisällä.
Mielenkiintoinen tilasto vl-liikkeen jäsenten ja ex-jäsenten lukumääristä. Päätelmät ja johtopäätökset ovat ilmeisen oikeita ja lähellä totuutta. Totesihan eräs SRK -lestadiolaisuuden hengellisistä johtajista (S. Lohi) tässä taanoin, että kuolema on vl-liikkeen padassa mikäli ehkäisykiellosta luovutaan. Muistaakseni hän arvioi liikkeen eliniäksi noin 50 vuotta ilman ehkäisykiellon vaikutusta.
Aikuisia enemmän kysymys on nimenomaan lasten ihmisoikeuksista.
Aikuinen, joka uskoo vastuuttomalla toiminnallaan säilyttävänsä pelastavan uskon, saa tästä varmuudestaan usein monenlaista tyydytystä ja voimaa elämäänsä. Sen sijaan niissä perheissä, jossa tämä aikuisten usko ja luottamus ei riitä antamaan energiaa, aikaa ja läsnäoloa jo syntyneille lapsille, nimenomaan lasten ihmisoikeudet ovat vaarassa. Heiltä riistetään oikeus lapsuuteen, oikeus turvalliseen aikuiseen, – ja valitettavasti erityisen usein oikeus eettiseksi itseksi kasvamiseen.
Kun moraalikasvatus on muotoa: ”emmehän me halua” ja ”haluammehan me”, ei ihmisestä kerta kaikkiaan tule moraalista subjektia, vaan säätökirjaa mielessään selaileva sätkynukke. – Joka puolestaan on aina valmis ”meidän” palvelukseen suorittamaan sielunhoidoksi kutsuttua henkistä ja hengellistä väkivaltaa.
Toisaalta ehkäisyn salliminen voisi myös saada jonkun osan niistä pysymään mukana, jotka muuten lähtisivät.
Onko syntyvyydensäännöstely muka jonkun uskonnollisen liikkeen tai sen johdon määrättävissä luvalliseksi tai luvattomaksi? Syntyvyyden säännöstely tai säännöstelemättömyys on aina jokaisen pariskunnan oma ratkaisu, jonka he tekevät oman uskonymmärryksensä mukaisesti. Tuo ymmärrys ohjaa tekemään tässä asiassa niin kuin pariskunta kokee olevan oikein. Jokainen pariskunta myös vastaa omasta ratkaisustaan Jumalalle eikä muille ihmisille tai jollekin johtokunnalle. Usko ja luottamus Jumalaan Elämän antajana ja hänen mahdollisuuteensa antaa leivänkin lapsen kera, näkyy vl-kristillisyydessä lukuisina suurina perheinä, joissa on haluttu ottaa vastaan kaikki Jumalan antamat lapset.
Perheen ehkä ainoan syntyneen sairaan lapsen hoitaminen vaatii äidiltä ja isältä paljon enemmän kuin kymmenen terveen lapsen hoitaminen. Mutta sairaallakin lapsella on oikeus syntyä ja elää – vai onko?
Sama levy pyörii taas.
P-O:
”Onko syntyvyydensäännöstely muka jonkun uskonnollisen liikkeen tai sen johdon määrättävissä luvalliseksi tai luvattomaksi?”
Ei luulis, mutta mitäs on kirjoitettu Päivämieheen?
Päivämies 1957:
”Kun me yksityiset kansalaiset, avioparit ja kodit olemme lainalaiseen yhteiskuntajärjestykseen sidottuja, olemme me siinä asemassa myöskin laillistettuun lääkärintoimeen nähden…me myös siirrämme vastuun syntyvyyden aiheelliseksi katsotusta rajoittamisesta kokonaan lääkärin vastuulle.”
Päivämies 2.8.1967:
”Seurakuntavanhinten ja puhujain kokous totesi yksimielisesti ja kristillisyyden aikaisemman kannan mukaisesti, että syntyvyyden säännöstely kaikissa muodoissaan on vastoin Jumalan sanaa ja ei sovi kristitylle.”
Päivämies 1974:
”Perhesuunnittelu on synti kaikissa muodoissaan. Ei voi tulla kysymykseen kalenterin seuraaminen, ei edes yhteisestä sopimuksesta erillään oleminen…se on Jumalan Sanan mukaan sallittu vain hetkeksi sairauden vuoksi. Mutta sairauttakaan ei saa tehdä pahemmaksi kuin se todellisuudessa on ja näitä tekosyitä käyttää väärään tarkoitukseen.”
Päivämies 14.2.1979:
”Ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä, ja elämän mahdollisuudet on kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. Vaikka niinkin kävisi että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen.”
Päivämies 12.10.2005:
”Vaikean sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen edessä voidaan joutua ratkaisuun, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen.”
”Sama levy pyörii taas.”
Niin minunkin mielestä. Viestit ennen omaa viestiäni ovat sitä levyraatia, jota on saatu kuulla jo vuosia.