Jumalan vanhurskaus ilmestyy(Room. 1:17).
Inhimillisissä opeissa ilmestyy ja opetetaan ihmisten vanhurskautta, ts. kuka on vanhurskas itsensä ja ihmisten edessä ja miten sellaiseksi voi tulla. Ainoastaan evankeliumissa taas ilmestyy Jumalan vanhurskaus (ts. kuka on vanhurskas Jumalan edessä ja miten sellaiseksi tulee) yksistään uskon kautta, jolla uskotaan Jumalan sanaan, kuten Markuksen viimeisessä luvussa: ”Joka uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Sillä Jumalan vanhurskaus on pelastumisen perusta. Ja taaskaan ”Jumalan vanhurskaus” ei tarkoita sitä, jolla hän itse on vanhurskas itsessään, vaan sitä, jolla me hänen kauttaan vanhurskaudumme, mikä tapahtuu uskomalla evankeliumi. WA 56, 171-172.
Minun käsitykseni mukaan ei ”uskollisuus”(Room. 3:3) ole tässä Jumalan uskollinen mieli vaan uskovan alttius Jumalaa kohtaan, koska vanhurskaus on luvattu uskosta Room. 1: ”Uskosta vanhurskas saa elää.” WA 56, 224.
Tähän vastataan, niin kuin edellä on sanottu kysymykseen: Kuinka Kristuksessa vanhurskautetut eivät ole syntisiä ja kuitenkin ovat syntisiä? Raamattu näet sanoo tätä kumpaakin vanhurskaasta. Johannes kirjoittaa 1 Joh. 1:8: ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.” Mutta saman kirjeen viimeisessä luvussa hän sanoo (5:18): ”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä”, mutta jumalallinen alkuperä – se on, koska hän on Jumalasta syntynyt – varjelee häntä, eikä häneen ryhdy se paha.” Samoin myös 1 Joh. 3:9: ”Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta.” Katso, mitä hän sanoo: hän ei voi tehdä syntiä; ja kuitenkin, jos hän sanoo, ettei hänellä ole syntiä, niin hän valehtelee. Samanlaisen ristiriitaisuuden voi nähdä Jobin kirjassa. Hänestä sanoo Jumala, joka ei voi valehdella, että hän on vilpitön ja nuhteeton mies (Job 1:18). Ja kuitenkin tämä useassa eri paikassa tunnustaa itsensä syntiseksi, esimerkiksi 9:2 ja 7:21: ”Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni?” Tässä ei voi olla kyse muusta kuin, että Job puhuu totta, koska jos hän valehtelisi Jumalan edessä, Jumala ei voisi sanoa häntä vanhurskaaksi. Siis samalla kertaa vanhurskas ja syntinen. Kuka paljastaa nämä vastakkaisiin suuntiin kääntyneet kasvot? Tai missä ne voivat sopia yhteen? Varmaankin vain armoistuimen luona, missä kerubien kasvot, jotka muuten ovat kääntyneet eri suuntiin, yhtyvät. Koska siis uskon kautta on pantu alulle vanhurskaus ja lain täyttymys, sen vuoksi ei Kristuksen tähden, johon usko pitäytyy, lueta syyksi jäljellä olevaa syntiä eikä puuttuvaa lain täyttymystä. Sillä synnyttyään usko pitää huolenansa jäljellä olevan synnin karkottamisen lihasta kaikenlaisilla ahdistuksilla, vaivoilla ja lihan kiduttamisilla, niin että Jumalan laki miellyttäisi ja tulisi täytetyksi, ei vain hengessä ja sydämessä, vaan myös lihassa, joka yhä vielä vastustaa uskoa ja henkeä, niin kuin Room. 7:22 sattuvasti kuvataan. Näin siis on, jos katsot uskoa, laki on täytetty, synnit tehty voimattomiksi eikä mitään lakia ole enää jäljellä: mutta jos katsot lihaa, jossa ei ole mitään hyvää, sinun on pakko tunnustaa, että nekin ovat syntisiä, jotka ovat vanhurskautettuja hengessä uskon kautta. WA 2, 496-497.
Siksipä minua hävettääkin julkaista nämä puutteelliset ja ponnettomat selitykseni niin suuren apostolin ja Jumalan valitun välikappaleen kirjeeseen(Galatalaiskirje). Häpeilemisestä luopumaan ja häpeämättömään rohkeuteen minua kuitenkin pakottaa se ääretön ja kauhistava pyhän häpäisy ja iljetys, joka Jumalan seurakunnassa aina on raivonnut ja yhä vieläkin raivoaa ainoaa lujaa kalliota vastaan, joksi vanhurskautusoppia sanomme: emme ole itse tämän – emme tietysti siis tekojemmekaan nojalla, jotka ovat meitä itseämme vähemmät – vaan me olemme toisen, Jumalan ainosyntyisen Pojan, Jeesuksen Kristuksen, kautta lunastetut synnistä, kuolemasta ja perkeleestä ja saaneet lahjaksi iankaikkisen elämän. WA 40 I, 33.
Mutta vanhurskautusoppi (ainoa turvamme sekä ihmisten kaikkea voimaa ja juonia että helvetin portteja vastaan) on se, että meidät julistetaan vanhurskaiksi ja me tulemme autuaiksi yksinomaan uskosta Kristukseen, ilman tekoja. WA 40 I, 355.
Koko Apostolien tekojen kirjassa ei siis, lyhyesti puhuen, muuta käsitelläkään kuin sitä, että niin juutalaisten kuin pakanoiden, niin hurskaiden kuin syntistenkin pitää tulla vanhurskaiksi yksinomaan uskon kautta Kristukseen Jeesukseen, ilman lakia ja tekoja. Sen todistavat apostoli Pietarin ja Paavalin, Stefanuksen, Filippuksen ynnä muiden saarnat sekä erityisesti pakanoiden ja juutalaisten esimerkit. Niin kuin näet Jumala evankeliumin välityksellä antoi Pyhän Hengen ilman lakia eläville pakanoille, niin hän antoi Pyhän Hengen juutalaisillekin: ei lain eikä lain määräämän jumalanpalveluksen ja sen määräämien uhrien, vaan yksinomaan uskon saarnan välityksellä. Jos nimittäin laki olisi kyennyt vanhurskauttaman ja lain vanhurskaus olisi ollut välttämätön autuuden saavuttamiseksi, ei Pyhää Henkeä siinä tapauksessa mitenkään olisi annettu pakanoille, jotka eivät noudattaneet lakia. Mutta ilmeinen kokemus osoitti, että heille annettiin Henki ilman lakia, ja silminnäkijöinä olivat apostolit, Pietari, Paavali, Barnabas ynnä muutu. Siis: laki ei vanhurskauta, vaan yksinomaan usko Kristukseen, jota evankeliumi julistaa. WA 40 I, 332.
Luulen, että tämä vastaukseni riittää puolustamaan minun kolmea Cocleuksen tuomitsemaa väitettäni ja että seuraava oppilauselmani pitää lujasti pintansa: usko yksin vanhurskauttaa. Tämän ei kuitenkaan tarvitse sulkea pois sitä, että myös sana, sakramentti, Kristus, saarnaaja, Henki ja Jumala vanhurskauttavat. Jumala näet tekee kaiken, jotta meidät vanhurskautettaisiin. Kristus on ansainnut sen, että meidät vanhurskautetaan, ja Pyhä Henki panee täytäntöön sen, minkä Kristus on ansainnut, jotta meidät vanhurskautettaisiin. Sana on se väline, jonka avulla Pyhä Henki panee täytäntöön sen, minkä Kristus on ansainnut; näitä välineitä ovat myös sakramentti ja saarnaaja. Mutta lopullinen vanhurskauttaminen jää yksin uskon varaan, koska ilman uskoa ei Jumala, ei Kristus eikä mikään muu voi vaikuttaa mitään vanhurskauttamiseemme. WA 11, 302. T.O.
Usko siis vanhurskauttaa, koska se käsittää ja omistaa aarteen, nimittäin läsnä olevan Kristuksen. Hänen läsnäolotapansa on käsittämätön, koska tässä, niin kuin olen sanonut, vallitsee pimeys. Missä vain todellinen sydämen luottamus on olemassa, siinä Kristus on tuossa hämyssä ja uskossa. Tämä on se oleellinen vanhurskaus, jonka tähden ihminen vanhurskautetaan; häntä ei vanhurskauteta rakkauden tähden, niin kuin sofistit väittävät. Kaiken kaikkiaan: samoin kuin sofistit sanovat, että rakkaus ilmentää ja saa aikaan uskon, samoin me sanomme, että Kristus ilmentää ja saa aikaan uskon ja on uskon olemuksena. Uskossa omistettu ja sydämessä asuva Kristus on siis se kristillinen vanhurskaus, jonka tähden Jumala lukee meidät vanhurskaiksi ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämän. Tässä ei totisesti ole olemassa mitään lain tekoa, ei mitään rakastamista, vaan kerrassaan toinen vanhurskaus ja ikään kuin uusi maailma lain ulko- ja yläpuolella; eihän Kristus eli usko ole lakia eikä lain tekoa. WA 40 I, 229-230.
Sillä koko vanhurskauttamisemme menetelmä on aina tähän asti passiivinen. Me taas, koska olemme niin tavattoman hurskaita, tahdomme tulla vanhurskaiksi aktiivisesti, so. omien tekojemme avulla. Mutta tässä meidän ei pidäkään tehdä mitään eikä ryhtyä mihinkään, ainoastaan kuunnella, kuten Psalmi 45 kehottaa tekemään, ja uskoa, mitä meille sanotaan. Vain tämän kuuleminen on ilon kuulemista, ja vain tämän voimme tehdä Pyhän Hengen kautta vanhurskauttamisemme hyväksi. WA 40 II, 410. T.O.
Vanhurskauttamista koskeva uskonkappale kuuluu: uskokaamme, että Kristus on kärsinyt meidän puolestamme. Paavalikin sanoo: Kristus on tullut herjatuksi meidän tähtemme. Ei vielä riitä, että tietää Kristuksen kärsineen, vaan, kuten hän sanoo, lisäksi on uskottava, että hän on kärsinyt meidän sairautemme ja kärsinyt meidän puolestamme, ei lainkaan itsensä ja syntiensä vuoksi: hän on kärsinyt ne taudit ja ottanut kestettäväkseen ne tuskat, jotka meidän olisi pitänyt kärsiä. WA 25, 328. T.O.
Tästä artikkelista emme voi luopua emmekä antaa lainkaan periksi, vaikka sitten sortuisikin taivas ja maa ja sen mukana kaikki muu, mikä ei voi pysyä. ”Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen” (Apt. 4:12). Sama asia on sanottu toisaalla näin: ”Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” Niinpä perustuu siis tämän artikkelin varaan kaikki se, mitä olemme opettaneet paavia, perkelettä ja maailmaa vastaan, sekä myös elämässämme noudattaneet. Sen tähden meidän tulee olla aivan varmat tästä asiasta emmekä saa sitä lainkaan epäillä. Muutoin on kaikki menetetty, jolloin voitto ja oikeus kuuluvat paaville ja perkeleelle sekä kaikelle sille opille, jota he ovat saarnanneet meitä vastaan. WA 50, 199-200. A.H.
Jos näet vanhurskautusoppi on lamassa, on kaikki lamassa. WA 40 I, 72.
Martti Luther: Ahdistuksesta ylösnousemukseen. Sata sananselitystä. Antologia.Koonnut ja toimittanut Ossi Kettunen. Suomentaneet Ahti Hakamies ja Teivas Oksala. Uudistetun laitoksen kielellisesti muokannut Meiju Bonsdorff.
SLEY-Media OY 2019. S.246-250
Kertausharjoitusten idea on yksinkertaisuudessaan erittäin toimiva. Leirielämän viehätys koskee kaiken ikäisiä. Ennen kuin puhutaan kattavista ”kutsunnoista” olisi ehkä viisautta ottaa ensi askeleita, eli toivottavasti tätä mallia lähdetään kokeilemaan ja kehittämään eri puolilla Suomea, eri työntekijäryhmien yhteistyönä.
Eivätkö ihmiset osaa pohtia ’elämän’ syviä kysymyksiä’ ilman kirkon holhousta?
Totta kai osaavat, Seppo. Kuten tiedät. Mutta toiminnan vaikutinhan ilmaistiin heti ensimmäisessä lauseessa: ”kirkon tiukkeneva taloustilanne”. Pitää sitouttaa väki kirkollisveron maksajiksi.
Nimen omaan ,kikka haalia rahaa. Toinen mahdolisuus olisi pienentää johtotason palkat (huolehtiihan Jumala taivaan linnuistakin vaikka ne eivät kokoa…) ja luopua kirkollisesta kerskarakentamisesta ja järkyttävän kalleista kirkkotilojen koristeista ja rekvisiitasta.
Ehkäpä alfa-kurssin tyyliset Raamattu kurssit voisivat olla paikallaan, jossa myös käsiteltäisiin vaikeitakin kysymyksiä sekä toisaalta myös aivan Raamatun perusopetuksia, koska nekin tuntuvat monelle olevan hakusessa.
”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä…” – Saarnaja 3:11
Tänä päivänä ateistisessa tyhijössä elävät ihmiset kaipaavat todellista Jumalan kosketusta, mutta valitettavasti hakevat sitä enkelikursseilta, joogasta ja muista new age uskonnoista. Epäilemättä uuspakanallisuus Suomessakin ottaa yhä enempi valtaa, kun ihmiset etsivät jotakin suurempaa. Maailmassahan on tuhansia eri uskontoja tästä todisteena, että ihmisillä todellakin on ”iankaikkisuus sydämissä”, niin että kaipaamme paratiisiin takaisin menemällä ”paratiisilomille” ja rakentamalla ”paratiisipuutarhoja”. Sanoma Jeesuksesta on vieläkin uniikki ja se toimii.
Kirkon ei pidä kuitenkaan katsoa jäsenmääriä ja ruveta laskemaan montako taistelijaa on, vaan ennen kaikkea pitäisi katsoa laatua ja pysyä Sanassa. Ilman Raamattua kirkolla ei ole mitään sanomaa ja siksipä se poljetaan maahan. Suola tosin kirvelee hetken, mutta lopulta puhdistaa bakteerit ja parantaa haavan.
”Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.” – Matteus 5:13
Ihan loistava idea, noin ajatusleikkinä. Kirkon johdossa on kuitenkin sen verran valveutunutta väkeä, että kutsuntojen tyyppiseen toimintaan ei varmasti lähdetä. Kun siinä on se pieni riski, että seurakunnan yhteydenotto saattaakin muistuttaa ihan muista mietteistä;)
Kiitos Jarmo Kokkoselle fiksusta kommentista! Muuten tuntuu vähän siltä, että muiden kommentit kuuluisivat jonnekin ihan toisaalle. En vastaa siitä, mitä Paavo Häikiö on sanonut, mutta riparin kertausharjoituksista sanoisin, että siellä ei kyllä mietitä kirkkoon kuuluvien määriä tai mitään rahoja vaan pyritään antamaan osallistujille mahdollisuus pysähtyä pohtimaan Jumalaa, itseään, lähimmäisiään, näiden välisiä suhteita, rukousta, Raamattua, uskoa yms. Lisäksi tietenkin rukoillaan, luetaan Raamattua, vietetään jumalanpalvelusta ja pidetään hauskaa leikkien, sketsien ja laulujen parissa – ihan niin kuin riparillakin.
Mikko Suni ihan kyselen että mikä tulee tuomitsemaan sinut eli mikä ratkaisee pelastuksesi?
Ari,
olen monessa kohtaa ja useasti tuonut ilmi, missä pelastukseni toivo on, eikä vain minun vaan koko maailman.
Jumalan valtava rakkaus jokaista meitä kohtaan on tullut ilmi Vapahtajassa. Hän on sovittanut koko maailman kaiken synnin ja tullut itse synniksi. Tämä kaikki on tapahtunut ainoastaan meidän puolestamme. Tämä pelastus koskee jokaista, joka uskoo Jeesukseen. Jumala kun on päättänyt niin, että usko Jeesuksen sovitustyöhön riittää pelastukseen. Siitä huolimatta, että emme ole lähellekään täydellisiä. Vaikka Jumalan lain vaatimukset ovat täydelliset. Niinpä täydellisesti kelvottomina saamme lahjana omistaa Jeesuksen täydellisen puhtauden ja pyhyyden ihan pelkästään uskon kautta.
Tätä pyhyyttä ja puhtautta ei saa sekoittaa siihen pyhyyteen ja puhtauteen , jota jokaisen uskovan tulee toteuttaa. Nämä kaksi asiaa tulee pitää tiukasti erillään. Jos ne sekoitetaan , niin heti koko uskonoppi menee vaikeaksi ja monimutkaiseksi. Jopa, niin ettei kukaan saa siitä mitään iloa eikä rauhaa. Mistään ei voi sen jälkeen saada täyttä varmuutta. Koko uskon perusta murtuu.
Ari käy loputonta kapinaa Jumalan päätöstä vastaan . Ari kun jatkuvasti väittää, ettei Jumalan päätös ole oikea. Arin mukaan täytyy tehdä vielä jotain. Se merkitsisi sitä ettei Jumalan työ riitä ja ihmisen pitää auttaa Jumalaa saamaan työ valmiiksi.
Pekka kiitos kun selvität kuinka ajattelen tai oikeastaan kuinka olet käsittänyt minun ajattelevan.
Selitän nyt mitä todella ajattelen ja mihin uskon, siis Jeesus tuli kutsumaan juutalaisia parannukseen eli kääntymään pois pahoilta teiltään Jumalan tykö, Hän sanoi että kaikki ovat poispoikenneet, ihan kaikki ja tarvitsevat tehdä parannuksen.
Kun juutalaiset eli Jumalan oma kansa ei ottanut Jeesusta vastaan vaan ristiinnaulitsivat Hänen niin samalla täyttyi Jumalan suunitelma jossa Jumala sovitti maailman itsensä kanssa eli Jeesus oli uhri syntien sovitukseksi eli sen tähden ihminen voi lähestyä Jumalaa.
Kuinka ihminen voi vanhurskautua, ainoastaan Jumalan kutsuessa voi tehdä parannuksen, tosin tästä voi kieltäytyä, siis ilman parannusta ei voi vanhurskautua eli se vaatii nöyrtymistä Jumalan edessä.
Pietari sanoittaa tämän Apostolien tekojen 2. luvun jakeissa 38 ja 39 sen täydellisesti:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Tämä lupaus avaa ihmisen korvat ja silmät eli nyt kuuleekin Jeesuksen äänen eli ymmärtää Hänen sanansa ja näkee sen synnin jossa ennen eli ja kun saakin voiman Pyhässä Hengessä elää Jeesuksensanan mukaan niin onkin eriasia kuinka elää, ei ole mitään tekosyytä olla olematta kuuliainen Jeesukselle.
Paavali sanoo ihmisen tilan ennen uudestisyntymää seuraavasti:
Tit. 3:3
Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
Siis kun Jeesus vapauttaa synnin orjuudesta, siitä jossa jokainen ihminen luonnostaan elää, niin nyt todella vapaana onkin kysymys haluaako uskova olla kuuliainen Jeesukselle?
Jeesus rukoili:
Luuk. 23:34
Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”
Lopulta tulee se mikä tulee tuomitsemaan jokaisen:
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.