Jumalan vanhurskaus ilmestyy(Room. 1:17).
Inhimillisissä opeissa ilmestyy ja opetetaan ihmisten vanhurskautta, ts. kuka on vanhurskas itsensä ja ihmisten edessä ja miten sellaiseksi voi tulla. Ainoastaan evankeliumissa taas ilmestyy Jumalan vanhurskaus (ts. kuka on vanhurskas Jumalan edessä ja miten sellaiseksi tulee) yksistään uskon kautta, jolla uskotaan Jumalan sanaan, kuten Markuksen viimeisessä luvussa: ”Joka uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Sillä Jumalan vanhurskaus on pelastumisen perusta. Ja taaskaan ”Jumalan vanhurskaus” ei tarkoita sitä, jolla hän itse on vanhurskas itsessään, vaan sitä, jolla me hänen kauttaan vanhurskaudumme, mikä tapahtuu uskomalla evankeliumi. WA 56, 171-172.
Minun käsitykseni mukaan ei ”uskollisuus”(Room. 3:3) ole tässä Jumalan uskollinen mieli vaan uskovan alttius Jumalaa kohtaan, koska vanhurskaus on luvattu uskosta Room. 1: ”Uskosta vanhurskas saa elää.” WA 56, 224.
Tähän vastataan, niin kuin edellä on sanottu kysymykseen: Kuinka Kristuksessa vanhurskautetut eivät ole syntisiä ja kuitenkin ovat syntisiä? Raamattu näet sanoo tätä kumpaakin vanhurskaasta. Johannes kirjoittaa 1 Joh. 1:8: ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.” Mutta saman kirjeen viimeisessä luvussa hän sanoo (5:18): ”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä”, mutta jumalallinen alkuperä – se on, koska hän on Jumalasta syntynyt – varjelee häntä, eikä häneen ryhdy se paha.” Samoin myös 1 Joh. 3:9: ”Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta.” Katso, mitä hän sanoo: hän ei voi tehdä syntiä; ja kuitenkin, jos hän sanoo, ettei hänellä ole syntiä, niin hän valehtelee. Samanlaisen ristiriitaisuuden voi nähdä Jobin kirjassa. Hänestä sanoo Jumala, joka ei voi valehdella, että hän on vilpitön ja nuhteeton mies (Job 1:18). Ja kuitenkin tämä useassa eri paikassa tunnustaa itsensä syntiseksi, esimerkiksi 9:2 ja 7:21: ”Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni?” Tässä ei voi olla kyse muusta kuin, että Job puhuu totta, koska jos hän valehtelisi Jumalan edessä, Jumala ei voisi sanoa häntä vanhurskaaksi. Siis samalla kertaa vanhurskas ja syntinen. Kuka paljastaa nämä vastakkaisiin suuntiin kääntyneet kasvot? Tai missä ne voivat sopia yhteen? Varmaankin vain armoistuimen luona, missä kerubien kasvot, jotka muuten ovat kääntyneet eri suuntiin, yhtyvät. Koska siis uskon kautta on pantu alulle vanhurskaus ja lain täyttymys, sen vuoksi ei Kristuksen tähden, johon usko pitäytyy, lueta syyksi jäljellä olevaa syntiä eikä puuttuvaa lain täyttymystä. Sillä synnyttyään usko pitää huolenansa jäljellä olevan synnin karkottamisen lihasta kaikenlaisilla ahdistuksilla, vaivoilla ja lihan kiduttamisilla, niin että Jumalan laki miellyttäisi ja tulisi täytetyksi, ei vain hengessä ja sydämessä, vaan myös lihassa, joka yhä vielä vastustaa uskoa ja henkeä, niin kuin Room. 7:22 sattuvasti kuvataan. Näin siis on, jos katsot uskoa, laki on täytetty, synnit tehty voimattomiksi eikä mitään lakia ole enää jäljellä: mutta jos katsot lihaa, jossa ei ole mitään hyvää, sinun on pakko tunnustaa, että nekin ovat syntisiä, jotka ovat vanhurskautettuja hengessä uskon kautta. WA 2, 496-497.
Siksipä minua hävettääkin julkaista nämä puutteelliset ja ponnettomat selitykseni niin suuren apostolin ja Jumalan valitun välikappaleen kirjeeseen(Galatalaiskirje). Häpeilemisestä luopumaan ja häpeämättömään rohkeuteen minua kuitenkin pakottaa se ääretön ja kauhistava pyhän häpäisy ja iljetys, joka Jumalan seurakunnassa aina on raivonnut ja yhä vieläkin raivoaa ainoaa lujaa kalliota vastaan, joksi vanhurskautusoppia sanomme: emme ole itse tämän – emme tietysti siis tekojemmekaan nojalla, jotka ovat meitä itseämme vähemmät – vaan me olemme toisen, Jumalan ainosyntyisen Pojan, Jeesuksen Kristuksen, kautta lunastetut synnistä, kuolemasta ja perkeleestä ja saaneet lahjaksi iankaikkisen elämän. WA 40 I, 33.
Mutta vanhurskautusoppi (ainoa turvamme sekä ihmisten kaikkea voimaa ja juonia että helvetin portteja vastaan) on se, että meidät julistetaan vanhurskaiksi ja me tulemme autuaiksi yksinomaan uskosta Kristukseen, ilman tekoja. WA 40 I, 355.
Koko Apostolien tekojen kirjassa ei siis, lyhyesti puhuen, muuta käsitelläkään kuin sitä, että niin juutalaisten kuin pakanoiden, niin hurskaiden kuin syntistenkin pitää tulla vanhurskaiksi yksinomaan uskon kautta Kristukseen Jeesukseen, ilman lakia ja tekoja. Sen todistavat apostoli Pietarin ja Paavalin, Stefanuksen, Filippuksen ynnä muiden saarnat sekä erityisesti pakanoiden ja juutalaisten esimerkit. Niin kuin näet Jumala evankeliumin välityksellä antoi Pyhän Hengen ilman lakia eläville pakanoille, niin hän antoi Pyhän Hengen juutalaisillekin: ei lain eikä lain määräämän jumalanpalveluksen ja sen määräämien uhrien, vaan yksinomaan uskon saarnan välityksellä. Jos nimittäin laki olisi kyennyt vanhurskauttaman ja lain vanhurskaus olisi ollut välttämätön autuuden saavuttamiseksi, ei Pyhää Henkeä siinä tapauksessa mitenkään olisi annettu pakanoille, jotka eivät noudattaneet lakia. Mutta ilmeinen kokemus osoitti, että heille annettiin Henki ilman lakia, ja silminnäkijöinä olivat apostolit, Pietari, Paavali, Barnabas ynnä muutu. Siis: laki ei vanhurskauta, vaan yksinomaan usko Kristukseen, jota evankeliumi julistaa. WA 40 I, 332.
Luulen, että tämä vastaukseni riittää puolustamaan minun kolmea Cocleuksen tuomitsemaa väitettäni ja että seuraava oppilauselmani pitää lujasti pintansa: usko yksin vanhurskauttaa. Tämän ei kuitenkaan tarvitse sulkea pois sitä, että myös sana, sakramentti, Kristus, saarnaaja, Henki ja Jumala vanhurskauttavat. Jumala näet tekee kaiken, jotta meidät vanhurskautettaisiin. Kristus on ansainnut sen, että meidät vanhurskautetaan, ja Pyhä Henki panee täytäntöön sen, minkä Kristus on ansainnut, jotta meidät vanhurskautettaisiin. Sana on se väline, jonka avulla Pyhä Henki panee täytäntöön sen, minkä Kristus on ansainnut; näitä välineitä ovat myös sakramentti ja saarnaaja. Mutta lopullinen vanhurskauttaminen jää yksin uskon varaan, koska ilman uskoa ei Jumala, ei Kristus eikä mikään muu voi vaikuttaa mitään vanhurskauttamiseemme. WA 11, 302. T.O.
Usko siis vanhurskauttaa, koska se käsittää ja omistaa aarteen, nimittäin läsnä olevan Kristuksen. Hänen läsnäolotapansa on käsittämätön, koska tässä, niin kuin olen sanonut, vallitsee pimeys. Missä vain todellinen sydämen luottamus on olemassa, siinä Kristus on tuossa hämyssä ja uskossa. Tämä on se oleellinen vanhurskaus, jonka tähden ihminen vanhurskautetaan; häntä ei vanhurskauteta rakkauden tähden, niin kuin sofistit väittävät. Kaiken kaikkiaan: samoin kuin sofistit sanovat, että rakkaus ilmentää ja saa aikaan uskon, samoin me sanomme, että Kristus ilmentää ja saa aikaan uskon ja on uskon olemuksena. Uskossa omistettu ja sydämessä asuva Kristus on siis se kristillinen vanhurskaus, jonka tähden Jumala lukee meidät vanhurskaiksi ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämän. Tässä ei totisesti ole olemassa mitään lain tekoa, ei mitään rakastamista, vaan kerrassaan toinen vanhurskaus ja ikään kuin uusi maailma lain ulko- ja yläpuolella; eihän Kristus eli usko ole lakia eikä lain tekoa. WA 40 I, 229-230.
Sillä koko vanhurskauttamisemme menetelmä on aina tähän asti passiivinen. Me taas, koska olemme niin tavattoman hurskaita, tahdomme tulla vanhurskaiksi aktiivisesti, so. omien tekojemme avulla. Mutta tässä meidän ei pidäkään tehdä mitään eikä ryhtyä mihinkään, ainoastaan kuunnella, kuten Psalmi 45 kehottaa tekemään, ja uskoa, mitä meille sanotaan. Vain tämän kuuleminen on ilon kuulemista, ja vain tämän voimme tehdä Pyhän Hengen kautta vanhurskauttamisemme hyväksi. WA 40 II, 410. T.O.
Vanhurskauttamista koskeva uskonkappale kuuluu: uskokaamme, että Kristus on kärsinyt meidän puolestamme. Paavalikin sanoo: Kristus on tullut herjatuksi meidän tähtemme. Ei vielä riitä, että tietää Kristuksen kärsineen, vaan, kuten hän sanoo, lisäksi on uskottava, että hän on kärsinyt meidän sairautemme ja kärsinyt meidän puolestamme, ei lainkaan itsensä ja syntiensä vuoksi: hän on kärsinyt ne taudit ja ottanut kestettäväkseen ne tuskat, jotka meidän olisi pitänyt kärsiä. WA 25, 328. T.O.
Tästä artikkelista emme voi luopua emmekä antaa lainkaan periksi, vaikka sitten sortuisikin taivas ja maa ja sen mukana kaikki muu, mikä ei voi pysyä. ”Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen” (Apt. 4:12). Sama asia on sanottu toisaalla näin: ”Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” Niinpä perustuu siis tämän artikkelin varaan kaikki se, mitä olemme opettaneet paavia, perkelettä ja maailmaa vastaan, sekä myös elämässämme noudattaneet. Sen tähden meidän tulee olla aivan varmat tästä asiasta emmekä saa sitä lainkaan epäillä. Muutoin on kaikki menetetty, jolloin voitto ja oikeus kuuluvat paaville ja perkeleelle sekä kaikelle sille opille, jota he ovat saarnanneet meitä vastaan. WA 50, 199-200. A.H.
Jos näet vanhurskautusoppi on lamassa, on kaikki lamassa. WA 40 I, 72.
Martti Luther: Ahdistuksesta ylösnousemukseen. Sata sananselitystä. Antologia.Koonnut ja toimittanut Ossi Kettunen. Suomentaneet Ahti Hakamies ja Teivas Oksala. Uudistetun laitoksen kielellisesti muokannut Meiju Bonsdorff.
SLEY-Media OY 2019. S.246-250
Juutalaiset syyttivät Paavalia lain hylkäämisestä eli antinomismista. Tuttua näissäkin meidän keskusteluissamme. Lakihenkinen, lain orjuudessa elävä ei ymmärrä lain ja evankeliumin eroa, vaan sekoittaa ne toisiinsa. ”Lain ja evankeliumin ero voidaan virheellisesti ymmärtää antinomismiksi Kristuksen laintäyttämisen ja kristityn vapauden nimissä” (Raimo Mäkelä).
”Ei kai asia niin ole, kuin jotkut herjaajat väittävät meidän sanovan:’Tehdään vain pahaa, niin saadaan aikaa hyvää!’.’ he kyllä saavat ansaitsemansa rangaistuksen.” Room. 3:8
”Lopuksi Paavali sanoo vastustajien syytökset ääneen. Paavalin kuviteltiin hylänneen Jumalan lain. Jos juutalaisten väitetään olevan syntisiä pakanoiden tavoin, silloin Jumalasta tulee pahuuden suosija. Vääryyksistä tulee myönteisiä asioita ja kunnon kristityn velvollisuutena on tehdä pahaa. Niinhän voitaisiin korosraa Jumalan kunniaa!
Paavalin tarkoituksena on osoittaa vastustajien näkemysten täydellinen virheellisyys. Koska he eivät ymmärrä synnin vakavuutta eivätkä Jumalan lain täydellisyyttä, he kuvittelevat, että lain voi erottaa tuomiosta. Vain sillä perusteella he voivat pilkata Paavalia lain kieltäjäksi, antinomistiksi. Tässä kritiikissä on yksi oikea ajatus. Jotkut ovat nimittäin ajatelleet, että täydellinen armo tekee kaikki moraaliset vaatimukset turhiksi. Paavali ei kuitenkaan ollut tällainen. Hän opetti, että lailla on oma tehtävänsä. Se paljastaa ihmisten synnin.” (Evankeliumi Paavalin mukaan, roomalaiskirje kaikelle kansalle, Timo Eskola).
Tässä on juuri tämä sama mäissä keskusteluissa esiin tuleva ristiriita. Sami ja kumppanit katsovat oikeudekseen syyttää, ojentaa ja heittää herjaa meistä luterilaisista armon lapsista, koska eivät ymmärretä lain ja evankeliumin eri tehtäviä eivätkä toisaalta niiden yhteyttäkään. Onko tuollainen edes kristinuskoa?
Riitta, on harvoja luterilaisia jotka ymmärtävät lain ja evankeliumin eron. Koko järjestelmä on jonkinlainen fluffi, puhallus. Jos luet lutherin kirjan laki ja evankeliumi näet että kysymyksessä on filosofinen järjestelmä joka on puettu uskonnolliseen kieleen. Täytyy olla fakiiri, että hallitsee lain ja evankeliumin eron, eikä sellaista fakiiria ole olemassa.
Lain tehtävät eivät kulminoidu vain yhteen teesiin; ” Se paljastaa ihmisten synnin” lailla on paljon muitakin tehtäviä. En ole kovin innostunut näiden viidennen herätysliikkeiden opettajien ajatuksista. Ne ovat kovin kapeita.
Keskustelu jatkuu… Hyvä niin, tämä on tärkeä aihe.
Sami kyseli missä synti asuu, missä se on ihmisessä?
Paavali kirjoittaa: Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa ASUU. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Room.7: 14-19
Kreikan kielessä tuon sanan ”asuu” merkitys = ”olla sisällä” eli synti on meidän sisällä, se on meissä kokonaan. Se ei siis ole vain teoissa, vaan teot ovat seurausta siitä, että meissä on sisäsyntyisesti synti (huomaa yksikkö). Synti ei tartu meihin ulkopuolelta, vaan synti on meissä olemuksellisesti jo sen kautta, että olemme Aadamista alkuisin.
Synnymme synnin alle, sen todistaa jo se, että kuolemme. Voimme kuolla, vaikka emme olisi tehneet yhtään tekoa. Jumala Armahda meitä!
Koska näin on, niin meidät voi puhdistaa ja pelastaa vain Jumala. Jumala on tahtonsa päätöksellä päättänyt pelastaa ne, jotka uskovat Lähettämänsä Lunastuksen ja sovinnon Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Valitusoikeutta ei ole, sillä mitään muuta Nimeä ei ole maailmaan annettu. Meidät jotka uskomme, on pelastettu Jumalan tahdon mukaan Poikansa kautta, ei siis ihmisen itsensä kautta.
”Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?
Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä. Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ”Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen-kirjakääröön on minusta kirjoitettu-tekemään sinun tahtosi, Jumala’.” Kun hän ensin sanoo: ”Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt”, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: ”Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi”. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Hebr.10: 1-10
Ismo pohtii tärkeää aihetta, hyvä niin. Ismo kirjoittaa;
” Kreikan kielessä tuon sanan ”asuu” merkitys = ”olla sisällä” eli synti on meidän sisällä, se on meissä kokonaan. Se ei siis ole vain teoissa, vaan teot ovat seurausta siitä, että meissä on sisäsyntyisesti synti (huomaa yksikkö). Synti ei tartu meihin ulkopuolelta, vaan synti on meissä olemuksellisesti jo sen kautta, että olemme Aadamista alkuisin. Synnymme synnin alle, sen todistaa jo se, että kuolemme. Voimme kuolla, vaikka emme olisi tehneet yhtään tekoa. Jumala Armahda meitä!
Kreikan kielessä asua sanan merkitys on monimerkityksinen. Synti ei ole mitään olemuksellista omaa ontologista identiteettiä joka tulisi ihmisen persoonaan ja muuttaisi ihmisen synniksi. Täytyy huomata, että jo luterilaisen tunnustuskirjat tekevät eron perisynnin ja ihmisen välillä;
” Affirmativa
Edellä olevan ohjeen ja opin summan mukainen puhdas oppi, usko ja tunnustus
1. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että on olemassa ero ihmisluonnon ja perisynnin välillä. Tämä ei koske ainoastaan ihmisluontoa sellaisena kuin se alussa oli Jumalan luomana, puhtaana, pyhänä ja synnittömänä, vaan myös meidän nykyistä luontoamme lankeemuksen jälkeen, sillä luonto pysyy lankeemuksen jälkeenkin Jumalan luomuksena. Tämä ero on niin suuri kuin Jumalan ja Perkeleen teon välinen ero aina on.
2. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme niin ikään, että tämä ero on hyvin huolellisesti säilytettävä. Sellainen opetus, jonka mukaan turmeltuneen ihmisluonnon ja perisynnin välillä ei ole mitään eroa, ei sovi yhteen kristillisen uskomme pääkohtien kanssa vaan sotii niitä vastaan; näitä ovat luomisesta, lunastuksesta, pyhityksestä ja ruumiin ylösnousemuksesta puhuvat uskonkohdat.”
https://tunnustuskirjat.fi/yo/perisynti.html
” Jos nyt ei olisi mitään eroa perisynnin turmeleman ruumiimme ja sielumme luonnon ja olemuksen sekä itse perisynnin välillä, joka on luonnon turmellut, pitäisi jompikumpi seuraavista väitteistä paikkansa: – Koska Jumala on luonut tämän luontomme, hän on myös perisynnin luoja ja tekijä. Perisyntikin on siis hänen luomistekoansa. – Koska synti on Perkeleen tekoa, on Saatana luonut tämän luontomme, ruumiimme ja sielumme. Näiden täytyy siis olla Saatanan luomistekoa, jos kerran turmeltunut luontomme on täysin samastettava syntiin.” https://tunnustuskirjat.fi/yo/1.html
Hyvä huomio Sami. Olemme siis luontomme puolelta orjuutettuina synnin alla, kuten Paavali kirjoittaa, vaikka tahtomme on tehdä aina hyvää, niin silti huomaamme että emme pääse irti synnin orjuudesta. Onneksi, me emme enää vaella lihallisen luontomme mukaan synnin alla, vaan Vapautettuina orjuudesta saamme katsella Kristusta ja vaeltaa siinä Luottamuksessa ja uskossa, että lunastus ja pyhitys on kertakaikkinen. Emme vaella enää näkemisessä, vaan uskossa. Uskomme kaiken hyvän ja kiitämme lakkaamatta Jumalaa.
Rakkaus peittää synnin paljouden.
Ismo kirjoitat;
” Olemme siis luontomme puolelta orjuutettuina synnin alla” Tämä on käsittääkseni eri asia kuin olemme syntisiä olemuksellisesti, kuten kirjoitat;
” vaan synti on meissä olemuksellisesti jo sen kautta, että olemme Aadamista alkuisin.” ( Malinen)
Olla orja ja olemus eivät ole synonyymejä. Jeesus sanoo; ” se joka tekee syntiä on synnin orja” orjan tahto on suuntautunut väärin, mutta Jumalan armon avulla se voi kääntyä hyvään. Näin ihmisen tahto on tärkeä tekijä pelastuksessa, sitä ei pelastuksessa sivuuteta.
Hyvä, että Sami otti Tunnustuskirjat esiin. Luetaanpa kirjoja eteenpäin:
Perisynti
Negativa
Väärän edellä sanottua vastaan sotivan opin hylkääminen
1. Edellä sanotun mukaisesti me hylkäämme ja torjumme sellaisen opetuksen, että perisynti on pelkästään jonkun toisen teosta johtuva syyllisyys (reatus), johon ei liity luontomme turmeltumista.
2. Samoin sen käsityksen, että pahat himot eivät ole syntiä vaan luontoon luomisen perusteella olemuksellisesti kuuluvia ominaisuuksia. Mainittu puutos tai vaurio ei muka todella olisikaan sellainen synti, jonka vuoksi ilman Kristusta oleva ihminen on vihan lapsi.
3. Samoin hylkäämme sen pelagiolaisten harhan, että ihmisluonto muka on yhä lankeemuksen jälkeenkin turmeltumaton ja erityisesti hengellisissä asioissa perin hyvä ja puhdas luonnollisilta kyvyiltään (in naturalibus.)
4. Samoin hylkäämme sen käsityksen, että perisynti on pelkkä ulkopuolelta roiskahtanut vähäinen likapilkku tai tarttunut tahra, josta huolimatta luonto on säilyttänyt hyvät kykynsä myös hengellisissä asioissa.
5. Samoin hylkäämme sen käsityksen, että perisynti ei ole hyvien hengellisten kykyjen menettämistä eikä puutetta, vaan ainoastaan ulkoinen este niiden toiminnalle, niin kuin ei magneettikaan menetä luonnollista voimaansa vaan ainoastaan estyy vaikuttamasta, jos sitä sivellään kynsilaukan mehulla. Perisynnin tahra voidaan muka helposti pyyhkiä pois niin kuin likapilkku kasvoista tai maalitäplä seinästä.
6. Samoin hylkäämme sen käsityksen, ettei ihmisen luonto ja olemus ole tyyten turmeltunut, vaan hänellä on itsessään jotain hengellistäkin hyvää, nimittäin kyky, taito, pystyvyys ja kelpoisuus panna jotain hengellistä alulle, vaikuttaa tai ainakin myötävaikuttaa siinä.
7. Toiselta puolen me hylkäämme myös manikeolaisten väärän opin. He opettavat, että perisynti on jotakin olemuksellista ja itsenäistä, jota Saatana vuodattaa ja sotkee luontoon, niin kuin myrkkyä sekoitetaan viiniin.
8. Edelleen he opettavat, ettei syntiä tee luonnollinen ihminen vaan jokin toinen, vieras tekijä ihmisessä. Siksi ei syytetä luontoa vaan ainoastaan luonnossa olevaa perisyntiä.
9. Manikeolaisena harhana me hylkäämme ja torjumme myös sellaisen opetuksen, että perisynti ja turmeltuneen ihmisen substanssi, luonto ja olemus ovat täysin sama asia, ilman mitään eroa, niin että lankeemuksen jälkeen ei edes ajatuksissa voida millään tavalla erottaa turmeltunutta luontoa ja perisyntiä toisistaan.
10. Luther kyllä kutsuu perisyntiä luonnonsynniksi, persoonansynniksi ja olemukselliseksi synniksi. Hän ei sillä kuitenkaan tarkoita, että ihmisen luonto, persoona ja olemus sinänsä olisivat täysin yhteneviä perisynnin kanssa, vaan sellaisilla sanonnoilla hän tuo ilmi eron ihmisluontoon piintyneen perisynnin ja muiden, ns. tekosyntien välillä.
11. Perisyntiä ihminen ei siis tee vaan se on piintyneenä hänen luontoonsa, substanssiinsa ja olemukseensa. Vaikkei turmeltunut ihminen ikinä ajattelisi sydämessään yhtään pahaa ajatusta, vaikkei hän lausuisi yhtään tyhjänpäiväistä sanaa tai tekisi ainoatakaan pahaa tekoa, hänen luontonsa olisi silti perisynnin turmelema. Syntisen siemenen myötä saatu synnynnäinen perisynti on tekosyntien eli pahojen ajatusten, sanojen ja tekojen lähde, niin kuin on kirjoitettu: (Matt. 15:19) ”Sydämestä lähtevät pahat ajatukset” ja: (1 Moos. 8:21,1 Moos. 6:5) ”Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.”
12. On tarkoin huomattava, että sanalla ”luonto” on eri merkityksiä, joiden avulla manikeolaiset peittelevät harhaansa ja johtavat monia yksinkertaisia ihmisiä harhaa. Toisinaan se tarkoittaa ihmisen olemusta, esim. lauseessa: ”Jumala on luonut ihmisluonnon.” Toisinaan se kuitenkin tarkoittaa luontoon piintynyttä hyvää tai pahaa luonnetta, esim. lauseissa: ”Pistäminen on käärmeen luonto”, ja: ”Synti ja sen harjoittaminen on ihmisen luonto.” Silloin ei tarkoiteta ihmisen substanssia vaan jotakin hänen luontoonsa eli substanssiinsa piintynyttä.
13. Koska latinankieliset sanat substantia ja accidens eivät ole Pyhän Raamatun käyttämiä ja koska tavalliset seurakuntalaiset eivät niitä tunne, niitä ei saa käyttää tavalliselle, oppimattomalle kansalle saarnattaessa, vaan yksinkertaista kansaa on niiltä säästettävä.
Mutta kouluissa ja oppineiden kesken niitä on hyvä käyttää perisyntioppia käsiteltäessä. Tällöin ne ovat tuttuja eikä niitä ymmärretä väärin, vaan niiden avulla voidaan olion olemus erottaa siihen satunnaisesti liittyneestä.
Siten voidaan siis myös selvästi osoittaa, mikä ero on Jumalan ja Perkeleen tekojen välillä: Perkele ei pysty luomaan yhtään substanssia vaan ainoastaan Jumalan sallimuksesta turmelemaan Jumalan luoman substanssin. ”
Mikko, tunnustuskirjoja voi lainata kommentoimatta niitä, näin voi tehdä kaikkien uskonnollisten kirjoitusten suhteen.
Tunnustuskirjoja lukiessa täytyy ottaa huomion yhtenäisen kirkon teologia. Uskonpuhdistus poikkeaa rajulla tavalla kokonaiskirkon näkemyksestä. Uskonpuhdistus seuraa Augustinuksen perisyntioppia jota laajassa kristikunnassa ei hyväksytty eikä nykyäänkään hyväksytä. Näin he keksivät uuden opin ja jalostivat Augustinuksen mallia. Väärä perisyntioppi tukee muita uskonopillisia luterilaisia näkemyksiä, joista suurin ongelma on luterilainen predestinaatio.
Yhtenäisen kirkon teologinen näkemys voidaan tiivistää seuraavasti ja näemme suuren eron luterilaiseen perisyntikäsitykseen.
Lankeemus ei ytimeltään tuhonnut ihmistä, ja ihmisen ydin on hyvä. Ihmisen tahto on vapaa joka kuuluu Jumala kuvaan ja kaltaisuuteen. Ihminen on vastuussa miten käyttää vapauttaan. Psalmi 51 tulkitaan etc vastaavat kohdat; ” synnissä olen siinnyt, syntynyt” tarkoittavat yleistä turmelusta jonka piiriin ihminen syntyy. Ns. perisynti ei periydy Aadamin ja Eevan kautta luonnollisen seksuaalisen kanssa käymisen seurauksena. Aadam ja Eeva ovat itse vastuussa valinnoistaan emme me. Me olemme vain omista valinnoista vastuussa ja tekojemme mukaan meidät tuomitaan Roomalaiskirjeen 5 luku tulkitaan siis tämän suuntaisesti.
Uskonpuhdistuksen uskonoppi poikkesi muissakin keskeisissä asioissa yhtenäisen kirkon linjasta. Traditiotulkinta muutettiin ja suuria määriä kirkon opetuksista hylättiin. Tämä hylkääminen ei koske katolista teologiaa vaan laajoja kokonaiskirkon tulkintalinjoja. Lutherhan kävi keskusteluja itäisen kirkon kanssa.
Sami,
kiistätkö siis, ettei perisynti ole turmellut ihmisen luontoa, olemusta?
Nostin tuon aikaisemman Tunnustuskirjojen kohdan esiin, jotta näkyisi ettei ajattelusi ole luterilaista teologiaa, vaikka joissain kohdin viittaatkin Tunnustuskirjoihin.
Tuossa vielä lyhyempi lainaus:
”11. Perisyntiä ihminen ei siis tee vaan se on piintyneenä hänen luontoonsa, substanssiinsa ja olemukseensa. Vaikkei turmeltunut ihminen ikinä ajattelisi sydämessään yhtään pahaa ajatusta, vaikkei hän lausuisi yhtään tyhjänpäiväistä sanaa tai tekisi ainoatakaan pahaa tekoa, hänen luontonsa olisi silti perisynnin turmelema. Syntisen siemenen myötä saatu synnynnäinen perisynti on tekosyntien eli pahojen ajatusten, sanojen ja tekojen lähde, niin kuin on kirjoitettu: (Matt. 15:19) ”Sydämestä lähtevät pahat ajatukset” ja: (1 Moos. 8:21,1 Moos. 6:5) ”Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.”
Nimenomaan tämä realistinen ihmiskäsityskin puoltaa luterilaista yksinkertaista predestinaatio-oppia. Pelastus ei ole omissa käsissämme. Luojan kiitos. Toisaalta meille kristittyinä jää se vastuu ettemme tieten tahtoen syöksy helvettiin.
Blogissani Kirkko on yksi kaikkina aikoina kiistelit siitä käsityksestä, että yksi kirkko pohjaa ennen kaikkea jakamattoman kirkon kolmeen uskontunnustukseen, jotka ovat ennen kaikkea raamatullisia. Näin ollen myös luterilaiset tunnustuskirjat, jotka selittävät uskontunnustuksia ja raamattua tältä pohjalta toimivat jakamattoman kirkon tradition mukaisesti.
Teologiasi ei ole ihmiskäsityksessään raamatullista.
Mikko, perisyntiä ei ole olemassa siinä mielessä kuin annat ymmärtää. Luterilaisuus tulkitsee tiettyjä Raamatun kohtia ja takana on Augustinuksen ajattelutapa. Augustinuksen näkemys hänen omana aikanaan hylättiin kirkossa harhaoppina. Luterilaisuus palasi tämän harhan mallintamiseen. Sukupuoliyhteys nähdään tämän synnin monistamisena.
Mitä tulee uskontunnustukseen ne ovat laadittu ekumeenissa konsiileissa, luterilaisuutta ei ollut olemassa. Luterilaiset voivat omaksua ekumeeniset tunnustukset, ei heitä voi estää. Samalla he kieltävät monet kirkon linjaukset ja tekivät oman ns. kirkon. Se kirkko joka laati uskontunnustukset elää aivan toisenlaista elämää ja uskoa kuin 1500 luvulla syntynyt luterilaisuus. Väitteesi tradition jatkuvuudesta luterilaisuudessa kertoo enemän epätodellisesta käsityksestäsi kirkon historiasta.
Lopuksi puhut predestinaatiosta ihailtavana oppina. Myös helluntailaiset puhuvat omista kummallisuuksistaan Raamatullisina.
Sami, selvä vastaus selvään kysymykseen: Elääkö vanhurskas omasta uskostaan/uskollisuudestaan/kuuliaisuudestaan? Vai elääkö vanhurskas Kristuksen uskosta/uskollisuudesta/kuuliaisuudesta?
Riitta, tuohon on helppo vastata. Jeesus sanoo; ota ristisi ja seuraa minua. Ihminen tekee parhaansa, Jumalan armon avulla. Näin pelastumme armosta, kirkko on aina rukoillut armahda minua syntistä.
Et vastannut kysymykseeni
Sami, room.katolinen peladtusmalli siis sinulla. Ihminen tekee parhaansa ja loput Jumala.
Riitta, vastasin, käsität pelastuksen 1500 luvulla keksityn näkemyksen mukaan. Siinä mallissa Jumala pelastaa predestinoidut ihmiset ei muita. Ihminen ei voi tahtoa koska tahto on kuollut, niinpä Jumala väkisin käännyttää ihmisen, ja luo häneen uuden tahdon, näin ei käy kuin ennalta valituille. Itse en usko tälläiseen käsitykseen, mitä luterilaisuus edustaa.
Sami,
”Riitta vastasin, käsität pelastuksen 1500 luvulla keksityn näkemyksen mukaan. Siinä mallissa Jumala pelastaa predestinoidut ihmiset ei muita. Ihminen ei voi tahtoa koska tahto on kuollut, niinpä Jumala väkisin käännyttää ihmisen, ja luo häneen uuden tahdon, näin ei käy kuin ennalta valituille.”
kevyestipä kuittasit uskonpuhdistuksen, joka muutti koko maailman ja kirkon historian, ja jonka yhden kirkon lapseksi sinutkin luterilaiseen kirkkoon aikanaan kastettiin. Toisekseen lausumasi halveksii luterilaisen kirkon lähetystyötä sielujen pelastamiseksi. Sillä sitähän tuo kommenttisi tarkoittaa, jos kerran Jumala väkisin käännyttää ihmisen, niin miksi lähetystyötä.
Riitta,
onkohan se niin, että Samilla on roomalaiskatolinen pelastumismalli ja ortodoksinen ihmisen jumalallistumismalli?
Johannes 15. sana:
”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. 2Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. 4Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. 6
Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. ”
Eli, sana on jo puhdistanut meidät. Ja hän puhdistaa meidät. Meidän tulee vain pysyä viinipuussa Kristuksessa.
Mikko, uskonpuhdistus oli hyvin paikallinen ilmiö, vähän kuten nokia missio tai luther säätiö. Merkittävä asia oli Raamatun kääntäminen kansalle.
Lähetystyötä tehdään turhaan, sillä luterilaisuuden mukaan Jumala on jo valinnut ikuisuudessa tietyt ihmiset kadotuksen massasta, olet tuossa oikeilla jäljillä. Toisaalta predestinaatio toteutetaan välineiden kautta, niiden kautta predestinaation realisoituu.
Luterilaisessa kasteessa on omat ongelmansa, en mene nyt niihin.
Ismo malinen kirjoittaa:”” Olemme siis luontomme puolelta orjuutettuina synnin alla, kuten Paavali kirjoittaa, vaikka tahtomme on tehdä aina hyvää, niin silti huomaamme että emme pääse irti synnin orjuudesta.””
Tuo valhe sitoo lihallisia ”uskovia” niin etteivät käänny parannukseen ja tule Jeesuksen vapauttamiksi.
Joh. 8:32
ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”.
Joh. 8:36
Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
Ari, oletko koska laistanut velvollisuuksia, tai onko mielessäsi käynyt koskaan nurjia ajatuksia? Oletko koskaan himoinnut? Vaikka olet Kristitty? Etkö koskaan lausu mielessäsi: ”Minä viheliäinen ihminen, taas kompastuin.”
Kristitty elää synnin tunnustamisessa, Armossa ja Totuudessa.
Etkö koskaan lue ”Isä meidän” rukousta, jossa rukoillaan: ”Päästä meidät pahasta”
Jos et, niin soisin, että tuon rukouksen koskevan myös sinua. siinä sanotaan: ”Meidät”
Siis koskee minua ja sinua yhtälailla. Jos tuon ymmärtää vain yleisellä tasolla, niin ikäväkseni on todettava, että oikeamielisyys on kääntynyt vääryydeksi. Paha ei ole meidän ulkopuolella.
Jeesus sanoi: Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!
Ismo Malinen miksi vikoilet Jeesuksen sanoja vastaan eli yrität kumota niitä omilla oppimillasi fraaseilla?
Jeesus kysyy tahdotko seurata Häntä, ei minua tai ketään ihmistä, siis kyseenalaista Jeesuksen elämä ja seuraaminen, älä katso minuun tai muihin ihmisiin.
Tuot Paavalista täydellisen valheellisen kuvan, kuinka voi t edes ajatella että hän teki mitä ei tahtonut kun oli kohdannut Jeesuksen ja vapautunut pimeydestä ja synnin orjuudesta?
Ari Pasanen,
Kristitty kyllä tuntee pahan kiusaukset ja myös lankeaa niihin. Katumuksen kautta hän nousee jälleen.
Erikseen ovat ne kristityt jotka ovat edistyneet kilvoituksessa himottomuuden tilaan. Tämä tilan saavuttaminen vaatii pitkää kilvoittelua ja on monien vuosien tulos.
Sami, tuollaista kilvoittelua on idän uskonnoissa, esim. buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa jne. Himot ja halut katoavat ja ihminen valaistuu.
Riitta, näytät tuntevan huonosti kirkon pitkää historiaa, vain tietämätön sanoittaa asiansa noin. Erilaisissa kirkollisissa säätiöissä ja yhdistyksissä opetetaan tosin kuten kirjoitat.
Sami katsoo oikeudekseen määritellä Jumalan tehtävät. Hän kirjoittaa: ”Jumalan tehtävä on antaa anteeksi”. Hyvin tässä tulee ilmi se, että lakihenkisyydessä ihminen nousee Jumalan yläpuolelle. Tai siis kuvittelee voivansa nousta.
Mitään kiitollisuutta Kristuksen uhriverestä saatikka Jumalan kunnioitusta ja pelkoa Jumalan pyhyyden edessä en Samin kirjoituksista ole lukenut.
Erikoinen on myös toteamus, että viidesläiset teologiset näkemykset eivät häntä innosta. Kristinuskossa on kyse totuudesta ja Jumalan Sana on kristitylle elämän leipää. Ei ole kyse siitä mikä milloinkin sattuu innostamaan.
Riitta, Jumaka antaa anteeksi, se tulee hyvin esille Raamatussa. Tässä anteeksiantamuksessa on läsnä, Kristuksen riittävä ja kertakaikkinen uhri. Anteeksiantamus tuo kiitollisuuden ihmiselle. Kiitollisuus on meidän uhri Jumalalle.
Tässä kohtaa tahdon kiittää Riittaa, Aria, Samia, Ismoa, Pekkaa, Ristoa ja Kostia aktiivisesta keskustelusta.
Ei ole minusta rakentajaa rakentaakseni tikapuut taivaaseen.
Onneksi.
Sillä Jumala laskeutuu taivaasta alas ihmisten luo.
Hän syntyy köyhään eläinsuojaan kaiken lian keskelle.
Hän elää ihmisenä ihmisen elämän ja kuolee ristillä pilkattuna
ja häväistynä yhdessä kahden rikollisen kanssa.
Edelleen hän laskeutuu alas kasteeseen ja
ehtoolliseen, sekä avattuun raamattuun ja anteeksiantamuksen sanaan.
Ei. Minun ei tarvitse rakentaa tikapuita taivaaseen.
Jumalalle kiitos, Kristukselle kiitos ja kiitos Pyhälle Hengelle!
Mikko, kiitos sinullekin. Hyvää ja asiallista, vähän prosoivaakin keskustelua asian edistämiseksi.
”Ei ole minusta rakentajaa rakentaakseni tikapuut taivaaseen.”
Suomeksi on kirja portaat. Kirjassa kuvataan ihmisen hengellistä nousua Vt:n Jaakobin tikapuiden avulla Jumalan kaltaisuuteen. Kirja on idän kirkon klassikko. Kirjaa ei tosin suositella luettavaksi ilman kirkon ohjausperinnettä.
Riitta Sistonen toteaa Samille:””Sami katsoo oikeudekseen määritellä Jumalan tehtävät. Hän kirjoittaa: ”Jumalan tehtävä on antaa anteeksi”. Hyvin tässä tulee ilmi se, että lakihenkisyydessä ihminen nousee Jumalan yläpuolelle. Tai siis kuvittelee voivansa nousta.””
Tässä kannattaa miettiä mitä vauvakaste on, nouseeko siinä ihminen Jumalan sanan yläpuolelle ja ”pakottaa” Jumalan toimimaan ihmisen omien ajatusten mukaan, siis pystyykö ihminen määrittämään kenestä tulee Jumalan lapsi sillä että kastaa vauvan (lue uskontopakko, vanhempien päätös kastetaanko vauva….)?
Mikko Suni toteaa ettei voi rakentaa tikapuita taivaaseen, ilmeisesti tarkoittaa ettei itselleen, mutta kuitenkin vauvakasteessa jokainen vanhempi on jo rakentanut tikapuut lapselleen, mitä eroa on siinä kun uskoo omien vanhempien/seurakunnan rakentamiin tikapuihin, kysymys onkin voiko ihminen ”pelastaa” toisen ihmisen (vauvan)?