Olipa kerran vuosi 2000 syksypuoli. Olimme selvinneet nipin napin maailmanlopusta, joka piti tulla vain ihan ajan loppumiset takia. Toinen syy oli siinä, että asiantuntijat sanoivat, etteivät tietojärjestelmät kestä vuodenvaihdetta ilman raskaita investointeja päivityksiin. Expertit toimivat ikäänkuin pomminpurkajat. Jos emme onnistukaan, niin tuhansia lentokoneita tippuu kuin kivi alas. Kyllähän jokainen ymmärtää, että omaan turvallisuuteen kannattaa panostaa. Otetaan henki-, sairaus-, tapaturma-, koti-, kasko autoon-, vene-, ym vakuutuksia varmuuden vuoksi. Asennetaan kotiin valvontajärjestelmä, palontorjuntaa, varashälyytintä ja kaikkea muuta. Mittaamme pulssia, verenpainetta, sokeripitoisuutta, käymme puntarilla, kuntosalilla, hierojalla ja naprapaatilla. Valkaisemme hampaamme, rasvaamme naamamme, rusketumme ja torjumme selluliittia, karppaamme tai veganoimme. Näillä maailma pelastuu.
Kun vielä ostamme vesisähköä, käytämme kaupassa oma kangaskassia. Olemme hyviä ihmisiä itsellemme ja joskus myös toisillemme, varsinkin, jos siitä koituu jotain hyvää itselle. Siis me elämme kuin elämä olisi ikuista ja laskemme jatkuvan kasvun varaan. Rakennamme hiihtoputken ja saamme kaiken näyttämään hyvältä. Laskemme, että viiskymmentätuhatta vuotuista kävijää kannattaa koko homman. Mutta mistä se lukumäärä saatiin? Omasta päästä. Eikä kukaan muista enää, että kannattava laitos rakennettiin, joka kaatuu kaupungin syliin tuhottomasti velkaisena ja lähes autiona.
Olin siis syksyllä 2000 vankilapastorin tentissä. Huitelimme pitkin vankilan käytäviä. tapasimme erilaisia ihmisiä ja olimme vankilahäissä todistajina. Siinä sivussa minua testattiin ja viimein johtaja otti meidät vastaan. Ilmeisestim läpäisin testin, kun samalla tiellä olen. Pastori sanoi yhden mielenkiintoisen lauseen: Valitettavasti emme kaikki vielä ole jääneet kiinni! Mietin, että mitähän tuokin mahtaa tarkoittaa? No ajan myötä sekin selvisi. Herramme ei ehkä ole vielä saanut kertoa kaikille, että kaikki vakuutukset, hoidot ja varmistukset eivät suojele meitä iankaikkisuudelta eli fyysiseltä kuolemalta ja sitten tulee tuomio.
Tuomiot ja tuomioistuimet ovat jotenkin kummallisesti tulleet tutuiksi näiden vuosien aikana. Joku kertoo rukoilleensa ennen raastupaa, että Herra antaisi vapauden kaikesta huolimatta. Joku on saanutkin, mutta valitettavasti muisti on jäänyt huonoksi niiden lupausten suhteen mitä tuli luvatuksi. Joku on rakastanut vaimoaan enemmän työllä kuin hempeillä sanoilla. Työtä on ollut liikaa tai on rakennettu taloa. Romantiikalle ei ole jäänyt tilaa. Jos ihminen siirtyy helpommasta elämästä vaikeampaan avioliiton myötä, se ei kaikille sovi. Mies tai vastaavasti vaimo saa uuden hylkäämishaavan entisten lisäksi. Suomalainen ei pysty keskimäärin terapoimaan itseään muuten kuin pakenemalla kemian maailmaan. Siitä tulee konkurssi, kun omaisututta puolitetaan. Viina vie työkyvyn ja porukassa tapahtuu yhtä ja toista ja ihminen tuskissaan voi löytää itsensä syytettynä asiasta, jota ei tiedä tehneensä.
Mitä meidän tulisi ajatella kaikesta. Yleinen mielipide vaatii kovempia rangaistuksia ja rahanvartijat säästöjä. Yhtälö, joka ei koskaan toimi. Vankila on oma maailmansa ja evankelistat joskus kovassa kurssissa. Nyt kaikki on toisin. Asenteet kovenevat eikä muutosta näy, kun Herramme makaa hangessa kapaloineen, niinkuin joululaulussa laulamme. Onko Jeesuksella meille muuta merkitystä kuin seimiasetelma kiiltokuvana? Onko meillä näkökykyä ajan rajan taa, vai luulottelemmeko, ettei siellä ole mitään? Onko rajakokemukset aivojen hapenpuutetta ja Herramme äänen kuuleminen jakomielitautia? Olemmeko vankeudessa vapaampia kuin vapaudessa vankeina! Me menemme uudestaan ja uudestaan julistamaan totuutta rakkaudessa. Totuutta siitä, että synnin palkka on kuolema, mutta Hän on lunastanut sen palkan, joka ei säästänyt itseään. Me voimme iloiten kertoa, että lasten velka on maksettu ja uusi elämä Kristuksessa on valmistettu. Älä usko sellaista julistajaa, joka ikäänkuin hempeillen puhuu rajattomasta armosta! Armosta, joka mahdollistaisi syntisen elämän katumattomana! Tämä on lähellä sitä joulun sanomaa, jota Raamattu meille kertoo!
