Seurakuntayhtymän yhteisellä kirkkovaltuustolla on oikeus ja velvollisuus päättää taloudestaan demokraattisesti, mutta silloinkin sen tulee kunnioittaan kirkon järjestyksessä määriteltyä seurakunnan tehtävää ja toiminnan tavoitetta. Kirkkomme järjestyksen mukaan kirkon oppia koskevat päätökset tehdään aina yliseurakunnallisesti eikä virallinen arviointi kirkon opista tai sen mukaisuudesta kuulu yksittäisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän luottamuselimille. Tässä suhteessa Vantaan seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto on ainakin tänä vuonna toiminut oikein.
Demokratian nimissä vantaalaisilla kirkkovaltuutetuilla oli oikeus viime vuonna päättää lähetysmäärärahoista, kuten päätti ja vastaavasti tänä vuonna kuten päätti. Monijäsenisen toimielimen ei välttämättä tarvitse edes perustella päätöstään. Päätöksen perusteluksi ei kuitenkaan tule kirjata seikkaa joka ei pidä paikkaansa tai jonka arviointi ei ole kirkkovaltuuston asiana.
Nyt sitten 16 vähemmistöön jäänyttä Vantaan kirkkovaltuuston jäsentä on kirjannut pöytäkirjalausuman, jossa puututaan juuri niihin seikkoihin joiden arviointi ei kuulu kirkkovaltuustolle.
Syrjintärikosten tutkinta kuuluu poliisille ja työsyrjinnän osalta työsuojeluviranomaiset ja ratkaisu tuomioistuimelle. Kirkon yhteisten päätösten noudattamista valvoo lähetysjärjestöjen osalta Kirkon ulkoasiain osasto. Kirkon opin mukaisuutta valvoo hiippakuntatasolla piispa ja tuomiokapituli, kokonaiskirkollisella tasolla piispainkokous ja viimekädessä kirkolliskokous.
Luottamushenkilönä on tarkoin harkittava missä kulkee sananvapauden ja perättömän lausuman välinen raja. On täysin eri asia omana kantanaan vaatia muutosta kirkon virallisiin lähetysjärjestöihin, kuin esittää väite että jokin järjestöistä syyllistyisi työsyrjintään. Samoin on täysin eri asia väittää, ettei jonkun henkilön tai järjestön kanta edusta kirkkomme linjauksia, verrattuna siihen, ettei tulkinta kirkon linjasta vastaa henkilön omaa kantaa.
Osallistuin viime kevät talvena Korson kirkossa järjestettyyn Erilaisina yhdessä – iltaan. Tuolloin jäi hyvä mieli siitä että Vantaalla osataan rakentaa yhteistä kirkkoa erilaisista näkemyksistä huolimatta. Toisaalta tiesin että kyseisen tilaisuuden järjestämistä vastustettiin useammaltakin eri taholta. Nyt tuntuu siltä, että sama vastanokittelu jatkuu Vantaalla edelleen ja entistä rajumpana.
Eivätkö nämä 16 valtuutettua todellakaan ymmärrä että lahetysjärjestöjen valinnassa on kyse meidän yhteisen kirkkomme päätöksestä. Kirkomme, jonka yhteiset päätökset ovat samat niin Vantaalla kuin vaikkapa Utsjoella. Siihen minkälaista toimintaa tuetaan, saa olla oma vantaalainen näkökulma, mutta kirkon yhteiset päätökset ovat samat etelässä ja pohjoisessa, lännessä ja idässä, niitä ei määritellä Vantaan kirkkovaltuustossa.
Vantaan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston kokouspöytäkirja 30.9.2014
http://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/hallinto/poytakirjat-ja-esityslistat/ykv/poytakirjat-2014/ykv-poytakirja-2014-09-30-ja-valitusosoitus.pdf
Blogi käsittelee kohtaan 68 § Kansainvälisen vastuun vuoden 2014 avustusmäärärahan jakopäätös ja seurakuntalaisen aloite – liitettyä eriävää mielipidettä.
”Pysyn edelleen kannassani siitä, että hallussasi olevat oikeuden asiakirjat eivät osoita, että hallinto-oikeus olisi katsonut kirkkovaltuuston toimineen oikeudettomasti tai rikkoneen lähetysjärjestöjen oikeudenmukaista kohtelua.”
Näin se juuri on. Hallinto-oikeus katsoi, että kirkkovaltuusto ei käyttänyt väärin harkintavaltaansa. Äsken väitit kokonaan muuta. Hallinto-oikeus ei ottanut kantaa mainitsemiisi asioihin. Korostan vielä, että valitin asiasta Sansan osalta. Sille yhteinen kirkkoneuvosto oli esittänyt tukea.
Harkintavalta on tässä juridininen termi. Oikeasti asiaa ei mitenkään harkittu vaan päätös oli täysin sattumanvarainen.
Ei ole kysymys hallussani olevista papereista. Päätös on täysin julkinen ja sen saa kuka tahansa hallinto-oikeudesta.
Saattaa olla niinkin, että en ihan pelkkää nettikeskustelua varten lähde tilaamaan asiakirjoja hallinto-oikeudesta. Ei tämä ihan niin henki ja elämä minulle ole. 😉
Mielenkiintoista Jusu
Tämä on nettikeskustelua,mutta Johanna Korhonen ja kumppanit eivät olleet
nettikeskustelussa.
vaan allekirjoittivat päätöksen.Miksi he toimivat näin?
,eivätkä vieneet asiaa oikeuteen ???
Esa,
Johanna Korhonen ja kumppanit eivät vieneet asiaa oikeuteen, koska kirkkovaltuustolla on harkintavalta päättää asiassa tahtonsa mukaisesti. Vaikka päätös oli Korhosen ja kumppanien tahdon vastainen se on silti laillisesti tehty eikä oikeudella ole perustetta sitä lähteä muuttamaan. Kantelu oikeuteen kirkkovaltuuston päätöksestä olisi ollut turha.
Poliittiseen päätöksentekoon kuuluu asioista puhuminen ja epäkohtien nostaminen julkisuuteen. Näin myös poliittiset puolueet toimivat. Poliittisilla toimijoilla on tapana argumentoida itselleen tärkeiden asioiden puolesta ja toivoa, että suuri yleisö asettuu heidän puolelleen ja tätä kautta saadaan halutut päätökset tehtyä. Näin kaikki toimivat. Voisin jopa väittää, että kaikki tällä foorumilla esitetyt mielipiteet, puolesta ja vastaan, ovat tietynlaista vaikuttamista asiaan. Tietysti meidän painoarvo poliittisessa päätöksenteossa voi olla aika pieni, tuskin kuitenkaan täysin olematon.
Toisaalta Korhonen ja kumppanit voivat edistää asiaansa vetoamalla kirkollisessa päätöksentekojärjestelmässä toimivaltaiseen tahoon, tässä tapauksessa kirkkohallitukseen. Mielestäni tämäkään ei ole mitenkään poikkeuksellista. Päättäjiin vedotaan päivittäin mitä erilaisempien asioiden puolesta tai niitä vastaan.
Mutta koska kysymyksesi oli, miksi he eivät vieneet asiaa oikeuteen, vastaukseni (heidän puolestaan) on se, että mielestäni se ei ole oikea kanava edistää omaa asiaansa tässä kysymyksessä.
Jusu Vihervaara kirjoitti kommentissaan 12.10.2014 02:04 :
(2) En koe, että Paavali viittaa korinttolaiskirjeessään sellaiseen parisuhteeseen, jossa esimerkiksi itse elän sikäli kun Paavali kirjeessään edes puhuu homoseksuaalisuudesta.
(3) En koe sitä homoseksuaalit poissulkevaksi, että luomiskertomuksessa puhutaan miehen ja naisen välisestä suhteesta. Enemmän näen sen käytännölliseksi ratkaisuksi Raamatun kirjoittajilta. Maailmassa on niin paljon harmaansävyjä, että niiden kaikkien dokumentoiminen Raamattuun olisi ollut epäkäytännöllistä.
Tämän jälkeen hän toteaa että hänen omassa elämässään parisuhde rinnastuu miehen ja naisen väliseen suhteeseen eikä hän näen parisuhteessaan mitään eroa (hetero)ystäviensä tai vanhempiensa parisuhteeseen.
Totean heti suoralta kädeltä, että mielestäni Vihervaaralla on täysi subjektiivinen oikeus kokemukseensa. Meillä kellään toisella ei ole oikeutta sitä häneltä kiistää. Toisaalta Vihervaaralla ei ole oikeutta edellyttää, että hänen perustelunsa asiasta riittäisi perusteluksi kenellekään toiselle.
Vihervaaran perustelu pohjautuu vähintään kahteen perättäiseen ”kolikon kääntöön”. Ensin se ettei Paavalin viittaus samaa sukupuolta olevien välisiin suhteisiin koske hänen omaa parisuhdettaan ja siten perään se että kohdat joissa Raamattu viittaa nimenomaan miehen ja naisen väliseen parisuhteeseen koskevat myös hänen omaa parisuhdettaan.
On siis totta että Raamatussa on paljon sellaista joka on tarkoitettu sovellettavaksi täsmälleen samalla tavoin vain täsmälleen samanlaisissa olosuhteissa.
Asian siirtäminen uusiin olosuhteisiin tuo tulkintaan epävarmuutta. Tämän epävarmuuden vallitessa jotkut kokevat, että nykyisissä olosuhteissa samansukupuoliset suhteet voitaisiin hyväksyä ja kumppanien ohella myös itse näiden suhteiden puolesta voitaisiin rukoilla ja tässä merkityksessä myös toivotta niille siunausta. Tämä on kuitenkin täysin eri asia, verrattuna siihen että nämä suhteet rinnastettaisiin sellaiseen avioliittoon, jolle Raamattu lupaa siunauksen ja jonka kristillinen kirkko on luvannut pyhittää vihkitoimituksessa.
Monet kristityt haluavat pitäytyä vain siinä, mikä on Raamatun mukaan varmaa. Varmaa siis on että Raamatussa luvataan siunaus miehen ja naisen väliselle elinikäiselle avioliitolle. Siunaus muunlaisille parisuhteille ein sitten Raamatun valossa joko enemmä tai vähemmän epävarmaa, Ennen kaikkea on pidettävä mielessä se, ettei seikka mitä Herra siunaa ole ihmisten päätettävissä.
Olen Kivimäen kanssa samoilla linjoilla.
Motiivini ei missään vaiheessa ole se, että jonkun toisen ihmisen tarvitsisi vetää Raamatusta samanlaiset johtopäätökset kuin minä teen. Toisaalta koen, samoin kuin Kivimäki, että kenelläkään toisella ihmisellä ei ole oikeutta vaatia minua muuttamaan kantaani. Myös erilaisten vakaumusten keskinäisen paremmuuden vertailu tuntuu minusta turhalta.
Minulle riittää varsin hyvin se, että toteamme ajattelevamme asioista eri tavalla ja hyväksymme sen, että saman Raamatun perusteella ihmiset voivat hyvässä uskossa vilpittömin mielin välillä tulla myös erilaisiin johtopäätöksiin. Riitely siitä, kumpi on oikeammassa tuntuu minusta turhalta, koska kumpikin voi elää omaa elämäänsä ja vastata omista valinnoistaan Jumalalle. Minusta on kovin lohdullista uskoa, ettei Jumala rankaise vilpittömässä uskossa tehdyistä ratkaisuista.
Minusta tämä keskustelu saisi huomattavasti rakentavamman sävyn, jos luopuisimme ”Raamattu yksiselitteisesti sanoo näin” -argumentaatiosta ja sen sijaan muistaisimme jokaiseen mielipiteeseemme lisätä sanat ”minun käsitykseni mukaan”.
Lisäisin kuitenkin kommenttina Jusu Vihervaalle, että niissä olosuhteissa joihin Raamattua antaa joitain yksityiskohtaisia neuvoja, nuo neuvot ovat täysin päteviä. Vastaavissa olosuhteissa voidaan siis sanoa, että ”Raamattu yksiseliteisesti sanoo näin”.
Tulkintaongelma tulee, kun näitä neuvoja yritetään soveltaa uudenlaisissa olosuhteissa tai kun neuvot ovat alunperinkin vertauskuvauksellisia tai sellaisia joita ihmisen ei odotetakkaan kykenevän omin voimin noudattamaan.
Rakentavampi sävy löytyisi varmaan myös jos luovuttaisiin tällaisista kärjistyksistä: – Jokainen maahanmuuttoa jostain syystä kritisoiva on rasisti! -Se, joka ei hyväksy homoliittoa avioliitoksi, on homovihamielinen. -Joka ei vihaa ryssiä, on epäisänmaallinen. -Joka ei ole samaa mieltä kanssani, on (potentiaalinen) vihollinen. Näiden ja monien muiden älyttömien kärjistysten maustamassa maailmassa on vuosikymmenien aikana joutunut elämään. Voisikohan Raamatusta ottaa yhden kohdan ihan kirjaimellisesti: -Kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla.
Jouni Lahtonen
Pyydän että keskustelussa vältetään tarppeettomia yleistyksiä ja loukkavia ilmaisuja.
Feministisiä aatteita kannattavat naispuoliset homoseksuaalit tai tummaihoiset homoseksuaalit eivät ole yksiselitteisesti yleistetäviä ryhmiä.
Mielenkiintoinen näkökulma,Jusu
Koska oikeudessa olisi tullut tilanne laki vastaan laki.
Olisiko laillisesti tehty päätös kumonnut lainvastaisesti tehdyn toimintatavan.
En usko tuohon,vaan asian olisi ratkaissut kokonaisuus,mistä on kysymys.
Korhonen ja kumppanit tiesivät että kokonaisuus olisi ratkaissut asian.
eikä laki vastaan laki.
Siksi he eivät vieneet asiaa eteenpäin.
Etkö oikeasti osaa kirjoittaa normaaleilla riviväleillä?
Esa,
Kysymys siitä, pitäisikö näille lähetysjärjestöille antaa lähetystukea on poliittinen ei juridinen. Koska se ei ole juridinen kysymys, sitä ei ratkaista tuomioistuimessa.
Kirkkovaltuusto voi päättää myöntää tukea tai se voi päättää olla myöntämättä tukea yksittäiselle lähetysjärjestölle. Kumpikin päätös on tuomioistuimen näkökulmasta laillinen eikä se ole tuomioistuimen asia ottaa kantaa siihen, mitä kirkkovaltuuston pitäisi asiassa päättää. Tuomioistuin ottaa kantaa vain siihen, että päätös tehdään laillisesti.
Jouni Lahtosen kuvaus ei sovi ainakaan niihin tavisheteroihin, joita minä tunnen. En ole huomannut, että heillä olisi taipumus vahingossa loukata feministejä, seksuaalivähemmistöjä tai toisiin rotuihin kuuluvia ihmisiä.
Keskimääräisellä tavisheterolla on minun kokemukseni mukaan varsin hyvät käytöstavat ja hän ymmärtää millainen kielenkäyttö on asiallista.
keskimääräisellä homseksuaalilla on minun kokemukseni mukaan varsin hyvät käytöstavat muuten , mutta hän ei ymmärrä millainen kielenkäyttö on asiallista.
Jusu,
Päätös on laillinen,mutta onko toteutus laillinen,
siihen tuomioistuin voi ottaa kantaa,koska näkökulmastasi.
lähetysjärjestystö toteuttaa lainvastaista toimintaa,kun se harjoittaa työsyrjintää.
Onko sallittua rahoittaa lainvastaista toimintaa ?
Ei tässä juridiikasta pääse ulos mitenkään,mutta se että lainvastaisuus on näytettävä toteen oikeudessa,olisiko Korhosella ja kumppaneilla ollut esittää todisteita lain vastaisesta toiminnasta ?
Ilmeisesti ei,koska he eivät lähteneet tähän.
Hyvät aikomukset ovat ennenkin saaneet aikaan kaikkein pahimmat tapahtumat. Varmaankin nämä 16 uskovat tekevänsä jotain oikein hyvää. Tuo hyvä on heidän mielestään, niin hyvää ettei siinä sivussa tapahtuvasta kirkon hajomisesta tarvitse mitään välittää. Hehän aikovat potkia kirkosta ulos kaikkein aktiivisimmat jäsenet. Eli lähetysväen. Eipä paljon jää jäljelle jos he lähtisivät.
Aivan. Pohdiskelinkin jo asian seurauksia täällä
https://www.kotimaa.fi/mika-on-kirkon-virallisen-lahetysjarjeston-aseman-merkitys/
Onko jopa lainvastaiseksi uskonnonvapauslain pohjalta tulkittavissa väittää, että hengellisen yhteisön näkemys, joka perustuu Jumalan sanaan, olisi lain vastainen. Onko tuollaisella lausumalla tavoite vaikuttaa uskonnonvapautta rajoittaen hengellisessä yhteisössä?
Osallistuin tänään lähetyspyhän messuun kotiseurakunnassani. Messun toimitti kaksi seurakuntamme naispuolista pastoria. Ehtoollisavustajista toinen edusti lähetysyhdistyskylväjää. Messun jälkeen oli lähetysjuhla jonka loppuhartauden naispuolinen pastorimme toimitti.
Jäinpä miettimään, ketäköhän Kylväjä oikein syrjii. Tuskimpa ainakaan meidän seurakuntamme naispappeja. Samaa ihmettelee Kylväjän työssä mukana oleva lähetysväki. Siinä samalla kun pohtivat mistä löytyisi lisää herätystä myös Suomeen.
Seurakuntavaalit on nyt käyty ja puolet näistä 16 valtuutetuista ei jatka Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston jäsenennä.