Saatuani puolentoista vuoden urakan valmiiksi ja käsikirjoituksen kustantajalle, olen taas innostunut keskustelemaan. KM24 on minulle siihen hyvin soveltuva foorumi, koska kirkon asiat usein ovat mielessä. Erilaisuuden sieto ja ajatustenvaihto monenlaisten tulkintojen välillä on yksi kirkon ja yhteiskunnan suhteen avainkysymyksiä.
Kotipaikkakuntani Aviisissa, Turun Sanomissa kirjoitin Vapaa-ajattelijoiden mielestäni perin kummallisesta roolista tämän päivän Suomessa- Seurauksena oli Lari Parikan juttu, jonka Mielipide-sivun toimitus taittoi kuudelle palstalle kauniin Martin-kirkon kuvan kanssa:Valtio ja kirkko erotettava toisistaan. Viittaukseni Italian verotukseen oli alunperin hiukan hämärä, mutta otin siitä paremman selvän. Katajanokalta, Kirkon Ulkoasiainosastolta löytyi mies, joka tunsi niin Pohjoismaiden kuin Välimeren seudun kirkollisia oloja. Nimittäin Tomi Karttunen, k iitos hänelle. Nämä asiat saisivat olla paremmin meidän kaikkien hallussa.
Olen pitkään ihmetellyt, mikä on Vapaa-ajattelijoiden selvin ja vahvin funktio: ahkeroida saadakseen ihmiset eroamaan kirkosta. Miltä tuntuisi, jos meillä toimisi järjestö, jonka päätehtävä olisi saada ihmiset eroamaan ammattiyhdistysliikkeestä? Tai jos liikuntakielteiset ihmiset perustaisivat järjestön, jonka tarkoitus olisi saada kansalaiset eroamaan urheilu- ja liikuntajärjestöistä? Kaikkein merkillisintä on, että Vapaa-ajattelijat anovat ja saavat valtiontukea omaksumansa tehtävän suorittamiseen. Toisin sanoen, keskittyvät verovaroilla kirkon vastustamiseen.
Välimeren maissa kuten Espanjassa ja Italiassa ei tällainen säästö-markkinointi ole mahdollista. Vapaa-ajattelijat yllyttävät ihmisiä säästämään rahaa eroamalla kirkosta. Italiassa on voimassa ”kahdeksan promillen vero”. Jokainen maksaa tuloistaan 0.8 % joko katoliselle tai muille kirkoille tai vapaille uskonnollisille liikkeille kuten helluntai-seurakunnille. Veron voi osoittaa myös Italian hindulaisten tai budhalaisten liitoille. Ne, jotka eivät halua tukea mitään uskonnollista liikettä ohjaavat veron valtiolle, sen yleishyödyllisiin hankkeisiin. Keskustelua on käyty siitä, voiko valtio käyttää näin kertyviä varoja NATO-projekteihin.
Kun meillä vaaditaan valtion ja kirkon eroa, vedotaan usein muihin Pohjoismaihin. Minusta tämä kertoo lähinnä tietämättömyydestä. Pohjoismaisessa katsannossa on valtion ja kirkon ero Suomessa jo toteutettu. Ruotsi on vuosikymmenet tavoitellut Suomen ev.lut. kirkon kaltaista itsenäisyyttä, eikä se tässä suhteessa vieläkään ole Suomea edellä.
Suomen kirkko on ollut edelläkävijä. Asioista on sovittu hyvässä hengessä valtio-kirkko-komiteoissa, yhteistyössä kaikkien poliittisten ryhmien kanssa. Kaikkein vähäisin kirkon itsenäisyys on Tanskassa. Siellä ei ole edes kirkolliskokousta, vaan kirkon asioista päättää valtio. Valtio maksaa verovaroista pappien palkat. Näin on myös Norjassa ja Islannissa. Ruotsissa ei ole kirkollisveroja, vaan veroluontoinen kirkollismaksu, jonka valtio kerää.
Näihin keskusteluihin kaipaisi konkreettisuutta. Lari Parikka otti esimerkiksi hautausmaat. Hän arvelee, että valtio ja kunnat hoitaisivat ne halvemmalla. Mihinkähän luulo mahtaa perustua? Valtio tai kunnat eivät ole osoittaneet asiaan minkäänlaista kiinnostusta. Nykytilanteessa ne eivät siihen ryhdu. Seurakunnat ovat hoitaneet hautausmaita sekä hyvin, että taloudellisesti, kaiken lisäksi myös uskonnottomien hautapaikat. Mikään ei estä Vapaa-ajattelijoita perustamasta omia hautausmaita, mutta siitäkään ei ole mitään merkkiä nähtävissä. Vapaa-ajattelijat keskittävät voimansa kirkon arvosteluun ja kirkon resurssien heikentämiseen.
Muutama vuosi sitten sääti eduskunta hautaustoimilain, jonka kirkko tavalliseen jees-tapaansa hyväksyi. Säädettiin, että seurakunnat tarjoavat kaikille kansalaisille hautapaikan samaan hintaan. Siis kirkollisveroa maksaville ja sitä maksamattomille. Odottelen lakia, jossa eduskunta säätää saman vakuutusturvan kaikille kansalaisille, niin vakuutusmaksunsa maksaville kuin sitä maksamattomille. Hautausasiassa on rakas kirkkomme pannut paremmaksi: luterilaiset papit siunaavat kaikki, kirkkoon kuuluvat ja kuulumattomat.
Vapaa-ajattelijat eivät näe kirkon toiminnassa mitään hyvää. Molemmilla silmillään asioita katsovat voivat toki nähdä kirkon tekevän paljonkin hyvää. Oikein on, ettei esimerkiksi perheneuvonta ja diakonia kohdistu vain kirkon jäseniin, vaan kaikkiin avun tarvitsijoihin.
Kirkon ensimmäinen ja tärkein tehtävä on hengellinen, evankeliumin todeksi eläminen. Samalla voi sanoa, että jyrkkää jakoa maallisen ja hengellisen välille ei voi tehdä, jos pysytään Uuden testamentin pohjalla. Kirkko on aina, alusta asti toiminut paremman ja oikeudenmukaisemman elämän ja maailman puolesta.
Kirkon identiteetti on tärkeä. Olen jokseeenkin samaa mieltä T.Ruokasen haastatteleman Samuel Salmen, ensimmäisen papin paikkani työtoverin kanssa tästä. Lutherin regimenttioppi toimii yhä ja on tärkeä. Samalla meidän toimintamme ei voi rajoittua vain hengellisiin kysymyksiin. Oulun piispa on tärkeällä asialla puhuessaan myös hiippakuntansa kaivoksista. ”Maa on Herran ja kaikki mitä siinä on.”
Taas hiukan toisenlainen kulma. Hiukan itseäni provosoi tuo vapaa-matkustaja. Vapaa matkustus voi tapahtua niin monilla tavoilla. Hyväntekeväisyyttä voi olla myös kirkollisveron maksu. Kiinnittäisin myös huomiota vastuuseen kertoa sen, että hautaan siunaamisen voi tehdä itse. Se voi olla sureville todella terapeuttista. Uskoisin, että paikan kaivuun hinta tulee hautapaikasta, jos on vuosia kirkollisveroa maksanut tajutakseen, ettei itse missään muussa käytä kirkon palveluja.
Omat ohjeeni on, että laulakaa Yhtehen, yhtehen pääsemmekö vielä kerran, laittakaa kukkanne ja menkää muistotilaisuuteen kotiin ”haukkumaan”. Tämä laulu on lähes jokaisesta hautajaisesta minulle tuttu lapsuudesta saakka. Pappia ei tarvita kuin korkeintaan vieraaksi. Siihen kelpaa hyvin. Pappi ei saa siunata, mutta itse voitte tehdä mitä haluatte. Tämä ei ole minulla kirkon vastaisuutta, vaan omien läheisten itsenäisyyttä, vaikka he kirkkoon itse kuuluvatkin. Rukoilla ja siunata saa kuka haluaa ja kenet haluaa. Miksi valittaa, jos tämä ei ole itsestään selvyys jo omissa puheissa?
Kiitos blogistille hyvästä kirjoituksesta. Toivottavasti me kristitytkin olisimme yhtä innokkaita omassa asiassamme eli evankeliumin julistamisessa kuin ”vapaa-ajattelijat” ovat tässä kirkon vastustamisessa. Vapaamatkustajien ajatukset ”omasta” uskosta, jossa itse siunataan ja julistetaan itselle sanomaa eivät ole Raamatun mukaisia. Seurakunta on yhteisö, jossa yhdessä rukoillaan, yhdessä ollaan Herramme edessä ja yhdessä myös kannetaan vastuuta lähimmäisistämme. Elävä seurakunta on kristityn koti, jossa on hyvä olla
Veli Matti elävä seurakunta on siinä, jossa ihmiset kokoontuvat. Mitenkään hyvä olo ei välity ainakaan täällä päin vastoin. Mutta on hyvä, jos jollain on sellainen seurakuntayhteys, jossa on hyvä olla. Mutta kirkkoon tai seurakuntaan kuulumattomuus ei ole Raamatun vastaista. Jumalan sanasta ottaminen on jokaisen oikeus.
Aikoinaan olin sitä mieltä, että kirkon ja valtion on ehdottomasti erottava toisistaan siihen pisteeseen asti, että kirkon asema olisi sama kuin millä tahansa uskonnollisella yhteisöllä ilman erillisiä oikeuksia tai velvollisuuksia.
Nyttemmin olen taipuvainen ajattelemaan, että kun kirkolla on kumminkin asema jonkinlaisena siirtymäriittien ja perinteiden vaalijana, olisi syytä muuttaa itse kirkkoa lähemmäksi yhteiskuntaa. Keskustelun jälkeen päätimme puolisomme kanssa, että liitymme sitten häiden ajaksi takaisin kirkkoon suvun vuoksi, vaikka itse emme hyväksykään kirkon haluttomuutta tukea samaa sukupuolta olevien avioliittoa ja vihkiä heitä. Uskomme kumminkin, että ei mene kauaakaan kun nuo ovat mahdollisia, joten omatunto ei saa kovinkaan suurta kolausta. Sitten kun henki lähtee, niin eiköhän se ole muiden asia päättää, mitä ruumiille tehdään.
Vapaamatkailustakaan ei voida syyttää,olemme aikanamme kirkkoon kuuluneet ja näistä palveluista siis tavallaan ennakkoon veroina maksaneet.
Historiaa tuntemattomien olisi syytä katsahtaa niihin syihin, jotka suorastaan huusivat vapaa-ajattelijoiden ryhmittymistä etujärjestöksi.
Aikanaan po. vapaa-ajattelu ja kirkkoon kuulumattomuus oli ollut näet kuolemanrangaistukseen johtava rikos ja vielä 1900-luvun alussakin oli pakko kuulua johonkin kirkkoon. Uskonnonvapaus tuli VASTA 1923. Kun tämä tapahtui juuri käydyn verisen sisällisodan jälkeen, jolloin suuri määrä tuolloisista vapaa-ajattelijoista oli menehtynyt vankileireillä tai telotettu, oli ymmärrettävää, että näissä oloissa julkinen vapaa-ajattelu vaati suurta kansalaisrohkeutta sillä yhteisö ja sen lainsäädäntö oli tuolloin voimakkaasti sitä vastaan.
Eli tarvittiin järjestäytyneisyyttä turvaamaan vapaata-ajattelua ja sitä kannattavia ihmisiä vainoilta.
Ja vapaa-ajattelu oli Valistuksen ajasta asti on ollut kirkolle ja funkuille myrkkyä.
Hyvät Ystävät, Turun tuomiokirkosta kotiin palattua ja hyvän lohikeiton jälkeen on mukava tutustua ajatuksiinne. Puutun nyt vain yhteen asiaan:
Risto Korhonen:Mukavaa, että joku sanoo suoraan sen, että me kristityt todella olemme parempia kuin muut.
Kuka näin sanoo? En minä ainakaan. Mielestäni meillä kirkossa on paljon hurskastelua ja tekopyhyyttä, ei tulisi mieleen lähteä vertailemaan ja kehen vertaisin? Jeesus sanoi, että puu tunnetaan hedelmistään, se on aika hyvä kriteeri, jos toisia haluaa arvioida.
Mielenkiintoisia ajatuksia, mutta sitä toivoisin, että sanoisitte itse asiasta. Kun muista Pohjoismaista on puhuttu ja niihin verrattu, mielestäni on kiistatonta, että kirkon ja valtion ero ja samalla kirkon itsenäisyys on pisimmällä Suomessa. Myönnättekö Vapaa-ajattelijat / uskonnottomat tämän?
Ja toinen asia: kun meillä yllytetään eroamaan kirkosta säästösyillä, ja kun kirkko samalla tekee paljon hyvää, jolla on suora yhteiskunnallinen merkitys ja hyöty, eikö olisi oikeudenmukaisempi Italian kahdeksan promillen vero, joka ei anna mahdollisuutta vapaamatkustajille. En halua keltään tunteita kieltää, mutta kiinnostavaa olisi kuulla kantanne ja perustelunne itse asiasta.
Käsitykseni mukaan Suomessa kirkko on enemmän irti valtiosta kuin Norjassa, ainakin yhtä paljon kuin Ruotsissa ja Tanskan suhteen asia on tietysti aivan kiistaton. Islannin tilannetta en tunne sitäkään vähää kuin muita Pohjoismaita.
En edelleenkään ymmärrä pakollisen uskontoveron ideaa. Tiivistäen: kristityt maksaisivat Turun tuomiokirkon ylläpidon, ateistit Turun linnan — mutta viimeksimainittu on täsmälleen samalla tavoin käytössä molemmille ryhmille.
Kirkon piirissäkään ei varmaan kukaan väitä, että 100% tuloista käytetään yhteiseen hyvään eikä mitään oman uskonnon levitykseen, omiin uskonnollisiin rituaaleihin jne.
Vaikea edes uskoa, että joku tosissaan ajaa tällaista uskontoveroa. Onko se pikemminkin savuverho jolla yritetään siirtää rintamaa, nythän kun on kirkon kannalta ikävästi alettu puhumaan sen verotusoikeudesta.
Kyllä minulla säästökeino viestissä oli. Mitä veroihin tulee painetta nytkin on verotuksen nostoon. Sinänsä jos kirkko haluaa hautaukset, ei minulla ole mitään sitä vastaan, mutta jos vapaa-matkustelijaksi nimittelyjä tulee, niin suositan käyttämään energian siihen, miten muuten voi siunata läheisensä haudan lepoon tai sitten avioliittoon. Tällä tarkoitan, että maistraatin jälkeen voi parin puolesta rukoilla tai siunata yhteen kuka tahansa, jonka vakaumukseen sopii ja on avioparin elämässä tärkeä henkilö. Henkilökohtaisesti en ota kantaa muuhun, kuin missä itse voin olla mukana. Tuohon hyvän tekemiseen jokaisella on mahdollisuus lähipiirissään. Mutta vaihtaisin hyväntekeväisyys sanan vuorovaikutukseksi. Ei pitäsi heittää loukkausta alkuun, jos haluaa asiallista keskustelua.
Mitä lohikeittoon tulee, niin oikein hyvä idea hautajais- tai hääruuaksi kaikenmaailman leikkeleitten sijaan.
Toivo:
Lienet hyvin perillä tästä hautaustoimen maksuja koskevasta muutoksesta kirkkolakiin, jossa kustannuksia pyritään siirtämään enemmän palvelumaksuihin.
Samassa yhteydessä seurakunnille on myös annettu uusi ohjeistus hautaustoimen kustannusten kohdentamisesta, jossa yllättäen monia kustannuspaikkoja on poistettu.
Osaatko Toivo kertoa, miksi esim. siunauskappeleiden ja kirkkojen kustannuksia ei tässä uudessa tilanteessa enää lasketakaan mukaan hautaustoimen kustannuksiin, vaikka ne siellä ovat olleet usean vuoden ajan?
Eikö näitä kustannuksia kehdata periä omaisilta, vaikka vuosien ajan niitä käytettiin perusteena kirkon osuudelle yhteisöverosta?
Pienessä kunnassa kirkon sosiaaliset palvelut ovat todella merkittävä lisä, ilmeisesti suuremmassakin. Diakonian osuus budjetista on toimintamenoissa yleensä suurin.
Kun nämä sitten rahojen uupuessa lopetetaan, kuka siitä hyöty
Onkohan kehitysmaissa vielä ainuttakaan vapaa-ajattelijoiden ylläpitämää turvakotia, terveysasemaa tai sairaalaa tai
prostituutiota paenneiden naisten hoitokotia?
Verorahojakin on jäänyt säästöön, joten varaa kai olisi..
Lienevät edelleen kristillisen rakkauden varassa toimivia?