Vapaa sana on demokratian ideaaleja. Onko kuitenkaan olemassa vapautta ilman suhteutustaustaa kuten vastuuta? Vastuuta kenelle, mille. Vapaus on joka tapauksessa suhteellista. Trumpismeja ei itse Trumpkaan ole voinut pitää voimassa vaalien jälkeen. Niin antielitisinen kuin hänen ohjelmnsa olikin, hän kuuluu eliittiin, jonka taloudellinen riippumattomuus on huikea verrattuna häntä äänestäneiden riippujien elämänilanteeseen.
Meillä lehdistön sanavapaus on ilmeisesti suhteessa poliittiseen valtaan. Uskovainen pääministeri vie uskoa itseensä sitouttamalla omaan henkilökohtaiseen integriteettiinsä. Mikä ja missä on hänen yhteiskuntavastuunsa ja missä lehdistön vastuu lukijoilleen? Vastuukysymys on suurempikin kuin nyt puhjennut sananvapausdilemma. Pääministeri kantaa vastuuta trumpismeistaan, monista luovutetuista lupauksistaan. Onko hän sanasa mittainen mies? (Ehkä onneksi ei ole, josta kertovat monet lievitykset alkuperäiseen talouspoliittiseen ohjelmaan).
Vastuu sanasta kiinnostaa myös kristillisen median osalta. En esitä kritiikkiä. Arvostan lehtiämme Kotimaasta Kirkkoon ja kaupunkiin, Vantaan Lauriin, jotka tunnen. Aina kuitenkin on tervettä pitää yllä kyselyä, kenelle lehdistö on vastuussa. Onko se kirkkoinstituutiollemme vai yhteiskunnalle kaikkineen, seurakuntalaisille ja siihen kuulumattomille (potentiaalisille uskoville)? Missä määrin kirkollinen äänenkannattaja voi toteuttaa sananvapautta?
Päivi, kiitos blogista. Kotimaa-lehti ja Kotimaa24 ovat vastuussa ennen kaikkea lukijoille. Näinä aikoina ei voi liikaa korostaa sitä, että vastuullisuuteen kuuluu totuuteen pyrkiminen.
Kotimaan päätoimittajana olen saanut vuosien varrella runsaasti erilaisia yhteydenottoja lukijoilta, mutta jossain määrin myös kirkon johdolta sekä omistajataholta. Vaikka olemme saattaneet olla asioista eri mieltä, yhdessäkään näistä yhteydenotoista sananvapaus ei ole ollut uhattuna. Kirkon johdolle siis täydet pisteet sananvapauden suhteen.