Erasmus ja Martin olivat kirjeenvaihtotovereita. He päättivät pureutua kysymykseen vapaa vai sidottu. Kyse oli siis ihmisen kyvystä tehdä päätöksiä vapaa vai eivapaa. Jos vähän kartoitamme inhimillisen elämän aluetta, otamme esimerkiksi autokuumeen meidän perheessä. Kun kymmenes vuosi alkoi täyttyä, tuli kysymykseen ajetaanko vanhalla vai onko saatava uusi. Asumme kerrostalossa, jonka parkkipaikalla on muutamakymmentä autoa. Siinä on uudenkarheaa ja ja muuten karheita, joku näyttää vieläkin ruostuvan, vaikka sen jo luulisi olevan menneentalven lumia. Jossain vaiheessa automainosten kohdalla vaimo alkoi kysyä: Haluatko katsoa vai laitanko paperinkeräykseen? Ensin sanoin, että anna mennä, mutta tuli sekin hetki, että aloin niitä katsella. Pitäähän sitä pysyä ajantasalla.
Silmien kautta alkoi mennä ajatus sisään, että ehkä se vaihto ei olisikaan ihan pöhkö ajatus. Kovia tarjouksia sateli: Säästä nyt vaikka 4000 jeuroa. Minua on alkanut kiinnostaa, että mitä se säästö oikein on? Onko hinnoissa niin paljon ilmaa, että nupeiksi voi pluutata niin paljon. Kauppiaasta alkaa mielessäni tulla oikein hyväntekijä. koska hän ajattelee minun kukkaroani niin lämmöllä. Tarkoituksena kuitenkin on päästä se tyhjentämään. Jonakin päivänä se sininen on muuttunut mustaksi ja aina siihen astuttaessa pitää kehua miten paljon parempi tämä uusi on. Kunnes palataan päiväjärjestykseen. Olinko siis vapaa tekemään itsenäisen päätöksen?
Veljet siis tutkivat asiaa ja siitä on syntynyt teos, joka valaisee monen tietä puolelta jos toiseltakin. Yksi ajatus siitä on sellainen, että ihminen tekee jatkuvasti syntiä eikä voi koskaan valita muuta kuin synnintekemisen. Toinen ajatus tulee siihen tulokseen, että ihminen on vapaa tekemään ratkaisunsa ja jossain vaiheessa voidaan jo sanoa: En tee ollenkaan enää syntiä. Kaikelle pohdinnalle löytyy Raamatusta tuki leikkaa ja liimaa periaatteella. On myös mahdollista lukea niinkuin on kirjoitettu! Jo Raamatun alkulehdillä on henkilö Kain, jolle Jumala puhui: Synti väijyy ovesi edessä, mutta hallitse sinä sitä! Nyt on pakko kysyä: Puhuiko Jumala pehmeitä, jos valintaa ei aidosti ollut? Vai halusiko Kain tehdä sen synnin, vaikka tiesi sen olevan syntiä? Pakottiko joku häntä?
Nooan aikana Jumala totesi, että ihmisten ajatukset olivat kaiken aikaa pahat! Siksi synnintulvan tähden Hän hukutti ensimmäisen maailman vedellä. Olivatko arkin matkustajat synnittömiä? Eivät olleet, koska aloittivat synninteon heti, kun se oli mahdollista. Mooses sai käskyn puhua kansalleen: Minä laitan teidän eteenne siunauksen ja kirouksen elämän ja kuoleman! Valitse siunaus ja elämä! Voivatko he aidosti valita? He lupasivat seurata Herraa mutta rikkoivat sen aina melko pian. Kun kansa oli tämmöinen, joka ei pystynyt elämään ilman synnintekemistä, niin järjestettiin uhripalvelus. Varmaan se ensimmäinen kaulankatkaisu on ollut kovaa hommaa, mutta viimein siihenkin tuli rutiini: Synti/syntiuhri ja uusiin seikkailuihin. Mitä voimme tästä päätellä? Ihmiskunta oli kaksimielinen. Jumalalta olisi haluttu kaikkea hyvää ja siunauksia, mutta arkielämässä oli oman lihan palvelu.
Mikä oli Jumalan ratkaisu ongelmaan, kun Hän kuitenkin rakasti luomaansa taaperoa, joka sotki ja loukkasi itseään jatkuvasti. Hän antoi kaikkeenriittävän uhrin, jolla koko ihmiskunta ostettiin vapaaksi synnin orjuudesta. Mitä tämä nyt merkitsee. Jeesus on mukana jokaisen lapsen syntymisessä, sen voi lukea Johanneksen evankeliumin alusta. Mitään ei ole syntynyt ilman Jeesusta. Lapsi syntyy siis kaksiosaisena. Hänessä on Jumalan henkäys, joka tekee hänestä elävän sielun. hänellä on Aadamin perintö, joka on kyky langeta heti, kun ymmärrys siihen on kehittynyt. Jokainen siis lankeaa itse syntiin ja vetää päälleen kuoleman. Lankeamuksen jälkeen tarvitaan uudestisyntyminen, että yhteys Isään voidaan palauttaa.
Ihmisessä on siis uudestisyntymän jälkeen uusi luomus, joka ei tee syntiä ja vanha luomus, joka pyrkii tekemään syntiä. Kumpi nyt sitten hallitsee? Uuden ihmisen voima on Pyhän Hnegen asuminen sisimmässä. Sillä voimalla sanan kautta voidaan lihaa ristiinnaulita kaikkine haluineen. Uudesyisyntyminen ei tapa lihaa, koska se on sidoksissa tähän näkyvään olemukseemme. Vain ristille se voidaan naulita niin, ettei se pääse meitä johtamaan synnin poluille. Näin on valinta ratkaistu. Ihminen tietää uudestisyntymän jälkeen, harjaannuttuaan totuuteen, hyvän ja pahan ja Pyhän Hengen voimasta valita seurata Jeesusta. Liha kysyy valtansa perään kyllä useastikkin, koska se on sielunvihollisen liittolainen ja altis tämän maailman houkutuksille. Siis molemmat kirjoittajat olivat oikeassa tavallaan. Martin siinä, että ennen uudestisyntymistä ihmisen halut ovat synnin puoleen. Erasmus siinä, että uudestisyntynyt ihminen saa Pyhässä Hengessä mahdollisuuden valita mitä tietä alkaa seurata.
VAPAA TAHTO ELI IHMISEN KYVYT, Lainaus.
Minusta tuo on harhauttava ajatus, jos edelleen puhutaan vanhanaatamin taipumuksista pelastuksen yhteydessä. Eihän ihmisen lihallisuus tule koskaan Jumalan tahdolle kuuliaiseksi, siksi se pitää sanan ja Pyhän Hengen voimassa ristiinnaulita ja sitten uudella ihmisellä on uskossa Kristukseen samoja kykyjä mitä Jeesuksella oli, muuten Hän ei sopisi uskoville esikuvaksi.
Lauri,
Tämä on kuvaus ihmisen tilasta lankeemuksen seurauksena.
Nyt on tärkeäää huomata mitä Paavali kirjoittaa:
”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha,
ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.
Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.
Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Kol.3:1-10
A)Jos te siis olette…
B) Olkoon mielenne siihen mikä on ylhäällä, älköön siihen mikä on maanpäällä.
C) Olemmeko kuolleet ? Elämmekö Kristuksessa, vai itsessämme?
On myös tärkeää huomata, että Paavali puhuu ja kirjoittaa Kristityille, jotka siis elävät ja ovat vielä ilkeitä suustaan, ovat kiivaita, pahoja, herjaavat ja panettelevan toisiaan… Paavali puhuu siis meille ja kehoittaa kuolettamaan lihan koska lihan parantelu on epäjumalanpalvomista.
Kuollutta ei tarvitse unohtaa, mutta ei sillä ole mitään tekemistä meidän kanssa. Se on kuin vasta kuollut ruumis, jonka karvat ja hiukset kasvaa vielä, vaikka sydän on pysähtynyt. Sellaisia mekin olemme. Lihan teot ovat ilmeisiä ja ne maatuvat aikanaan multiin yhdessä tämän ruumiin kanssa.
Katso siis yksin Kristukseen, olkoon mielesi Hänessä. Katsomalla me muutumme, Kristuksen kaltaisiksi. Sanoohan Paavali:
”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” 2.Kor.3:18
On syytä myös pohtia mitä tuo ”Kuolettaminen” tarkoittaa? Se ei nimittäin ole mitään tekemistä, vaan se on lihan pitämistä kuolleena uskon kautta, siis jos me olemme ja elämme Kristuksessa.
Kuollut on kuollut, eikä sillä ole enää mitään virkaa, se on jotain mikä ei tule koskaan paremmaksi. Ei siis ole tarkoitus, että katsomme itseemme ja yrittämme parantaa tätä kuollutta olemustamme, miksi ihmeessä??? Näinhän maailma tekee kiivaasti ja pyrki kohti jumalaisia kykyjä ja taitoja, jotta voittaisi omakseen maailman ja sen rikkaudet… Pyrimmekö samaan yhdessä maailman kanssa, joka ahnehtii itselleen ja on kaikessa tekemisessään tekopyhä ja puhuu rakkaudesta vaikka on ilman sitä Vanhurskautta, joka Jumalasta tulee? Sillä se joka omaansa puhuu on ja elää tämän maailman ruhtinaan opissa.
Kaikki on katoavaa, itsessään ilman elämää ja matkalla kohti hautaa… Siihenkö meidän tulisi panna toivomme?
Paavali sanoo: Katsokaa sitä mikä on ylhäällä, siellä on myös teidän elämä kätkettynä, yhdessä Kristuksen kanssa. Vahvistukaa Sanassa ja Jumalan Armossa, sillä siinä on Jumalan lupaus vahva.
Mitä hyötyä oli rististä, jos ihminen jää entiseen voimattomuuden tilaan?
Mielestäni hän ei jää.
Jos ihminen on hengellinen, hän vahvistuu, mutta jos hän on lihallinen hän pahenee.
Lauri, tilannehan on juuri päinvastoin, me vahvistumme heikkoudesta ja Ristin Aarre alkaa kirkastumaan silmissämme päivä päivältä. Sillä Jumalan on itse astunut alas meitä Pelastamaan, koska olemme itse synnin tähden heikot ja puutteelliset.
Jumala ei siis katsokkaan tästä edes meidän omiin pyrkimyksiimme vanhurskautua ja siihen, kuinka hyvin ja tarmokkaasti me hyvään pyrimme, vaan Jumalan näkee meidät Kristuksen KAUTTA, eikä lue meille enää syntiä, sillä ne ovat jääneet kaikki ristille Jeesuksen kanssa. Kiitos ja ylistys Jumalalle.
Katsommeko me nyt edelleen omiin töihimme vai Kristuksen työhön? Kristuksen tulee kasvaa ja meidän vähetä. Tämä ei ole inhimillisen viisauden mukaista, mutta Jumala on hyväksi nähnyt saattaa meidät Lepoon omista töistämme ja lahjoittaa meille kaiken vanhurskauden Poikansa kautta, kun uskomme Häneen. Lupaukset ovat lujat ja saamme vahvistua niiden kautta Jumalan Voimasta, jossa nyt uutena ihmisenä elämme. Kun olen heikko, niin Kristus on väkevä. Heikoissa Minä olen Väkevä, sanoo Herra.
”Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.
Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2.Kor 5:14-17
Olkaamme veljiä ja sisaria keskenämme, sillä Jumala on se, joka Vanhurskauttaa jumalttoman. (Room.4:5)
Ismo,
Juuri näinhän se on. Sitten kun kuolemme saamme palkan tekojemme mukaan.
Sami,
Myös ne saavat palkan Raamatun mukaan, jotka eivät tienneet mitään tehneensä.
Kosti,
Juuri näin, tämä liittyy viimeisen tuomion tekstiin, Pyhän Hengen hedelmät ovat usein salattuja. Mutta silti niitä täytyy olla. Sillä usko ilma tekoja on kuollut.
Sami,
Tekojen suhteen ajattelen pikemminkin niin, että niitä on, jos me kerran olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, kuten Paavali toteaa Aabrahamista. Mikäli tekoja täytyy olla, niin helposti tässä herää kysymys, paljonko on riittävästi.
Raamattuhan ei puhu tekojen määrästä. Tunnuskirjoissa Luther sanoo, että kristityn pitää rukoilla. ei sanota ehkä, jos haluat vaan käytetään pitää. Samat kehoitukset löytyvät useasta Raamatun kilvoittelu teksteistä.
Helposti kuulemme, paljonko on riittävästi. Minullakin on usein kuulossa vikaa ja mietin mistä tämän kuulon olen saanut. En osaa tunnistaa tätä, mutta samoja ajatuksia täällä.
Kysymys tekojen suhteesta siihen Pelastukseen, joka tulee yksin uskon kautta, on ongelmallinen vain silloin, kun emme usko. Kysymyshän on enemmänkin uskon säilyttämisestä. Jumalasta tullut usko ei ole koskaan toimeton, vaan sillä on aina uskonteot, muunlaista uskoa ei ole olemassa. Tätä tarkoittaa: ”Usko ilman tekoja on kuollut.” Okiekaa Jumalsta tullutta uskoa, ei ole ilman, että se vaikuttaa meissä Juuresta tulevaa elämää, eli hedelmiä. Pysyminen Kristuksessa on myös tekopyhyyden kavahtamista, sillä oikea usko on teeskentelemätön ja se voi kaiken Totuuden puolesta valhetta ja teeskentelyä vastaan. Ihminen on hyvä valehtelemaan ennenkaikkea itselleen.
Kyse ei siis ole, siitä onko Kristityillä tekoja, vaan siitä, onko heillä uskoa. Uskon säilyttämisessä me kilpailemme ja taistelemme, sillä vastustaja pyrkii kiistämään Kristuksen vanhurskauden ja ohjaa ihmistä jälleen lain alle kilpailemaan lain noudattamisessa. Kristitty on kuitenkin vapaa laista, mutta Jumalasta tullut Rakkaus velvoittaa vaeltamaan Rakkauden mukaan. Kristus on Jumalan Armo ja Rakkaus ja me elämme Hänessä uskonlain mukaan.