Erasmus ja Martin olivat kirjeenvaihtotovereita. He päättivät pureutua kysymykseen vapaa vai sidottu. Kyse oli siis ihmisen kyvystä tehdä päätöksiä vapaa vai eivapaa. Jos vähän kartoitamme inhimillisen elämän aluetta, otamme esimerkiksi autokuumeen meidän perheessä. Kun kymmenes vuosi alkoi täyttyä, tuli kysymykseen ajetaanko vanhalla vai onko saatava uusi. Asumme kerrostalossa, jonka parkkipaikalla on muutamakymmentä autoa. Siinä on uudenkarheaa ja ja muuten karheita, joku näyttää vieläkin ruostuvan, vaikka sen jo luulisi olevan menneentalven lumia. Jossain vaiheessa automainosten kohdalla vaimo alkoi kysyä: Haluatko katsoa vai laitanko paperinkeräykseen? Ensin sanoin, että anna mennä, mutta tuli sekin hetki, että aloin niitä katsella. Pitäähän sitä pysyä ajantasalla.
Silmien kautta alkoi mennä ajatus sisään, että ehkä se vaihto ei olisikaan ihan pöhkö ajatus. Kovia tarjouksia sateli: Säästä nyt vaikka 4000 jeuroa. Minua on alkanut kiinnostaa, että mitä se säästö oikein on? Onko hinnoissa niin paljon ilmaa, että nupeiksi voi pluutata niin paljon. Kauppiaasta alkaa mielessäni tulla oikein hyväntekijä. koska hän ajattelee minun kukkaroani niin lämmöllä. Tarkoituksena kuitenkin on päästä se tyhjentämään. Jonakin päivänä se sininen on muuttunut mustaksi ja aina siihen astuttaessa pitää kehua miten paljon parempi tämä uusi on. Kunnes palataan päiväjärjestykseen. Olinko siis vapaa tekemään itsenäisen päätöksen?
Veljet siis tutkivat asiaa ja siitä on syntynyt teos, joka valaisee monen tietä puolelta jos toiseltakin. Yksi ajatus siitä on sellainen, että ihminen tekee jatkuvasti syntiä eikä voi koskaan valita muuta kuin synnintekemisen. Toinen ajatus tulee siihen tulokseen, että ihminen on vapaa tekemään ratkaisunsa ja jossain vaiheessa voidaan jo sanoa: En tee ollenkaan enää syntiä. Kaikelle pohdinnalle löytyy Raamatusta tuki leikkaa ja liimaa periaatteella. On myös mahdollista lukea niinkuin on kirjoitettu! Jo Raamatun alkulehdillä on henkilö Kain, jolle Jumala puhui: Synti väijyy ovesi edessä, mutta hallitse sinä sitä! Nyt on pakko kysyä: Puhuiko Jumala pehmeitä, jos valintaa ei aidosti ollut? Vai halusiko Kain tehdä sen synnin, vaikka tiesi sen olevan syntiä? Pakottiko joku häntä?
Nooan aikana Jumala totesi, että ihmisten ajatukset olivat kaiken aikaa pahat! Siksi synnintulvan tähden Hän hukutti ensimmäisen maailman vedellä. Olivatko arkin matkustajat synnittömiä? Eivät olleet, koska aloittivat synninteon heti, kun se oli mahdollista. Mooses sai käskyn puhua kansalleen: Minä laitan teidän eteenne siunauksen ja kirouksen elämän ja kuoleman! Valitse siunaus ja elämä! Voivatko he aidosti valita? He lupasivat seurata Herraa mutta rikkoivat sen aina melko pian. Kun kansa oli tämmöinen, joka ei pystynyt elämään ilman synnintekemistä, niin järjestettiin uhripalvelus. Varmaan se ensimmäinen kaulankatkaisu on ollut kovaa hommaa, mutta viimein siihenkin tuli rutiini: Synti/syntiuhri ja uusiin seikkailuihin. Mitä voimme tästä päätellä? Ihmiskunta oli kaksimielinen. Jumalalta olisi haluttu kaikkea hyvää ja siunauksia, mutta arkielämässä oli oman lihan palvelu.
Mikä oli Jumalan ratkaisu ongelmaan, kun Hän kuitenkin rakasti luomaansa taaperoa, joka sotki ja loukkasi itseään jatkuvasti. Hän antoi kaikkeenriittävän uhrin, jolla koko ihmiskunta ostettiin vapaaksi synnin orjuudesta. Mitä tämä nyt merkitsee. Jeesus on mukana jokaisen lapsen syntymisessä, sen voi lukea Johanneksen evankeliumin alusta. Mitään ei ole syntynyt ilman Jeesusta. Lapsi syntyy siis kaksiosaisena. Hänessä on Jumalan henkäys, joka tekee hänestä elävän sielun. hänellä on Aadamin perintö, joka on kyky langeta heti, kun ymmärrys siihen on kehittynyt. Jokainen siis lankeaa itse syntiin ja vetää päälleen kuoleman. Lankeamuksen jälkeen tarvitaan uudestisyntyminen, että yhteys Isään voidaan palauttaa.
Ihmisessä on siis uudestisyntymän jälkeen uusi luomus, joka ei tee syntiä ja vanha luomus, joka pyrkii tekemään syntiä. Kumpi nyt sitten hallitsee? Uuden ihmisen voima on Pyhän Hnegen asuminen sisimmässä. Sillä voimalla sanan kautta voidaan lihaa ristiinnaulita kaikkine haluineen. Uudesyisyntyminen ei tapa lihaa, koska se on sidoksissa tähän näkyvään olemukseemme. Vain ristille se voidaan naulita niin, ettei se pääse meitä johtamaan synnin poluille. Näin on valinta ratkaistu. Ihminen tietää uudestisyntymän jälkeen, harjaannuttuaan totuuteen, hyvän ja pahan ja Pyhän Hengen voimasta valita seurata Jeesusta. Liha kysyy valtansa perään kyllä useastikkin, koska se on sielunvihollisen liittolainen ja altis tämän maailman houkutuksille. Siis molemmat kirjoittajat olivat oikeassa tavallaan. Martin siinä, että ennen uudestisyntymistä ihmisen halut ovat synnin puoleen. Erasmus siinä, että uudestisyntynyt ihminen saa Pyhässä Hengessä mahdollisuuden valita mitä tietä alkaa seurata.
Harri, opetat siis synergismiä kuten ortodoksit. Jlan. ja ihmisen yhteistyötä? Luterilaiset eivät opeta näin, (sillä tosin ei ole tässä yhteydessä suurempaa merkitystä)
Viitaus Jobin kirjaan on hyvä, entä 1 Piet 3:21 jossa Jumala pelastaa ihmisen, tämän mukaan Jobin kirjan kutsua ei tarvita, vrt Room 6, mitä kasteessa on käynyt.
Harri, millä tavalla ihmisen tahto on sidottu? Minun tahtoni on monella tapaa vapaa. Niin on myös monien pakanoiden.
”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”. (Joh. 6:29)
Mielestäni se ei ole synergismiä, jos aloite tulee aina Jumalalta. Jumalattoman ihmisen tahto on sidottu pelastusasiaan nähden, niinkuin Luther opettaa Sidotussa ratkaisuvallassa, mutta se vapautuu Jumalan kutsuessa jumalatonta yhteyteensä. Muutoin ihminen on luotu ”vapaaksi olennoksi” myös tahdon suhteen.
”Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.” (1. Piet. 3:21)
Nooaa ja hänen perhekuntaansa ei pelastanut vesi, vaan arkki, mikä kuvaa Kristuksessa olemista. He menivät arkkiin, koska uskoivat Jumalaan ja Hänen kehoitukseensa. Ne, jotka eivät uskoneet tuhoutuivat. Kaste on liittoyhteyden merkki samoin kuin ympärileikkauskin, mutta ne eivät pelasta sellaisinaan ketään. Uskonpuhdistuksen varsinainen löytö oli ”vanhurskas pelastuu yksin uskosta” eikä että ”vanhurskas pelastuu yksin kasteesta”. Jälkimmäinen on ihmisten omaa keksintöä, mikä ei perustu Raamatun ilmoitukseen.
1. Piet. 3:21 on käännetty alkutekstistä oikein kaste liitoyhteyden merkkinä meidän vanhassa KR 1776 käännöksessä;
”21 Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä) Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta.”
Sen sijaan uuusi KR 1992 kääntää sen vastoin alkuperäistä merkitystä käännöskomitean halutessa noudattaa vallassa olevaa oppia;
”21 Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus.”
Samoin Raamattua kääntävät myös mormonit ja jehovan todistajatkin omia oppejaan mukaillen.
Alkutekstin mukaan oikein sen kääntää myös New King James Version;
”There is also an antitype which now saves us—baptism (not the removal of the filth of the flesh, but the answer of a good conscience toward God), through the resurrection of Jesus Christ”
Siinä jakeen b-osan merkitys on suomeksi ”hyvän omantunnon vastaus Jumalan pyyntöön”.
Jos Jobin kirjan kutsua Jumalan yhteyteen ei tule, niin ihminen pysyy jumalattomana, vaikka olisi kastettu.
Harr kiitos vastauksesta.
Jumala vapauttaa ihmisen tahdon ja sitten hän voi uskoa. Siis tahto jo jotenkin sidottu? Mikä Raamatun kohta sinulla on mielessä? Missä lukee, että Jumala vapauttaa ihmisen tahdon ja sitten hän pystyy uskomaan? Miten tähän suhteutuu ns. uusi luomus ja mikä on hänen tahtonsa? Ks Rm 7. Eikö ihmistä luodakkaan uudeksi myös tahdon suhteen? Vai vapautetaanko hänen vanha tahtonsa, uskomaan?
Tahdosta ja uskosta vielä, jos ihmsien tahto on vapaa tai sidottu, mutta minulla ei ole uskoa, on ilman uskoa mahdoton olla Jumalalle otollinen, vaikka tahto olisi vapaa. Usko taas on Jumalan lahja siis mikä merkitys meidän vapautetulla tai sidotulla tahdolla on, jos uskoa ei anneta.
1 piet kirjeen kohdalla jossa puhutaan kasteesta on kysymys vasallisopimuksesta joka laatija on Jla. Jumala siis laatii sopimuksen ja tekee kanssamme liiton, hyvän omantunnon liiton ja ihmisen tehtävä on alistua tälle liitolle ja hän ei voi muuta kuin hyväksyä sen. ( Ks esim Jukka Thuren, selitys-sarja)
Predestinaatiosta luterilaiset tunnustuskirjat tosin toteavat, että ”Jumalan iankaikkinen valinta koskee ainoastaan Jumalan hurskaita, rakkaita lapsia,” mutta se ei kaiketi tarkoittane kuitenkaan sitä, että toiset on ennaltamäärätty pelastukseen, toiset joutuvat kadotukseen, vaan keskeistä kuitenkin taitaa olla se, mitä Raamattu ilmoittaa tästä asiasta (Tiit.2:11).
Pelastus on tarkoitettu kaikille, sillä Jumala ei halua yhdenkään ihmisen joutuvan kadotukseen, vaan hän tahtoo, ”että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1 Tim.2:4). Siksi evankeliumia on käsketty julistaa ”kaikille luoduille” ja”joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:15-16).
Jumalan intention mukaan siis ne, jotka kastetaan ja uskovat Kristukseen tulevat pelastuksesta osallisiksi. Usko Kristukseen riittää ilman, että meidän tulisi tutkia Jumalan salattuja tarkoitusperiä tunnustuskirjojenkin mukaan, sillä toteaahan Raamattu hyvin ymmärrettävästi: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.”
Pelastettuna tosin tulee sitten tutuksi itsekullekin myös, mitä merkitsee ”vapaan tahdon” kannalta se, kun joudumme ahdistusten koeteltaviksi, tosin sanoen, tahdommeko me ”vapaasta tahdostamme” kantaa ristiä, mitä se sitten lieneekin.
Kiitos Kosti, vastuksesta.
Luterilaisessa dogmatiikassa puhutaan Jumalan yleisestä pelastustahdosta ja sitten vielä erikseen erityisestä jossa valinta koskee vain tiettyjä ihmisiä. Jos sen sanoisi nykysuomeksi se voitaisiin sanoa näin; Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat, mutta Jumala oikeasti tahtoo pelastaa vain tietynosan eli valitut. Näin Jumalalla on kaksi tahtoa, yleinen ja erityinen.
Oletko tästä tietoinen.
Sami, kiitos kommentista.
Toki tunnareissa todetaan tuo valinta autuutemme perustana, jota eivät helvetin portit voita, mutta kuten tiedät, siellä myös todetaan, ettei sitä pidä ”tarkastella yksinomaan Jumalan salaisen
tutkimattoman päätöksen kannalta.” Mikäli kysymys on määräyksestä, niin silloin se herättää toisissa itsevarmuutta ja toisissa epätoivoa. Jos olen valittu, niin ei mitään hätää, jos en ole valittu, niin mitä se minua höydyttää pitää sanasta kiinni.
Valitsihan Jeesus Juudaksen, josta muöhemmin tuli kavaltaja. Pietari myös toteaa 2:1 ”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi, sillä jos sen teette, ette koskaan lankea.” Tässä Pietari puhuu näköjään aikaisemmasta kokemuksestaan, jolloin hän itse loukaantui ”ristiin.”
Jumala meitä suojelkoon silloin, kun ”risti” – mitä se sitten lieneekin – tulee omalle kohdallemme, ettemme loukkaannu Häneen ja menetä tuota armovalintaamme, kun Jumala johtaa meidät tuolle ahtaalle portille – ”ristin tien” risteykseen.
”Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” juuri näin. Kastettukin voi kyllä mennä kadotukseen, ja meneekin sinne ilman uskoa.
Lutherin merkityksellisin ajatus oli, että Jumala YKSIN vaikuttaa ihmisessä Pyhän uskon ja sen kautta kaiken. Evankeliumia tulee julistaa ehdoitta kaikille ja Sana itsessään vaikuttaa ihmisessä uskoa ja kaiken, mitä Jumalisuuteen tarvitaan. Eli monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Jumalan salattu tahto on taas sitä, mihin me emme pääse käsiksi ja joudumme tyytytyväinen siihen päätelmään, etteivät kaikki usko, vaikka kuolleet nousisivat ylös haudoistaan. (Luuk.16:16-31)
Keihoitamme kaikki uskomaan, mutta kuka lopulta uskoo saarnamme? Jopa Johannes, Jesaja-profeetan tavoin kyseli epätoivoisena kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
”Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen, että kävisi toteen profeetta Esaiaan sana, jonka hän on sanonut: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?”
Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut:
”Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi”.
Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä.
Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.
Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.” Joh.12:37-43
On siis todettava, että eilinen ateisti voi huomenna olla palava Kristitty, mutta jos näin käy, niin sen saa aikaan yksin Jumala Poikansa Evankeluimin kautta.
:
Kiitos Ismo,
Tuo on helppo allekirjoittaa. Eikä tuohon ole mitään lisättävää. Laitan tähän yhden linkin niin asia käy jännittävämmäksi https://hapatusta.net/2017/04/24/taistelu-augustinuksen-perinnosta/
Näin juuri ”eilinen ateisti voi huomenna olla palava kristitty”, sillä Jumalan tahto on se, että kaikki pelastuisivat ja se on yksin Jumalan teko, että te uskotte häneen ja siksi Kristuksen kirkolle on annettu tehtävä julistaa lakia ja evankeliumia uskon herättämiseksi. Kun usko on yksin Jumalan teko, se ei ole silloin ihmisen teko ollenkaan. Kun me olemme siten uskosta vanhurskaisi tulleet, meidän oma ”vapaa tahtomme” alkaa saada kolauksia, kun Jumalan tahto alkaa tapahtua.
Siten sana ”rististä” kaiken vastakohtana, mistä ihmiset pitävät tarkoittaa, että ahdistus kuuluu kristityn elämään. ”Odotin onnea, mutta tuli onnettomuus” on kaikkien kristittyjen kokemus jossain mittakaavassa. Ahdistuksen tilanteessa opitaan millaisia me itsekukin olemme. Me jaamme siten Jobin kohtalon jossain määrin, minkä Jumala itsekullekin hyväksi näkee antaa. Auttakoon Jumala silloin meitä tyytymään ja pysymään uskossa Häneen, kun oma ”vapaa tahtomme” haluaa luonnostaan paeta ristiä ja loukkaantua, kuten aikoinaan opetuslapset.
”Jumala vapauttaa ihmisen tahdon ja sitten hän voi uskoa. Siis tahto jo jotenkin sidottu? Mikä Raamatun kohta sinulla on mielessä? Missä lukee, että Jumala vapauttaa ihmisen tahdon ja sitten hän pystyy uskomaan?” Kyselee Sami P.
Taisin vastata jo tähän puhumalla etsikkoajasta, joka vapauttaa ihmisen pelastusasiassa sidotun tahdon vastaamaan Jumalan kutsuun joko myöntävästi tai kieltävästi. Mutta katsotaan esikuva asiasta 1. Mooseksen kirjasta. Siellä ensimmäiset ihmiset olivat juuri langenneet syntiin ja mitä sitten tapahtui?
8 Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.
9 Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”Missä olet?” (1.Moos. 3)
Jumalan lähestyessä he pakenivat. Tämä on esikuva luonnollisen ihmisen reaktiosta. Hän ei pysty itse oma-aloitteisesti lähestymään Jumalaa, vaan ainoastaan pakenemaan ja piiloutumaan, jae 8. Silloin kuitenkin Jumala otti aloitteen ja kutsui ihmistä, jae 9. Nyt jää ihmisen ratkaistavaksi, tuleeko hän kutsun kuultuaan esiin ja Jumalan läsnäoloon. Hän voi myös pysyä piilossa, eli tietoisesti erossa Jumalasta. Hän voi kutsun kuullessaan valita. Mutta mitä tapahtui, kun he vastasivat Jumalan kutsuun myöntävästi?
21 Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä. (1.Moos. 3:21)
Jumala valitsi uhrin, jonka ”nahan” hän puki kutsun vastaanottaneen ihmisen ylle. Ennen nahan pukemista oli verta vuodatettu ja uhrieläin teurastettu. Tämä kuvaa ihmeellisellä tavalla miten ”vieras vanhurskaus”, eli Kristus, puetaan syntisen ihmisen ylle peittämään hänen alastomuuttaan Jumalan edessä. Näin Jumala vanhurskauttaa yhä tänäkin päivänä ihmisen, joka vastaa evankeliumin kutsuun myöntävästi silloin kun hänelle kutsu annetaan.
Harri,
Ei tahdon vapauttaminen mitään auta. Ihminen on liha ja lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan ( Rm 8:8). Aadam ja Eeva olivat kuollet rikoksiin ja lihan vallassa ( Ef 2:1-2). Miten he voivat haluta Jumalaa ja tahtoa kun he ovat hengellisesti kuolleet? Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä mikä Jumalan Hengen on ( 1 Kr 2:14). Aadam ja Eeva olivat luonnon vastaisessa tilassa ja tässä tilassa kaikki tahtominen on mahdotonta, koska ihminen ei ota vastaan sitä mikä on Jumalasta. Sen sijaan jos joku on Kristuksessa hän on uusi luomus ( 2Kr 5:17). Tahdon vapauttamisen sijaan tarvitaan siis uusi tahto ja mieli, joka on luotu Jumalan kuvan mukaiseksi, koska alkuperäinen oli turmeltunut.
Kirjoitit ” Hän voi kutsun kuullessaan valita.” Mitä kuollut voi valita? Tämä on tärkeä kysymys voiko ihminen valita Jumalan. Onko ihmisessä jotakin antropologisia ominaisuuksia, että hän kykenee valitsemaan Jumalan? Vai onko niin, että Jumala armahtaa ketä armahtaa ( Rm 9:15-16). Jos näin on kuten Roomalasikirje väittää, siitä seuraa, että ihmisen pyrkimys tahtoa ei riitä, koska tämä tahto ei ole oikea vaan tarvitaan tahto joka vastaa luomisen tilaa. Sitä Aadamilla ja Eevalla ei ollut. Se jolla tämä tahto on sitä Jumala armahtaa.
Kulkisikohan Harri tämä juna näin?
Kadotukseen kulkeva juna toimii niin. Sitä islamkin opettaa. Jumala armahtaa ketä armahtaa eikä ihminen voi mitään tehdä.
Jeesus kuitenkin opetti toisin;
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” (Joh. 1:12)
Harri kirjoitit: ” Kadotukseen kulkeva juna toimii niin. Sitä islamkin opettaa. Jumala armahtaa ketä armahtaa eikä ihminen voi mitään tehdä.”
Ihminen ei voi tehdä todellakaan mitään ainoastaan perisynnin tähden vastustaa. Ja Jumala armahtaa.
Harri kirjoitit: Jeesus kuitenkin opetti toisin;
“Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” (Joh. 1:12)
Juuri näin. Mutta ei Jeesus tietenkään tarkoittanut, että ihminen pystyy valitsemaan Jeesuksen. Se on mahdotonta. Paavali tunsi tämän perisynnin voiman itsessään ja totetsi ihmisestä;
”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.” ( Rm 7:18a).
Osaisiko joku avata ordotoksista käsitystä vapaasta tahdosta. Löytysikö jotakin teologista manuaalia jossa asiaa käsitellään. Tuula antoi yhden linkin mutta sillä ei pitkälle pääse. Ordotoksit antavat mielestäni haasteen jota tässä olen pitkään pohtinut, siis vapaasta tahdosta – suhteessa sidottuun tahtoon.
Sami Paajanen :”Osaisiko joku avata ordotoksista käsitystä vapaasta tahdosta.”
No yritetään.
”Aadamin synti oli hänen syntinsä. Ihminen ei peri hänen syntiään tai syyllisyyttään. Aadamin synnin myötä ihmisyys ja koko maailma kuitenkin lankesi. Langenneisuus on siis ”perinnöllistä” ja on kaikkialla ja kaikessa. Tästäkin huolimatta ihminen ja koko maailma on Jumalan rakastamaa. Näin ortodoksinen kirkko ymmärtää maailman ympärillämme.
Kukaan ei varmaankaan väitä maailmaa täydelliseksi ja siitä varmistuakseen riittää yksien uutisten katsominen televisiosta. Kukaan ei myöskään varmaankaan väitä, että vastasyntynyt lapsi on kuolematon, kykenemätön sairastumaan tai koskaan tekemään mitään väärin. Ihmisenä hän on Aadamin ”perillinen” ja näin ollen langennut. Hän ei kuitenkaan henkilökohtaisesti ole syyllinen mihinkään. Voisi sanoa hänen olevan viaton. Jo puhe kastamattomien lasten kadotuksesta on ortodoksisen kirkon silmissä hirvittävää ja jopa Jumalaa pilkkaava puhetta” (Ortodoksi.net/Isä Lars Ahlbäck).
Kysymys on mielestäni samanlaisesta erilaisuudesta, joka näkyy myös uskontunnustuksissa. Evl.kirkossa uskotaan ”ruumiin” ja ortodoksikirkossa ”kuolleiden ylösnousemukseen”.
Keskustelimme eilen puolisoni kanssa siitä kumpiko sanavalinta on uskomme mukaan oikeampi. Keskustelun päätteeksi totesimme olevamme ”septuaginta-faneja”, koska olimme molemmat samaa mieltä siitä, että oikea käsite tässä yhteydessä on ”kuolleiden ylösnouseminen”-
Ehkä tähän sopii vielä pieni näyte Septuaginta-lähtöisestä katolisen ja ortodoksikirkon Raamatusta:
”13.Kaikkea kauhistusta Herra vihaa, eivätkä häntä pelkääväiset sellaista rakasta.
14. Hän teki alussa ihmisen ja jätti hänen hänen vapaan tahtonsa valtaan.
15. Jos tahdot, sinä pidät käskyt; sinä olet uskollinen, jos se sinulle kelpaa.
16. Hän on asettanut eteesi tulen ja veden: Kumpaan tahdot, sinä ojennat kätesi.
17. Ihmisellä on edessänsä elämä ja kuolema, ja hänelle annetaan se, mikä hänelle kelpaa.
18. Sillä suuri on Herran viisaus, hän on voimallinen valtasuuruudessaan ja kaikkinäkevä.
19. Ja hänen silmänsä ovat käännetyt häntä pelkääväisten puoleen, ja hän tuntee ihmisen kaikki teot.
20. Mutta ei hän ole käskenyt kenenkään olla jumalaton eikä antanut kenellekään lupaa tehdä syntiä.” (Jeesus Siirakin kirja 15:13-20)
Kiitos Tuula vastauksesta,
Vapaata tahtoa sivusit muutamassa kohdassa ( siirakin kirjan mukaan, joka kuvaa tilaa ennen lankeemusta) ja sitten lasten kasteen kohdalla.
Mutta vielä enemmän Tuula. Perusteisiin, perusteisiin. Miksi ihmisen tahto on vapaa syntiinlankeemuksen jälkeen, mielellään raamatunkohtia.
Harri Ahdesmäki
Laitan vielä tiivistelmän :
VAPAA TAHTO ELI IHMISEN KYVYT ( YKSIMIELISYYDEN OHJE s. 473- 489, vrt. s. 554-567)
Kysymys; Mitä pystyy uudestisyntymättömän ihmisen ymmärrys ja tahto vaikuttamaan ihmisen omassa kääntymyksessä ja uudestisyntymisessä? Kun Jumalan sanaa saarnataan ja meille tarjotaan Jumalan armoa, pystyykö sellainen ihminen valmistautumaan armon vastaanottamiseen, ottamaan sen vastaan ja vastaamaan tarjoukseen myöntävästi? ( Tästä on kiistelty vuosikausia teologien keskuudessa)
Vastaus; Uudestisyntymätön ihminen ei pysty, uskomaan, vastaanottamaan, ajattelemaan, tahtomaan, alkamaan, myötävaikuttamaan(5,7, ihminen on synnin orja, perkeellen vanki. Hänen vaikutuksestaan toimiva, Joh 8:34, Ef 2;2, 2 Tim 2:26). Lisäksi Raamattu nimittää luonnollista ihmistä pimeydeksi, tarkoittaen hänen suhdettaan hengellisiin, jumalallisiin asioihin: Ef 5:8, Apt 26:18), 11,12. He vaeltavat mielensä turhuudessa ( Ef 4:17). Kaiken kaikkiaan Raamattu ei myönnä, että luonnollisella ihmisellä olisi kykyä vaikuttaa jotakin hengellistä hyvää tai oikeaa. ( Siis sekin minkä ihminen tekee luonnonlain mukaan on syntiä). ” Ja vielä luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä mikä Jumalan Hengen on” ( 1 kor 2:14). Kaikki ihmisen tuntemat, vähäisetkin hengen kipinät ovat Jumalasta lähtöisin.
Harri,
Vielä ,mielenkiintoista on se, että alkukirkossa ei keskusteltu koko vapaasta tahdosta. Oikeassa siivessä ( yhteisen kirkon läntisessä osassa Augustinus alkoin vasta vapaa tahdon pohdinnan) mutta käsittääkseni alkukirkossa tästä ei puhuttu, en ole ainakaan löytänyt mitään jälkiä tästä.
Sitten tapahtui jotakin: Kun Augustinus kehitteli ajatuksen kaksinkertaisesta predestinaatiosta. Orangen synodi torjui sen vuonna 529 jkr. Synodi lausui; ” Me emme usko, että Jumala olisi vallallaan määrännyt edeltä joitakuita pahaan ”. Saman kanna ottivat Quiercyn toinen synodi (853) ja trenton konsiili (1545-1563) (siis tämä viimeinen jaetun kristikunnan konsiili.)