Kuvassa rakkaani Colette pitää kädessään
äitinsä äidinkielistä doualan kielistä
ja isänsä äidinkielistä medumban kielistä Raamattua.
Kerran pidin oppituntia. Kysyin nuorilta miten usko vaikuttaa linjalla: sidottu ja vapaa. Vastauksien hajonta oli nähtävissä. Kuitenkin monelle tuli yllätyksenä, kun ilmoitin Raamatun näköalan vapaudesta:
Vapauteen Kristus meidät vapautti.
Pysykää siis lujina
älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.
Gal. 5:1
Kun mietimme ihmisen vapautta, niin huomaamme, että vapaus on aina suhteessa johonkin, mistä olemme riippuvaisia. Silloin kun elämän voimaa antavat suhteet toimivat, niin ihminen kokee olonsa vapaaksi, mutta jos elämää kahlehtivat voimat rajoittavat meidän olemassaoloamme, koemme ahdistusta, emme vapautta.
Kerran Suomessa kävi neljä itä-afrikkalaista nuorta. Kerran kysyimme heiltä, mitä usko Kristukseen heille merkitsi. Kaikki vastasivat oman kokemuksensa perusteella. Vaikka ilmaukset olivat erilaisia, niin peruslinja oli sama:
Enää ei tarvitse pelätä, kun Jeesus Kristus on vapauttanut minut. Hänen turvissaan olen vapaa. Pelko ei enää sido elämääni.
Heille siis kristinusko merkitsi aitoa vapautta. Koko elämä oli uudistunut. Uusi vapauttava sisältö oli astunut elämään.
Kamerunissa ollessani sain huomata, miten usko Kristukseen merkitsi uudistusta. Kehitys meni eteenpäin. Kristinusko oli edistyksen merkki.
Uskonpuhdistajamme Martti Luther kirjoitti kirjan Kristityn vapaudesta vuonna 1520.
-Siinä hän on tuonut esille, miten uskon kautta ihminen on Kristuksen tähden täysin vapaa eikä kenenkään orja, mutta Jumalan antaman rakkauden takia hän on kaikkien palvelija näiden hyväksi toimien.
Olen lukenut sen alkukielen saksan lisäksi useammalle kielellä käännettynäkin.
Lutherin kirjan nimi on latinaksi De Libertate Christiana.
Saksaksi sen nimi on Von der Freiheit eines Christenmenschen.
Englanniksi käännöksen nimi on On the Freedom of a Christian
Sunnuntai 22.9.2024
18. sunnuntai helluntaista
Kristityn vapaus
Sunnuntai epistolassa sanotaan, että Pyhä Henki antaa meille ohjausta elämässämme. Hän vie meitä eteenpäin. Hänen turvissaan edistymme hyvää tietä myöden. Hyvyytensä voimin hän johdattaa. Hän kulkee rinnallamme alati, aina perille asti. Kun ajallinen elämämme päättyy, niin hän antaa meille ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän.
Toinen lukukappale: Gal. 5:22–26
Kirjeestä galatalaisille, luvusta 5
Hengen hedelmää ovat
rakkaus, ilo, rauha,
kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys,
uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.
Näitä vastaan ei ole laki.
Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia,
ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen.
Jos me elämme Hengen varassa,
meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.
Emme saa tavoitella turhaa kunniaa
emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.
**********
Tässä käännös Lutherin teokseen Kristityn Vapaudesta englanniksi On the Freedom of a Christian
Internet History Sourcebooks: Modern History (fordham.edu)
Nykyaikaiseen kirjoitusasuun muokattu saksankielinen D. Martin Luther: Von der Freiheit eines Christenmenschen
Die Edition : Freiheit 2017 (archive.org)
Panen tähän vielä Lutherin teesit teoksen linjaukseen alkukielisenä:
Ein Christenmensch ist ein freier Herr über alle Dinge und niemandem untertan.
Ein Christenmensch ist ein dienstbarer Knecht aller Dinge und jedermann untertan.
Tarja
1) Vaimon siemenestä
Partenogeneettisen syntymän kaavan mukaisen mallin soveltaminen ja edellyttäminen ihmisen biologisen rakenteen sisällä tapahtuvaan syntymään todellakin antaisi tulokseksi sen, että Neitsyt Marian lapsen DNA saisi aikaan tytön.
Nytpä Jeesuksen syntymä neitsyestä on Jumalan ihme.
Meidän on siis tarkasteltava luonnonlakien asemaa teologisesta näkökulmasta. Jumalan tekojen ja luonnonlakien välillä ei ole ristiriitaa. Koko olemassaolommehan on joka mikrosekuntia myöden kokonaan Jumalan huolenpidon varassa. Hänen koko maailmankaikkeutta ylläpitävä huolenpito luomakunnastaan on niin säännöllistä, että me ihmiset olemme voineet laskea HÄNEN tekojensa tuloksen matemaattisten kaavojen mukaisen lainalaisuuden tarkkuudella.
Niinpä luonnontieteet tutkivat vain Jumalan teoissa ilmeneviä lainalaisuuksia.
Tällaisten näkökulman mukaisesti ihme ei ole mitään muuta kuin että jossakin kohdin hän, joka kaikkea johtaa, tekeekin jotain tiettyä tarkoitusta varten sellaisen teon, missä tähän asti tehtyjen laskelmien mukaan ei ole aikaisemmin huomattu tilanteen kehittyvän tuohon suuntaan.
Näin myös Jeesuksen syntymä neitsyestä korostaa ainoastaan sitä, että Jumala itse on tullut luomakuntaamme, kun Jumalan Poika otti ihmisyyden olemukseensa ja sikisi, kasvoi äidin kohdussa ja syntyi, kasvoi ja varttui ja toimi niin rakennusmiehenä kuin aikansa oppineimpana opettajana juutalaisuuden keskellä miehenä, kärsi, kuoli ja haudattiin, heräsi kuolleista, ilmestyi opetuslapsilleen ja edelleen nousi taivaaseen Isän, Kaikkivaltiaan, luo ja taivaan valtaistuimella istuen hallitsee koko maailmankaikkeutta sekä tulee sieltä palaamaan näkyvänä täydessä kirkkaudessaan ja kunniassaan koko maailman tuomion toimittaen eli siis kaiken pahan lopullisesti lopettaen ja iankaikkisen ilon ja onnen täyttämän elämän omalle kansalleen ojentaen.
Tarja
2) Kerrot Samuelin kirjojen juonen päähenkilöt.
Samuelin, Saulin, Davidin ja Salomon kautta elettiin noin vuosina 1020 – 930 eKr.
Siitä Vapahtajamme syntymään ja elämään Pyhän kansan historiassa oli lukuisia erilaisia historian kausia. Näinä kausina oli myös lukuisia erilaisia kulttuurivaikutteita eri puolilta naapurimaista sekä oman kansan keskuudessa.
Näiden erilaisten kausien yhteenvedosta vakiintui Nevi’im eli Profeettain kirjojen kokoelma käytännössä noin vuoteen 200 eKr. mennessä. Samuelin kirjat olivat tämän kokoelman Varhaisempien profeettojen osaan kuuluvana mukana tässä pyhien kirjojen kaanonissa. Tämän kauden jälkeen tekstin tutkiminen sai uutta syvyyttä ja teologista tarkkuutta. Tekstiä alettiin tutkia erityisesti kahden periaatteen mukaisesti: Toisaalta lähdettiin hakemaan tekstien yleistä yhteenvedon mukaista kerronnallista keskusta, johon koko tuo opetus voitiin tiivistää. Toisaalta taas tekstiä alettiin tutkia sana sanalta ja kirjain kirjaimelta. Tekstistä alettiin myös etsimään sen sanomaa tuon ajankohdan kulloisiinkin kysymyksiin.
Näin syntyi myös tekstistä löydettyjen profetioiden näkökulma. Tämän mukaisesti tekstien sisällöstä tuli esiin lukuisia profetioita, joista varsinkin mielikuva Jumalan asioiden tarttumiseen tuli eläväksi ja Jumalan lähettämän Messiaan odotus tuli palavaksi.
Kun nähdään tämä vuosituhannen pituinen kehityksen kaari, niin opetuslasten löydöt Vanhan testamentin kirjoista eivät siis nousseet teologisesta tyhjästä tehtynä keksintönä, vaan ne nousivat kokonaisen vuosituhannen pituisen poliittisen, kulttuurisen, henkisen ja hengellisen kehityksen ja kasvamisen luonnollisena jatkumona Jumalan tullessa keskuuteemme Jeesuksen Kristuksen persoonassa pelastustyön tekemään.
Rakkaassa Someron seurakunnassamme
järjestettiin tänä iltana
Ke 18.9. klo 18 Sanan ja uskon ilta Svenssonilla. Matias ja Colette Roto. Kahvitarjoilu alkaa klo 17.30.
Rakkaani hoiti kahvituksen ja siihen liittyvän tarjoilun ja emännöinnin. Kiitos hänelle.
Kerroin Galattalaiskirjeen taustoista Galatian kelttiläisestä kansasta ja alueella tehdyistä kaivauksista sekä muista kirjeen taustoihin vaikuttaneista tekijöistä.
Hyvästellessämme väki vaikutti erittäin tyytyväisiltä.
Matias Roto kuinka niin paljon esille tuomasi ”yhteisöllisyys” näkyi Jeesuksen kutsuessa opetuslapsiaan, lähtikö koko perhekunta samaan aikaan seuraamaan vai kuinka?
Kui ka siis yksittäinen ihminen pelastuu, yhteisön kautta vai oman henkilökohtaisen uskon?
Ari
Kiitos hyvästä kysymyksestäsi
1) Kysyt: ”Kui ka siis yksittäinen ihminen pelastuu, yhteisön kautta vai oman henkilökohtaisen uskon?”
Olen pannut hakukoneeseen eri taivutusmuotoja sallivia sanoja ”henkilökoht”, ”yksilölli”, ”persoonalli”, jne
Tulos on aina ollut 0 -tulosta haulle.
Koko Raamatun maailma on nimittäin erittäin yhteisöllinen. Silloinkkin kun näennäisesti puhutaan yksilöstä, tämän henkilön ympärille kuvataan se yhteisö, mihin hän kuuluu.
Opetuslasten tiedetään olleen naimisissa. Toki Uudessa testamentissa erityisesti mainitaan vain Pietarin anoppi ja vaimo. Muiden sukulaisuussuhteista toki esim. että Markus oli Barnabaan serkku.
Vain Paavali oli ilman vaimoa.
Opetuslasten yhteisö oli juutalainen. Esim kääntymyksen kasteen luvan rabbi saattoi antaa vain sillä ehdolla, että KOKO perhe sai vastaanottaa kääntymyksen lahjoittavan kasteen vastaan. Mikäli yksikin perheen jäsen aiottiin jättää ulkopuolelle uuden elämän alkamisen tuosta kasteesta alkaen, niin rabbin oli kielletty antamasta lupaa ainoankaan perheen jäsenen kastamiseen.
Roomalaisessa oikeudessa oli määräys että perheen isä ratkaisi koko perheen uskonnon.
Otetaanpa yksi esimerkki tarkempaan tarkasteluun.
Filippin vanginvartijan tapaus
Paavali puhuttelee vartijaa yksikössä: ”Usko!”
Mutta mikä oli lupaus: KOKO PERHE PELASTUU.
Tämä kuvaa ilmaistun YKSILÖLLISYYDEN SISÄLTÄVÄN YHTEISÖLLISYYDEN.
Apostolien teot:
16:29 Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.
16:30 Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?”
16:31 Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi”.
Ja huomapa että päätöksen toteuttamiseksi tuosta yhden perheen jäsenen tekemän kasteelle suostumuksesta suerasi koko perheen kaste eli koko se OMAISTEN JOUKKO, jotka tuossa huushollissa asuivat yhteistä elämää saman katon alla.
Kastetoimituksessa julistettiin Jumalan sanaa eli pidettiin kastesaarna koko väelle.
Kasteen antaman lahjan seuraukseksi ilmaistaan KOKO PERHEEN TULEMINEN USKOVIKSI, eli kasteen välityksellä oli usko lahjoitettu KOKO PERHEELLE.
16:32 Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
16:33 Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
16:34 Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.
Tässä yksi esimerkki Raamatun yhteisöllisestä ajattelusta uskon kysymyksissä.
Ari
2) Yhteisöllisyys ilmeni monin tavoin alkukirkon elämässä.
Tässä muutama esimerkki:
Efeson ensimmäinen piispa Timoteus oli saanut uskonsa jo isoäidiltään.
2.Timoteuksen kirje:
1:5 kun mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikellä ja joka, siitä olen varma, on sinullakin.
Efeson toinen piispa oli Filemonin orja Onesimus. Filemonin talouteen kuuluvana hän oli saanut uskonsa omalta isännältään. Pakoyritysensä aikana Onesimus uudistui uskossaan ja päätti palata isäntänsä luo. Sen saatekirjeeksi Paavali kirjoitti Filemonin kirjeen. Tuo usko kantoi tuota orjaa niin paljon, että hänet myöhemmin vihittiin Efeson piispaksi.
https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=luku&kaannos=fi-38&kirja=fim&luku=
Kolmantena esimerkkinä otan Pyhän Joosef Kihlaajan perheen. Hän oli Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian aviomies. Sukuperältään hän oli Juudan sukua ja kuningas Daavidin jälkeläisiä.
Ensimmäisestä avioliitostaan hänellä oli neljä poikaa, Jaakob, Joosef, Juuda ja Simeon ja kolme tytärtä, Ester, Martta ja Salome, josta tuli Sebedeuksen vaimo ja apostolien Jaakobin ja Johanneksen äiti.
Jäätyään leskeksi keski-ikäisenä hän kihlasi eli tuon ajan oikeustajun mukaan otti lain edessä pätevästi ja sitovasti lailliseksi vaimokseen Neitsyt Marian. Maria oli nuorempi kuin Joosefin esikoinen Jaakob, josta myöhemmin tuli Jerusalemin ensimmäinen piispa, nykyisen Jerusalemin patriarkan viran ensimmäinen virhanhaltija, Jaabob Vanhurskas. Maria oli jo silloin kun häntä oli 12 vuotiaana yritetty naittaa ilmoittanut, että hän haluaa elää neitsyenä koko elämänsä. Joosef oli suostunut tähän ehtoon, joten tuo laillinen avioliittosopimus toimi vain Neitsyen suojaamiseksi seksuaalisesti ahdistelevia miehiä vastaan.
Näin siis Jaakobin ja Johanneksen uskon yhteisö oli ollut kytköksissä jo heidän äitinsä eläessä Marian kanssa samassa perheessä. Jeesus siis oli heidän sosiologinen enonsa.
Tässä vain kolme esimerkkiä yhteisöllisyyden ilmenemisestä opetuslasten elämässä.
Ari
3) Annan vielä opillisen näkökulman siihen, että PYHÄ HENKI TOIMII KIRKON VÄLITYKSELLÄ.
Oppi-isämme Luther selostaa Isossa katekismuksessa Pyhän Hengen toimintaa näin alkaen.
”Kolmas uskonkohta
Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.
En osaa antaa tälle uskonkohdalle parempaa otsaketta kuin sen, minkä olen jo sanonut, nimittäin ”pyhitys”, sillä se ilmaisee ja kuvaa Pyhän Hengen ja hänen tehtävänsä: hän pyhittää.
Meidän on siis nojattava sanoihin ”Pyhään Henkeen”, koska tämän uskonkohdan sisältöä ei enää lyhyemmin voida ilmaista.
Raamatussa mainitaan näet monenlaisia henkiä: on ihmisen henki, on taivaallisia henkiä ja on paha henki. Mutta yksin Jumalan Henkeä kutsutaan Pyhäksi Hengeksi. Vain hän siis on meidät pyhittänyt ja yhä edelleen pyhittää.
Sillä niin kuin Isää kutsutaan Luojaksi ja Poikaa Lunastajaksi, niin on myös Pyhää Henkeä kutsuttava työnsä mukaisesti Pyhittäjäksi eli siksi joka tekee pyhäksi.
Miten sitten tällainen pyhittäminen tapahtuu?
Vastaus kuuluu:
Samoin kuin Poika on syntymällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut vallan, jolla hän voittaa meidät omikseen, samoin Pyhä Henki toteuttaa pyhittämisen seuraavien vaiheiden kautta: pyhien yhteys eli kristillinen kirkko, syntien anteeksiantaminen, ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä. Hän johtaa siis meidät ensiksi pyhän seurakuntansa eli kirkkonsa helmaan. Sen välityksellä hän saarnaa meille ja vie meidät Kristuksen luo. —-
Ari
4) Yhteisöllisyyden olemukseen kuuluu myös se, että kirkko on Kristuksen ruumis. Kristuksessa oleminen ja yhdessä kirkossa toisten kanssa oleminen ovat saman asiantilan eri puolilta tarkastelua. Kristillinen kaste on samalla Jumala-yhteyteen ja kirkon yhteyteen kastamista, koska nämä yhteydet ovat saman yhteyden ilmauksia. Mikael Agricolasta alkaen suomennoksessa kirkosta käytetään sanaa seurakunta.
Paavalin julistuksessa tämä toistuu monia kertoja.
Roomalaiskirje:
12:4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
12:5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;
1.Korinttolaiskirje:
6:15 Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se!
1.Korinttolaiskirje:
10:16 Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?
10:17 Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.
1.Korinttolaiskirje:
12:12 Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;
12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
12:14 Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta.
12:15 Jos jalka sanoisi: ”Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen”, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton.
12:16 Ja jos korva sanoisi: ”Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen”, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton.
12:17 Jos koko ruumis olisi silmänä, missä sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, missä silloin haisti?
12:18 Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut.
12:19 Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi?
12:20 Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis.
12:21 Silmä ei saata sanoa kädelle: ”En tarvitse sinua”, eikä myöskään pää jaloille: ”En tarvitse teitä”.
12:22 Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä;
12:23 ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme;
12:24 mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian,
12:25 ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan.
12:26 Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.
12:27 Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
Edelleen myös Efesolais- ja Kolossalaiskirjeissä sanotaan sama asia.
Efesolaiskirje:
1:20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
1:21 korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
1:22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
1:23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.
Kolossalaiskirje:
1:12 kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa,
1:13 häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.
1:14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,
1:15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
1:16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
1:17 ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
1:18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
1:19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
1:20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
Vapauden sunnuntain epistolaa kuvaa erinomaisesti
Munkki Serafimin teoksesta Vapaus
kaksi katkelmaa:
”He ovat vapautuneet omasta itsekeskeisyydestään ja siksi he voivat jo nauttia tulevan maailman vapautta. He voisivat tehdä pahaa, mutta eivät tee. Heidän mielensä suuntautuu mystistä nautintoa kohden rukouksessa ja mietiskelyssä, sillä se on heidän syvimmän halunsa mukaista. He ovat vapaita.”
”Mutta jos olen vapaa sisintä hajottavista himoista, olen vapaa kaikesta, ja tuo vapaus tuntuu aina arvokkaammalta kuin koskaan ennen. Puhdas omatunto on vapautta maailmasta. Maailma on himollisten mielteiden nousemista sielun syvyydestä, kuohua mielen pinnalla. Jossain mielenliikkeiden takana häämöttää kaiken läpi säteilevää valoa. Se on uusi maailma. Vapauden maailma.”
Munkki Serafim
Vapaus
Johdatus mysteeriin
ss. 212, 213
Kirjapaja 2009
Jyväskylä 2009
ISBN 978-952-247-005-8
Matias Roto miksi sitten Jeesus sanoo että perheessä toinen nousee toista vastaan Jeesuksen tähden ja tulee luopua jopa vanhemmista seuratakseen Jeesusta?
Jeesus ei anna noudatettavaksi tarkoitettua ohjetta vaan kertoo, että näinkin voi valitettavasti hänen seuraajilleen käydä.
Martti
Kiitos kommentistasi
Kiitos erittäin hyvästä ja järkevästä vastauksestasi
Ari
Niin kauan kuin kuvittelet pelastuksen vaativan sinun OMIA tekojasi armon vastaanottamisen sijaan yksistään anteeksiannon varassa eläen, sinulle voi syntyä sellaisia kummallisia kuvitelmia kuin tämäkin elämän realiteeteista piittaamaton kysymyksesi.
Galatalaiskirjeessä Pavali nimittää tekoihin perustuvan opin älyttömyydeksi vailla järkeä olevaksi touhuksi. Gal. 3. luku::
1 Voi teitä järjettömiä galatialaisia! Kuka teidät noitui? Onhan Jeesus Kristus asetettu silmienne eteen ristiinnaulittuna. 2 Haluan teiltä vastauksen vain tähän: saitteko Hengen noudattamalla lakia vai kuulemalla ja uskomalla ilosanoman? 3 Oletteko tosiaan niin tyhmiä, että lähdette liikkeelle Hengen voimalla ja päädytte yrittämään omin voimin? 4 Onko kaikki kokemanne ollut turhaa? Ei kai sentään. 5 Kumpi siis saa Jumalan antamaan teille Hengen ja tekemään voimatekoja teidän keskuudessanne: lain noudattaminen vai ilosanoman kuuleminen ja uskominen? 6 Muistakaa Abrahamia, joka »luotti Jumalaan, ja niin Jumala hyväksyi hänet».
7 Pitäkää siis mielessänne, että Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, jotka ovat saaneet alkunsa uskosta ilosanomaan.
Ari
Kun ajattelet neljättä käskyä, joka sanoo, että on kunnioitettava isää ja äitiä,
niin kuinka kummassa kuvittelet JUMALAN Jeesuksen ihmisenä ihmisille puhuvan tätä JUMALAN käskyä vastaan.
Siis: Puhuuko Jumala itseään vastaan.
Herää jo huomaamaan erhetystesi suuri ja mieletön ristiriita.
2.Timoteuksen kirje:
2:13 —- pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata
Olen jo ties kuinka monta kertaa selostanut Jeesuksen sanojen varsinaisen sisällön, mutta kovakorvaisuudessasi ja sydämesi kovuudessa olet mieluummin pitänyt kiinni tuosta tulkinnastasi, jonka taustalla vaikuttavana voimana näyttää olevan, että sen avulla kuvittelet voivasi pitää oman kotiväkesi kanssa esiintyviä ristiriitoja muka suurina hyveinä.
Ari
Opettele ymmärtämään Jeesuksen, JUMALA ja ihminen yhdessä persoonassa, opetus seuraavien Jumalan sanan kohtien kanssa yhteen sopiviksi eli siis olemaan sopusoinnussa näiden raamatunkohtien kanssa:
Sananlaskut:
1:8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
6:20 Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.
Matias Roto ja Martti Pentti kuinka on kun hukkuvalle heitetään pelastusrengas ja sanotaan ”tarturenkaaseen niin vedämme sinut turvaan” niin pelastaako hukkuva itse itsensä omalla teollaan?
Eikö samoin kun Jeesus julistaa tehkää parannus eli Jumala kutsuu parannukseen, niin pelastaako ihminen itse omalla teollaan itsensä?
Ari
Mietipä tarkoin omaa esimerkkiäsi.
Se joka on pudonnut pois laivasta, on menettänyt YHTEYDEN laivan matkustajiin ja miehistöön. Kun hänelle sitten heitetään pelastusrengas, niin sen heittävät ne jotka OVAT YHTEISESSÄ LAIVASSA. Kun ihminen sitten on tarttunut renkaaseen, niin häntä EI JÄTETÄ YKSIKSEEN VETEEN renkaasta kiinni pitämään, vaan hänet vedetään ylös vedestä TOISTEN JOUKKOON YHTEISEEN LAIVAAN.
Niinpä tuossa tilanteessa pelastuminen ei ole renkaaseen tarttujan teko vaan renkaan vetäjien teko. Hätään joutunut ainoastaan tarttuu tähän OMAN ITSENSÄ ULKOPUOLELTA HEITETTYYN PELASTUKSEEN. Varsinaisen työn tekevät toiset.
Kun sitten hädässä ollut ON NOSTETTU laivaan, niin tuo pelastettu ei enää jatka uimista vedessä vaan ilman metrinkään uimista laiva vie hänet perille aina määräsatamaan asti.
Näin myös mitä sinulta odotetaan on että suostut palaamaan takaisin YHTEISEEN JUMALAN KANSAAN ELI SIIS KIRKKOON.
Eikä vedestä pelastetun asia ole haukkua hänet pelastuksen yhteyteen vetäneitä muka veteen tippuneiksi ja pian hyökyjen vallassa hukkuviksi hylkiöiksi, niin kuin sinä valitettavasti jatkuvasti räkyttäen yrität huudella sellaisia Kristuksen seuraajia kohtaan, jotka eivät sinun tavallasi ole hypänneet laivasta hyiseen kylmään veteen keskellä avointa merta.
Martti Pentti vai voi valittevasti käydä Jeesuksen sanojen mukaan, minulle Jeesuksen sanat ovat iankaikkisen elämän sanat ja uskon että ne tapahtuu.
Mietipä Pietaria kuinka hän uhosi seuraavansa Jeesusta jopa kuolemaan, mutta kielsi Jeesuksen eikä uskonut kun Jeesus sanoi tämän tapahtuvan.
Samoin ette tekään usko että ihminen hukkuu jos ei tee parannusta.
Ari
Vääristelet Jeesuksen sanoja ja näitä vääristelyjäsi käytät taistelussasi Kristuksen omikseen ottamia uskovia vastaan. Lopeta tällainen harhaluulojesi ja väärinkäsitystesi käyttäminen Kristuksen omia vastaan.
Suosittelen että suostut ainakin kaksiviikkoisten kissanpoikien tasolle: Avaa silmäsi!
Elikä siis: opi ensin ymmärtämään, mitä Vapahtajamme ihan oikeasti on sanonut.
”Ihminen hukkuu jos ei tee parannusta.” Olen tainnut aiemminkin kysyä, mitä ymmärrät parannuksella, Ari Pasanen. Mετανοια voidaan suomentaa monin tavoin. Vanha sanakirjani antaa tällaisia vaihtoehtoja: jälestäpäin toisin ajatteleminen, mielenmuutos eli parannus, ajatuksen muutos, katumus tai kääntymys, joka ilmestyy synnin inhoomisena ja hylkäämisenä. Tuossa kiinnitin huomioni siihen, että synti mainitaan yksikössä, ei siis viitata yksittäisiin synteihin vaan niiden taustalla olevaan jumalattomuuteen. Onko oma ajattelusi tästä aiheesta samansuuntaista?
Martti
Kiitos hyvästä selvennyksestäsi
Matias Roto vastauksestasi kyllä huomaa sen ajatusmallin mitä edustat.
Martti Pentti parannus on juuri jumalattomuudesta kääntymistä Jumalan tahtoon, pimeydestä valoon, Jeesus parantaa paatuneen sydämen ja saa Pyhän Hengen.
Ari
Pyhä Henki on Jumala. Hän ei ole parannuksen tekoa seuraava lahja, vaan hän itse antaa parannuksen, Parannus on Hänen lahjansa.
Kääntymys pakanasta kristityksi tapahtuu kasteen vedessä, jonka yhteydessä Jumala tekee ihmisestä uuden luomuksen, eli siis luomisen tilanne: Pyhä Henki liikkuu vetten päällä ja elämä synltyy eli siis kasteessa syntyy Jumalan yhteydessä elävä ihminen.
”Parannus on juuri jumalattomuudesta kääntymistä Jumalan tahtoon, pimeydestä valoon,” Tämä vastaus ei valitettavasti minulle riitä. Se on näet niin korkealentoista ja juhlavaa kieltä, ettei kerro oikeastaan mitään. Kääntyminen on suunnanmuutos, ei sen enempää. Tavoitteet vaihtuvat ja näkökulma elämään sen myötä. Muutos saattaa toki olla hämmentävän suuri. Oletko kuitenkin sitä mieltä, että parannuksessa siirrytään kokonaan toiseen olomuotoon tai ympäristöön, kuin yhtäkkiä keskiyöstä puolipävän valoon?
Martti
Kiitos kommentistasi
Ari
Sanot ymmärtäväsi sanomani.
Miksi et sitten ole suostunut liittymään Kristuksen yhteyteen eli hänen ruumiinsa eli siis kirkon jäseneksi?
Oletko ymmärtääksesi syvempää hengellistä elämää oletko rukoillut päivittäin sota-ajasta lähtien, oletko osallistunut pyhäkouluun, jumalanpalveluksiin, seuroihin tai vastaaviin Jumalan sanaa kuulemaan jo pienestä pitäen, onko Raamattu ollut sinun elämäsi kirja jo siitä asti kuin opit lukemaan jne.
Oletko jo koulun oppilaana pitänyt aamuhartauksia todisten uskostasi Jeesukseen, tai asepalvelusta suorittaessa pitänyt porukan iltahartaudet selkeästi Kristuksesta puhuen, tai onko sinun uskonnon opettajasi pyytänyt sinua sijaisekseen oppilastovereillesi, kun hänelle tuli matka? Oletko sinä vielä koulun kirjoissa ollessasi käynyt puhumassa Jeesuksesta esim. Tukholmassa?
Olen rajannut nämä kysymykset siihen, mitä itselleni on osakseni sattunut tulemaan.
Oletko edelleen pitänyt yllä säännöllistä Raamatun tutkimista? Esimerkiksi tänään olen tutkinut Raamattua 20 eri kielellä. Kävin läpi mm koko Apostolien teot brasilian portugaliksi.
Joten mietipä oman ymmärryksesi syvyyttä ihan rehellisesti.
Tarkoitan ihan rehellisesti!