Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. (Gal. 5:1)
Mitä on kristityn vapaus ja mitä se meille merkitsee?
Mitä eroa on syntiin lankeamisella ja synnin harjoittamisen välillä?
Millä perustelet, että vapautemme on (ei ole) täydellistä?
Miksi Jeesuksen ies on uskovalle mielekkäämpi kuin synnin ja lain orjuuden ies?
Minkä perusteella kristitty pelastuu tai joutuu kadotukseen?
Kaikki julkaistut blogini:
Kristittykin on rakkaudessa kaikkien orja, samalla kun hän on uskossa täysin vapaa kaikesta.
Koska hän on uskossa eli Paavalin (Rm 8:1) mukaan Kristuksessa Jeesuksessa eli elämässä ”Hengen johdaltuksella, ei mikään kadotustuomio voi enää kohdata häntä.
Heinilän esittämä kysymys lankeemisesta on hänen kohdaltaan sikäli lohdullinen, että Isän rakkaus ja anteeksianto ei katoa, vaikka hän lihansa heikkouden tähden joutuu synteihinkin.
Kuuluuko hänelle laki?
Ei kuulu, koska Kristus on lain loppu jokaiselle uskovalle vanhurskaudeksi.
Kristus on täyttänyt lain.
Missä siis laki?
Laki on hänelle täytetty Kristuksessa, mutta hänen vanha minänsä eli lihansa ei ole uudestisyntynyt. Sen tulee kuulla lakia, jotta muistuisi, mikä on Jumalan tahto.
Entä rakkaus?
Jumala on myös kirjoittanut lakinsa hänen sydämeensä, ja hän rakastaa lakia, koska se on rakkaan Isän tahto. Hän ei voisi olla Isän tahtoa vastaan.
Tämä koskee siis VAIN häntä, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, EI
sellaista, joka on hylännyt kasteensa.
Pitääkö lakia siis saarnata?
Missä hiukankin on katumusta ja kaipausta Kristuksen luo, siellä on julistettava evankeliumia, jotta vaivatut pääsevät vapaaksi.
Kuitenkin katumattomat, eli ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa eivätkä Hengen johdatuksessa, (Rm 8:8)
heidän tulee kuulla Jumalan lakia ja ymmärtää myös tottelemattomuuden
iankaikkinen seuraus eli tuomio.
Ne, jotka Paavalin mukaan ovat ”kuolleet syntien ja rikkomusten tähden”,
heidät tulee herättää. Onhan Paavalin opetuksen mukaan niin, että ”ilman lakia synti on kuollut”. Jos synti on kuollut, ei ihmisessä ole katumusta, halua päästä vapauteen ja tarvetta löytää armo Kristuksessa,
Jos synnin tuntoa ei ole, ei siis ole armon kaipaustakaan. Jeesus tuili kutsumaan syntisiä.
On monia luonnollisen elämänkin asioita, jotka Lutherin mukaan nurjertavat
ihmisen ylpeyttä, jotta hän kaipaisi Jumalan armoa ja rakkautta.
Uutta elämää heissä ei kuitenkan voi synnyttää laki, vaan evankeliumi.
Siksi kirkossa ja seurakunnassa tulee saarnata myös lakia herätykseksi, koska
evankelistan kertomuksen mukaan nuotta veti rantaan kaikenlaisia kaloja.
Näin kuuluu seurakuntaan kokonainen Jumalan sana, laki ja evankeliumi oikein käytettynä.
Kiitos hyvästä kommentista, Jorma. Paavalin lähdettyä oli tullut seurakuntaan valheveljiä, jotka halusivat uskovaiset sitoa uudelleen Jumalan lakiin.
Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? Niin paljonko olette turhaan kärsineet? – jos se on turhaa ollut. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta, samalla tavalla kuin ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”? (Gal. 3:1-6)
Galatalaiset olivat niitä uskovia, jotka lähtivät lain tielle.
Nämä ihmiset olivat edelleen uskossa, mutta omavanhurskaudessa.
Uskova voi edelleenki vaipua itsevanhurskauteen.
Paavali ei kuitenkaan kiellä saarnaamasta lakla syntisille ja luopuneille
herätykseksi.
Jos se kielletään, olemme antinomisteja kaikki.
Laki ja evankeliumi ovat molemmat tärkeitä, joilla molemmilla on omat tehtävänsä. Antinomismi on harhaoppi; Martti Lutherin entinen oppilas Johann Agricola halusi luopua Jumalan laista, koska hyvillä töillä oli hänen mielestä niin pieni osa kristityn elämässä, ettei seurakuntalaisia saisi kehottaa tekemään niitä, eikä uskoville pitäisi lainkaan saarnata lakia. Hänen mielestä tuomitseva laki kuului oikeussaliin, ei kirkkoon.
Ies ei ole rasite vaan apuneuvo. Samaan ikeeseen sidotaan yleensä kaksi juhtaa. Jos ies on veistetty sopivaksi ja työpari yhteistyökykyinen, raskaskin kuorma liikkuu kevyesti.
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Ies itsessään ei ole rasite vaan apuneuvo, jos haluaa vetää tai kantaa sitä taakkaa, minkä ies on. Minkä ies on meille sopiva?
Sinulla on hyviä kysymyksiä, mutta heität kerralla niin monta oleellista kysymystä, että yhdessäkin riittäisi pohtimisen ja keskustelun aihetta. Menee pää pyörälle, eikä osaa valita, mitä ryhtyisi miettimään.
Jo yksistään kristityn vapaus on oleellinen ja moniulotteinen kysymys. Se merkitsee niin monia asioita.
Se on vapautta syntisen luonnon orjuudesta. Kun sen sijasta Jumalan Henki saa hallintavallan, toteutuu sana: ”Missä Herran Henki on, siinä on vapaus.”
Se on vapautta omien rajoittuneiden ja lyhytnäköisten tavotteiden orjuudesta, kun saa pyytää Jumalan tahdon tapahtumista elämässään.
Se on vapautta ihmisorjuudesta, kun ei tarvitse olla jokaisen muotituulen heiteltävänä, eikä ihmisten mitoilla mitattuna.
Se on vapautta tulevaisuuden huolista, kun saa heittää ne Herran päälle ja kulkea tulevaisuuteensa luottavaisena.
Se on vapautta menneisyyden virheiden painolastista ja seurausten pelosta, kun tietää, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.
Se on vapautta muustakin pelosta, sillä eihän sen, joka elää Kaikkivaltiaan varjossa, tarvitisi pelätä mitään.
Luetteloa voisi jatkaa, mutta tässäkin vapaudessa on opettelemista. Syntinen luonto kun ei kovan paikan tullen millään jaksaisi uskoa Jumalasta niin hyvää kuin hänestä saisi uskoa. Hän tahtoo, että me uskoisimme hänestä paljon enemmän hyvää, kuin mihin pystymme.
Anita, kiitos erinomaisesta kommentista. Vapaus on tärkeää. Entä silloin kun Saatana ujuttaa meille omaa oppiaan verhoten sen hyvillä asioilla, esim. rakkaus, tasa-arvo, vapaus? Olemmeko sokeita?
Juha. ”Hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomia.” Hyvä Raamatun tuntemus opettaa erottamaan, mikä on Jumalan tahdon mukaista mikä taas kiusaus. Kyllä me silti joudumme joskus petetyksi, mutta Jeesus on tullut tekemään tyhjiksi Perkeleen teot. Saamme alkaa taas alusta puhdistettuina ja toivon mukaan hiukan viisastuneina.
Olemmeko sokeita, kun epäilemme niin herkästi saatanan juonia hyvissä asioissa kuten rakkaus, tasa-arvo ja vapaus? Eikö se ole alusta asti ollut saatanan tapa harhauttaa sanomalla: ’Lupasihan Jumala vapauden, mutta ei kai hän sentään voinut ihan tosissaan olla… Eihän Jumala sentään rakkaudella kaikenlaista rakkautta tarkoittanut…’
Vapaus on tärkeää, sanoo Juha Heinilä. Niin se on.
Kristitty muistaa kuitenkin Jumalan tahdon:
Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Rm 6:1
Tähdennämme sanaa pysyttävä.
Hän joka on Kristuksen yhteydessä, hän ei pysy, ja hänen heikkoutensa on annettu nekin anteeksi.
Saatana osaa hyödyntää kristityn vapautta ja saa helposti meidät narutettua tekemään syntiä. Ensiksi Saatana sanoo että saatte tehdä mitä vain, koska olette vapaita tai oletteko lain orjia jne. Sitten kun olemme langenneet, niin Saatana pilkkaa ja väittää, ettei Jumala tuollaista rakasta tms.
Martti Pentti. Jumala kyllä lupasi vapauden, mutta Hän ei tarkoittanut vapaudellaan tehdä syntiä, ja elää irrallaan Jumalan ilmoitetusta tahdosta. Jumalan mielen mukainen rakkaus ja vapaus ei ole koskaan irti Jumalan tahdosta.
Mistäkö Jumalan tai Hänen tahtonsa tuntee? Ainoastaan Jumalan sanasta, Raamatusta. Muuta kautta emme opi tuntemaan Hänen vapauttaan ja rakkauttaan. Jumalan tahto ei ole koskaan ristiriidassa Raamatun kanssa. Maailmasta ja maailman mielipiteistä Jumalan vapautta ja rakkautta ei pidä etsiä.
Jari, kiitos hyvästä kommentista. Jeesus on tehnyt meistä vapaita.
Jeesus Kristus luki kotikaupungin synagogassa:
“Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta”. (Jes. 61:1-2)
”Jumalan mielen mukainen rakkaus ja vapaus ei ole koskaan irti Jumalan tahdosta.” Jumalan mielen mukainen rakkaus ja vapaus ei ole vastoin Jumalan tahtoa, koska rakkaus ja vapaus ovat Hänen tahtonsa..
On hyvä muistaa, myös, että Vapaus, on myös jostakin irti pääsemistä.
Kun Kristitty puhuu saamastaan Vapaudesta, niin luonnollinen ihminen, saattaa sanoa: ”Tuo juttu sopii sulle, mutta ei mulle. Ei mulla ole mitään syytä. Miksi pitäisi vapautua, jostain?”
Kristillisen vapauden ja maailmallisen vapauden erona lienee se, että Kristitty on Jumalan Armossa vankina, kun taas inhimillisen luontonsa mukaan elävä pitää syntisestä vapaudestaan ja kavahtaa maailmasta kääntynyttä Kristittyä, koska vaistoaa, että suhde syntiin on muuttunut. Se mistä ennen iloittiin yhdessä, on muuttunut nyt murheeksi ja vankilaksi.
Moni sanoo, että olisi mielellään kristitty, mutta kun joutuu luopumaan vapaudestaan harjoittaa lihallisia halujaan. Hassua eikö?
Kristillinen Vapaus siis näkyy ulospäin siinä, että Kristitty on vapautettu siitä vapaudesta, mistä jumalattomat taas pitävät kiinni vaeltaakseen lihallisen mielensä mukaan.
Kristitty on vapautettu synnin orjuudesta, sillä se ei enää hallitse Kristittyä. Me elämme maailmassa ja meillä lihassamme pistimiä rusikoimassa meitä, mutta Armon alla me emme enää huku syntiin, vaan turvaamme Jeesukseen.
”Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.
Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.
Sentähden on sanottu: ”Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille”. Ef.4:1-8
Tässä Paavali puhuu Kristityille, jotka ovat saaneet lahjaksi armon, mutta samalla sanoo miten tuo vapaus tulee kantaa nöyryydessä, hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä, koska tuo Vapaus on niin arvokas.
Kristityn Vapaus on siis Jumalan kutsumana olemista, tiedämme, kuinka suuri on se Armon lahja minkä on meille antanut ja vaellamme sen mukaan. Olemme kaikessa vapaat, mutta emme anna sen olla lihalle yllykkeenä, koska tiedämme mitä lihan vapaus on, se on orjuutta, josta olemme vapaat Armon Hengen ja Uskon lain mukaan. Meistä on tullut Jumalan vankeja, sillä Jumala ei vapauta meitä enää takaisin siihen vapauteen mistä olemme kerran vapautetut.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Olemme kutsutut vapauteen.
Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä. Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme. (Gal. 5:13-26)
Vapaus on tänään suosittu aihe. Eduskuntaan jätetty kansalaisaloitekin lähtee siitä että ihminen on täysin vapaa. Mikään lain sana ei saisi hänen elämäänsä enää häiritä, koska Kristus on lain loppu.
Siksi on hyvä pysyä Jumalan sanassa ja katsoa, kuka minkäkin puheen kohteena on.
Paavali antaa kuvauksen, millaista hänen vapautensa on
Minä kuritan ruumistani ja pakotan sitä kuuliaisuuteen, etten minä, jonka on muita opetettava, itse ehkä
joutuisi hyljättäväksi 1 Kor 9:27
Jorma, kiitos hyvästä kommenteista. Kristityn vapaus on aina hyvä aihe. Ilman Jumalan sanaa ei Kristityn todellinen vapaus toteudu. Saatanasta lähtevä vapaus ei ole vapautta, vaan joudumme vieraan vallan alaiseksi.
”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.
Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet; ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon; samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta. Juud.1:4-7
Kyllä Jorma on oikeassa, on eräitä, jotka vääntävä Meidän Herramme Armon irstaudeksi ja ”vapaudessaan” tulevat menemään vielä pidemmälle, kunhan aika joutuu. Kas kun eivät vielä vaadi ilmaisia temppeli porttoja terapia mielessä…
Tästä kaiketi äänestävät sitten joskus tulevaisuudessa… Voi meitä ihmisiä.
Lihalle pitää tosiaan olla kuri ja nuhde, muuten rikkaruohot pääsee rehottamaan ja vehnäkin kuolee samalla.
Kiitos Ismo. Näin on. On hyvä pysyä totuudessa.
Jeesus vahvisti, vapautti, Jumalan tahdon ihmisten tasa-arvosta, joka on ollut Jumalan tahto aina ensimmäisestä ihmisestä alkaen.
Käytännössä tämän toteuttaminen alkoi yhteiskunta ajattelun myötä 1500-luvulla ja jatkuu yhä positiivisella vauhdilla eteenpäin. Konkreettisia..esimerkkejä on myös meillä tämän hetken Suomessa.
Reino, kiitos kommentista. Tasa-arvo on mielenkiintoinen juttu. Kuka on tasa-arvoinen minkäkin suhteen ja minkä suhteen ei ole tasa-arvoinen.
Juha Heinilä.
Ihmiset syntyvät tasa.arvoisina tänne maailmaan. Kukin saa omat geeniperimät joiden perusteella oman elämän henkiset ja fyysiset edellytykset ovat olemassa. Emme itse voi vaikuttaa geeneihimme. Tämän perustotuuden järkyttäminen tai ei hyväksyminen on ns. rasismia siis ihmisten laittaminen eriarvoisiin asemiin.
Samoin poislähtiessämme olemme tasa-arvosia ja Jumalan tahdossa eläneet ihmiset. lähimmäisen rakkaus, toivottavasti saavat hänen hyväksymisensä.
Maailmassa on paljon epätasa-arvoa. Se ei ole Jumalan tahto. Se on kristityille haaste ja kutsumus.
Juha Heinilä laittoi tässä nykymaailman kiihtyvällä vauhdilla etenevässä vapaudessa
eläville ihmisille hyvän kohdan Galatalaiskirjeen luvusta 5.
Kannattaa lukea!