Vapaus

Siitä ollaan varmaan yhtä mieltä. että Galatalaiskirje kuten muutkin Paavalin kirjeet on kirjoitettu
kristityille seurakunnille ja kristityille (veljille). Sehän lukee kirjeen alussa.
Sen vuoksi opilliset neuvot koskevat uskonelämää, tässä tapauksessa vanhurskaaksi tulemista ja vanhurskaana elämistä.

Ulkopuoliselle, lain tuomion alla elävälle ei ole mitään syytä varottaa välttämään lakia. koska
juuri häntä, kääntymätöntä, laki koskee siihen asti, kunnes hän on evankeliumin kautta tullut vedetyksi uuteen elämään uutena luomuksena Kristuksessa.

Kysymys on siis kastetuista ja kilvoittelevista mutta harhaisista uskovista,
ei kääntymättömistä eikä ilman Jumalaa elävistä.
”ja vaikka galatalaiset olivat luopuneet, oli heidän keskuutensa kuitenkin jäänyt kaste, sana, Kristuksen nimi jne. Lisäksi oli heidän keskuudessaan muutamia oikeamielisiäkin…..”

M. Luther: Galatalaiskirjeen selitys. Suomentanut A E Koskenniemi. Helsinki 1957.

Se on ikävää. Olen kirjoittanut omasta mielestäni varsin selvästi ja johdonmukaisesti, olen pahoillani, jos siitä syntyy ongelmaa. Itselläni mitään hätää siinä suhteessa ei ole.

Mielestäni on hyvä tietää mihin yhteyteen joku Paavalin neuvo on annettu, joten ymmärrämme Jumalan sanan kokonaisuuden. Uskoville puhutaan laista eri tavalla kuin uskottomille.
Minulla on myös J. Thurénin suomennos, ja vanhoja selityksiä, lyhyempi ja pidempi. Pidän uudemman kielestä.

Ymmärrän toki, että oikeasta vapaudesta puhuminen liittyy aiheeseen.
Se on hyvin dialektinen aihe. On vapautta ja sidonnaisuutta.

Liittyy siis kirjoitukseni enemmän aiheeseen kuin edellä otettu teema luomiskertomuksesta ja avioliiton tasa-arvon toteutumisesta.

Tämän vapaus aiheen ympärille kiteytyy mielestäni kaksi olennaista asiaa:
Kun tuossa Gal.5:1 kohdassa sanoo: …Pysykää lujina. Toinen tärkeä, on ymmärtää, mitä on olla KristukseSSA.

Lujina siis, sen tähden,, että ei ajauduta pois KristukseSTA

Tässä ole lukenut näitä kommentteja (monet erinomaisia) joissakin taas huomaa, että KristukseSSA oleminen on vähän epäselvä käsite.
Olennaisinta Kristityn elämässä ei ole elämän suorittaminen. Vaan Kristuksessa eläminen. Jos olemme KristukseSSA, niin me luotamme Jumalan Sanaan myös niiltä, osin missä Sana sanoo, että olemme jo Pyhitettyjä sen Sanan tähden mikä on meidän ylitsemme lausuttu. Mitä varten me vielä ahkeroisimme kuolleissa töissä, jos me kerran tiedämme olevamme syntisiä?

Tekemiset ja tahtomiset tai tekemättä jättämiset ja tahtomatta jättämiset eivät enää vaikuta, kun olemme KristukseSSA. Tämä tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää ja se onkin vaikeaa meidän turmeltuneen lihamme takia, joka tarkastelee itseään lain kautta. Laki on hyvä jos sitä lain mukaan noudatetaan, mutta koska me emme siihen pysty, niin on meille nyt annettu uusi laki, joka ei ole mikään uusi, mutta, että tässä nyt tulisi selväksi, että meidän tulee Rakastaa lähimmäistä.

Rakkaus Jumalaan, on juuri sitä, että pidämme käskynsä ja pysymme lujina siinä, minkä on meille sanonut. Ja sanoo: Uskokaa, niin kaikki muukin annetaan sen ohessa. Ei ole siis syytä, jos olemme Kristittyjä tarkkailla itseämme, eikä lähimmäisiämme, sillä Rakkaus peittää kaiken synnin.

Olen ennekin sanonut, että lailla on rooli kristityn elämässä ja se on kehotuksen sanana hyvä, mutta Uskon kautta me Luotamme Jumalaan, että kun pysymme HäneSSÄ, niin Hän pysyy meissä.

Miten me sitten pysymme HäneSSÄ? Pitämällä kaiken minkä hän on käskenyt pitämään, juuri kuten yllä sanoin. Jos meissä vaikuttaa Pyhä Henki, niin Hän myös vahvistaa kaiken, eikä meidän tarvitse huolehtia, kuin että Pysymme sanaSSA.

Näin me siis voimme sanoa: Jumala vaikuttaa kaiken kaikessa, mutta ennen kaikkea Hän vaikuttaa meissä Uskon, että me HäneSSÄ OLISIMME JA PYSYISIMME. Älkäämme siis katsoko enää siihen mikä maan päällä on, se on syntiseen lihaamme, vaan luokaa katseenne taivaallisiin, Missä uskomme alkaja on. sillä se mikä meissä lihan mukaan vaikuttaa on ilmeistä.

Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.
Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.
Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.

Tuossa Paavali puhuu lihan kuolettamisesta Hengellä. Mitä oikeasti on tuo kuolettaminen? Mitä meissä tapahtuu kun liha kuoletetaan? sanoo edellä ÄLKÖÖN MIELENNE olko siihen mikä on maanpäällä, sillä te olette kuolleet!

Sanoo toisaalla: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” Room.12:2

Kun me siis kuoletamme lihan, niin se ei ole mitään meidän aikaansaamaa uudistusta, vaan se on lihanmielen ohi katsomista Hengessä ja Uskossa.
Lihan mieli meissä on edelleen, se on käynyt selväksi, mutta me emme pidä sitä enää missään arvossa, päin vastoin me vihaamme tuota kuoleman ruumista, joka on saanut meissä aikaan kaikkea pahaa.

Kun me siis olemme KristukseSSA , emme enää katso noihin kuolleisiin töihin, mitä me ihmisenä luonnostaa teemme vaan, me uudistumme KATSOMALLA Kristukseen.

Tässä meidän tulee pysyä lujina, sillä monet yrittävät eksyttää meidät pois KritukseSTA. Meidän asemamme on siis kokonaan muuttunut, kun meidät on siirretty kuolemasta elämään. Hän on meidät Pyhittänyt ja kerran vievä Kirkkauteen. TÄMÄ ON VARMAA, kunhan pysymme KristukseSSA.

Kristus on SISÄLLISESTI meissä (”sisäisesti” meissä on paljon käytetty teosofiassa ja ymmärretty väärin tuo ilmaus) Oikea merkitys on, että olemme jonkun sisällä asemallisesti. OLEMME SUOJASSA JUMALAN SISÄLLÄ, kun olemme KRISTUKSESSA.

Olen Ismo Malisen kanssa samoissa ajatuksissa, vaikka minulle opettettiin lihan kuolettamista hiukan eri tavalla: sen tapahtuessa
Kristukseen katsomalla ja turvaamalla. Kristus ristillä on myös peilikuva meistä itsestämme.

Ismo Malinen, miten päästään Kristukseen?

Edellä hyviä kommentteja, kiitos Teille. Jumala on jo kasteessa lahjoittanut meille pelastavan uskon. Jeesus Kristus on täyttänyt lain puolestamme. Meidän omat puuhastelut eivät meitä paranna syntisairaudesta, ainoastaan Jumala voi sen tehdä. Kristuksessa eläminen ei ole lainomaista puurtamista vaan vapautta elää Jumalan tahdon mukaisesti.

Olisi mukavaa, Ismo, jos ehtisit lukemaan kommenttini ajatuksella. En nääs ole puurtamisesta, puhunut yhtään mitään.
Sen sijaan ”hänen käskyjensä pitäminen”, jonka tuossa toit esiin ratkaisuna, voisi hyvinkin olla jonkunlaista
puurtamista.
Ihminen ei pysty omin pysymään Kristuksessa eikä pitämään hänenkään käksyjään.
Siksi sanoin edellä, että ainoa pysymisen ratkaisu on siellä ristin luona.

Jorma olen pitänyt kirjoituksiasi hyvinä ja olen lukenut kaikki kommentit hyvin huolella, näissä keskusteluissa on vain se huono puoli, että ei voi välttyä vääriltä tulkinnoilta, toistemme kirjoituksia lukiessa. Omat kommenttini ovat pitkiä ja niissä voi olla paljon sekavaa, mutta yritän jakaa sitä, mitä olen Herralta varmuudella saanut.
Paavalin teologiassa on yksi selkeä ajatus, mikä kannattaa pitää aina mielessä, kuin punainen lanka. Paavali nimittäin puhuu lähes aina, uskoville sillä oletuksella, että nämä tuntevat uskon perusteen, nimittäin sen, että usko syntyy sanan kuulemisen kautta ja tulee ihmiseen, eikä päinvastoin. (ihminen ei voi valita uskomista, vaan usko annetaan)
”Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet.”
Kun ymmärrämme tämän, niin Paavalin ajatukset aukeavat, ja Paavalin huomio kiinnittyy kuulijoita kohtaan nimenomaan uskoon ja sen kautta tuleen lahjan vaalimiseen, ”Pitäkää se, minkä olette saaneet” ajatus on kautta linjan oleellista.

Sanoihan Jeesuskin opetuslapsille: ”Pitäkää usko Jumalaan” Mark.11:22

Kun Johannes sanoo meille kirjeessään, että Jumalan käskyn pitäminen on samaa, kuin uskominen Poikansa Evankeliumin, niin, tässä on sama USKONLAKI.
Pidämme Hänen SANANSA=KÄSKYN PITÄMINEN ja sanoo vielä meille, ettei Hänen käskynsä ole raskas pitää. (tässä ei ole siis kyse tekojen laista, joka on LOPPUUN täytetty, koska Kristus on täyttänyt sen loppuun meidän puolestamme.)

Onko meille nyt siis vaikeata pitää kiinni Jumalan Sanasta, kun olemme näin uskon saaneet ja sen kautta myös kaiken muunkin? Sanoohan Pietarikin niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon, kuin hän ja myös sen mukaisen elämän:

”Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.
Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne LUJAKSI; sillä jos sen teette, ette koskaan LANKEA; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.
Sentähden minä aina aion muistuttaa teitä tästä, vaikka sen tiedättekin ja olette vahvistetut siinä TOTUUDESSA, joka teillä on. 2.Piet.1:8-12

Nyt tarkkana, kun sanon, että Kristitty ei voi pitää tekojen lakia, mutta uskonlain hän voi pitää, pitäytymällä KRISTUKSESSA.

Arille, myös vastaan, Kristukseen päästään uskomalla Evankeliumi ja koska Usko tulee kuulemisesta, Jumalan Sanan kautta, niin Vastaus on: Kuulemalla Jumalan Evankeliumi, joka synnyttää ihmisen Pyhän Hengen vaikutuksesta, koska Pyhä Henki asuu Jumalan Sanassa ja tulee meihin sen kautta.
Kun nyt muistamme tuo mitä alussa sanoin Paavalin teologiasta, niin näemme, että Paavali puhuu kirjeissään Kristuksessa oleville. Olemme Kristuksessa uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala.

Ihmiselle on mahdotonta, päästä Kristukseen, muuten kuin Sanasta syntymisen kautta. Tähän kuuluu kaste ja Sana, ehtoollinen ja Sana. Syöhän ihminen leipää elääkseen, samoin on Hengellisen ruuan laita, Henki elää Jumalan Sanassa ja Sanasta. Sanoohan Paavali myös: ”Hänessä me elämme ja olemme” Apt.17

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Joh.1:1

Tervehdys, Ismo!

Jos suinkin ehdit, lue ajatuksella kokonaan!!

Tuo edellinen kommenttini tuli väärään osoitteeseen, se ei ollut tarkoitettu sinulle.
Halusin alleviivata, että en ole suositellut omanvanhurskauden puurtamista kenellekään.
Onkohan siitäkin sanasta tullut täällä samanlainen jokapaikan höylä kuin sanasta rakkaus kirkossamme?

Huomasit ilmeiseti, että otin itse asiassa sinua tiukemman linjan. Siksi jatkan ajatusta:
Mark 11:22 ”Pitäkää usko Jumlalaan”. On minusta lainomainen kehoitus.

En näet usko, että usko Jumalaan on kenenkään uskovan pitämisessä. Pidän siis sellaista ajatusta itsevanhurskaana, että minä jotakin pitäisin. ”Ilman minua te ette voi mitään”, sanoi sama Jeesus.
En kuitenkaan ole tuomitsemassa sinua itsevanhurskaaksi. Usko on hyvin monitahoinen asia.

Minä ymmärrän niin, että uskon laki, on kokonaan Pyhän Hengen työtä meissä.
En usko omaan pitämiseen. Se on rukouksen ja Jumalan armotyön varassa.
Me näet olemme kiinni Vanhassa ihmisessä hautaan asti, liha sotii Henkeä vastaan…
Emme me voi taistella siinäkään omin voimin.

Siksi jälleen kerran: ” Mä katson Golgatalle päin, kun Jeesus huudahtaa……”

Sinä painotat nyt tuota pitäytymistä Kristuksessa, vaikka Raamattu monin paikoin todistaa,
ettei se ole mahdollista meille omin voimin.

Kun sanon, että syntisenä katsoa Kristukseen, niin SE MERKITSEE:
uskoa siihen, että juuri tällaisena
pitämiseen kykenemättömänä
hän, VAIN HÄN, pitää minut yhteydessään.

Minä ajattelen, ettei edes meidän halumme lähestyä Kristusta ja turvata häneen,
ei sekään ole meidän omasta voimastamme syntyvä.
vaan Jumala vaikuttaa senkin,
katumuksen, kaipauksen Kristuksen luo.